Uskon asioita ja muita kuoleman kysymyksiä.

March 6, 2022March 6, 2022 | Henna Timanttimetsä

Uskotko tuonpuoleiseen ja enkeleihin tai ehkä vain enkeleihin, kenties myös sieluun ja sovitukseen? Mihin nykyihminen uskoo ja vielä niin paljon, että on valmis käymään sotaa asian puolesta? Nykyään haetaan liittolaisia (allies to fight the fight) hyvän asian puolesta tietenkin. Kuinka kauan todistelua tarvitaan esimerkiksi lahjakkuuden todistamiseen tai että tieto on faktaa? Holokausti on edelleen joillekin tällainen todisteltava asia. Teetkö päätelmiä ulkonäön perusteella ja mitä vaatetus sinulle kertoo toisesta ihmisestä? Kertooko ulkonäkö kaiken tietämisen arvoisen? Jos niin, haluaisin tietää tarkemmin, onko yleinen siisteys riittävä vai mennäänkö muodin mukaan? Uskotko eli luotatko jonkun sanaan, jos hän on valkoinen ja mies, ennemmin kuin musta ja Afrikasta? Lisääkö Amerikan manner luottamusta? Miten verkostot ja kaverisuhteet vaikuttavat luotettavuuteen tai omistettu omaisuus, yritysten koko, tutkinnot ja brändi niiden uskottavuuteen? Näitä asioita on hyvä tänä päivänä miettiä, kun sukupuoli on uskonasia ja nuori nainen pääsee huijauksessaan niin pitkälle, että hän saa Netflix-sarjan ja pääsee päämääräänsä eli kuuluisaksi, eikä hänen liikenaisen taitonsa kenties koe suurtakaan kolhaisua vankilareissun johdosta New Yorkissa, vaan hän on älykäs, menestynyt, kiinnostava ja viihdyttävä ja kaikkia kiinnostaa, kuinka hän sen teki ja kuinka hän esiintyy. Ehkä hän onkin mies ja/tai omaa varsin isot pallit tai vaan häpyä, koska sukupuoli on ilmoitusasia. Mistä voimme miettiä, ehkä hän sosiopaatti, joka ei välitä toisten omaisuudesta saati tunteista, kun hänen on saatava oma päämääränsä saavutettua, hän käyttää kaikkia naruja. Hän (Anna Delvey) ei myöskään koe tehneensä rikoksia lainkaan ja vankilatuomio oli opettavainen kokemus, jota hän tarkastelee kovin objektiivisesti ja virheitä tekevät ainoastaan muut. https://www.youtube.com/watch?v=8iYo6aNiFh8

Paljon ihmisiä kurssitetaan, kuinka luoda uskottava ja urallaan hyvin etenevän ja päämäärätietoinen kuva itsestä tai muuten potentiaalia (mikä on potentiaalia ja mitä haluamme eniten) omaava eli kuinka osaa tehdä jotakin tiettyä-kuva, kuinka näyttää lupaavalta/lupaukselta jostakin, kuinka näyttää hyvältä kuvassa ja kuinka se hyvä määritellään, kuinka olla myyvä (how to make friends and influence people), vaikka olisikin vain kulissi, ainoastaan onnistuminen merkitsee, näin olet uskottava ja pääset tavoitteisiisi, mitä ne lienevätkään. Tyhjän päällä seisominenkin voi olla mahdollisuus, taiteessa etenkin. Tähtää korkealle, haasta itsesi jatkuvasti. Kyse on sinusta, pyöriskele itsessäsi ja mieti kuinka näet itsesi ja pyri itsestäsi poispäin. Rima juuri ja juuri näkyy ja unelmasi ovat isoja. Toivottavasti meitä kurssitetaan, kuinka olla hyvä jossakin muussakin, kuin vain näyttää osaavalta ja hyvin toimeentulevalta, hyvästä perheestä ja hyvästä koulusta, hyvältä alueelta ajatellen hyviä ajatuksia, seisoen hyvän puolella pahaa vastaan näyttäen hyvältä ja terveeltä. Sen määrittely, mitä hyvällä tarkoitetaan, jää usein oletukseksi, mikä on nykytaistelujen ontuva puoli: on vain mustaa ja valkoista, kun menneisyys on kadonnut näkyvistä. Kaikkihan tietävät, mikä on hyvää ja se on usein materiaalista, sanitoitua ja konemaista toistoa. Designer laukkukokoelma on joillekin määritelmä hyvästä ja tavoiteltavasta ja kiillotuksen määrä kertoo menestyksestä. Miksi näin on, on itselleni arvoitus, koska tämä täydellisyyden irvikuva on pelkkä esitys. Fake it till you make it todella toimii, kun tehdään vaikutus pinnan tasolla, mutta kuinka pitkälle feikkaus voi ja täytyy mennä, ketä kusetetaan, kuinka paljon ja haluammeko tulla huijatuiksi vai olemmeko näin helposti petkutettavissa yhä uudestaan?

