Kaviot kaupungin, pöydän, tuolien, ikkunoiden turpa

MutaUtopia, Hopeausva
hevosen nimi Into,
maa oli vettä valui saappaaseeni
rapa lensi ilmassa, nitisi litisi
haisi sulavalle lumelle, mäiskähti hyppäsi
käveli pöydälläni kuin ei mitään
kevyesti puhallus, lihakset ja jänteet
kaviot. Tuli päälle.
Joku hamusi takkini hihaa
kassini hihnaa kaipasi äitiään joka tallissa ei pysynyt paikallaan
kutsui poikaansa Mustajalkaa ja potki lautaseinää. Kovaääninen vastaus oli pahoillaan kun ei päässyt aitaa pitemmälle. Ulkona kavioiden kaupungit, ikkunat, joista heijastui housujeni lahje
hevonen ja ratsastaja taivastalli.

Fuck calendar continues. Like it or not, I don’t give a fuck. She has got legs, but she doesn’t have feet.

Nainen piti kahta hattua, kouri ja suuteli.

Uniformun, vaunukävelyn vaatimuksen kannattelema konduktööri hengitti niskaani, koska minulla ei ollut rahaa lippuun. Matkustajien kannattelema.
Hänen ilmeensä.
Hän seurasi minua automaatille, jotta saisin jatkaa matkaani.
Lipuntarkastaja oli valinnut häiritsevän (kamala) hajuveden, joka jäi leijumaan, maleksimaan.
Linnun vihellys puhelimen soittoäänenä jostain etelästä.
Subatomaarinen (atomia pienempi). Pidin kuvaani peukalon alla,
näytän vanhemmalta kuin opiskelijat keskimäärin. Kuinka niin ei-visuaalinen maailma, mitä on ei-visuaalisessa maailmassa? Mitä näkemistä on milläkin paikkakunnalla? Menin hämilleni kysymyksestä. Rytmi. Irti, irronnut
462 valmiina lähtöön hän sanoi kuljettajalle. Juna oli odottanut minua.