Miehinen blokki? Onko sitä ymmärrettävä? Voiko sitä ymmärtää? Onko jotakin muuta kuin ymmärrys tai ymmärtämättömyys? Tarvitsen vastamelukuulokkeet. Mietin ihmisen tuottamia kaavoja, joita seurata ja syitä olla muuttamatta niitä. No, se ei ole filosofiaa tai filosofinen tapa ajatella, kaavamaisuus. Enkä usko, että blokitkaan ovat.
Leikitäänkö vähän? Joo, leikitään. Mitä leikimme? Piiloa? Kuka on vahvempi tai huutaa lujempaa? En ymmärtänyt. Voitko toistaa?
Miksi lapsi pomppii? Hän rikkoo huonekalujaan? Miksi lapsi pomppii? Sä olet kadottanut pointin eli idean. Mikä on tämä paha minussa? Kadottaminen? Lapsellisen äkäinen ihmettely? Ajattelen, että paha on toisessa ja hirveä kaaos tekee hermostuneeksi.
Ehkä hän kysyy, mikä on tämä ilo minussa? Lapsi huutaa, katso, ohikulkijalle ja heittää housut pois. Kun moni asia on vanha, vaikka vasta koit sen.
Tekee mieli sanoa viallinen, vaikka pyrkii täydellisyyteen, mitä se lieneekin. Mitä milloinkin.
Minustakin olisi ihanaa olla vaikuttaja. Minulla on runsaasti aikaa. Miten vaikuttaja käyttää aikaa? Haurauden paikkaamiseen?
Täytän lasipurkkeja vedellä, sitten katselen niitä kuin ihmettä. Kuinka pysyn pinnalla?
Löytynyt arkeologinen hauta-aarre, mutta ilman muumiota. Brittiaristokratia luultavasti jauhoi egyptiläisen kuningattaren jauhoksi ja haisteli hänet neniinsä eksoottisena aineena, jonka avulla saattoi kokea muinaisen omassa puutarhassa.
Pihamme haisee voimakkaasti hiekalle ja dieselille. Neljä huoltomiestä heilui lehtipuhaltimilla puoli päivää. Kaikesta syntyi hirveä meteli, ruskeanharmaa kasa ja tasaisia asfalttipintoja.
Kuinka jokaisella hetkellä olisi merkitys, jos merkitystä ei ole tai mikä on merkityksellistä?
Menin ihmisten ilmoille. Jotakin meni pieleen. Minua katsellaan. Puhelimeni ilmoittaa merkkiäänellä. Jotakin on pielessä.
Hae ratkaisuja, innovaatioita, jotakin uutta, hae ja ostele kuin miljonääri. Hae merkitystä itsellesi, koska muuten sinua ei ole.
Rakentaa tulevaisuus yhtenä ihmisenä vai ollako avatar tai monta anonyymitiliä, jotta voin katsella muita?
Katolta, puusta, tikapuilta, parvekkeelta, hevosen selästä, kyydistä, laivasta, taivaalta, sängystä.
Pimeään kuiluun, josta nouseminen on mahdoton tehtävä. Lattialle, kaivoon, kadulle, käytävään, rotkoon, ojaan, tielle, järveen, lätäkköön.
Asunnoton huumeiden orja sanoin hississä, kun joku kysyi, kuka olen ja mitä teen täällä. Kuljen ylös alas.
Mitä olen syönyt? En mitään? Haluatko tarjota voileipiä?
Tuliko sinusta mustekala? Ai Octopussy? Ruiskin mustetta ja puristan lonkeroillani liian lujaa jotakuta onnetonta. Ainoa halauksen tyyppinen mihin pystyn. Nyt olen täysin omaehtoinen ja käsikirjoitan seuraavan Bondin.
Leopardikuvio tekee edelleen rajun leidi. Tätä ei pidä ymmärtää väärin. Leidi tekee mitä tekee itselleen, koska kenelle muullekaan. Sana kiiri, että hän kulki pyjama päällä käytävässä putkiremontin aikana. Sellaisista asioista sana lähtee kiirimään. Hurjuuden asteet kerrostalossa ovat herkkyyksiä huomata juttuja.
Trikoiden kuviointi luo stereotyyppistä kuvaa vanhemmasta naisesta. Hänestä kuvittelee loput suomalaisessa yössä. Eläin savannilta tai viidakosta tekee vaikutuksen. Ihminen tarvitsee eläinten voimat käyttöönsä ollakseen rock.
Unelmahöttö, täynnä vatkattuja ilmakuplia, valkoista pilvennäköistä tai sammakon kutuyrjöä, massaa, mikä ei täytä vatsaa ja ällöttää. Hattara, jonka sisältö on yllätys.
Tai raskas voilla, munilla ja sokerilla tehty, pelkkää eri tummuusasteista suklaata kerroksittain, koossa pysyvä, kiinteä ja kostea, muodoltaan määritelty ja sääntöjä noudattava eli ei vapaa, mutta voit syödä kaksi.
Victoria Beckhamilla on huomattavan suuri liikavarvas, lehti huomasi huomata. Sandaaleissa erityisen ikävän näköinen.
Tänään on vasta torstai-niminen leivos. Sen tekijä on runoilijan lähisukulainen. En tiedä, onko runoilijalla tarvittavat ainekset kaapissa. Riippuu, onko kyseessä monikerroksinen ja -vivahteinen asia vai vaan vatkattua kermaa pullan välissä. Runoilijan on leivos, runoilija on leivos, runo leivoksena on se lähisukulainen. Leivos viittaa johonkin ihmisen tilanteeseen.
Elämä maistuu välillä paskalta. Sanoa elämänmakuinen on hiukan mullan ja lannan tuoksuinen, hiekka narskuu ja kitisee, mutta ehkä moni puhuu ruuasta, koska pysymme hyvän puolella pahaa vastaan ja syömme ja juomme suruumme. Ajattelemme elämänmakuisen hyvästä osasta elämää, maku on syömisessä. Muu on kuolemaa ja kurjuutta. Sen näkee murretuissa väreissä.
Elämänmakuinen on outo sananparsi. Elämänmakuinen on kuin joku harrastelija olisi haukannut ja yrittänyt olla positiivinen. Hei elämän harrastelija, älä puraise, siellä on ihminen sisällä. Veren maku voi tulla suuhun paljosta treenaamisesta, jolloin ehkä yrittää vältellä jotakin kohtaamasta.
Yhdistää elämä ja maku ja sanoa, että maku on tasapainoinen, on jättänyt osan syömättä. Tai jokseenkin miellyttävä, syvä mustaherukkainen kesä ja jättää talvi taaksensa ja lentää pois. Mitä siis voi sanoa, kuulostamatta pateettiselta, synkältä tai viiniasiantuntijalta?
Viinienmaistelu voi tavallaan olla hyvä vertailukohta, rypäleistähän maku tulee ja miten ja missä ne ovat kasvaneet.
Majakollektiivi Timanttimetsä 