Kuukausi: heinäkuu 2016

When people are treated like garbage is there overpopulation or is it the same problem over again when people use their power to destroy?

| Henna Timanttimetsä
Yes we would like to be interested in how other people are doing, although my empiric research tells most people like to talk about themselves, but it was nice seeing you. To see people does not mean we see them. They fill a void, a room, a space, they function as extensions. Your connections are your cv, how people talk about you is a handshake or a slap in the face. Ill talk functions as dividing and as connecting element. It is to keep those who are not liked in their place, not moving, not liked. There is no need to wonder whether there is anything wrong until it is you who will be slapped in the face. Ill talk turns against those who share information which is not accurate, is shared to hurt, situation could not be more delicious.

Hypocrisy is a phenomenon where people act better than they are. When they want to show their very best intentions even though those intentions do not reach anything other than gaining benefit for themselves. When to act is necessary only when you are in danger, you act to mend your image, retaliate, when you hold a child and make war. To make destruction appears to be a thing people do very effortlessly. Consequences remain with us, far-reaching. To throw away garbage is not just an act of cleaning up. Our casual way of producing gigantic amount of waste and mess seems endlessly woven into our way to live winning without care in the world, until we find the mountain at our door step. It must be karma.

 

Prisoners of Tradition: Women in Afghanistan All the things we should do but do not. Following progress.

| Henna Timanttimetsä

Nothing is meaningless.

| Henna Timanttimetsä
When one begins to think that everything has meaning, every action, every thought and everything said, we begin to become cautions over what we do. Thing appear complicated and are so more than we like. Overcomplicated life and people which we like to oversimplify. What else is there other than endless mess which we don’t want to have, see, clean up, take responsibility for. A police officer in John Adams’ musical piece I WAS LOOKING AT THE CEILING says in Song About The On-Site Altercation: let’s keep things calm and clean and clear. There is a quarrel. There is constant conflict. Effort to try and understand action of others and of one’s own in a messy world which has a demand to be calm, clean and clear when nothing is and probably should not be. Impossibility to understand politics of the state, actions of the police, the public, fate, needs, future and most importantly emotions of anybody and of one’s own. Strong emotional reactions like shouting, crying, wanting to use violence to solve authority issues, to solve disagreement, wrong doings that one has faced, to retaliate, get back at not to be left a loser. Work of Adams’ is like the news sung, news of what happened to individuals suddenly one day in a row of days flowing along and forward. How accurate it is today. The rabid movement of events, fast forward occurrences in people’s lives when they hurt, live and try to survive, get what they want and be what they want.
Kuva | | Henna Timanttimetsä

Things we don’t do but should do, things we do but should not do.

Kuva | | Henna Timanttimetsä

 

Kengänkiillottajalle töitä?

| Henna Timanttimetsä

Kengät tekevät ihmisen, kengistään ihminen tunnetaan. Niillä näyttäydytään, niillä seisotaan ja kävellään. Kengät nostavat ihmisen maanpinnasta irti, antavat ryhtiä ja  suojaavat jalkoja, kertovat elintasosta ja elintavoista jotakin sekä arvoista. Kenkiä on oltava joka lähtöön, vaikka itse elin kauan vain muutamalla parilla ja samoilla talvikengillä kymmenen vuotta. Kenkäharrastus on siis melko uusi minun elämässäni ja se huomio etteivät ne enää kestä käyttöä. Alle kahden sadan euron on vaikea löytää hyvälaatuisia jalkineita. Kenkä on fetissi-esine, joita keräillään, joista haaveillaan ja joihin ihastutaan, joihin saa uppoamaan paljon rahaa. Uusien kenkien ostaminen on mukava tilanne silti. Kalliista kengistään mielellään pitää hyvää huolta. Minulla on jopa nanosuihketta, joka suojaa kenkiä kosteudelta, jopa. Ei tarvitse hinkata eikä lankata. Ainetta ei saa hengittää.

