Sananvapaus, Suomi ja feikkisome. Miten feikki Suomi on?

January 26, 2025January 26, 2025 | Henna Timanttimetsä

Suomessa on pitkä perinne hiljaa olemisesta. Meitä pidetään ujoina, mutta mielestäni se on varautuneisuutta, joka on selviytymiskeino. Hiljaa olemista ohjaa pelko. Voi myös puhua hiljentämisestä ja sensuurista, koska on olemassa uhka, joka tuhoaa ihmisen työn ja maineen, oletettavasti ja mitä luultavimmin. Uhkia on lukemattomia ja en ole varma, onko Suomi ollut varustautunut kaikkiin. Venäjäkin pääsi yllättämään sodallaan ja ettemme olleetkaan ystäviä. Puheen uhkaavuus otetaan hyvin vakavasti. Se on helpoin uhka käsitellä. Venäjä hallitsee vaikuttamisen höpöpuheilla. Puheen säätely on itsekullekin tarkastelua vaativa asia: puhuu joko liikaa tai liian vähän, vääristä asioista eikä sano asiasta, mistä pitäisi. Miten korruptoitavissa suomalainen on ja löytyykö selkärankaa?

Suomessa useimmiten olet hankala, jos puhut epäkohdista ja sanasi uskottavuutta epäillään, niin kauan, kunnes paljastuu todellisuus. Suomalaiset ovat kovin yllättyneitä maansa tilasta tai ehkä jotkut ei. Epäilijöillä ja totuuden etsijöillä on Suomen suhteen kiinnostavat ajat. Kuinka kauan asioiden peittelyä voi jatkaa? Kuinka korruptoituneita lopulta olemme ja miksi näin on voinut jatkua? Koska olemme korruptoituneita ja peloissamme. Millaisesta sananvapauden tilasta voi puhua, jos anonyymiys on hyvin suositeltava tapa puhua epäkohdista? Kuulostaa epäkohdalta.

ChatGPT antoi esimerkkejä anonyymiyden tärkeydestä. Arabikevättä aikaansaivat netin anonyymit ja naisten on joskus ollut järkevää tai jopa kiinnostavaa esiintyä miehinä, jotta saisivat työnsä esille. Arabikevään onnistuminen jäi haaveeksi, mutta miehenä on nainen voinut menestyä. Olemmeko edelleen tuossa pisteessä? Kostotoimet ja ääneen pääsyn estäminen ovat myös Suomen todellisuutta. Joku pöyristyy kun terffi pääsee ääneen Hesarissa. Kimppuusi hyökätään, jos olet erimieltä. Se nyt ei ole mitään uutta, stalkkaamisen ja häirinnän ulottuvuudet tosin ovat ja ehkä myös tunteiden suojelu on jotain uutta näin laajassa skaalassa. Syyt ja miten painavia ne ovat vaihtelevat, mikä tekee asiasta erikoisen. Koirankakka-aktivisti kokee oikeudekseen kaikenlaista. Keskelle kävelytietä jätetty kakkakin on protestin oloinen. Minä olen sitä mieltä, että koirankakat on kerättävä pois ja koirien irtipito kuntopoluilla on kielletty monesta hyvästä syystä.

Vaalimme demokratiaa ja ääneen puhumista, itsenäistä ajattelua, ehkä ei niinkään. Itsenäinen ajattelu on vaarallista ja siinä on outouden kaiku. Se on usein vastaansanomista ja kyseenalaistamista, omituisten, jopa järkevien mielipiteiden esittämistä, mitä seuraamuksia pelkäävä karttaa, siis järki ja erilaisuus on pelottavaa.

Taiteessa ns. ääriajattelu on ollut muutokseen johtava ja ensiarvoisen tärkeä asia, että joku uskaltaa ja kokee tärkeäksi mennä vastavirtaan kaikesta huolimatta, epävarmana tuloksista ja vastaanotosta. Ääriajatteluna voidaan pitää kaikenlaista, mikä tekee tämän hetken ääriajattelusta pullatuoksuista, koska fasisti voi olla tukiessaan Päivi Räsästä, vastustaessaan puberteettiblokkereita, hallitsematonta maahanmuuttoa ja tukiessaan Israelia. Entinen punkkari voi löytää itsensä äärestä konservatiivien kanssa, kun kokee tolkun olevan siellä.

Ei ole uutta, että Suomesta puuttuu uskallusta. Lauma-ajattelu on kivaa, kunnes ei olekaan. Ehkä epäonnistuminen laumana on opettavaisinta, kollektiivista oppimista. Munauksen laajuus on myös sen mukainen. Kun ryhmänä kuvittelee jotakin todeksi, eikä se ollutkaan niin.

