Miltä tuntuu katsoa peiliin ja minkälaisin silmin katsot itseäsi tai miksi katsot peiliin? Ihramme tuottaa mitä? Läski on epäonnea, laiskuutta, väärässä kohdassa ja sitä on liika. Se näyttää rumalta ja sitä syntyy koko ajan lisää, jos syö liikaa ja se tapahtuu kovin helposti, helpommin kuin sitä lähtee, paitsi jos pystymme syömään tarkalleen tietynlaista ruokaa tai kuin taikaiskusta imemään ihran halutessamme itsestämme ja ruiskuttamaan sen oikeaan kohtaan. Onnellisten tähtien alla ilman komplikaatioita, se voi näyttää kauniilta ja sinä muodokkaalta, et lihavalta. Hypernaisellisuus on niin in, että nainen on rakennettava eli kapea vyötärö, isot rinnat, iso takamus, (toivottavasti sulla on pienet jalat). Paraneminen vie aikaa ja rahaa kuluu, koska itseä on pidettävä yllä. Hypernaisellisuus rajoittaa millaista työtä voit tehdä, laitat itseäsi päivittäin, kävelet koroissa ja hameessa tai vaatteissa joissa sinut huomataan, koska olet esitys.
Rasvaimu kuulostaa helpolta ja nopealta, helpommalta kuin syödä vähän ja terveellistä ruokaa että liikkua. Kuvamme operaatiosta, jossa sinusta imetään rasvaa, on kuin jotakin otettaisiin sinusta pois nips vaan, ja kun heräät, sinulla on uusi vartalo, muokattu haaveesi mukaan. Se on myös mukavan vinksahtanutta ja muovista, ajatus, että olet tuote ja myyt itseäsi, on tässä paketissa. Olet luonnonvastainen, tehty. Luonnolliset keinot ovat riittämättömiä tämän päivän kauneudelle. Olet tehnyt satsauksen, josta toivot tuloksia. Ajatus, että haluamme olla nukkeja ja keinotekoisia, on kovin outo, siinä on jotakin ‘olet vain sinä’-juttua, mutta et halua olla vain sinä ja etäännytät itsesi itsestäsi, vaikka sanot ehkä tulevasi sinuksi itsesi kanssa, kun käyt läpi kehollista muodonmuutosta jota hallitsee asiantuntija. Kun voisi tuosta ottaa ja laittaa tuohon toiseen kohtaan, on toteutunut. Miten pysyvä tila uusi vartalo on ja millainen onnen tunne on kyseessä, kauan onni kestää ja miksi identiteettimme olisi vartalossa, vartalomme tai sukupuolen sanelema? Olet siis ollut sellainen, josta et pidä ja olet nyt sellainen, josta pidät? Katoaako varsinainen ongelma mihinkään ja mikä ongelma varsinaisesti oli eli minkälaista itseä tavoittelemme ja miten? Millainen haluamme itsemme olevan ja kenelle ja kuinka vartalomme on ensimmäinen, jonka itsestämme haluamme muuttaa? Miksi vartalo täydellistää meidät, tekee meidät toisten silmissä lähes 100% joksikin? Haluamme olla täydellisen haluttavia, katsottavia ja pidettyjä, melko lapsellinen halu, niin infantiili, että se on todella primitiivinen. Maailmamme on täysin ulkonäkökeskeinen, että se on jo haitallista. Olemme valmiita menemään niin pitkälle, että hengenlähtö voi olla lähellä, siitä huolimatta ja ehkä vaaran takia, koska näkymättömyys, hylätyksitulemisen pelko, inho, ahdistus, imitointi ja kateus ovat vielä kammottavampia, että ansaintakeinojen löytäminen ajavat meitä.
Kun haaveilemme näyttävämme joltakin spesifiltä, usein joltakulta toiselta ihailemaltamme henkilöltä, haluamme tuloksia heti, koska kaipaamme sulautumista tuohon kauniiseen kehoon, joka voisi olla oma ja riittää että voit kävellä sen näköisenä, kuin kuvassa. Tämä haaveiden vartalokeskeisyys, kärsimättömyys, pakottavuus, ponnistelun että vaivannäön karttaminen, nopeiden tulosten aikaansaaminen, kaikki-mulle-nyt-ja-heti-tai-voin-huonosti-maailma, on kiinnostava tavallaan ja tavallaan aivan käsittämätöntä lihalla ja rasvalla hutkimista, jossa saa olla sellainen kuin haluaa, ainakin melkein, koska kovin samasta muotista moni löytää onnen. Kulttuuri ja luotu kuva on myös itsessään imuri: ei voi olla katsomatta, jo siitäkin syystä että kyseinen rasvaimu-silikonitissi-persehelvetti on joka tuutissa ja joka tuutissa, joku kertoo oman matkansa Turkkiin. Ideaalivartalo on väkivaltainen, koska se on pakottava, mikä on myös ristiriidassa halumme pitää hauskaa kanssa. Se ei myöskään anna mitään anteeksi: onko sinulla selluliittia vatsassasi, minulla on. Armottomuus omaa ja muiden kehoja kohtaan on selvä, etenkin jos näyttää vähänkään keskivertoa paremmalta, sinut arvostellaan ja sinua monitoroidaan sen mukaan, miltä näytät ja kuinka sinä pidät itsesi kunnossa. Armottomuus voi johtaa ahdistuneisuuteen ja vaillinaisuuden tunteeseen, jos sinulla on vähänkään heikompi itsetunto, olet herkkä muiden sanoille, kauniille kuville ja kuvittelet ulkonäön takaavan onnellisuuden ja että sinusta pidetään. Huomiota ulkonäöllä saa, jos sitä haluaa. Joko kuulut täydellisten ryhmään tai et. Moni haluaa epätoivoisesti kuulua tähän ns. täydellisten ryhmään, joka on määritellyt täydellisyyden vain ja ainoastaan materian kautta, johon kuuluu miltä näytät, kuinka asut, millainen työ sinulla on jne. Silti tämä on valtavirtaa, koska on varsin keskinkertaista rakentaa elämänsä ja itsensä arvo näiden muiden luomien attribuuttien ja tärkeysjärjestyksen varaan. Sen huomaa hyvin äkkiä, kun joku näistä onnen elementeistä katoaa, elämä voi tuntua ontolta.
Kun sanot, että muokkaat vartaloasi leikkauksilla tullaksesi onnelliseksi, tee se edes turvallisessa paikassa ja se tarkoittaa, että joudut maksamaan enemmän kuin ehkä Liettuassa. Minkälainen ihminen teettää halvalla itselleen täydellisen perseen tullakseen onnelliseksi, varsin epätoivoinen. Epätoivokin lienee suhteellista, pakottava tarve valtavaan läskiperseeseen ja kapeaan vyötäröön on ujutettu päähäsi, vai luulitko itse keksineesi itsellesi tällaisen tarpeen? Tarkoitus ei ole olla yksilö, vaan sulautua ja tulla nähdyksi imitaattorina tai että sinulla on varaa. Paras imitaattori voittaa?