Kiiltävät kengät, juhlakengät, miesten kengät, nahkakengät, kävelykengät. Kengän kiillotustapahtuma menee niin, että mieshenkilö istuu tuoliin joka on kuin valtaistuin korkealla, jottei kiillottajan tarvitse hirveästi kumarrella paikassa, paikassa jossa liikkuu paljon ihmisiä kuten asemalla ja kengänkiillottajia voi olla vierivieressä. Kiillottaja hymyilee ja toivottaa asiakkaan penkkiinsä tervetulleeksi, ottaa kiillotuskankaan esiin sekä lankkia, poistaa harjalla hiekan ja ravan ja ryhtyy lankkaamaan rivakoin ottein. Asiakkaalla on luultavasti kiire. Kengänkiillottaja ei ole sama kuin suutari joka korjaa kenkiä. Kengänkiillottaja on tason ylläpitäjä ja kadonneen ajan työläinen, palvelija, itsensätyöllistäjä, jonka työkalut menevät pieneen tilaan ja kulkevat mukana, työläinen joka voi etsiä työtilan mistä vaan. Hyvin vapaan oloinen sarka, pop-up. Paljonko kengänkiillotus sitten maksaa? En tiedä, mutta itse en maksaisi paljoakaan. Ajatus on absurdi, että ohimennen kiillotuttaisin kenkäni. Se ei lienee naisten juttu muutenkaan. Sama kuin parranajo.

Aki Kaurismäen elokuvassa Le Havre päähenkilö on kengänkiillottaja ja kengänkiillotus on maahanmuuttajien ja muiden köyhien hommaa. Erikoinen valinta vanhan ranskalaismiehen ammatiksi, jotakin tekemistä, yrittämistä ja ihmisten kohtaamista epätoivoisessa maailmassa, jonka muutoksessa kaikki eivät kestä mukana. Kengänkiillottajan kengät puhdistaa vaimo. Ne ovat valmiit, kun mies lähtee toihin. Kengänkiillottajan ammattiin liittyy nostalgiaa ja elokuvallisuutta, epätoivoa, halveksuntaa ja hapuilua kun muuta oljenkortta ei ole. Kenkien puhdistus julkisella paikalla ja antaa kenkänsä puhdistettaviksi on perin miehistä. Joku kumartuu eteesi puhdistamaan jalkineesi ja annat lantin, lähdet katsomatta taaksesi. Kengänkiillottaja on kohtauksessa kuin kohtauksessa tärkeä henkilö. Hän kohtelee kuin kuningasta miestä kuin miestä. Korkean arvon olemassaoloon tarvitaan niitä jotka ovat vähempiarvoisia, niitä jotka tekevät likaiset työt, työt joilla ei ole arvoa mutta jotka huomaa, kun  niitä ei tee kukaan. Mies seisoo rätti kädessä, kädet lankissa, nöyrän näköisenä ja aina tyytyväisenä kun saa asiakkaan oli hän millainen tahansa. Hänen luokseen pysähdytään ja sanotaan että on kiire. Kestää hetken ja työ on tehty. Asiakas ehtii avata lehden tai katsoa eteensä kenties näkemättä mitä lankkaaja tekee. Yksinkertainen työ, yksinkertainen ihminen. Kuka sellaisesta olisi kiinnostunut, mutta hyvä että jotakin tekee. Jotakin on tehtävä. Liike ja ajatus pitävät elossa kuten raha.

Kiillotus ja lankkaus pidentävät kengän ikää pitäen nahan hyvässä kunnossa. Nykyään jokainen kiillottaa itse kenkänsä, näin luulen, jos viitsii. Paitsi ihmiset, joilla on palvelija sitä varten. En ole koskaan tavannut kengänkiillottajaa livenä kadulla Suomessa, mutta olen nähnyt sellaisen kengänkiillotuskoneen jossa oli pyörivä tela. Jalka asetettiin jalustalle jonka päällä pyörivä kiillotustela suoritti tehtävän. Kiillotuksen voi tehdä seisaaltaan. Samanaikaisesti ei voinut lukea esimerkiksi lehteä, koska on seurattava minne jalka menee. Jännä vehje, mutta kiillottiko se hyvin koko kengän, lähtikö ehkä sukka jalasta vai oliko tarkoitus kiillottaa vain kengänkärjet?