Kun varastaa rikkailta, he voivat pudota korkealta, nimittäin omasta turvallisuuden kuvitelmastaan ja haavoittamattomuudestaan, jota rahalla ja kavereilla ostetaan. Instagram-kusetus on jo selvä asia, mutta toisaalta, kun puhutaan vaikuttamisesta, ei kusetus ole mennyt kokonaan ymmärrykseen vääränä ja haitallisena, koska jos ei pääse samoihin lukemiin, tulee morkkis silti, kun tee näin ei toimikaan tai toimii, mutta on kovin ontto. Imitaatio ei ole imartelua, se on selviytymiskeino, eikä tarvitse keksiä paljoakaan tai mitään itse eli se on myös itsepetos. Kun ei ole omaa, otetaan toiselta. Picasso on ohjannut luultavasti enemmän kuin on ollut tarpeen eli varasta ja olet taiteilija ja kaiken lisäksi suuruus.

Kusetus on siis totta sabluunalla, mikä toimii yhteiskunnassa isommassa mittakaavassa lähes kaikessa tv:stä rakentamiseen. Kovalla työllä sanotaan ja joidenkin kohdalla näin, mutta rahaa täytyy tehdä helposti ja päästä esille. Tarvitaan filttereitä, rengasvalo, taustakankaita, vaatteita, kameralinssejä, paikkoja että tunnettuutta. Tai siis treeni, skandaali ja mitä syön, onko muita aiheita? Miksi usko ei ole koetuksella enenevissä määrin? Vai kertovatko masennustilastot tästä? Tosin, ei YouTubella itseään elättävä monen mielestä tee työtä. Miksi niin moni haluaa uskoa uskomattomaan ja toisaalta vain konkreettinen fyysinen on olemassa? Vaikuttaisi sittenkin luottamuspulalta, itseen ja autenttisuuteen, jota tiedekin aina kokee, mutta tiedettä on epäiltävä eli se on normaalia. On epänormaalia, jos tiedettä ei epäillä tai saa epäillä. Mutta uskotko biologiseen sukupuoleen, on jo kysymyksenä outo, mutta asian on valmis kyseenalaistamaan hämmentävän moni kovin yksioikoisesti, muut ajatukset tuomitsevasti ja todella helponoloisesti, aivan kuin olisiko tässä ratkaisu henkisiin ongelmiin ja elämän solmukohtiin. Mistä lähtien biologia on ollut henkilökohtaisesti määriteltävissä tai kukaan, joka kehossaan tuntee, ettei biologia koske häntä, vakavasti otettavissa? Liittyykö tämä kaikki plastiikkakirurgiaan, someen ja tosi-tv:hen? Kuuluvatko tiede ja usko yhteen? Mihin tieteessä voi uskoa, jos sekin on kaupan? Voin sanoa, että luotan tieteen tuloksiin melko paljon riippuen asiasta ja mistä tieto tulee, vaikken aina ymmärrä, kuten lääkeyhtiöiden toimia ja mRna-rokotteen vaikutusta DNA:han ja millainen vaikutus rokotteella on ihmisen elämään jatkossa?