Millaisia motiiveja ja käytäntöjä Suomessa tällä hetkellä on sensurointiin, ihmisten käytöksen ja puheen säätelyyn? Räsänen lainasi raamatuntekstiä ja joutui vuosia jatkuneeseen ajojahtiin. On paljon ihmisiä, joita pidetään haitallisina ja vaarallisina mielipiteineen. Kuinka vaara määritellään, muuten kuin, että se aiheuttaa vammautumista, loukkaantumista, pysyvää haittaa ja hengenlähtöä? Rokotekriitikot ja radikaalifeministit yhtälailla ovat naurettavaksi tekemisen ja hiljentämisen alaisina. Loukkaantuminen on nyt niin vakava rikos, että kaikki poikkipuolinen on rikollisen vaarallista ja aiheuttaa epävakautta, mikä on tunnetasolla vaarallista. Romahtaminen uhkaa monella tasolla, mutta tunteita ei saa horjuttaa. Tulee itku. Briteissähän näin jo on. Ajatusrikos on rikollisempaa kuin pedofilia. Kuinka haitta enää määritellään?

Nyt kyseessä on tappelu siitä, mikä on totta, kenen totuutta uskomme ja onko olemassa yksi ainoa totuus. Raamatun totuudellisuus on edelleen uskon varassa ja kirjan lainaaminen on sallittua uskonvapauden nojalla, joten en edelleenkään ymmärrä, miten on mahdollista syyttää raamatun lainaamisesta. Muslimien ajatukset homoista ovat huomattavasti raaempia. Jotkut uskonnot ovat sentään kehittyneet. Pakottaminen vaikuttaisi olevan keino saada yksi ainoa totuus voimaan. Niinhän muslimit myös tekevät. Erikoinen tilanne, mitä ja ketä suojellaan ja millaisin perustein. Alistetuin uskonto-kilpailun voittaa islam. Sananvapaus ei ole kuulunut yhtäläisesti kaikille, on moni sanonut ja siltä vahvasti näyttää. Sananvapautta säädeltäessä mielivaltaisesti kansalaisten ja viranomaisten kesken, en tiedä, kuinka paljon harkintaa käytetään, niinkuin nyt on mahdollista, vaikuttaisi harkinnan olevan asia, jota tehdään oman edun ja miltä asiat näyttävät kautta. Kun ajattelee ääneen, kuten on sallittua, on turvassa, puhuu vain valmiiksi annetun kaavan mukaan, ettei ole sitä ja tätä ja leimaudu. Vielä erikoisempaa on, että yksilöllisyys, oman itsen löytäminen ja itsellisenä oleminen ovat diversiteettipuheen keskiössä. Kuinka olla oma itse on, että voit poiketa valtavirrasta, mikä tekee sinusta oudon ja pelkästään siksi silmätikun. Oma itse nähdään mieluusti poikkeavana ilmaisuna, vaikka meiltä on kesken itsen tarkastelu ja onko sellaista lopulta olemassa.

Pienen Suomen kohdalla voi olettaa, että koko vaikuttaa, mitä voi sanoa ja tehdä, aivan kuten meidän on ollut haastavaa löytää itsemme, kun on pitänyt miellyttää muita. Olemme aina varpaillamme, menetykset ovat takaraivossa, mutta aivan kuin olisimme omaksuneet naapurimme tavat. Pelko pitää elossa. Maansisäinen suhmurointi on paljastuessaan kovakin yllätys, nimenomaan ehkä siksi, että joku on ollut todella rohkea ja kertonut, mitä on tapahtunut, kaikille. Yllätyksemme Suomen suhteen kertoo jotain kulissikulttuurista, jossa elämme kovin tyytyväisinä, sen hetken, kun kulissi kestää. Mitähän kulissi kestää? Millainen psykologinen kuva Suomesta on syntymässä? Ehkä Venäjän sodan ja Trumpin myötä tulee näkyväksi, millainen syyllistämisen ja mustamaalaamisen kulttuuri myös Suomea vie. Se on brutaali ja yksisilmäinen. Löydetään rumalta näyttävä asia, tämä sanoi näin ja laumana isketään median avulla, voiko näin sanoa, vaikka nyt säkkigate tulee mieleen (siellähän on ihminen sisällä ja se on hänen kulttuuriaan). Venäjän ja Putinin kanssa hyvää pataa kauan toimineen Suomen, ei luulisi kutsuvan ketään muuta putinistiksi kuin itseään tai jeesustella yhtään kenellekään hyvän ihmisen maskin takaa. Kehitysapuakin on perusteltu maakuvalla eli mitä meistä ajatellaan, jos emme lykkää rahaa pohjattomaan kaivoon. Melkoinen peiliin katsomisen paikka, mutta korruptio käy?

Sananvapautta tykkäämme siis puolustaa, mutta kun tulee hetki olla rohkea, se on harvinaisten ajattelevien ja välittävien yksilöiden tehtävä. Anonyymiydestä puhutaan osana sananvapauden toteutumista. Millaista rohkeutta on olla nimimerkin takana? Edward Snowdenin tapauksessa se on suojannut häntä, myönnetään. Paikoissa, joissa ei ole mahdollista käyttää omalla nimellään vapautta puhua kovaan ääneen asioista, olet persona non grata tai väärää sukupuolta, mikä naisille on ollut paikka naisille, anonyyminä on helpompi olla, jos paljastat, että maasi vakoilee kaikkia.

