Selviytyjät

Mietin selviytymisen konseptia, sen viihteellistä tarkoitusta. Mitä selviytyminen tarkoittaa? Jatkuvassa kauneuskilpailussa, rikkaus- ja tavaran paljous- että kalleuskilpailussa, kilpailussa työpaikasta, millaisessa talossa asuu, kaikki on kilpailua, jopa se, kuinka hyvin kykenee minimalismiin, kuinka laiha on. 

Selviytyä mistä? Tv- ohjelmasta? Tv::ssä selviydytään metsästä ja muslimimiehestä.

Mutta pankin analyytikko sanoi, olemme menossa valoa kohti. Hän sanoo niin joka vuosi, joten voi olla tervettä seisoa pimeässä metsässä, olla syömättä ja kuunnella ääniä. Kuinka kaukana on tie tai mikä tuo ääni oli?

Jaffoille, oranssille ja Jeesukselle.

Kyse on muodonmuutoksesta, mitä tapahtui Jaffoille, Jeesukselle ja oranssille kuin yhtä aikaa? Pitäisikö yhtäkkiä keksiä, kun tuli mieleen? Jonkunlainen romahtaminen? Ne ovat vahvoja mielikuvia, Katoamisen ja syiden materiaalia, jotka liittyvät tuhoamiseen ja tuotteistamiseen. Ihmisen luoma hävitys ja runsaus. Painavat hedelmät putosivat hiekkaan jättäen kraatterit, upoten maaperään tervehtien Jeesusta sitruksen tuoksuisella raikkaalla henkäyksellä kuin mehun tuleminen, joka herättää kuolleista, 

Jeesusta etsin, Jaffat lopettivat tulemisen, Oranssi loistaa vain mielessä, Hetken auringossa, tulipalossa. Usko Jeesukseen voi olla koetuksella kun näen liekit, raadot ja rauniot, mutta sanomme hei silti kuin ostoksilla. Tuleminen Tirskahtaa, kun toivoo, että vielä jaksaisi uskoa mihinkään. Kirjoitin, onko mitään järkeä lopuksi. Mitä muuta puuttuu?

Tämä kuulostaa piruilulta, mutta ei, olen surullinen. Kaipaan Jaffoja, niissä on elämä, valo ja ikuisuus ja se tuoksu.

Mitä harakka tekee öisin?

Penkki, jossa luki turmio, ainoa pinkki ja pysäyttävä sana.

Horsma ja mäkitervakko erottuvat myös luonnossa värinsä ansiosta. Miten vaaleanpunainen löytää tiensä pientareelle? Leijumalla. Hiukan mystistä myös, miten luonto tietää ja löytää keinon. Ilman avulla moni asia kulkeutuu sattumalta paikalleen.

Yliopistosta valmistuu piikoja, sanoin ja istuin penkille. Miten en arvannut? Osata sitä ja tätä, mutta jollakin on elettävä. Kyse on jotenkin vääristä asioista yhä uudelleen, kohdistumattomista ja kokeellisista, jotka ovat toki jännittäviä ja toivoa luovia. Työnantaja ilahtuu suoritetusta tutkinnosta ja saavutetusta sivistyksestä. Sivistyksestä, jonka johonkin istuttaa.

Yläkerran koira haukkuu läpi päivän. Se alkoi, kun posti tuli. Mitähän sieltä?

Proustin Smragdiaallot

Proust sanoi, järjestä smaragdi uudelleen,

molekyylitasolla smragdi,  myös syvänvihreä syvällä, tuli vastaan sattumalta ja ihmettelin, mikä se on. Kun Proustin tekstistä löytyy kirjoitusvirhe, sen voi yrittää hioa koruksi. Jokainen etsii jotakin, rikkauksia, vertaa heijastuksia, kokoa ja läpinäkyvyyttä, hetkeä, kun onni löytyi, kauan se kestää ja haluaa näyttää sen. Löydetyssä kivessä on rakkaus, mikä on ollut kadoksissa. Suurin onni. Kaikenlaista voi rakastaa, kiviäkin ja mitä ne symboloivat, koska etsimme harvinaista kauneutta.

Karma

Minua on varoitettu, kuin olisi sotkenut itsensä maaliin ja huomaa uusia tahroja kun edellisen pyyhki. Kuin kävelisi takaperin katsoen jalkojen välistä, minne on menossa ja siivoaa samalla. Hiki valuu. On väsynyttä tuntea pelkoa. Sitä kiroilee hetken ja ryhtyy pohtimaan maalin koostumusta ja mistä sitä tippuu pisaroina loputtoman oloisesti. Luonnonvoima ja punainen. Ei se ollutkaan hikeä. Kuin jotakin olisi vialla, miten korjaan sen? Mikä on vialla? Milloin sen lopulta tajuaa? Liian myöhään? Ei vieläkään puhdasta. Voiko tämä olla totta ja oikein? Huonous ja kauneus ovat olemassa, hyvä ei. Kauris, joka katosi tien yli pusikkoon, hetken mietin, oliko sekään totta.

