runo

Alapihan lumityöt

| Henna Timanttimetsä

vahoineen vanuineen vakoineen valoineen vinoineen hanoineen janoineen lanoineen nanoineen valoineen rajoineen puutuneine raajoineen.

tervetuloa käyttämään terveysnäkemyksiä. Katsotaan mihin pystyt. Asetetaan sinulle tavoitteet. Olet saavuttanut päivittäisen askeltavoitteesi. Olet työntänyt lumikasaa tarpeeksi, voit siirtyä

mysteerin mysteerio mysteerit mysteeriä mysteeri mysteerisi pudonneen lumen.

Sinut on jo luotu, minun ei tarvitse, kokemus viallisuudesta, tarpeesta tulla muuksi luoduksi jonkun toisen toimesta. Onko naisella sielu kuin lumi ja jää, luminen metsä, valkoinen ja kylmä? Pohdinnan aihe menneisyydestä ja mistä sen tietää, kenenkään sielun tai sieluttomuuden. Kuka sen mittaa ja miten? Ei saa itkeä, ei saa itkeä, ei saa itkeä, ei saa itkeä, vaikka itkettää, joka on merkki tunteesta, valuminen, sulaminen kuin keväällä.

Kun olen paha, olen todella paha, olen niin paha, olen siis aivan älyttömän paha. Laita kenkä jalkaan, ota kenkä jalasta, laita kenkä jalkaan. 

Sinut on jo tuomittu, minun ei tarvitse.

Leikkaus (viimeinen sana laulaen)

| Henna Timanttimetsä

Ota se pois – takki seinältä. Siihen jäi naula. Pidin siitä.

Hänen ajatuksensa, vaatteensa, otsaryppynsä, suun venytys roikkui seinällä. Täydellistä. Täydellisesti ottaa päähän. Symmetrinen kusilaari, harmonia perseestä ja laiva saapui viheltäen. Kuvittelenko mä olevani joku vai mikä? Vie voitto. Ah, Uutisia Venezuelasta, niitä tässä mietinkin. Sijoituskulta, joka purjehtii, uskomatonta! Aluksena Atlantin poikki. Kuin juoksenteleva pitkähkö. Hop hop. Uppoamatonta, ruostumatonta, saapuu satamaan eikä meinaa pysähtyä. Kyntäjä.

Idea: Pidetääs juhlat, kaljat, tepastelua, vitsejä, avajaiset uudelle päivälle, saapumiselle, uusille aluille ja kommunisteille, ja kun niille, niin samalla kaikille muillekin äären kannattajille, mitäpä tasaisuudesta. Nostetaan kaikelle mitä on, mäkiä tai ojia. Hiljaisuudessa hinataan alus suolle kurnuttavien lintujen, sammakoiden taivaalle katsomissessioihin!! vaatteet ooksillaaaa. Viimeinen sana laulaen.

Sen pituinen se.

| Henna Timanttimetsä

Soundtrack of this is so so musical

| Henna Timanttimetsä

Maalaa viiva

| Henna Timanttimetsä

Maalaa viivoja allekkain jotta saat raidallisen kohdan seinään. Tee näin jossakin.