Tieteen saavutukset ovat meihin kaikkiin vaikuttavia ja nyky-yhteiskuntaa hyödyttäviä keksintöjä syntyy valtavalla tahdilla ja tosiaan, kaiken voi ja tulee kyseenalaistaa, myös tieteen, siksi on erikoista, kuinka herkästi yliopistot reagoivat tunteisiin ja pelkäävät imagon menetystä, siis paikka, jossa asioista pitäisikin debatoida ja kiistellä, koska kompleksisuus on meitä koskeva fakta. Kuinka tiedon kyseenalaistamisen teemme, meillä on oltava uskottavat vasta-argumentit, jotka perustuvat todisteisiin, joihin vedota, siis tieteen hyväksymät todisteet, ei kumileimasimen, joita yliopistoissakin on, koska niissäkin on suojatyöpaikkoja ja korruptiota ja väärää tietoa, väärin luotua tietoa. Mikä sija tunteilla on tieteessä tai sukupuolella saati seksuaalisuudella? Tieteilijän työssä ei pitäisi henkilökohtaisella olla tuloksiin merkitystä, jos niin on, onko se luotettavaa tiedettä tai tiedettä lainkaan? Ja kuinka käy uskon tieteeseen tahi yliopistoihin, kun selkeästi henkilökohtainen vaikuttaa ja tunteet ovat näin ensisijaisia? Ketä pitää suojella ja miltä?

Meillä on auktoriteettejä, joilta kysymme neuvoa ja tarkkaa tietoa, kun emme itse tiedä ja osaa jotakin, he eivät ole toivon mukaan oraakkeleita eivätkä kulisseja vaan tieteilijöitä ja tutkijoita. Mitä saamme uskonmiehiltä ja -naisilta? Luottamusta tulevaisuuteen, koska usko tuo toivoa? Tietoa, mitä tapahtuu, jos teemme ja ajattelemme väärin, pelkoa, epätoivoa ja vihaa? Melkoisia tuomioita jaetaan väärin ajattelusta ja luottamuksesta/uskosta tieteen tuloksiin ja joihinkin universaaleihin totuuksiin, joihin tiedekin siis vielä luottaa? Millaisia seurauksia on biologialle biologisen sukupuolen kieltämisellä, siis koko biologian kentälle, koska olen ymmärtänyt, että lisääntyminen on biologian ytimessä ja sukupuolet ovat olemassa tätä tarkoitusta varten? En itse pääse tämän ajatuksen yli enkä tiedä, miltä biologia näyttää tulevaisuudessa. Onko se jotakin keksittyä ja keinotekoista ja mitä haluamme sen olevan? Ja miksi näin olisi ja ketä sellainen biologia palvelee? Kaikkia keksittyjä sukupuolia, joilla on kuviteltu biologia tai ei biologiaa lainkaan? Kuinka kauan keksitty biologia elää ihmisessä, voidaanko ihmiseen rakentaa keksitty eli keinotekoinen biologia ja mitä tarkoitusta se palvelisi? En keksi muuta kuin ikuinen elämä, mutta tapahtuuko tämä elämä todellisuudessa, Instagramissa eli virtuaalitodellisuudessa kirurgin veitsen avulla vai realityssä, siis kuuluisuudessa eli kuvassa?

On maailmoja, jotka särkyvät helposti, tieteen ei kuvittelisi olevan se ensimmäinen särkyvä asia. Miksi tällaiseen itkuhysteriaan on lähdetty mukaan ja onko todella tarkoitus luoda parempi maailma hyväksymällä täydellisiä järjettömyyksiä, kuin että mies voi uida naisten kilpailuissa, koska on itse niin päättänyt ja voittaa kaikki? Kun on näitä uskonasioita, kuten mitä tieteellä perusteellaan, mikä on lopulta tiedettä, mikä antitiedettä ja pseudotiedettä? Olisi kiinnostava tietää, kuinka paljon bullshit-tiedettä yliopistot tuottavat ja miksi? Mikä voisi olla bullshit-tiedettä? Koska emme paremmin tiedä, luotamme jokaisen omaan totuuteen-tyyppinen? Luulin, että tiesimme jo paremmin ja että meillä on kaikki maailman tieto?

