Ihmisyyden kriisi, moderniuden kriisi, rakentamisen kriisi, kokemisen kriisi, olemisen kriisi

1 marraskuun, 20141 huhtikuun, 2018 | Henna Timanttimetsä

Kriisi, yhtäjaksoinen epätasapainoinen putoamisen kokemus. Painotus kokemuksessa, tapahtumassa, syissä ja henkilökohtaisessa. Heilahdus, ponnistus, liike, joka on välttämättömyys muutoksen syntymiseksi. Tällä hetkellä koemme, että ihmiskunnalla on ja on ollut meneillään monin eri tavoin kauan aikaa massiivinen kriisi. Epätoivo ja toivottomuus ovat kriisin olennaisia tuntemuksia. Kriisin muoto ja tapa vaihtelevat väkivaltaisesta mullistuksesta pieniin liikahduksiin. Kriisistä puhuminen ja kriisin kokeminen myös. Kriisi sanana on hädän kuvaus, hetkellinen ja epämiellyttävä mielikuva. Kriisin perustana on henkilökohtainen kokemus ja kuinka kokemansa välittää muille. Kuinka monta ihmista kokee saman, mitä he voivat tehdä poistaakseen kriisin kokemuksen, muuttaakseen tilanteen.

Kriisimme nyt, jolle ei sen pohjamutaa myöten kyetä tekemään kovinkaan paljon, koska kun paikkaamme yhtä reikää uusi reikä ammottaa toisella puolella. Kriisi sanana ja tapahtumana on piirretty monisanaisesti uutisiin ja meihin. Se on mikä tahansa tauti, epidemia, massan epätoiminto, sota, inflaatio, nälkä, vajaus, notkahdus, heikkous, pieni ja suuri. Se on jokaisen henkilökohtainen. Se on kaukainen. Kun ajatellaan, että kriisi on elämän perusaines niin voimme pohtia miksi kriisi on pelkästään negatiivinen ja pelottava vaihe, josta on pyrittävä poispäin ja yli? Epämukavuus, sen sietämättömyys, kylmyys, jano, kipu, menetys, luopuminen, täydellisyyden saavuttamattomuus ja ihmisen vaillinaisuus fyysisesti ja henkisesti luovat jatkuvaa tarvetta kehitykselle, kasvulle ja saavuttamiselle. Tuo pyrkiminen jostakin johonkin on itsessään kriisi, koska se on halua muutokseen. Muutos, pieni tai raju on kriisi, muuttumattomuutta pidetään hyvänä. Vastustus ja epätoivo nousevat kun tavanomainen ja tasainen kokee väistämättömän muutoksen. Kun jonkinlainen hyvä menettää jotakin, katoaa ja tilalle tulee jotakin uutta. Kyse on kuinka asennoitua muutokseen joka on jatkuva ja kiihtyvä. Kuinka muuttua itse, kuinka paljon muutosta ja kipua sietää.

Kokonaisvaltainen kokemus kriisistä on etteivät elämän kaikki osaset ole ihmisen hallussa, kuten ei mikään ole ihmisen hallussa lopulta. Kriisi käsitteenä ja tapahtumana on yhteiskunnassa, joka perustuu hallinnalle, katastrofi. Kriisi, konflikti, ristiriita, epäsopusointu, epätasapaino, epätietoisuus ovat asioita joita meidän on yhä vaikeampi sietää. On vaikea verrata ihmisten kriisejä nyt ja sata vuotta sitten. Ne eivät ole vertailukelpoisia, koska elämämme ovat täysin erilaisia. Ovatko tarpeemme, tietomme, taitomme ja halumme muuttuneet radikaalisti ja olemmeko mukavuudenhaluisempia? Meillä on enemmän oikeuksia, tiedämme mitä meillä täytyy olla. Perustarpeet eivät muutu, meillä on nyt enemmän tarpeita, joita emme voi täyttää ja josta seuraa kriisi.