Mitä on tuuli?

Aurinko lämmittää maapalloa epätasaisesti ja saa ilman liikkumaan.

Mitä ne phuhuu? Mitä asioita voi aloittaa alusta?  Mikään ei ole mitään, esimerkiksi.

Kägöne kukkuu: tulet lopulta menettämään kaiken. Kohtalo nauraa lokin äänellä monta kertaa päivässä. Niin monta lentokyvytöntä tänäkin kesänä. Niitten äänikään ei kehity muuksi piipityksestä.

Mitä kaikkea tulee sisälle?

Puhetta perusasioista, miehen ääni, luen ruudulta, puhuvatko naiset perusasioista? Havainto on kuollut. Minulla on ikkuna auki. Joku laulaa ulkona, kun katson tv:tä. Perusasia lauantai-iltana. Lapsi itkee. Kuuluu hurinaa, mikä on jatkuvaa moottoritieltä. Moottoripyörä pörisee ohi.

Mitä kaikkea tulee sisälle?

Ruohonleikkauksen melu, sepelkyyhkyn kujerrus iltaisin, tapa kommunikoida, lokit lähellä ja kaukana viuhahtavat ohi kamalasti kiljuen. Mitä sanoja voi käyttää niiden äänestä?

Roskiksenkannen sulkeutuminen, roska-auto, tupakansavu, vaikka siitä on sanottu, klassinen musiikki punkorkesteri bensanhaju tyhjäkäyvä moottori lehtipuhallin lumiaura niittokone koiran haukunta huuto naapureiden jutustelu nauru kävely vedettävän matkalaukunrenkaat keinun kitinä ampiaisia kärpäsiä perhosia itikoita yökkösiä jotain mitä en tunnista mölyä naurua kävelyn ääniä puhetta kenkiä askeleita erilaisin tempoin sade tuuli kylmä savunhaju talvi. Jossakin vaiheessa hiljenee, kun ilta tummuu.

Syntyy perusasioita, joita tekee mieli olla ymmärtämättä, kuten, mitä ihmettä sekin tarkoittaa ja yritän löytää sanoja itsestäänselvyyksille, asioille, joita tapahtuu joka päivä. Ei ole muuta, perusasioissa on kaikki, mitä on.

Variksen raakuntaa ja ajattelee, kuinka varis tarvitsee koko kehonsa tuottaakseen äänen ja mitä se tarkoittaa milloinkin. Perusasioista ei voi puuttua nyanssit. Niistä on vaikein saada kiinni.

Jotakin perverssiydestä

Mikä on löydettävä itsestä ja kestettävä sen olemassaolo ja häpeä, tutkittava häpeän olemassaoloa, miltä se tuntuu ja miksi. Kuvotuksen löytymistä, siitä nauttimista, että on kuvottava ellei jatkuvasti hinkkaa likaa pois, nostettava jalustalle se, lika ja puhtaus, kuin osa ihmiskuntaa, joka häpeää samoja asioita ja näyttää lopulta samalta, tekee samoja asioita. Mikä se on? Kollektiivinen keho, jota ei voi sietää ja sitä on rangaistava?

Mitä perverssiys milloinkin on ja mikä osa se on ihmiskuntaa? Aivan kuin helposti ruokittava eli kaikkiruokainen, aina nälkäinen pois peitelty paha uni, joka on parempi kieltää, irtonainen osanen, mikä ei istu mihinkään sovittuun, vaan rikkoo ja on rikki, mutta yrittää. Likaava paskasta pitävä tuhoava iljetys, jossa kaikki roikkuvat.

Määrittele hankala ihminen

Kuinka läheltä voi katsoa leipäpalaa eikä se näytä enää leivältä?

Välttelen kysymystä, siihenhän on monta vastausta, kenties vaikein on itse. Aina itse. Lähelle katsomisen päivittäinen tekeminen ja välttely aamuisin ja iltaisin.

Mutta yht’äkkiä mieleen tulee montakin hankalaa ihmistä, jotka ovat hankalia hankaluuden vuoksi. Hankaluus sinänsä on perusihmisyyttä, hankaluudesta selviäminen ja pohdinta, kuinka hankala itse on ja onko se väärin.