Hiljainen paikka, mikä edelleen on sukupuolelleni tuttu ja vetää hiljaiseksi. Talebanit ovat vieneet naisten äänen ja näkyvyyden äärimmäiseen, että voisi pitää heidän käsitystään naisista saastaisena, että naisia on kohdeltava elävinäkuolleina.

Tekeekö anonyymiys anonyymistä feikin nykyään, somen ollessa suurelta osalta feikkiyden ja teeskentelyn kenttä? Maskin takaa voi olla mitä tahansa ja esittää mielipiteitä laidasta laitaan. Anonyymiys tosin voi tehdä tekijästä neutraalin. Teoksen ja datavirran voi esittää ilman henkilöön liittyvää painolastia ja politiikkaa. Ehkä olen vain loputtoman kyllästynyt anonyymiyden väärinkäyttöön, koska pellemaailma on fakta ja bottivyöry tekee jonkunlaista vallankumousta.

Uskon asioita ja muita kuoleman kysymyksiä.

March 6, 2022March 6, 2022 | Henna Timanttimetsä

Uskotko tuonpuoleiseen ja enkeleihin tai ehkä vain enkeleihin, kenties myös sieluun ja sovitukseen? Mihin nykyihminen uskoo ja vielä niin paljon, että on valmis käymään sotaa asian puolesta? Nykyään haetaan liittolaisia (allies to fight the fight) hyvän asian puolesta tietenkin. Kuinka kauan todistelua tarvitaan esimerkiksi lahjakkuuden todistamiseen tai että tieto on faktaa? Holokausti on edelleen joillekin tällainen todisteltava asia. Teetkö päätelmiä ulkonäön perusteella ja mitä vaatetus sinulle kertoo toisesta ihmisestä? Kertooko ulkonäkö kaiken tietämisen arvoisen? Jos niin, haluaisin tietää tarkemmin, onko yleinen siisteys riittävä vai mennäänkö muodin mukaan? Uskotko eli luotatko jonkun sanaan, jos hän on valkoinen ja mies, ennemmin kuin musta ja Afrikasta? Lisääkö Amerikan manner luottamusta? Miten verkostot ja kaverisuhteet vaikuttavat luotettavuuteen tai omistettu omaisuus, yritysten koko, tutkinnot ja brändi niiden uskottavuuteen? Näitä asioita on hyvä tänä päivänä miettiä, kun sukupuoli on uskonasia ja nuori nainen pääsee huijauksessaan niin pitkälle, että hän saa Netflix-sarjan ja pääsee päämääräänsä eli kuuluisaksi, eikä hänen liikenaisen taitonsa kenties koe suurtakaan kolhaisua vankilareissun johdosta New Yorkissa, vaan hän on älykäs, menestynyt, kiinnostava ja viihdyttävä ja kaikkia kiinnostaa, kuinka hän sen teki ja kuinka hän esiintyy. Ehkä hän onkin mies ja/tai omaa varsin isot pallit tai vaan häpyä, koska sukupuoli on ilmoitusasia. Mistä voimme miettiä, ehkä hän sosiopaatti, joka ei välitä toisten omaisuudesta saati tunteista, kun hänen on saatava oma päämääränsä saavutettua, hän käyttää kaikkia naruja. Hän (Anna Delvey) ei myöskään koe tehneensä rikoksia lainkaan ja vankilatuomio oli opettavainen kokemus, jota hän tarkastelee kovin objektiivisesti ja virheitä tekevät ainoastaan muut. https://www.youtube.com/watch?v=8iYo6aNiFh8

Paljon ihmisiä kurssitetaan, kuinka luoda uskottava ja urallaan hyvin etenevän ja päämäärätietoinen kuva itsestä tai muuten potentiaalia (mikä on potentiaalia ja mitä haluamme eniten) omaava eli kuinka osaa tehdä jotakin tiettyä-kuva, kuinka näyttää lupaavalta/lupaukselta jostakin, kuinka näyttää hyvältä kuvassa ja kuinka se hyvä määritellään, kuinka olla myyvä (how to make friends and influence people), vaikka olisikin vain kulissi, ainoastaan onnistuminen merkitsee, näin olet uskottava ja pääset tavoitteisiisi, mitä ne lienevätkään. Tyhjän päällä seisominenkin voi olla mahdollisuus, taiteessa etenkin. Tähtää korkealle, haasta itsesi jatkuvasti. Kyse on sinusta, pyöriskele itsessäsi ja mieti kuinka näet itsesi ja pyri itsestäsi poispäin. Rima juuri ja juuri näkyy ja unelmasi ovat isoja. Toivottavasti meitä kurssitetaan, kuinka olla hyvä jossakin muussakin, kuin vain näyttää osaavalta ja hyvin toimeentulevalta, hyvästä perheestä ja hyvästä koulusta, hyvältä alueelta ajatellen hyviä ajatuksia, seisoen hyvän puolella pahaa vastaan näyttäen hyvältä ja terveeltä. Sen määrittely, mitä hyvällä tarkoitetaan, jää usein oletukseksi, mikä on nykytaistelujen ontuva puoli: on vain mustaa ja valkoista, kun menneisyys on kadonnut näkyvistä. Kaikkihan tietävät, mikä on hyvää ja se on usein materiaalista, sanitoitua ja konemaista toistoa. Designer laukkukokoelma on joillekin määritelmä hyvästä ja tavoiteltavasta ja kiillotuksen määrä kertoo menestyksestä. Miksi näin on, on itselleni arvoitus, koska tämä täydellisyyden irvikuva on pelkkä esitys. Fake it till you make it todella toimii, kun tehdään vaikutus pinnan tasolla, mutta kuinka pitkälle feikkaus voi ja täytyy mennä, ketä kusetetaan, kuinka paljon ja haluammeko tulla huijatuiksi vai olemmeko näin helposti petkutettavissa yhä uudestaan?