Kuka kiillottaa kenkiä työkseen nykyään Suomessa? Kerjääminen on paljon yleisempää, mutta se ei ole työvoimatoimistossa ammattinimikkeenä. Kysyn koska työvoimatoimisto edelleen ajattelee että kengänkiillottaminen on varteenotettava business, kerjääminen ilmeisesti ei. Kysyn koska työvoimatoimiston työnhaussa on vielä virallisesti ammattinimike kengänkiillottaja, samaa sarjaa ovat mainostenjakajat ja kengänkiillottajat. Aki Kaurismäellä jotakin asian kanssa tekemistä, onko elämä elokuvaa? Mainoksia nykyään jaetaan enemmän kuin ehtii lukea. Onko mainostenjakaminen palkitseva työ, ehkä liikunnan kannalta, ehkä klikkausten kannalta, ja mainostenjakaja sellainen tekijä joksi kehtaisi itseään kutsua, työ josta voi kertoa saamatta kummallisia katseita ja voi sinua tyhmeliiniä-mulkaisuja, tuleeko sillä toimeen-kysymyksiä ja mikä sinussa on vialla. Työllä on oltava rahallinen arvo, muuten sitä ei kukaan arvosta. Sanotaan ettei se ole työtä, jos ei siitä rahaa saa. Naiset ovat tehneet palkatonta työtä aina, he tienaavat myös yleisesti vähemmän kuin miehet. Kun työstä maksetaan sen tekemistä on joku arvostanut? On pystyttävä elättämään itsensä.  

Käyttävätkö ihmiset kenkiä joita täytyy kiillottaa? Keinokuidut ja lenkkitossut ovat vallanneet kenkäbusineksen. Miksi noin vanhahtava ammattinimike pitää pintansa virastossa, vaikka on varsin selvää ettei alaa enää ole? Työvoimatoimistolle ei ole muu selvää kuin, että työtön on roska, josta on päästävä eroon keinolla millä hyvänsä ja aivan sama mikä joku ammatti on nimeltään. Millaisia metodeja kengänkiillottamiseen on ja tarvitaanko siihen ammatti-ihmistä? Millaista työtä nykyään on tarjolla? Sandwich Artist saa Subwayssa paikan, juontaja on taiteilija, juonsi hän karaoke-esitystä tai markkinoita. Siinä saa esiintymiskokemusta. Olethan innostunut tekijä. Olemme kenkiemme kuluttajia ja kenkiemme kiillottajia, siis jokainen on kengänkiillottaja, mutta tuleeko sillä toimeen, elääkö sillä ja ovatko ne samoja asioita? Kun yksityiskohdat lakkaavat kiinnostamasta millainen tulee kokonaisuudesta? Kun bulkkituote myydään taiteen kohottavalla voimalla mistä on kysymys? Eihän taide ole nykyään kovassa huudossa, mutta taiteen nimi ja ajatus silti antavat arvoa tuotteelle, joka on joka paikassa samanlainen, kuten Subwayn patongit, ja ajatus sama kuin missä tahansa hampurilaisketjussa.

Kiiltävät kengät antavat hyvän kuvan käyttäjästään. Hän on huolellinen, säntillinen, pitää huolen omaisuudestaan ja ulkonäöstään. Lika ei saa näkyä. Odotan aikaa, kun prostituoitu on laillinen ammatti. Prostituoidut käyttävät ammattiinsa sopivia jalkineita. Vähintään 10 sentin korkoja, jotka kopisevat, korkokenkiä, saapikkaita tai saappaita. On näytettävä viettelevältä lyhyessä hameessa ja kireissä housuissa. Peniksen kiillottamisesta kai jotakin tienaa.

