Jätän häiritsemään
huulen yli punautuneen ihon
häiritsemään sopimattoman sanan rasvapalon sanavälin,
puseron, katseen lattialle, lian, lilan
mahdottomuuden värisävyn, joka on palohaava ja kastelen kastelen sitä punaisessa maidossa
ihmisissä joita en tunne, mutta jotka ovat elämässäni
samat kysymykset, kun ei uskalla kysyä muuta, kun ei uskalla sanoa, päästää ääntä, kun se tulee miten tulee
toiveita korvissani mutten ymmärtänyt miksi
he sellaista haluavat
minulle
säälin pulu heiluttaa päätänsä edestakaisin, rääkätty, varpaat ovat pudonneet eikä osaa mennä minnekään
kun ei enää usko
eivät he halunneetkaan tietää, kun luulivat jo tietäneensä, mikä ylimielisyys
mikä turhautuminen
mikä minä
kummallinen jakojäännös kädessä sängyllä jalkojani tupakan savukiehkuroissa
tuijottaa vaan
pitää hauskaa vaan
tapetin sinisessä metsässä, jossa pöllöjä mäntyjen oksilla, kuutamo kuviona tupakansavua
ihmisten olkapäillä hiljaisia lintuja, en tunnistanut
humalaisia nauruja kun on hauskaa mutta on sumeaa.

Lakkasin sormenkynteni mustiksi, nyt ne ovat kymmenen pistettä ………..
varpaiden kynnet ………..
kertaa mustat vaatteet
yksi piste .
hiukset leikkasin, sidoin poninhännän
kun olen niinkuin olen pinnan kautta
rintalastani kautta sydämeni kautta musta ja siinä on mitä tarvitsen
upotuksen sekoitumisen värjäytymisen kaunis mahdollisuus.