Taiteessa auktoriteettiuskovaisuus on 100%, koska taide vaatii erikoisosaamista, jonka saavuttaminen vie vuosia hankkia ja asiantuntijoita on harvassa, etenkin riippumattomia, jotka eivät pelkää sanoa mielipidettään vastakarvaan. Instituutiot menevät trendien kelkassa mitään kyseenalaistamatta ja ajattelevat jälkikäteen, paljastaen paniikkinsa. Se on myös 100% huono asia, koska kusettaminen ja vaikuttaminen on ilmeisen helppoa ja vastaansanomisia ei oteta vakavasti ihan keneltä tahansa, jos keltään, mutta somen massavaikuttaminen on se, mikä huomioidaan. Millaisesta asiantuntijuudesta ja luottamuksesta se kertonee. En ole luottavainen taiteen suhteen, jossa toisten omaisuutta käytetään vallankumouksen nimissä tehtyyn NFT-pelleilyyn, jossa ei perusasioita ole saatu kuntoon ja syytetään taiteilijoita milloin mistäkin. Picasso todella elää monessa suhteessa. Vallankumous on kiinnostava hype-sana, jota taiteessa tykätään viljellä ja se vetää puoleensa kuin hunaja. Kuinka digitaalinen ja virtuaalinen on syrjäyttämässä reaalimaailman jää nähtäväksi. Museotkin isommin ovat vasta koronan johdosta asiaan paneutuneet. Tällä hetkellä kun rahasummat kertovat arvosta, en usko muuhun kuin hetkelliseen uutuudenviehätykseen ja raha viehättää pääasiassa että näennäinen helppous. Taiteelliset arvot ovat vasemmalle pyyhkäistessä varsin helppoja ja nopeasti unohdettavissa.

Aallon harjalla:Kristinuskon asema länsimaissa heikkenee kovaa vauhtia.

September 8, 2021September 23, 2021 | Henna Timanttimetsä

Taiteessa on paljon loukattu kristillisiä tunteita ja näin saatu skandaali aikaan. Raamatun lehdille maalaaminen ei enää hetkauta, mutta virtsassa lilluva Jeesus kyllä. Tosin katolilaisuus ja luterilaisuus ovat tässä suhteessa erilaisia ja loukkaantumisen raja on täällä huomattavan korkea kuin esimerkiksi Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Taiteessa, jos tuo kristillistä uskoaan esiin, luo se epäuskottavuutta ja vie trendikkyydeltä kärkeä tehokkaasti. Näin oletan, voin toki olla väärässä, mutta uskovaisesta on hyvin kliseinen kuva, joka pysyy mielissä. Taideteoksessa sekin riippuu, miten uskon esittää. Jeesuskin on uskovaisten kuvissa sliipattu, hyväkuntoisen näköinen valkoinen mies, kauniiksi voisi sanoa. Jumala on kauneus-näytelmän nimikin on jo vaikuttava, joten väittäisin, että kristinuskolla on Suomessa tärkeä tehtävä edelleen, kauneus saattaisi olla yksi, nimittäin kauneus on katoavaista etenkin nykymaailmassa. Miten löytää pinnallisesta tyrkkymaailmasta jotakin syvällistä, kestävää, rohkaisevaa ja hyvää, joka on omaa, moniulotteista ja luotettavaa ja ennen kaikkea vanhaa (joka hylätään, koska vanhalla ei ole arvoa, paitsi rahallinen) että pyhää ja ikuisesti selittämätöntä, missä piilee pyhän kauneus. Jatkuvuus ja taakse katsominen ovat olleet ihmisyyden ytimessä, mistä tulemme, mihin uskomme ja miksi. Kun puolustaa kristityn oikeutta puhua raamatun sanomaa ja Jumalan sanaa, se luultavasti ei ole hyväksi taiteilijan uralle nykypäivänä, mutta koen sananvapauden ja johdonmukaisuuden uskonvapaus-asiassa, että kristillisen perinnön ja raamatun tuntemisen vaalimisen niin tärkeiksi, että on suorastaan taiteilijan velvollisuus näinä aikoina, kun työuria tuhotaan mielipiteiden johdosta, valaista, että se mitä raamatussa sanotaan, on kristittyjen Jumalan sana ja jos valtakunnansyyttäjä ei näe eroa mielipiteen ja uskon välillä, raamatun ajatuksesta voi saada yksi ihminen syytteen eli hän on syyllinen raamatun ajatusten ääneen sanomiseen. Raamattu on siis vaarallinen ja cancelloitava, voisi kuvitella olevan logiikan. Suomessa kirkko ja valtio ovat edelleen naimisissa, joten jään odottamaan mielenkiinnolla nykynärkästyjien tuomiota. Näen Räsäsen keissin oikeudentajun ja raamatun ymmärtämisen kannalta hyvin ongelmallisena ja pitkään jatkuneena vainona suorastaan käsittämättömänä, jossa kyse ei ole ilmeisesti henkilökohtaisesta mielipiteestä, koska olemme kaikki syntisiä, vaan Jumalan, ja homoseksuaaliset teot ovat raamatun mukaan syntiä edelleen, kuten kristityt sanovat. Raamatun moraali on ilmeisen tiukka nykypäivänä ja moraali on löysä ja löysenee vapauden ja itsemääräämisoikeuden nimissä. Kirjaa ei voi uudelleen kirjoittaa, siinä on se juttu ja aika vanha. Kapinointi raamattua ja kristittyjä kohtaan saattaa vieläkin saada myrskyn aikaan, muttei kuolemantuomiota. Olemme kehittyneet tai kristinusko on.

