Nalle Pyh

Mikä on mahdollista ja mikä mahdotonta? Tekee vaan ja ajattelee jälkeenpäin. Mahdottomia on niin paljon kokooni nähden. Kuvittelukin on kovaa hommaa, puolesta tekeminen laiskistaa.

Kaksi pippuria valkoisella lautasella ovat silmät, tyhjä juomalasi suu. Katson näitä pyöreitä kasvoja. Mikä empatia. Miksi sanotaan sitä, kun näkee kasvoja siellä, missä niitä ei ole? 

Pareidolia, yhdistää epämääräiset ja satunnaiset havainnot merkityksellisiksi kokonaisuuksiksi. Liittyy ihmisaivojen yleiseen taipumukseen tunnistaa kasvoja. Ilmiö voi koskea myös muita aisteja. Kaikki vastaukset.

Nalle on empaattinen hahmo, pyylevä, söpö ja hassu. Lähelle Nallea ei pääse, varsinkin kun se sanoo pyh. Se kävelee kuin ihmiset, poispäin hiukan lannistuneena. Miksi minulla on vain kysymyksiä?

Minä pyjama päällä laitan kaakaoon hunajaa ja mietin retkeä pieneen saareen. Ainoa pelko on, että joku vie veneen ja joudun uimaan pois. Ei pimeys, kylmyys, hiukan ehkä ja märkä. Aika kuluu. Hiljaisuuskaan ei. Vaihtoehdottomuus ja avuttomuus jonkun suuren edessä. Kyllä.

Käydä läpi pieni saari ja kohdata jotakin yllättävää ja yllätyksetöntä. Jotakin, mitä odotti. Metsää, mätästä ja hopeinen graffiti rannan kalliossa. Kuka on uinut saarelle ja sieltä pois? Mietin, pelkäänkö vanhana enemmän kuin nuorena vai yhtä paljon? Pelottomuus on mahdottomuus. On ajateltava, mitä jos ja mitä sitten tapahtuu. Miksi kylmällä saarella ketään olisi? Kaipaus luontoon ja sieltä pois.

Pallo jalassa. Onko se olemassaolo vai kuvitelma?

Mihin olet tottunut? Tragediaan. Millaiseen? Jokapäiväiseen. Roskakuskin työ on vaarallisimpia ja sairaanhoitaja saa helposti turpaansa. Yleisin kysymys punapäälle: onko sun alapäänkarvatkin punaisia? Ehkä menossa helvettiin vai kaikkialle? Kaikkialle kuulostaa kevyeltä ja raskaalta yhtäaikaa. Kuin ei osaisi päättää ja valitsee väärin eli helvettiin.

Epäpuoli, puolinainen, toinen puoli päätä on erilainen kuin toinen.  Lapsena muotoutunut kallo, kun on nukkunut vain toisella kyljellä, jolle kellahti. Kallo ei ole ylväs afrikkalainen. Suomalainen muoto on hiukan litteämpi. Ei ole vuoria eikä kanjoneita, mielen rotkoja sensijaan.

Aiheena Suomi

Kirjoitin suomu. Suoma on naisen nimi. Värit sinivalkoinen ja tunteellinen. Näyttää kylmältä ja se on. Koodina etäisyys, mutta mainoksissa on lämmin tunnelma. Heillä on siellä hauskaa ja diversiteettiä.

Ohittaminen ja puhumattomuus ovat hyvin säännönmukaisia, hiljaisesti hyväksyttyjä juttuja, kun on vaikea lähestyä, niin on, orgaanisia ja ainaisia, ongelmallisina nähtyjä asioita, mutta poistumattomia ja suorittavat osansa. Puhutaan korruptoimattomuudesta, muttei kukaan usko. Joitakin asioita näkee paljaalla silmällä. Usko on myös vaikea asia. Juuri nyt olemme uppoamassa ja suo on hyvä allegoria. Mietinkin, että nimi on enne. 

Ovensuukysely

Joko teillä on punkkikarkotin? Syötkö sinäkin proteiinilisää? Syön proteiinia enemmän kuin koskaan. Tukkani pysyy päässäni.

Kuulostan hevoselta, mitä tehdä? Ai Punkkeja ja proteiinia. Missä? Joka paikassa. Kirmaa talosi ympäri heinikossa, jos sen antaa kasvaa. Tämä on omituinen kysely. Miksi olet alushoususillasi? On niin onttoa ja kalseaa muuten. 

Miksi sinä kävelet ulkona pyjamassa? Se on mukavan väljä. Yritän löytää kontaktia muuhun ihmiskuntaan.

Voinko soittaa sun puhelimella? Kenelle ajattelit soittaa? Kriisipuhelimeen. Mielenterveyspuhelimeen. Punkkipuhelimeen. Okei, no sitten, kolme puhelua.

