

Killer, pencil on paper, acrylic on canvas, 2022
Kasvojen muuttuminen ja muodonmuutos on kiinnostava aihe ja taiteessa on myös aina haluttu näyttää kuvattu kauniimpana kuin hän on tai yhtä kauniina kuin katsottuna näyttää eli nähdyn kopiointi on tärkeä taito taiteilijalle, mikään muu ei saa helposti hyväksyntää kuin tämä taito. Taiteen ja ihmisen näyttäminen rumalta saa aikaan vastareaktion, että todellisuus näyttää erilaiselta tai taiteilija ei vaan osaa tai on ilkeä. Olen itse kokenut kauneuden toisen ääripään, vastakohdan, osana kauneuden kokemusta. Kun kaikki näyttävät samalta filtteriltä, onko se kaunista? On myös selvää, että kauneuskirurgian epäonnistuminen on itsessään rumaa ja saa aikaan rumuutta, joka on sietämätöntä asian kokevalle. Kysymys, mikä on rumaa, onkin aiheellinen pohdittava. Koemme todellisuuden hyvin eri tavoin ja myös näemme sen yksilöllisesti. Voisi siis päätellä, että meillä on luonnollinen tarve nähdä ihminen kauniina ja jokaisella itsellään on tarve olla kaunis ja hyväksytty, hyväksyntää ja ihailua selkeästi riittää kauneusihanteet ja ikäkriteerit täyttäville, mutta miksi se riittää, toisten hyväksyntä kun se on näin pinnallisista asioista kiinni? Jakaa ihmiset hyväksyttyihin ja ei-hyväksyttyihin ulkoisin perustein on siis normaalia. Kiinnostavaa onkin kauneusihanteiden jatkuva muuttuminen ja niiden pakottaminen etenkin naisille pilkan kautta. Minut itseni nähdään hyvin usein ‘virheiden’ kautta, mistä syystä ne itseäni kiinnostavat. Minussa on liikaa läskiä väärissä kohdissa, kylkiluut eivät näy, mutta olenpa minä nuoren näköinen ikäisekseni, hiuksissani on kaksihaaraisia, mutta ei vielä harmaata, rumat kengät. Syynäys menee yksityiskohtiin ja pilkkaan, katsojan pään liike ylhäältä alas on näkyvä tapa mitata. Sähän ymmärrät, että supatuksen näkee. Aikuisena henkistä kasvua toivoisi vielä tapahtuvan. Ulkonäköön huomion kiinnittäminen on ollut jatkuvaa varsin nuoresta asti, joten se on aiheena minulle tärkeä, koska myöskin erotun joukosta, en sulaudu koskaan, vaikka pitäisin pääni kiinni ja ehkä juuri siksi ja toisaalta näin on helppo ärsyttää, joka on itsestäni periaatteessa hauskaa, mutta ne reaktiot vasta hupaisia ovat. Vaikea asia on myöskin selittää, miksi ulkonäkö ei ole elämäni keskeisin asia ja toisaalta en itse saa kiinni, miksi ulkonäkö on niin keskeinen, että nykyään se täyttää ihmisten elämät ja on itsetunnon vaatimus. Sisältöä on vaikea keksiä tai sitä ei ole? Helppo tapa saada huomiota selkeästi, koska se ensimmäisenä nähdään sinusta. Kuvallisuus on omituisen tärkeää, itse omakuvan tuottaminen jatkuvasti. Liian helppoa.