Itse en ole ateisti, en myöskään kuulu kirkkoon, mutta olen kristinuskon hyvin sisäistänyt ja sekoitan luonnon ihailuani siihen. Uskonnot ja usko ovat hyvin kiinnostavia, eivät niinkään henkilökohtaisina, vaan kulttuurillisina ja poliittisina ilmiöinä, vaikuttamisen välineinä ja kovin absoluuttisina, kuten esimerkiksi islam, jota en voi itse millään tavalla hyväksyä ja sekin on minun oikeuteni sanoa. Näistä asioista voimme käydä debattia, mutta omalta kohdaltani se ei mitään muuta. Muslimeilla on vaatimus, että heidän uskoaan on väkisin kunnioitettava, vaikkei siinä mielestäni ole mitään kunnioitettavaa. On kunnioitettava uhan alaisena ja vähimmäiskosto on leimaaminen. Selvä. Kristinuskon ja islamin vertaaminen on muutenkin tarpeen, koska nykyään kristinuskoa voi kritisoida, siitä saa erota, sen suhteen voi olla täysin välinpitämätön eikä sen tarvitse vaikuttaa omaan elämään, ellei pakollisia pyhiä ota lukuun, jotain tuputtamista voi olla, mutta aika vähän enää. Erikoista on ollut taiteiden ja vasemmiston avoin tuki muslimeille uskonvapauden nimissä nimenomaan, islamiahan ei saa kritisoida eikä uskosta voi erota ilman seuraamuksia. He tulevat tänne vaatimaan uskonvapautta ja tapojensa kunnioitusta, kun heillä ei itsellään sellaista kunnioitusta ole, etenkään juutalaisuudelle tai kristinuskolle, mitä kirkkojen polttaminen Ranskassa ilmeisesti oli, melkoista kristinuskon halveksuntaa ja tämä ei herätä Suomessa oikeastaan yhtään mitään ajatusta. Ranskan kirkot ovat kuuluisia kauneudestaan, mutta kauneus ei ole islamissa arvo. Kristinusko on muistoissakin eräänlainen väsähtänyt sukulainen ja pelkästään inhoa täynnä oleva pakkopulla, mitä se osittain onkin, mikä on valitettavaa, sen lopulta erittäin hyvän sanoman vuoksi. On ollut myös luojan lykky, että kristinuskossa kuvan tekeminen on ollut tärkeää ja kirkot ovat voineet luoda niin mahtavia rakennuksia, kuin mielikuvitus on sallinut. Jäämme seuraamaan, kuinka kauan Euroopan kirkot kestävät. En tunne kovin montaa mukavaa kristittyä, mikä osaltaan edesauttaa huonoa mainetta, jonka kristityt ovat itse luoneet. Itseäni on ihmetyttänyt maallisen mammonan ihailu ja keräily, vaikkei se kristillistä ole tai jakamisen vaikeus. Jakaminen on mitä kristillisintä. Tästäkin täytyy edelleen muistuttaa, siitä seuraa hiljaisuus. Mutta se ei tarkoita, että jaetaan juttuja muista ihmisistä, eihän? Joten ristiriitoja riittää, kun puhutaan sanasta ja toteutuksesta, uskossa kuin uskossa. Ihminen on heikko ja saa syntinsä anteeksi, saattaa olla kristinuskon heikko kohta, näin ainakin katolisessa kirkossa. Ettei ihmiskunnan alennustilasta homoutta voi syyttää.