Sex is everything, everything is sex.

| Henna Timanttimetsä
I’m thinking how to begin.. mum, I’m a lesbian. She will choke on her coffee and start laughing, cough and cough and look at me with wtf on her face, now this of all the things. How fucking weird are you? I know this or she will be like aha, and then I will start laughing and it will be all good.., and then she will ask do I have a girlfriend. I would say aha yes, she is ten years older than I am. Another choke. She will ask if I am taking my medication. About sex she would not dare to ask, I think. She would have to sleep on it. And then she’ll go and tell her friends that she has a lesbian daughter. There will be a silence, nobody would not know what to say. Hypothetically of course. Just creating an image in my mind what would happen if, you know. Though I might want to give horror to my mother just for fun. Like Merry Christmas Mother.
It is something that needs to be told to parents and the rest of the family that you are not straight because reproduction concerns family, because this hetero-thing has been in the family for ages. Where did you get this from, a freak. Family is something that is talked about with friends, co-workers, everywhere it is somehow important where you come from. But usually having lived in the same family the secret has been revealed little by little. It is a big issue in life who you love, how you have sex, what kinds of relationships you have, are you normal. I have been trying to understand the importance and part next of kin play in choosing profession, partner, way of living and how much do family decide for you. Question is how much do other people can decide for someone directly and indirectly. It is a guardianship that lasts the rest of one’s life up to a point. It is about self-awareness, obedience, being one’s own person and not someone who other people want you to be, if you can. But other people have quite much demands on you. To fail those demands in many cases means failing as a person. It is a programmed way to behave and think to do as you are asked or commanded to do which heteronormative structure is all about, order, structure, maintaining posture which must be spotless. It is about denial, forbidding odds, swings, mess is what has to be kept hidden. For someone to be gay means all are going to know that there is a freak in the family to which we do not know how to react.

 

Walking genitalia, it’s a girl!

| Henna Timanttimetsä
That we are our parts, especially our sexual organs via which we become sexualized, categorized, labeled adequate or not as it was a natural law and we like animals ready to mate any time, in heat. Sure I’m horny constantly looking for a mate and because I wear miniskirt I’m in for it anywhere anytime, because I am drunk I can be asked for a blowjob at a party in front of everybody (this is sarcasm, a joke, ahahahahah). We either can use that strange revolting reality for our benefit or can not because it is too much to take, too sickening, don’t want to because it may seem secondary to look sexy all the time, smile all the time no matter what. There is so much one can take and understand is fair. For some it is not the most important issue in life to fuck and be fucked. As it happens this desire is just thrown at one’s face, on one’s whole being that this is what you are for, this is what you want too, don’t you. Sexual organ is inside one’s head and it is not turned on by this. The OFF has become so strong that certain types make me nauseating.
When this hyper-sexualized reality of ours is overwhelmingly torturous, monotonous, attacking anywhere every day like it is something we should accept because it is not going away or changing and to get used to something which is abusive is wrong. To oppose it must be done so it hits the core. To use one’s sexuality and body is one way, very effective. What is it that we want to see again? In a manner method truly cuts the thought and anything someone was saying and doing bringing anger or other kinds of reactions. Reactions are very telling. To change reality as we know it is a huge task for the reason of massive overload and brainwash of one truth and the mass of true believers who think are right and are shown what they want. The thought that heteronormative society is absolutely the correct way to have and build society and make human relationships is a default. Strangely because it is the most violent. It is to see people through straight intercourse where women are waiting to be mated and taken, and if they are not there or willing it is something wrong with them, because smiling and making babies is what women must do to appeal and fulfill their meaning, and of course owning things is the same as owning people.
That there are strict codes and rules for people how to be actualized as humans, is violence against all people denying the human right of finding out one’s talents as oneself, denying opportunity and freedom. Now all over the world tendency is anything which is not in the book or is forbidden is out of the order, because it will ruin the whole of society which anywhere is carefully planned and constructed to be something in particular, whether it is to oppress or give opportunity. Who are oppressed and who are given opportunities is the question and other is why. To build society of opportunity for all is difficult to realize and maintain but is not impossible.
Why there are old books that know how people of today must organize their lives? Moral code varies but something repeats everywhere, how women and girls are seen, given chances, treated and what women are in society, what is their role. What people are allowed to do in their lives. That there are people who allow us to do things sounds so distant history, a permission granted, do I have to ask for it, a tragedy is that for example becoming an artist can be a shock to the family, girl wants to go to university because she likes learning and wants to use her talent and she is beaten for it. For a boy encouragement comes in different form than for a girl, though becoming an artist can be a shock whether one is boy or a girl in certain circles. Boys are forced to marry as well, boys are beaten for crying and being too feminine. What life can be and should be is set by moral authorities, ancient traditions, where men versus women dichotomy is always present, how sexes and genders are meant to actualize and exist, co-exist. When one has to struggle as a girl being fitted into something given outside and as a woman struggle still away from constant reality of her sex, sexualization, position, place, normalcy, not to speak of being an artist in such society where ridiculous old-fashioned values and points of views persist to incredible force.