Selviytyjät

Mietin selviytymisen konseptia, sen viihteellistä tarkoitusta. Mitä selviytyminen tarkoittaa? Jatkuvassa kauneuskilpailussa, rikkaus- ja tavaran paljous- että kalleuskilpailussa, kilpailussa työpaikasta, millaisessa talossa asuu, kaikki on kilpailua, jopa se, kuinka hyvin kykenee minimalismiin, kuinka laiha on. 

Selviytyä mistä? Tv- ohjelmasta? Tv::ssä selviydytään metsästä ja muslimimiehestä.

Mutta pankin analyytikko sanoi, olemme menossa valoa kohti. Hän sanoo niin joka vuosi, joten voi olla tervettä seisoa pimeässä metsässä, olla syömättä ja kuunnella ääniä. Kuinka kaukana on tie tai mikä tuo ääni oli?

Jaffoille, oranssille ja Jeesukselle.

Kyse on muodonmuutoksesta, mitä tapahtui Jaffoille, Jeesukselle ja oranssille kuin yhtä aikaa? Pitäisikö yhtäkkiä keksiä, kun tuli mieleen? Jonkunlainen romahtaminen? Ne ovat vahvoja mielikuvia, Katoamisen ja syiden materiaalia, jotka liittyvät tuhoamiseen ja tuotteistamiseen. Ihmisen luoma hävitys ja runsaus. Painavat hedelmät putosivat hiekkaan jättäen kraatterit, upoten maaperään tervehtien Jeesusta sitruksen tuoksuisella raikkaalla henkäyksellä kuin mehun tuleminen, joka herättää kuolleista, 

Jeesusta etsin, Jaffat lopettivat tulemisen, Oranssi loistaa vain mielessä, Hetken auringossa, tulipalossa. Usko Jeesukseen voi olla koetuksella kun näen liekit, raadot ja rauniot, mutta sanomme hei silti kuin ostoksilla. Tuleminen Tirskahtaa, kun toivoo, että vielä jaksaisi uskoa mihinkään. Kirjoitin, onko mitään järkeä lopuksi. Mitä muuta puuttuu?

Tämä kuulostaa piruilulta, mutta ei, olen surullinen. Kaipaan Jaffoja, niissä on elämä, valo ja ikuisuus ja se tuoksu.

Mitä harakka tekee öisin?

Penkki, jossa luki turmio, ainoa pinkki ja pysäyttävä sana.

Horsma ja mäkitervakko erottuvat myös luonnossa värinsä ansiosta. Miten vaaleanpunainen löytää tiensä pientareelle? Leijumalla. Hiukan mystistä myös, miten luonto tietää ja löytää keinon. Ilman avulla moni asia kulkeutuu sattumalta paikalleen.

Yliopistosta valmistuu piikoja, sanoin ja istuin penkille. Miten en arvannut? Osata sitä ja tätä, mutta jollakin on elettävä. Kyse on jotenkin vääristä asioista yhä uudelleen, kohdistumattomista ja kokeellisista, jotka ovat toki jännittäviä ja toivoa luovia. Työnantaja ilahtuu suoritetusta tutkinnosta ja saavutetusta sivistyksestä. Sivistyksestä, jonka johonkin istuttaa.

Yläkerran koira haukkuu läpi päivän. Se alkoi, kun posti tuli. Mitähän sieltä?

Proustin Smragdiaallot

Proust sanoi, järjestä smaragdi uudelleen,

molekyylitasolla smragdi,  myös syvänvihreä syvällä, tuli vastaan sattumalta ja ihmettelin, mikä se on. Kun Proustin tekstistä löytyy kirjoitusvirhe, sen voi yrittää hioa koruksi. Jokainen etsii jotakin, rikkauksia, vertaa heijastuksia, kokoa ja läpinäkyvyyttä, hetkeä, kun onni löytyi, kauan se kestää ja haluaa näyttää sen. Löydetyssä kivessä on rakkaus, mikä on ollut kadoksissa. Suurin onni. Kaikenlaista voi rakastaa, kiviäkin ja mitä ne symboloivat, koska etsimme harvinaista kauneutta.

Karma

Minua on varoitettu, kuin olisi sotkenut itsensä maaliin ja huomaa uusia tahroja kun edellisen pyyhki. Kuin kävelisi takaperin katsoen jalkojen välistä, minne on menossa ja siivoaa samalla. Hiki valuu. On väsynyttä tuntea pelkoa. Sitä kiroilee hetken ja ryhtyy pohtimaan maalin koostumusta ja mistä sitä tippuu pisaroina loputtoman oloisesti. Luonnonvoima ja punainen. Ei se ollutkaan hikeä. Kuin jotakin olisi vialla, miten korjaan sen? Mikä on vialla? Milloin sen lopulta tajuaa? Liian myöhään? Ei vieläkään puhdasta. Voiko tämä olla totta ja oikein? Huonous ja kauneus ovat olemassa, hyvä ei. Kauris, joka katosi tien yli pusikkoon, hetken mietin, oliko sekään totta.