Kun varastaa rikkailta, he voivat pudota korkealta, nimittäin omasta turvallisuuden kuvitelmastaan ja haavoittamattomuudestaan, jota rahalla ja kavereilla ostetaan. Instagram-kusetus on jo selvä asia, mutta toisaalta, kun puhutaan vaikuttamisesta, ei kusetus ole mennyt kokonaan ymmärrykseen vääränä ja haitallisena, koska jos ei pääse samoihin lukemiin, tulee morkkis silti, kun tee näin ei toimikaan tai toimii, mutta on kovin ontto. Imitaatio ei ole imartelua, se on selviytymiskeino, eikä tarvitse keksiä paljoakaan tai mitään itse eli se on myös itsepetos. Kun ei ole omaa, otetaan toiselta. Picasso on ohjannut luultavasti enemmän kuin on ollut tarpeen eli varasta ja olet taiteilija ja kaiken lisäksi suuruus.

Kusetus on siis totta sabluunalla, mikä toimii yhteiskunnassa isommassa mittakaavassa lähes kaikessa tv:stä rakentamiseen. Kovalla työllä sanotaan ja joidenkin kohdalla näin, mutta rahaa täytyy tehdä helposti ja päästä esille. Tarvitaan filttereitä, rengasvalo, taustakankaita, vaatteita, kameralinssejä, paikkoja että tunnettuutta. Tai siis treeni, skandaali ja mitä syön, onko muita aiheita? Miksi usko ei ole koetuksella enenevissä määrin? Vai kertovatko masennustilastot tästä? Tosin, ei YouTubella itseään elättävä monen mielestä tee työtä. Miksi niin moni haluaa uskoa uskomattomaan ja toisaalta vain konkreettinen fyysinen on olemassa? Vaikuttaisi sittenkin luottamuspulalta, itseen ja autenttisuuteen, jota tiedekin aina kokee, mutta tiedettä on epäiltävä eli se on normaalia. On epänormaalia, jos tiedettä ei epäillä tai saa epäillä. Mutta uskotko biologiseen sukupuoleen, on jo kysymyksenä outo, mutta asian on valmis kyseenalaistamaan hämmentävän moni kovin yksioikoisesti, muut ajatukset tuomitsevasti ja todella helponoloisesti, aivan kuin olisiko tässä ratkaisu henkisiin ongelmiin ja elämän solmukohtiin. Mistä lähtien biologia on ollut henkilökohtaisesti määriteltävissä tai kukaan, joka kehossaan tuntee, ettei biologia koske häntä, vakavasti otettavissa? Liittyykö tämä kaikki plastiikkakirurgiaan, someen ja tosi-tv:hen? Kuuluvatko tiede ja usko yhteen? Mihin tieteessä voi uskoa, jos sekin on kaupan? Voin sanoa, että luotan tieteen tuloksiin melko paljon riippuen asiasta ja mistä tieto tulee, vaikken aina ymmärrä, kuten lääkeyhtiöiden toimia ja mRna-rokotteen vaikutusta DNA:han ja millainen vaikutus rokotteella on ihmisen elämään jatkossa?

Tieteen saavutukset ovat meihin kaikkiin vaikuttavia ja nyky-yhteiskuntaa hyödyttäviä keksintöjä syntyy valtavalla tahdilla ja tosiaan, kaiken voi ja tulee kyseenalaistaa, myös tieteen, siksi on erikoista, kuinka herkästi yliopistot reagoivat tunteisiin ja pelkäävät imagon menetystä, siis paikka, jossa asioista pitäisikin debatoida ja kiistellä, koska kompleksisuus on meitä koskeva fakta. Kuinka tiedon kyseenalaistamisen teemme, meillä on oltava uskottavat vasta-argumentit, jotka perustuvat todisteisiin, joihin vedota, siis tieteen hyväksymät todisteet, ei kumileimasimen, joita yliopistoissakin on, koska niissäkin on suojatyöpaikkoja ja korruptiota ja väärää tietoa, väärin luotua tietoa. Mikä sija tunteilla on tieteessä tai sukupuolella saati seksuaalisuudella? Tieteilijän työssä ei pitäisi henkilökohtaisella olla tuloksiin merkitystä, jos niin on, onko se luotettavaa tiedettä tai tiedettä lainkaan? Ja kuinka käy uskon tieteeseen tahi yliopistoihin, kun selkeästi henkilökohtainen vaikuttaa ja tunteet ovat näin ensisijaisia? Ketä pitää suojella ja miltä?