There are those who will use sexuality of others for benefit whatever there is to benefit from sex, a lot obviously. Sexual sides of ours, how many sides are there and who is willing or allowed to explore those yearnings, what can be done to another person and why there is a ban on some things.

 

Kävelevä pillu

| Henna Timanttimetsä

Milloin minusta tuli hankala? Olen aina ollut hankala. Hankala tarkoittaa ihmistä, joka ei pidä kaikesta mitä eteen tuodaan ja antaa sen ilmi, joka vastustaa yleistä mielipidettä ja -suuntausta tehdä asiat kuten muka aina on tehty, ja todella rikkoo henkisen alennuksen, rauhallisen tilan jossa Suomen pitäisi olla. Suomessa sellaisen ihmisen todella huomaa. Hankaluutta suvaitaan kovin huonosti, ilmeisestä syystä. Suomessa on hyvä, kun asiat tapahtuvat juohevasti ja nopeasti ilman ongelmia, eriäviä mielipiteitä, vaatimuksia. Tie on hyvä kun se on suora.

Olen ollut temperamenttinen lapsesta asti, joka tietysti on pahasta, koska tunteensa on hyvä latistaa äänettömyyteen ja puhumattomuuteen. Olen näyttänyt suoraan inhoni ja negatiiviset tunteeni että saan aikaan riidan ja tunteenpurkauksen. Suorasanaiseksi todella ryhdyin kun tajusin, ettei hyvällä käytöksellä saa muutosta aikaan, eikä hyvää käytöstä odoteta miehiltä samalla tavalla kuin naisilta. Sen olen huomannut, naista kohtaan voi olla niin ikävä kuin tahtoo, ylenpalttisen vihamielinen ja halveksiva kuin mihin kuvittelee olevansa oikeutettu ja se on ok, koska on mies. Kyllä naisetkin ovat ikäviä ja vihamielisiä. Letkautukset ovat hauskaa viihdettä. Ne kertovat suoraan älyn tasosta. Minun on hyvä hymyillä ja olla tyytyväinen siihen mitä on. Tyytyväinen tähän? Tuskin. Tämä tarve tyytyväisyyden ilmaisuun ilmaistiin minulle jopa yliopistossa, joidenkin opiskelijoiden osalta. Kritiikkini oli valitusta turhasta. Melko erikoista, mutta totta. Opetuksen tasoa ei saa ääneen kritisoida, koska opettajien kanssa on oltava hyvä kaveri. Hyvää kaveriahan ei julkisesti kritisoida, halataan jumalauta. Ääneen kritisoinnista seuraa jännittävä rankaisukulttuurin ilmentymä, jonka alku on eristäminen, ulkopuolelle jättäminen, selän takana puhuminen: kuinka se kehtaa, mikä se kuvittelee olevansa, huono taiteilija. Tuntuuko nyt pahalta? Toivottavasti, koska tämä suomalainen hyvä veli-kulttuuri tulee muuttumaan. Kavereiden ja työmahdollisuuksien toivossa en jätä sanomatta jotakin, jolla on iso merkitys kokonaisuuden kannalta, en jätä puuttumatta asioihin jotka todella ovat metsässä ja pahasti. Kannattaisi taide-alallakin jo ymmärtää, että opetuksen tason korkeus on ensiarvoisen tärkeää. Se, että ala toimii suhteilla, on erittäin huono systeemi. Juorupuheiden leviäminen ja niihin uskominen on erinomainen todiste. Kaverin sanaan luotetaan ennemmin kuin kysytään asianomaiselta. Systeemi ei uudistu samaa vauhtia muun yhteiskunnan ja maailman kanssa. Korruptio on mädättävää.

