Music accused of ruining youth, but they are running down the stairs making heck of a noise of some wild herd running that should be outside running. Feet hitting the stairs with sneakers, high heels, cowboy boots, rubber boots, sandals, party shoes, furry winter boots showing toes hitting the stairs like injury in their minds, falling down about to happen. Running, moving their feet like they were going to fall off, some kind of dance that makes music of its own. Make me go crazy, you, without a care. Making the sound that you do. Make me lose my mind, do it! Yes, it is a weight of worry barely keeping balance.
Don’t stop that noise. I cannot take it; but please continue the monstrous whirl. I want to be in it. Or the screaming. And scream myself, because I’m unable to move myself.
Run faster, the stairs end at some point, and you come to the door and sun light on grass.
Let’s go through with this, in clean up
I can feel your power, I love to say perverted, shout it over those sounds of running feet. PERVERTED! Perverted shoes on the table, perverted love, neighbors, me, especially me, perverse living wearing shoes, only shoes. Running in hey.
I understand it experiences inflation the word said many times over and over, the meaning, the dirt and whispers and shame. Especially the shame. It stops being what it is.
Do you know what she did? Can you believe it? What a cunt. She is going to pay for this. I’ll make her pay. I’m that kind of man with tiny m tasting like nougat. Gratification many times over of pain caused and to avoid the danger of being exposed. Oh What genius. with taste of mathematics the substance of brilliance, just to say it. Just to say mathematics makes you stand above. You are a real thing. So real, I can touch you. I bet there are more people like you. It is a perfect world with perversion in it making the perfection and sitting still. What is the payment? That stairs turned upside down. I’m looking at my hairs waving in the air like hey.
revolution in art
Baby Lotion birds eye steamfresh
Modern Kantian subjectivity, intrinsically good thing is a good will
what is in me is more than me, sensing what is a right thing to do, how do I know what is, I don’t have to know, I follow what I know and feel. Avoiding emotional blandness, blandness it is still something blended, mixed to paste,
Pertinent thing
as I like the word intrinsic, isn’t it a name of some company? need to come out losing dignity
Apperception (”the process by which new experience is assimilated to and transformed by the residuum of past experience of an individual to form a new whole.”wiki)
Hajuste bulimique inho Explorez YSL ikirouta
Peilistä näen itseni, ikkunasta näen itseni, pullosta näen itseni.
Korkea sinimustahopearaidallinen pullo, muistaakseni, tuoksu tyhjyys, joka jää kun ihminen on jo mennyt. Albumillinen väkeviä värikuvia katosi tai kuin joku sairastui, mehustui, juotiin maistelematta ja pestiin pois lasista, laitettiin kuivauskaappiin. En halua tavata. Pelkkä ajatteleminen on kuin tapaisi yhä uudelleen samalla tavalla. En halua haistella, olla hiljaa kanssasi, katsella enkä katsoa enää yhtään vanhaa kuvaa jossa hymyillään. Olen jyrkkä, olen ehdoton, olen herkkä, olen yksinäinen, olen onneton, koska voin pahoin, voin pahoin, koska sanominen on niin vaikeaa, koska on tärkeämpää tuoksua hyvältä kuin sanoa asiat kuin ne ovat. Sakset, leikatut kuvat ja rippeet, suirot, kaaret, naamat, puuttuvat palat, tapetit, huonekalut ja vaatteet. Luulitko että ne ovat sinun muistojasi jotka voit leikata palasiksi, joille voit tehdä mitä haluat koska ne ovat joten kin vähäisiä? Itke vähän, katso niin kuin et keksisi mitään sanottavaa, niin kuin terapiassa johon et uskalla koska pelkää hajoavasi murusiksi, mutta minun sohvani kelpaa, minun olkapääni kelpaa, minun määräni joka on jotenkin pieni ja mitätön, mutta jonka päälle kaataa sanko on ihan ok.Miten tunteetonta, miten kylmää, miten normaalia, miten pelkurimaista käyttää muita välineinä lyödäkseen, leikatakseen jotta ne menneet asiat ja he katoavat kuin roskat. En halua tietää sinusta mitään muuta kuin mitä jo tiedän, mitä jo olen nähnyt. Eikö se ole selvää. Eikö tämä ole selvä. Ei mikään ole selvää, eikä selviä niin kauan kuin puhuminen on vaikeaa.
Kaksi tuoksua jotka muistan, muistaa, muista, suu mui-asennossa, niissä toisessa tuoksui juuri leikattu ruoho,
puuvillainen yöpaita ja lihapullat sekä kissankarvat. Iki ja ikänä, ikävä ja ikuisesti, muistan kaiken, Jokaisen. Pan Mu Tai-Valkoinen uutuus pöydällä, enkä haista mitään tässä ilmastoinnissa, joka vie
paperit, vaatteet päältä, karvat, lusikat, korvat. Rautapitsinen, haluan nähdä halveksunnan kasvoillasi pienessä tilassa, rautahameinen pitäisikö minun haistaa jotakin
kuten kyvyttömyys ilmaista tunteita, koteloituminen, kotelossa asuminen, kotelosta tervehtiminen, koskaan poistuminen, puhumattomuus, raha, aina raha puheenaiheena, aina mielessä, ainainen maailma, onpas arvokas mustikka-kauramuffinssi, onpas arvokas tee-hee, onpas arvokas haju, onpas tyylikäs, onpas irvokas, onpas leväperäinen, onpas pihvi, rautainen
huumaava, ihana, siinä on jotakin, siinä on YSL
Sinusta ei saa otetta, julmuutta, inhoa, vihaa, turhautumista, vaikeutta ääntää joka sana oikein.
Forever youth liberator Lovelessness Stench in you. You suck forever. This is not a poem,
this is vomit.
Edges/ Laidat, paper-cut, 2011
Kuvia Kronstadtin rannalta ja Terijoelta 2001. Olen mieltynyt näkymiin kovin, negatiiveihin, niiden väreihin, ajan tuomiin vivahteisiin, kuvien rajaamattomuuteen, rajattomuuteen, pölyisyyteen, omaan silleen jättämiseeni.
Kaunehin Blogini, keräilen taas tai siis edelleen. Jokin liikahtaa minussa, olen ihastunut seinäkirjoituksiin, terveisin ikuisesti.
Kirjoitus Savonlinnan linja-autoasemalla.
Majakollektiivi Timanttimetsä 