Meillä on auktoriteettejä, joilta kysymme neuvoa ja tarkkaa tietoa, kun emme itse tiedä ja osaa jotakin, he eivät ole toivon mukaan oraakkeleita eivätkä kulisseja vaan tieteilijöitä ja tutkijoita. Mitä saamme uskonmiehiltä ja -naisilta? Luottamusta tulevaisuuteen, koska usko tuo toivoa? Tietoa, mitä tapahtuu, jos teemme ja ajattelemme väärin, pelkoa, epätoivoa ja vihaa? Melkoisia tuomioita jaetaan väärin ajattelusta ja luottamuksesta/uskosta tieteen tuloksiin ja joihinkin universaaleihin totuuksiin, joihin tiedekin siis vielä luottaa? Millaisia seurauksia on biologialle biologisen sukupuolen kieltämisellä, siis koko biologian kentälle, koska olen ymmärtänyt, että lisääntyminen on biologian ytimessä ja sukupuolet ovat olemassa tätä tarkoitusta varten? En itse pääse tämän ajatuksen yli enkä tiedä, miltä biologia näyttää tulevaisuudessa. Onko se jotakin keksittyä ja keinotekoista ja mitä haluamme sen olevan? Ja miksi näin olisi ja ketä sellainen biologia palvelee? Kaikkia keksittyjä sukupuolia, joilla on kuviteltu biologia tai ei biologiaa lainkaan? Kuinka kauan keksitty biologia elää ihmisessä, voidaanko ihmiseen rakentaa keksitty eli keinotekoinen biologia ja mitä tarkoitusta se palvelisi? En keksi muuta kuin ikuinen elämä, mutta tapahtuuko tämä elämä todellisuudessa, Instagramissa eli virtuaalitodellisuudessa kirurgin veitsen avulla vai realityssä, siis kuuluisuudessa eli kuvassa?

On maailmoja, jotka särkyvät helposti, tieteen ei kuvittelisi olevan se ensimmäinen särkyvä asia. Miksi tällaiseen itkuhysteriaan on lähdetty mukaan ja onko todella tarkoitus luoda parempi maailma hyväksymällä täydellisiä järjettömyyksiä, kuin että mies voi uida naisten kilpailuissa, koska on itse niin päättänyt ja voittaa kaikki? Kun on näitä uskonasioita, kuten mitä tieteellä perusteellaan, mikä on lopulta tiedettä, mikä antitiedettä ja pseudotiedettä? Olisi kiinnostava tietää, kuinka paljon bullshit-tiedettä yliopistot tuottavat ja miksi? Mikä voisi olla bullshit-tiedettä? Koska emme paremmin tiedä, luotamme jokaisen omaan totuuteen-tyyppinen? Luulin, että tiesimme jo paremmin ja että meillä on kaikki maailman tieto?

Taiteessa auktoriteettiuskovaisuus on 100%, koska taide vaatii erikoisosaamista, jonka saavuttaminen vie vuosia hankkia ja asiantuntijoita on harvassa, etenkin riippumattomia, jotka eivät pelkää sanoa mielipidettään vastakarvaan. Instituutiot menevät trendien kelkassa mitään kyseenalaistamatta ja ajattelevat jälkikäteen, paljastaen paniikkinsa. Se on myös 100% huono asia, koska kusettaminen ja vaikuttaminen on ilmeisen helppoa ja vastaansanomisia ei oteta vakavasti ihan keneltä tahansa, jos keltään, mutta somen massavaikuttaminen on se, mikä huomioidaan. Millaisesta asiantuntijuudesta ja luottamuksesta se kertonee. En ole luottavainen taiteen suhteen, jossa toisten omaisuutta käytetään vallankumouksen nimissä tehtyyn NFT-pelleilyyn, jossa ei perusasioita ole saatu kuntoon ja syytetään taiteilijoita milloin mistäkin. Picasso todella elää monessa suhteessa. Vallankumous on kiinnostava hype-sana, jota taiteessa tykätään viljellä ja se vetää puoleensa kuin hunaja. Kuinka digitaalinen ja virtuaalinen on syrjäyttämässä reaalimaailman jää nähtäväksi. Museotkin isommin ovat vasta koronan johdosta asiaan paneutuneet. Tällä hetkellä kun rahasummat kertovat arvosta, en usko muuhun kuin hetkelliseen uutuudenviehätykseen ja raha viehättää pääasiassa että näennäinen helppous. Taiteelliset arvot ovat vasemmalle pyyhkäistessä varsin helppoja ja nopeasti unohdettavissa.

Silmätikkuna on aiheellista kirjoittaa vainosta, jonka teknologia mahdollistaa tehokkaasti sekä instituutioiden sokeus ideologian vaikutuksesta luotettavuudelle ja mikä on hyvää tai huonoa. Miten poliittisuus ja kaupallisuus yhdistyvät?

