runo

Mitä harakka tekee öisin?

| Henna Timanttimetsä

Penkki, jossa luki turmio, ainoa pinkki ja pysäyttävä sana.

Horsma ja mäkitervakko erottuvat myös luonnossa värinsä ansiosta. Miten vaaleanpunainen löytää tiensä pientareelle? Leijumalla. Hiukan mystistä myös, miten luonto tietää ja löytää keinon. Ilman avulla moni asia kulkeutuu sattumalta paikalleen.

Yliopistosta valmistuu piikoja, sanoin ja istuin penkille. Miten en arvannut? Osata sitä ja tätä, mutta jollakin on elettävä. Kyse on jotenkin vääristä asioista yhä uudelleen, kohdistumattomista ja kokeellisista, jotka ovat toki jännittäviä ja toivoa luovia. Työnantaja ilahtuu suoritetusta tutkinnosta ja saavutetusta sivistyksestä. Sivistyksestä, jonka johonkin istuttaa.

Yläkerran koira haukkuu läpi päivän. Se alkoi, kun posti tuli. Mitähän sieltä?

Pieniä kiviä

| Henna Timanttimetsä

Vaihtelu egoismin ja itsesäälin välillä, ihmisillä, kuin kamppailu, miten saavuttaa toinen ihminen, valloittaa, kukistaa. Voittaa ja nitistää, olla lyhistymättä itse ja näyttää. Esittää, kuinka kaikki on hallinnassa. Kuin kysymyksenä, millaiset välimatkat ovat suuria ihmissuhteissa tai mitä ei voi saavuttaa? Miten lähelle voi päästää sellaista valtaa?

Kuva pomppivasta lapsesta ja ohikulkijasta.

| Henna Timanttimetsä

Miksi lapsi pomppii? Hän rikkoo huonekalujaan? Miksi lapsi pomppii? Sä olet kadottanut pointin eli idean. Mikä on tämä paha minussa? Kadottaminen? Lapsellisen äkäinen ihmettely? Ajattelen, että paha on toisessa ja hirveä kaaos tekee hermostuneeksi.

Ehkä hän kysyy, mikä on tämä ilo minussa? Lapsi huutaa, katso, ohikulkijalle ja heittää housut pois. Kun moni asia on vanha, vaikka vasta koit sen.

ti-ke-to

| Henna Timanttimetsä

Kuulostaa ääneen sanotŧuna japanilta keskellä viikkoa.

Päivät, kun et elä täyttä potentiaaliasi, vaan joudut tekemään asioita elääksesi. Täytyy voida valita, mitä tekee vai tekeekö mitään ja kuinka elää. Niin miten?

Muutama päivä viikossa ja tuntee, että potentiaali tulee vapauden mukana. Potentiaali, joka on löydettävä. Vapaus edessä ja irtiotto on lopussa. Ottaa irti. Päivillä on eroa, myös potentiaalilla. Mistä on mihin ja loppuuko se? On myös päivien muassa pohdittava, mikä on arvotonta ja tekee tekijästään arvottoman. Kaikki, mikä tuntuu kuolleelta. Kaikki mikä lähtee irti, on lähtenyt.

Liikkuva uni: Mitä tarvitsen?

| Henna Timanttimetsä

Tästä päivästä huomaan salaisuuksien kasvaneen yhteen, sormien, juurettomien, toisinajattelijoiden, asuntojen, liukuvien lattioiden. Sama maisema toistuu enkä pääse eteenpäin, sanon taas ja sanon joo, rutiininani pulla ja kahvi keskustan kahvilassa, jotta lopettaisin odottamisen.

Häivy pisteiden jono, sanomalehtien kasvot. Enkö näe tarpeeksi, enkö näe selvästi? Joka päivä on uusi, mutta mitään ei ole muuttunut. Nukkumaanmenoon saakka sekoitan kahvia, lisään sokeria, painan sormenjäljet ikkunaan ennen kuin lähden. Kosketan käytävän seinää, olen lukenut ilmoituksen: tarvitsen itseni takaisin.

Ohje tyttärelle

| Henna Timanttimetsä

Ohjeet tyttärelle kun hän menee naimisiin.
Sytytä tuli takapihalle ja lämmitä sadevettä padassa.
Jos sattuu tuulemaan, niin sijoita pesuvadit siten, ettei savu tule silmiisi. Sekoita lipeää kiehuvaan veteen. Lajittele pyykki kolmeen pinkkaan, yhteen valkoiset, toiseen kirjavat ja kolmanteen työvaatteet ja rievut. Sekoita perunajauhoja kylmään veteen tasaiseksi puuroksi ja ohenna se sitten kiehuvalla vedellä sopivaksi tärkiksi. Hiero pyykkiä pesulautaa vasten, hankaa kovasti, keitä. Hiero myös kirjavat, mutta älä keitä niitä. Huuhtele ne ja kierrä kuiviksi. Nosta valkopyykki padasta pesukartulla. Huuhtele ensin pelkällä vedellä ja sitten sinikuulaa käyttäen kierrä kuivaksi. Levitä vaatteet ruohikolle kuivumaan, ripusta rievut aidalle, kaada huuhteluvesi eläimille, pese lämpimällä pesuvedellä eteisen lattia, muuta yllesi puhdas leninki, kampaa tukkasi, keitä itsellesi kupillinen vahvaa kahvia, lepuuta itseäsi keinutuolissa ja ajattele kuinka hyvä sinun on olla.

