Liikkumattomuus vaivaa, pysähtyneisyys vaivaannuttaa. Niin, ja äly. Ihmisten järki ja mi-mitä siitä on jäljellä. Älyn moninaiset ilmenemismuodot eivät pääse oikeuksiinsa, on niin paljon epäilyä, hierarkkisia asetelmia, pätemistä, liikettä, businessta, ihmisiä jotka ihmettelevät toisiansa eivätkä ymmärrä luultavasti itseäänkään.

Kun ihmisen mieli on niin monimutkainen ja kuitenkin tahdomme yksinkertaistaa sen? Vai onko tuo yksinkertaistaminen välttämätöntä jonkunlaisen samuuden, yhdenmielisyyden ja käsittämisen saavuttamiseksi? Että on olemassa outoja, helvetin kummallisia ja outoja, joita ihmismieli tekee, tai siis saa ihmiset tekemään käsittämättömiä, ja joiden kaikkien edellä mainittujen välttäminen on välttämätöntä jotta järjestys ja yhteinen ymmärrys säilyisi. Ensin täytyy määrittää outo. Käytös joka ei ole soveliasta, iankaikkinen samanlaisuus johon ei mahdu, mutta on puserruttava siihen.