November 17, 2021November 17, 2021 | Henna Timanttimetsä

Virtuaalisesti vainoaminen on huomattavasti helpompaa, kuin puun takaa ja pimeydestä. Selän takana puhuminen, pelottelu ryhmän avulla ja muu stalkkaaminen/seuraaminen, kuten esimerkiksi toimittajat tekevät ja kirjoittavat juttujaan somekirjoitusten pohjalta tai niihin viittaamalla, mikä on usein mitätöimistä ja itsensä ylentämistä. Vainoaminen on narsistinen tapa pakottaa joku valtansa alle, aivan kuin omistaisi sen toisen ja vallankäyttö on nimenomaan tarkkailua ja raportoimista eteenpäin, aivan kuten juoruilussa, löydetään ne negatiiviset asiat ja keskitytään vain niihin, ei kontaktia kohteeseen välttämättä tarvita eli mahdollisuutta puolustautua ei ole muuten kuin blokkaamalla somessa ja kirjoittamalla ylös kaikki. Vaino perustellaan hyvin itsekeskeisesti oman edun kautta ja toisen pahuudella, kielteisillä luonteen piirteillä ja ajatusten vääryydellä, pelolla fasismista ja puhutaan toisen mahdollisesta väkivaltaisuudesta, mitä jo sanatkin tuottavat, toki toisinaan. Puhutaan mielipiteistä, tuo sanoi noin, käyttäytymisestä, oikeassa olemisesta, loukatuksi tulemisesta, milloin mistäkin, joka on tunnetasolla ilmeisen vakava asia, nimenomaan tunnetasolla ja jaetaan näin omankädenoikeutta: tuo teki noin ja sanoi noin, siksi minä voin tehdä näin, mikä on myös cancel-kulttuurin toimintamalli ja väitetään, ettei cancel-kulttuuria ole tai että se on hyvä tapa toimia, kun ahdistaa. Kun oikeus on näin voimakkaasti rivikansalaisilla ja instituutioilla, mikä on todellisen oikeuden taso ja määrä suomalaisessa yhteiskunnassa? Muualla tilanne vaikuttaisi olevan vielä huonompi. Mikä on vainotuksi tulleen oikeusturva ja mikä on mielipiteenvapauden taso Suomessa esimerkiksi? Kun on itse tullut huonosti kohdelluksi ja oma viiteryhmä joko syrjii tai on syrjitty, täytyy tämä kohtalo jakaa ja laittaa paha kiertämään ihan kenelle tahansa, joka uskaltaa sanoa poikkeavan mielipiteen, kuten tällä hetkellä tapahtuu. Faktoja ei ole, on tunteita ja kun tunteet määrittelevät oikeuden, olemme menossa taaksepäin lujaa. Väärässä olemista ei voi myöntää, eikä anteeksi (kumpikaan puoli), silloin luovuttaisi vallan itseltään ja myöntäisi virheellisyytensä, vastapuolen oikeassa olemisen, kostomentaliteetin ja että toisella on joku kredibiliteetti.

Se, että joutuu vainotuksi, on erittäin pelottava kokemus, uhkaava ja traumatisoiva, mutta ketä se kiinnostaa, kun mahdollisuutena on massiivinen näkyvyys. Miten tunteet ovat saaneet näin suuren vallan ja sananvallan etenkin? Silmätikkuna oleminen on hiukan samanlainen kokemus kuin silkka vaino. Ei voi tehdä mitään oikein ja jokainen liike rekisteröidään, raportoidaan eteenpäin ja nähdään negatiivisessa valossa, et siis voi etkä osaa tehdä mitään oikein. Tarkoitus tällä rankaisukeinolla on antaa opetus, opettaa tavoille, riisua erilaisuus eli vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen että omanarvontuntoon, niin että on kiltisti nyökyteltävä ja oltava samaa mieltä, varoa tekemisiään tai muuten käy huonosti, parempi kun vain poistut. Työmahdollisuuksien menettäminen on iso juttu, kuten ettei työtä noteerata ollenkaan. Tämä on textbook behavioristinen malli, kuinka mikä tahansa ajatteleva olento oppii, palkitsemalla ja rankaisemalla. Näin toimivat aikuiset ihmiset nykymaailmassa: sinä et tehnyt, kuten minä halusin, et saa sitä ja tätä. Ihan aikuisten yliopistossa ja työpaikoissa toimitaan näin.