Henkilökohtaista

| Henna Timanttimetsä

Mikä sinä kuvittelet olevasi, senkin idiootti. Tulitko tänne neuvomaan? Idiootti.
Miksi teet tuollaista työtä ellet olisi idiootti tai unohdit, vitun tyhmä. Oletko muka parempi olevinasi? Toki olen helvetin älykäs.
Eihän siitä makseta kunnon palkkaakaan, idiootti.
Et ole osannut hyödyntää taitojasi, jos sinulla sellaisia on, idiootti.
Eiväthän matalapalkkatyötä tee muut kuin idiootit. Eivät ne saa muuta tai mitään.
Eihän sulla ole koulutusta, idiootti.
Näkeehän sen päällepäin mikä sinä olet. Olet hiljaakin vielä idiootti, vaikka haukun sinua idiootiksi, vastaa idiootti. Idioottien kanssa työskentelee idiootti, saatanan idiootit. Hyvin selkeä johtopäätös, idioottimainen, eikö. Kuinka selvitä tästä jatkuvasta idioottimaisuudesta hengissä? Ei idiootin tarvitse selvitä. Idiootin ei haluta selviävän. Sen halutaan kuolevan. On oltava idiootti, on hymyiltävä ja oltava onnellinen, vaikka ympärillä on kuolemaa. Valtavan onnellinen, sellainen kuin idiootti on. Tyytyväinen siihen mitä saa ja jatkaa vaan samaa mitä on ennenkin tehnyt. Idiootit erottuvat massasta tai eivät erotu, siis ovat tyytyväisiä kun eivät erotu. Sellaisia on helppo nimitellä. Idioottimaista, se on niin helppoa, että idioottikin sen osaa.

 

Kuinka monta siipeä on kärpäsellä?

| Henna Timanttimetsä

Vastaus (kuiskaten) kymmenen.
Saniaiset ja keittiöpyyhkeet
kosteassa varjossa hengityksessä koiran juoksussa
trampoliinin vieressä rullalla olevissa lehdissä
vaahteran takana
nurmikon vieressä
lintujen alla kun ne lentävät, laskeutuvat, syövät, säikkyvät, lähtevät pakoon
voikukan elämä ilmassa
päivänvalossa
ruohonleikkaajan äänessä
lounaskeitonohjeessa
Kultainen sydän sormi munuainen silmä tukka iho kieli
pomppimassa noin kymmenen minuuttia
hetkessä tuleenauru.

KIERIVÄ KARHU

| Henna Timanttimetsä

Veistetty karhu materiaalina puu, 1:1. Ihminen kierittää puista karhua mielensä mukaan jonnekin tai saadakseen isommat lihakset. Ihminen puusta, oksista ja lehdistä.
Yhdestä puusta, asento pyöreä, helppo kierittää, helppo sytyttää palamaan, porata reikä.
Minulla on puujalka, minulla on tulijalka
minulla on tukijalka, minulla on tuli, tuli tulijalka, kun etenen jonnekin menen ihmisten ohi jonnekin, on luultavaa.
Ihmiset eivät halua koskea minua, koska palan. Kun eivät tiedä mitä katsovat lopulta, että se tarttuu, että se polttaa, tappaa tai mitä pitäisi tehdä, katsoa vain eteensä, kun teen työtä, jotakin normaalista poikkeavaa, epätasaista, epänormaalia, rytmitöntä jonka päämäärä on näkymätön muille, näytän kuin olisin suoraan metsästä kävellyt keskustaan. Sohjo, muta, kuopat ja hirvikärpäset seuraavat kun kävelen ontuen, savuten, kierien, huiskien työnnän puista karhua joka vyöryy epätasaisesti ja on painava kuin tonni.
Sokea valolle tunnelissa vaikka palaa. Metsä takana kaukana jossa karhuja.

Halusin sen mustan.

| Henna Timanttimetsä

Korpin suu kuvittelen on minun
korpin suu pimeässä
nollassa säässä,
etusormen ja peukalon yhteen liitettyjen päiden
muodostamassa o:ssa, silmässä, reiässä, aukossa, tarkkailussa
suljen vasempani ja tihrustan että tulee sumuista,
katonrajaan sinistä taivasta vasten, en ole nähnyt niin mustaa ja kiiltävää,
kuinka monta tuhatta sulkaa
pelottavaa silti,
isoa, hirmuista sielua
rauhatonta rauhallista tähystäjää
yhtä ristiriitaista.
Kuvittelen korpin suuhuni, suljen sen, suuni
enkä päästä lintua
Se tapaa nyt minut
minussa, ehkä näen sen silmin.