Kuvittelu ja oivallus, oivallus ja kuvittelu

31 lokakuun, 201414 helmikuun, 2018 | Henna Timanttimetsä

Lakkaammeko kuvittelemasta jossakin elämme vaiheessa vai muuttuvatko kuvitelmamme aikuisuudessa? Mistä kuvitelmat tulevat ja miksi sanalla kuvitelma on hiukan negatiivinen kaiku? Siksikö että kuvitelma on vain kuvitelmaa? Onko haave parempi sana tai unelma? Emmekö aikuisina uskalla kuvitella samoin kuin nuorena ja lapsena vai liittyykö aikuisuuteen lapsuuden ja nuoruuden halveksunta, kuvittelun halveksunta turhana, tavoittamattomana ja hyödyttömänä. Lasten ja nuorten kuvittelu on vapaampaa aikusten materiaalihakuisista unelmista, järjestyksen ja menestyksen kaipuusta. Aikuisten kuvitelmat vaikuttavat jälkikasvun kuvitelmiin, aikuiset olettavat lastensa omaavan samat haaveet ja halut. Riippuu lapsesta alistuukoo hän täysikasvuisten tahtoon, sääntöihin ja aikuisten mielivaltaan.

Graffiti on kaupungin kuvittamista, omankädenoikeutta betonikonstruktiossa. Graffititaiteilija kuvittaa kuvitelmia, olotiloja ja ajatuksensa tuntemattomana taiteilijana kaikkien nähtäväksi. Katutaide on kaupungin ajattelun ja kokemisen rajojen puskemista laajemmalle, oman henkisen ja fyysisen tilan löytämistä, vallan ja omien taitojen käyttöönottamista julkisessa tilassa.

Majakulttuurin tutkimus- ja keräysprojekti

1 lokakuun, 20147 maaliskuun, 2018 | Henna Timanttimetsä

Tarkoituksena on saada aikaan aktiivinen ja interaktiivinen lasten omaehtoisen kulttuurin kokoelma, kuvia majoista, suunnitelmista, tekemisestä ja ideoista. Kokonaiskuva kuin itsestään rakentuvasta kulttuurista suomalaisissa metsissä ja lähiöissä. Lähtökohtana on, että lapset itse myös kuvaavat majansa ja kenties kertovat niistä. Aikuisia ei täysin suljeta ulkopuolelle, joten kaikenikäiset ovat tervetulleita ottamaan osaa. Kuvia voi ottaa puhelimella, järjestelmäkameralla ja majasta voi lähettää skannatun piirustuksen. Jos haluaa tehdä majavideon sivustolle se olisi mahtavaa! Jos on olemassa majamusiikkia senkin voi virtuaalisille ilmoille kajauttaa. Täytyy muistaa, ettei kyse ole suorituksesta tai voittamisesta jossakin paremmuudessa vaan leikistä, keksimisestä, mielikuvitusmaailman mallintamisesta ja jakamisesta.

Projektin luonne on arkistomainen ja tallentava, mutta myös orgaaninen eli jos syntyy omia nettisivuja tai projekteja aiheeseen liittyen niin hyvä. Samalla se on oppimisprojekti kuinka kuvata maja, joka usein on metsän siimeksessä, ryhmätyön tulos ja vaikeasti hahmotettavissa. Mitä kuvassa näkyy ja mitä täytyy rajata pois. Mitä kuva kertoo, sen on tarkoitus kertoa? Millainen on hyvä ja mielenkiintoinen valo? Kuinka tehdä näkymättömästä näkyvä? Ja tietenkin antaa arvoa lasten loputtomalle luovuudelle ja innovatiivisuudelle sekä pohtia mitä majat ovat ja mistä ne syntyvät. Lisäksi vielä, onko tarpeen pohtia majan tarkoitusta, onko sen kuvitteellinen ja leikillinen tarkoitus sen määrä ja anti ja viekö liika pohtiminen asiasta jotakin tärkeää pois.