Taiteilijana olen osannut jo etukäteen henkisesti valmistautua tällaisiin konflikteihin, niitä on tullut vastaan paljon. Konfliktin voi katsoa olevan perustoimintatapa taiteissa, silti sitä pelätään, konfliktin aiheuttajaa, konfliktia itseään, tilannetta, jossa on käytävä läpi vaikeita asioita. On olemassa oleva ääri, joka on keskiluokalle pelottava ja se tarkoittaa menetystä, kasvojen, rahan ja aseman. Taide myös on hyvin hierarkkinen ja vanhanaikainen systeemi ja ajattelu on kuin tehty tällaiselle pelkuruudelle ja ajatusrikostuomioistuimelle ilman tuomioistuinta, on vain säännöt ja teoria, joita voi rikkoa ja haastaa, jos uskaltaa ja jo pelkästään kilpailu aiheuttaa erikoista käytöstä, ihan mitä ja ketä tahansa poikkeavaa kohtaan. High profile on tavoiteltu asema myös omasta mielestään äärivasemmistolaiselle, siis itseisarvona on asema. Suvaitsevaisuus ja muutos parempaan ei ole taiteiden ytimessä ja on hämmentävää, että näin väitetään. Oletus on, että taide on vasemmalla. Todellisuus on jännän äärellä ja odottaa, että joku sanoo ääneen. Äärivasemmalla on erittäin moni taiteilija omasta mielestään. Miksi he työskentelevät neoliberalistisessa taidemarkkinassa ja -systeemissä, joka ei muutu muuta kuin kaupallisemmaksi ja rahanahneemmaksi? Ismit ovat kuin titteleitä, mutta ne ovat aseita väärinajattelevia ja väärin eläviä kohtaan, mutta kovin tylsiä, koska feminismi ja vasemmistolaisuus sellaisina kuin minä ne ymmärrän, eivät toimi taiteissa. Jos toimisivat, palkanmaksu museoissa toimisi kaikille taiteilijoille eikä tarvitsisi kommentoida lehdessä, että taiteilijat ovat niin tiedostavia nykyään. Ai ovat vai? Mitä he tiedostavat? Omien mahdollisuuksiensa vähäisyyden ja sen, kuinka paljon he ovat systeemin armoilla?

Vainoamisella ja pelonkulttuurilla on suoraviivainen tarkoituksensa ja ilmeisesti moni kokee, että sellainen on sivistyksen merkki ja oikein, että on omasta mielestään trendikkäästi oikean ja hyvän puolella, pahaa vastaan ja voi pomputtaa ihmisiä ja tuhota uria, koska on loukkaantunut ja nappia painamalla ongelma-ihminen poistuu eikä saa näkyvyyttä ja parasta on, jos tälle ihmiselle julkisesti nauretaan. Sivistyksenkin siis ymmärrämme hyvin eri tavoin. Se on niin pitkälti ulkokultaista monin paikoin, että ehkä meidän pitäisi katsoa asiaa tarkemmin ja kriittisemmin ihmisiä, jotka käyttävät valtaa arkitasolla selkeästi kiusaamalla ihan luvan kanssa. Vainon kohteelle kun käy huonosti, tunnetaan voitonriemua ja ilakoidaan, sitten vainotaan lisää ja katsotaan, miten huonosti hänelle vielä käy. Tällainen Big Brother-tyyppinen valvonta ja seuraamus seuraamuksen perään sanotuista ja tehdyistä asioista, on viety jo varsin pitkälle ja varmasti rikkoo ihmisoikeuksia ja lakeja. Luulin, että ihmisoikeudet olivat keskiössä ja tärkeitä, mutta ne eivät siis olekaan kaikille eikä kaikkien, vaan joku päälleliimattava asia, joka kuuluu joillekin jossakin toisaalla, koska kansainväliset sopimukset ja YK? Nettivainoamiseen on vaikea puuttua, koska todistaminen on ongelma. Yhteisöissä, joissa suosioon pääsy on edellytys menestymiselle, tämä on tuttua. Usean vuoden jälkeen, en enää kuvittele. Somessa sanotuista asioista syntyy uusia poruja ja jotenkin en ole samaa mieltä nykymaailman ihmisten kanssa monestakaan asiasta, eikä minun mielestäni tarvitse. Laissa on mielipiteen ja uskonvapaus ja tarkoittaa juuri sitä. Se ei tarkoita muunneltua lakia, että kyllä sinulla on oikeus, mutta minä haluan että sinulla ei ole oikeutta ja teet ja ajattelet, kuten minä haluan tai muuten. Vainoamisella puututaan ihmisten elämiin, elinkeinon harjoittamiseen selkeästi, vaikka toisin väitetään, vapauteen sanoa ja tehdä eli se on vapauteen kajoamista, ei vapauden sallimista kaikille, mitä vapautta kaikille halutaan, mutta ei haluta. Pelolla ohjaaminen ei tietenkään ole mitään uutta ja olen itse pohtinut, voiko täysin pelotta nainen ja taiteilija edes elää. Pelot nimenomaan ovat naisten elämässä olemassa olevia ja todellisia. Pojat voivat pienestä asti olla pelottomampia ja pelottomuus tulee heiltä kenties luonnostaan. Joten on kiinnostavaa, että transnaiset esimerkiksi julkaisevat hirttokuvia naisista, joita kutsutaan nimellä terf, kill all terfs on slogan jota paljon näkee. Väkivaltaisuus on selkeästi miesten ongelma, kun nainen sanoo eriävän mielipiteensä ja vastaus siihen on hirttäminen: en voi itse muuta sanoa kuin, ettei sukupuolta voi vaihtaa ja biologialla on merkitys käytöksessämme. Nämä hirttokuvat ja tappamisfantasiat eivät myöskään täytä vihapuheen kaltaista syytemahdollisuutta ilmeisesti, eivät kiinnosta Feminististä puoluetta, en tiedä yhdenkään poliisin esimerkiksi puuttuneen transihmisten vihakäytökseen naisia kohtaan sanomalla julkisesti asiasta. Britanniassa nuorten naisten joukkoraiskaustapauksissa pakistanilaisten miesten toimesta, poliisi pelkää tulevansa leimatuksi rasistiksi ja ei ilmeisesti vain ole ollut tarpeeksi high profile-tapaus suojella valkoisia köyhiä nuoria naisia, vaikka uhreja on ilmeisesti tuhansia, ilmiö edelleen jatkuu ja jopa pahenee. Se siitä feminismistä, sanoisin. Kun patriarkaattia murskataan, silloin ei suojella patriarkaalisia uskontoja, joita ovat kaikki isot uskonnot. Matriarkaalisia lienee hyvin vähän. Ristiriidat eivät lakkaa, taiteissakin islam otetaan lämpimästi vastaan ja heidän uskonvapaus on taiteissa ja politiikassa hyvin tärkeä suorastaan pyhä asia. Uskontojen kritisointi on erinomaisen tärkeää juuri naisten ja tyttöjen oikeuksien kannalta. Ihmisoikeuksia islam ei paljoa tunnusta, silti he tulevat niitä lännestä pyytämään ja länsimaiset ihmiset syyllistetään kuolemista tänne tulon aikana ja ihmisoikeuksien puutteesta. Se on ilmeisen mahdotonta nähdä, että me emme voi tehdä heille hyvinvointivaltiota, kun he eivät itse sitä tee. Ihmisoikeuksiin vaikka Iranissa on täältä käsin vaikea vaikuttaa.