Tuhka

Säilytä kannellisessa astiassa. Siivilöi tuhka lipeäksi. 1 litra vettä, 1 kilo tuhkaa saippuaan. Tuhka laitetaan tiheään pussiin ja kastellaan kylmällä vedellä. Keitetään tunnin ajan.

Ohje tyttärelle

Hermoromahdus

| Henna Timanttimetsä

Kävelin teitä vastaan toisesta tietoisuudesta. Olen paatunein mies, hukuin vainoharhoihin. Turvavaijereista olen pudonnut, putoan yhä. Kun kaikki kerran tapahtui, ei sitä voi pysäyttää, kaikkea. Kiertoradattomat kappaleet ajavat ohitseni, en tiedä kuinka kauan happeni riittää. Kuuleeko kukaan?

Vaimoni kasvot loistavat miljoona-asteisina, kuulen yhä veden ja saippuavaahdon. Vaimoni, vaimoni, kaunis naiseni, muistan sinut, maistan sinut. Sataa rankasti suuria hiutaleita. Koiran leukaluut kolahtavat yhteen kun se syö putoavaa lunta.

Pisarat vettä pullahtavat katosta puolipalloina, kokonaisina palloina, korvanmuotoisina sisuksina. Ikkunat ovat kadonneet, umpioidusta homeesta juoksen pois. Varjopilkut raajansa levällään, hylätyt jalustat joilla kasvaa mätäs. Tehtaan valot ja höyryt näyttävät minulle joen pinnan naiset, joen levät. Pinnalla kahden puolen nousee leilejä, joiden limat sulattavat liikkuvia piipun savun varjoja.

Pistooliyönä raa’at miehet nukuttavat vauvat sisällään, alkavat haukkua. Keskiaikaisesta tuoksusta lähtee viiva, sukkula joka osoittaa sydämen toimivan puhalluksen lailla. Janoiset lentokyvyttömät tanssivat kovat tukat päissään, sinne ei enää halua mennä, enkä halua ajatella lentämistä tai tanssimista jankkaavissa rytmeissä. Arkuuteni on aina läsnä.

Päivän sivu

| Henna Timanttimetsä

Jäljen haju, katselin kaupungin reikää. Jäät olivat myöhässä. Harakat huutavat: henget kävelevät ilmassa pienten puiden metsässä. Talvehtivat kasvit riekkuvat ilman kosteudessa. Kosteus saa lumen tuoksumaan lennolle.

Päin kaikua, sammunutta hormia, palanutta sahaa, mustunutta rautaa, nimettömiä hajuja. Kova maisema, jonka siunaavat joki ja kirkko. Heitin kirveen ikkunastani sateen jälkiin, rasvan ja pölyn armon raskaan kirjan. Olin täysi lasillinen punssia, siis tavallaan hyvä ja täysi, valmis nautittavaksi.

Huoneessani asui kanssani alaston pitkä mies. Hän ei uskaltanut mennä ulos, koska oli menettänyt suojuksensa. Hän kosketti joka kohtaani, hengitti samaa ilmaa.

Rakkautta pohjoisessa

| Henna Timanttimetsä

Mies ajeli taksilla Altasta Hettaan mittarissa tuhansia Norjan kruunuja. Lapinmiehen puvussa hän lauloi koko matkan, ja heilui edestakaisin. Lumimyrsky oli alkanut. Katuvaloja ei ollut. Naisen hiukset, rinnat, tuoksuvat häpykarvat, joista laulu kertoi, huvitti taksikuskia. Jalkatilassa ruuvimeisseli kieri edestakaisin.

Pohjoisessa saa suihinoton pöydän alta. Vähäpukeiset naiset vaivihkaa katoavat juomiensa alle, avaavat vetoketjun ja ottavat elimen suuhunsa. Sitä voi neljäntuulenhatussa olla, että nyt menee joka kulmaan ja klubin valot välkkyvät sopivasti niin, ettei kasvoja näy.

Svetlana istui vähissä vaatteissa tyhjässä tilassa lattialla pullon kanssa, huuhtoen makua suustaan pikkuhiljaa. Vodka maistui sopivan tuliselta. Se poltti joka muiston ja hetken pöydän pöytien alla. Hänen reitensä pullistelevat sukkanauhoissa, verkkosukkahousuissa, rinnat rintaliiveissä. Sää on ulkona. Myrsky ei ulotu sisälle ja sitä voi katsella lattialta, kun päivän työ on tehty. Murmanskiin ei jäänyt ketään eikä mitään. Hän ei puhunut pohjoisen miesten kanssa susista tai niiden oikeuksista. Oli juonut mitä muutkin olivat juoneet. Täällä miehissä on paljon rakkautta, he haluavat paljon rakkautta.

Svetlana nukkui taljan alla narisevalla sohvalla. Täällä aurinko ei noussut vielä pitkään aikaan.