Tämä on yleishyödyllinen ja kokeellinen projekti. Kuten jo mainittu pääosassa ovat lapset ja heidän ideansa. Kiinnostavaa olisi kuulla mitä lapset itse ajattelevat majoja tehdessään, kuinka ne syntyvät ja mitä majoille tapahtuu, kuinka leikki sopii yhteen nykyhetken kanssa eli kuinka moderni maailma tulee mukaan leikkiin ja lasten ajatuksiin.

siouxhie@gmail.com

Finland is more fascist than we dare to admit.

24 syyskuun, 20148 maaliskuun, 2018 | Henna Timanttimetsä

Thing is many do not know what fascism is. It is something outside the good common people have and do, because it is the ultimate evil. How far right people’s opinions and deeds eventually are seems to be something people fail to acknowledge and define. People like to define others instead of themselves, themselves the self-evident good. You have already made yourselves? People like to say not me but that other, that who doesn’t do things like most must be doing something wrong because the most are not doing the same wrong, the most of us have the right and are right practicing a norm. Logic there is funny and often nonexistent. Who said the most of us doing something is the right thing, the most equal, good thing to do. What is the proof of good for us? Unhurt, discomfort, future prospects?

Normality defined by the most of us, by what is said and done, by traditions, customs and human sense. Show me where we are going, but do not change much, we cannot take it. Inability to change is clear and change is slow. Does it look like we know where we are going? How does it appear we are changing? To know what is fascist, what should we look for? Surveillance, exclusion, indifference, what kind of voices are heard, who gets to speak.

Scar which I repeat, because it is a deep cut and inescapable. The scar of the society which society repeats because it cannot do otherwise. It cannot or does not want to heal itself because it does not see itself sick:
To me fascism is an extreme and violent idea of purity and exclusion. Extreme idea and desire to stay the same what is defined as good to be. As a woman and an artist I have been placed in to marginal of impure. To look for scars, flaws, dirt of mine, spreading it all over (see her and place her behind) and suspicion over me not being as good as those already defined as good has been an everyday occurrence. It has been difficult to understand what is going on, but it is clear I do not belong to the accepted norm which begins over and over again from a moment of I don’t have to say anything but to appear/exist being enough to raise the alarm. Well I have become to like the situation and making the most out of my excellence. As it goes it takes the personal experience to launch major fight. Your good is not good enough.

Fascism has not left anywhere. Situation is scary when you fail to recognize it.

Is public good something that pleases most everybody? Is it about pleasing in the end, helping, accepting and to put human good will in action?

http://www.berfrois.com/2014/03/foucaults-don-quixote/
“Don Quixote is the first modern work of literature,” Foucault writes, “because in it we see the cruel reason of identities and differences makes endless sport of signs and similitudes; because in it language breaks off its old kinship with things and enters into that lonely sovereignty from which it will appear, in its separate state, only as literature.”

Hey Ho Team Finland!

11 syyskuun, 201418 helmikuun, 2018 | Henna Timanttimetsä

I was pretty sure I was going to be trashed inside the group afterwards without any hesitation. It is how a competitive and envious group functions. Nothing hugely difficult. A game where one thing leads straight to the other, a domino effect. I was and am curious how do they feel about themselves, how blind and narrow-minded people make the world for themselves and for those others. As you know it is a constant fight.

btw what is your budget? I’m sure it is much bigger than mine. 300 000 per year, was it? Surely you make fantastic results.

Lika

6 elokuun, 201319 helmikuun, 2018 | Henna Timanttimetsä

tapa osoittaa tunteitaan on kirjoittaa sormella osoittaen odottaen sadetta kerääntyneeseen likaan. Mutta mikä hätänä? Sen voi pyyhkiä.
Silmäsi ovat täynnä ja kätesi ovat täynnä
kirjoitusalusta ja kuluneet anturat täynnä, ruusuinen myötätunto. Ole vitun lutka hiljaa.