Taiteilijoiden aktivismi on perinne, johon on hyvä tarttua, jota poliittista taidetta itsekin teen ja mietin, mitä tarkoittaa taiteella vaikuttaminen ja mihin sillä vaikutetaan, jos yleisö on ylempää keskiluokkaa ja muuta rikasta populaatiota, onko kyseessä omatunto, sääli, huomiotalous, todellinen hätä ja mitä tehdä sille? Onko se tiedottamista pahimmillaan? Mikä on taide osuus siinä? Onko kyseessä vain aktivismi taidekontekstissa ja poliittinen äärivaikuttaminen ns. älyllisessä tilassa, jossa debatoida ja onko taidetila yleensä vasemmistolainen vai kapitalistinen, riistokapitalistinen, kuten itse ajattelen? Vasemmistolainen porvari on kiinnostava monin tavoin ja on nykyään vasemmiston johtohenkilö, joka ei siis ole työläinen. Työ ei ole vasemmiston pääkiinnostuksen kohde eikä ajatuksissa, muuten kuin olla tekemättä työtä ja tehdä taidetta tai filosofoida. Eli onko taiteen poliittisuus mainos itsessään taiteen paikoille, taiteen ammatille, jota valtiokin tukee, kunnianosoitus vasemmistoteorialle ja -ajattelulle, joka taiteissa on hyvin arvostettua vain teoriatasolla. Trendeihin voimakkaasti tarttuminen ja joidenkin taiteilijoiden raju tuomitseminen viittaa tähän ulkokultaisuuteen ja puhe taiteissa on siitä, mikä kiinnostaa sillä hetkellä ja on katastrofin partaalla, ei tosin vanhustenhuolto. Niin, mikä kiinnostaa vai mikä on tärkeää vai mikä tuo asiakkaita? Mikä luo kiinnostavuuden ja mihin katse kiinnittyy tai mitä haluamme nähdä, mitä meidän tarvitsee nähdä taidekontekstissa tai herätellä jatkuvasti itsessämme? Taide pyrkii viestimään omaa kantaansa päivän kysymyksiin ja on näin aallonharjalla eli kuin klikkiotsikoissa katse kiinnittyy sillä hetkellä tärkeinä koettuihin asioihin, luoden taiteilijan imagon ja poliittisuuden näkyvästi, syntyy taidetyö. Onko sitä olla poliittinen taiteilija, jos kuitenkin pelkää sanoa, mitä todella ajattelee ja pelkää systeemin rangaistusta? Moni selkeästi pelkää eikä taiteen järjestelmää kukaan ääneen kritisoi. Se on liian poliittista? Kun taiteilija on oikealla puolella, häntä voi seurata ja kannattaa, häneen voi luottaa, kun mediakin luottaa ja raportoi. Lännessä toisinajattelija taiteilija blokataan somessa ja poistetaan kartalta, idässä hän joutuu vankilaan tai tapetaan. Toisinajattelija voi olla taiteen toisinajattelija, ei pelkästään maan johdon kritisoija, kuten monessa autoritaarisessa maassa.

Some torture/Ladies like it sniff sniff

August 29, 2020August 14, 2020 | Henna Timanttimetsä

Ladies like it sniff sniff

Spreading scent of perfume odor sprinkled too much to feel someone passing foul smells of fat of loathing of leather of floating of an aftershave of milk of sleeping in a world of smells in your nose and the living stench. Fragrance that brings instant feeling of power on your face for you, habitus in your hands on your body and around you all day, while splashing odor you can hear screaming women and children, aroma of blood sweat tears spit piss leather nails and steel hitting bodies. You rule you kill you smell.