Siksi toivonkin kristillisdemokraateilta kovaäänistä huonompiosaisten suomalaisten puolustamista kuten esimerkiksi vanhustenhoito on pahassa kriisissä ja hyvinvointivaltion puolustamista eli tukisysteemi romahtaa, jos emme saa jatkuvasti velkaa eli systeemi makaa hyvin pitkälle velan saannin varassa ja tuensaajia on jatkuvasti lisää eli liikaa, työssäkäyviä liian vähän. Taiteessa esimerkiksi tuilla eläminen on itsetarkoitus ja ammattimaisuuden merkki. Ei ole ihme, että kulttuurimme on siirtynyt loisimaan. Mihin on kadonnut luterilainen työetiikka ja -tarmo, johon eurooppalainen menestys pohjautuu?

Keskustelu seksuaalivähemmistöistä on kovaäänistä, yhtäjaksoista ulinaa ja kaiken alleen peittävää, he ovat niin suunnattoman suuria uhreja, huomion ja kollektiivisen avun tarpeessa, että ihan hirvittää ja he jyräävät alleen kaikki muut etenkin ne, jotka sanovat vastaan, aivan kuten täysin infantiili yksilö voi. Yhteiskunnan alamäkiluisu tapahtuu siinä sivussa, että on hirveätä seurata, miten huonosti asiat ovat suomalaisilla. Homot tv:ssä loukkaantuvat Päivi Räsäsestä laulamassa (mitä hän edes lauloi?), tuo paha ihminen, jota ei homo voi enää edes katsoa perheineen (siis homot ovat nykyään perheiden ja lasten puolesta puhujia, kehitystä sinänsä), kuten Räsänen itse sanoi: miten häntä voi enää missään katsoa, mikä lisää hämmennyksen tunnetta, että onko tarkoituskin, ettemme enää kohdenna, mitä tapahtuu todella ja mikä on yliherkkyyden ja trauman määrä kun on liikuttava laput silmillä. Voiko tästä kauhusta enää parantua ja mikä olisi hoitomuoto? Kun viihdeohjelma, jossa ei edes puhuta homoista, onkin homo-asiaohjelma, jota katsovat homoperheet, ohjelma, jossa Päivi ei saa olla. Joillekin seksuaalisuus on niin iso asia, että kaikkien muidenkin on huomioitava tämä koko ajan ja joka päivä, ketä kukakin panee. Kyllä on kipeää ja niin vähän kiinnostavuusarvoa, että varmasti tuli lisää katsojia, koska lapsille tehdään silkkaa roskaa ja yhä enemmän seksuaalivähemmistöjen värikartalla ja ajatusmaailmalla. Ovatko seksuaalivähemmistöt ainoita, joita syrjitään, koska ulinasta päätellen heihin sattuu todella kovaa. Narsismia riittää ja siitä kertoo helvetillinen loukkaantumisen määrä ja jos olet toimittaja, niin puolustat kovasti homoja (hyvä ihminen) ettei mitään eikä ketään vastaan sanojaa siedetä. On oma leiri ja vastapuoli, joka ulkoistetaan: oma asia täytyy tuoda joka väliin ja tunteet, koska huomioarvo ja maailma muuttuu (kyllä, yhä oudommaksi ja kammottavammaksi). Teillekin kristinuskolla on tosi hyvä sanoma: sinä et ole maailman napa.