Kun teen jotakin provosoivaa, joka on ilmeisen helppoa, pyrin saamaan aikaan todellista muutosta joka toimii kuin vasara halkaisten todellisuuden, jota heteronormatiivisuus, hiljaaoleminen, tavallisuudesta poikkeamattomuus ja pelkuruus pitävät yllä. Minulle on sanottu etten saa olla hankala, sanallisesti kyseenalaistaa niitä, jotka päättävät mahdollisuuksistani jollakin asteella, jotka päättävät ja pitävät yllä ilmapiiriä jossa ei sana ole vapaa, muuten kuin anonyymisti ei saa sanoa ihan mitä tahansa, vai, ja kaveripiirissä on helppo sättiä. Kun on sellainen luonto, ettei voi sietää sitä, että on ihmisiä vallankahvassa jotka eivät kestä pienintäkään vastaääntä tai kyseenalaistamista, niin yhteentörmäystä on vaikea välttää. En myöskään siedä, että asioistani päättävät epäpätevät huhupuheita uskovat aasit. Ei epäoikeudenmukaisuutta, suoraa väkivaltaa, kiusaamista, vähättelyä, sameaa vettä joka seisoo ja tekee mitä tahtoo, tarvitse katsella vierestä. Jotakin on voitava tehdä ja sanoa.

On paljon ihmetystä ja paheksuntaa voimasanojen käytölle, sille ettei voi sietää heterokäytöstä, jossa naisella on vain yksioikoinen tietynlainen sovittu rooli, miehen omistajastatuksen täydellistäjänä. En ole sopinut millainen minun tulee olla, millaisia asioita saan tehdä. Nainen rikkoo roolinsa, jos siltä tuntuu ja kävelee ulos, tekee vastoin mikä on hyväksi? Hyväksi kenelle? Heteronormatiivisuus ei ole koskaan ollut minulle hyväksi. Että nainen on se, joka otetaan, katsastetaan, hyväksytään tai hylätään ei ole hyväksi naisille eikä tytöille. On naisia jotka pitävät tästä järjestelystä. Minä en. En ole täyttämässä toisen tarpeita. Mies, joka on, mitä hän omistaa, on etsimässä pillua, koska se häneltä puuttuu. Harmillista. Naisen tulisi täyttää tämä tyhjiö ja antaa miehelle vapaus toteuttaa nussimisfantasiansa, koska sitä iloa ei hänellä ole, ellei hänellä ole naista. Itse en katsele ja kuuntele yhtään anonyymiä apinaa, jolla on esihistoriallisia mielipiteitä siitä, mitä minä teen, mitä joku toinen tekee ja on, anonyymit apinat lyttäämässä seksuaalivähemmistöjä, maahanmuuttajia, feministejä, vasemmistoa, luonnonsuojelijoita ja taiteilijoita. Se on mielenmaisema, josta olen kotoisin ja jota erittäin mielelläni pakenen henkilökohtaisessä elämässä. Vapaaehtoisesti en kuuntele samaa levyä yhä uudestaan ja uudestaan. Jo pelkästään ammattini on ihmetyksen aihe: eihän se ole edes työ. Haista vittu!