Buddha’s tooth

February 1, 2023January 30, 2023 | Henna Timanttimetsä

guassi, 56*76cm, 2023

Buddha’s tooth

Buddha’s tooth, burnt mark of a symmetrical flower, a relic to worship kept in a temple of gold, temple of the sacred tooth in Sri Lanka. Who holds the tooth, holds the governance of the country, the divine right to rule. Buddha who was cremated left only one tooth. So what is the other one? A tooth? It is a rainmaker. Ultima essence diving with turtles, ocean teacher, a born hungry ghost, never-ending Saffron revolution.

Bible speaks Job. Where is God? Like breathless talking people pretending. There is a crack that goes from here where I’m sitting on a bench to the railway. Waiting for the train, bumpy old asphalt hot. There is a crack on my phone, I dropped it on the pavement. I always look for human face on broken surface.

Sentences on women’s magazine today: I was cruel to myself. I will never be the same again. He asked if I had gone any further. How far do you want me to go? Emotionally experiencing is awkward and risky, what do you think I should find, something very specific? Is it something particular, new, unexpected, scary, understood by people only as weird and new?

I tried to measure every word and realized it is not enough, because then I am not me but trying to please someone else. Contextualized furor, living aorta, flowing, bumping, curling, consciously suffocating in fullness but dehiscent to rupture and break open. It is something violent to live.

Trampoline on a yard covered with snow, a grey house and on its wall said enchantment. Reflections of passengers on train window, their phones and laptops glow. At Colombo lake fishing by moonlight. You really got me I thought, funny beige (Bunny Page) Jeep standing at the bank. Poor you, Singhalese girl, what did you, who did you meet? I have an idea of normal, but it is not me. It is outside of me. I am not sure I understand me sometimes, but am I irrational? There are things that are normal for me to do daily like brushing my teeth twice a day, I go to bed and sleep at night, dream, but then when I go on I step out of the mainstream. I probably don’t want to continue thinking what is mainstream, it is pointed out, laid there like something I should walk on, but I assume it is the main thing.

Held my breath, kept my calm, waited, standing in the boat of mine, small, it could maintain my weight. I felt heavy, heavier than ever. Could not move my arms to row, holding an oar to hold my spine, I do not worry. I trust my boat, I trust its roof, I trust its surface, I trust its floor, I trust the oar, I trust my hand. I cleaned downtown Silver Sky, I cleaned dusty closets with so much junk that I wonder the person who has collected all that. Clean ink and motor oil stains that have been there for ten years like I was cleaning myself I feel.

Kuinka monta siipeä on kärpäsellä?

January 26, 2023January 23, 2023 | Henna Timanttimetsä

guassi paperille, 2009-2022

Kuinka monta siipeä on kärpäsellä?

Vastaus (kuiskaten) kymmenen.
Saniaiset ja keittiöpyyhkeet
kosteassa varjossa hengityksessä koiran juoksussa
trampoliinin vieressä rullalla olevissa lehdissä
vaahteran takana
nurmikon vieressä
lintujen alla kun ne lentävät, laskeutuvat, syövät, säikkyvät, lähtevät pakoon
voikukan elämä ilmassa
päivänvalossa
ruohonleikkaajan äänessä
lounaskeitonohjeessa
Kultainen sydän sormi munuainen silmä tukka iho kieli
pomppimassa noin kymmenen minuuttia

hetkessä tuleenauru.

Laidat/Edges, 2011, tutkielmia maalauksen muodosta.

September 21, 2021September 23, 2021 | Henna Timanttimetsä

Man-made deserts, they need to be described and depicted on emotional level and paint paintings when there is nothing there, somehow and yet all we need is close by.

July 20, 2021September 23, 2021 | Henna Timanttimetsä

Man-made deserts, gouache on paper, 55*75cm, 2009

Fatigue

Tired of confronting thrown dirty cloths of yours. Tired of cleaning man-made deserts. I need you to have to face and own completely and entirely what you make.

Sky of sky, sky of light, sky of space, pressuring cold, sky without breath, sky of layers that we invade, our particles of what is that. I want to say emptiness but it is anything but. They are full clouds until they collide, the contradictions entwined in black night coming down. Blackest and lilac space, part of it open but I am thankful for this lack of artificial light. Circling sensations of being small insignificant, breathing when I would like to hold my breath. Tired of this work. Not seeing anything but that above, anything worth seeing, anything worth sensing.

All the things u can do by the pool

July 17, 2021July 16, 2021 | Henna Timanttimetsä

All the things u can do by the pool

Meet a naked vibrating man, to be an inconsiderable prick and float. Take part in an orgy, routine penetration, make love, moan, hold your feet in the water, move your feet, have a drink, have another drink, have a tan, put sun lotion on, jump in the water, splash the water, play in water, smoke a cigarette, watch the sun, lie on a towel and watch the sky, watch swimmers, watch clouds, watch people have sex in the night. Make a movie with your phone. Dance holding your phone.

Kasa tematiikka, problematiikka tai miten sen näkee, jotenkin hallitsevana esteettisesti, häiritsevänä, selvittämättömänä, tapana säilyttää asioita.

July 6, 2021July 6, 2021 | Henna Timanttimetsä

Kasa/maisema, savi, 2012

Kiinnostavaa on, kuinka ajattelemme, että kaukana on aarre. Toki, kaukana on monia aarteita. Tuo haave kaukaisuudesta voi olla niin sokeuttava, ettei näe lähelleen. Tuo ajatus kaukaisesta paremmasta on kenties ainoa asia, joka on jännittävä, hehkuva, arvokas ja jotakin parempaa, aina vain parempaa, joka on saavutettava tullakseen paremmaksi itse. On löydettävä aarre, kokemus, joka on tavoittelemisen arvoinen ja vaikea saavuttaa, verrattavissa voittoon ja paremmuuteen, jotta voimme asettaa itsemme jakkaralle, jotta voimme verrata hyvillä mielin toisiin itseämme. Kaukaisuudessa on tulevaisuus, kuva, aurinko, lämpö, avaruus, aika, sankaruus, ikä, palkinto, vauhti, löytäminen ja saavuttaminen.

Minne lähtisimme? Minne haaveilemme pääsevämme, on kertomus omasta kyvystämme, tai kykenemättömyydestämme, nähdä, mikä on tärkeää. Tavoitteemme ja tekomme tavoitellessamme paikkaa ovat tärkeässä osassa, kun arvioimme ihmisyyttämme, ja miksi tuo tavoittelemamme on tavoittelemisen arvoista ja kuinka tavoittelemisemme suoritamme.

Kun jonkin oleellisesti tärkeän päälle on kasattava asioita, koska emme näe sitä oleellista. Asioita, jotka ovat hetken kiinnostavia, ohikiitäviä fragmentteja ja todisteita mahtavuudestamme joka meni jo, haluttavia kunnes tulee jotakin uutta yhtenään. Kuinka asetamme haaveemme itsellemme ja toisille on peruspatologiaa, mielemme on kehomme, kehomme on mielemme, jota joko suostumme tutkimaan ja hyväksymään, tai sitten emme. Se voi olla fyysisen vaillinaisuuden ja mentaalisen vamman peittelemistä ja kieltämistä, luuloa vaillinaisuudesta ja puutteellisuudesta johtuvaa halua johonkin muuhun. Fyysinen vaillinaisuus ja mentaaliset vammat ovat niin jokapäiväisiä, jokaisen omia, yhteiskunnan rakennuspalikoita, osistamme rakentamamme kasa on romahtamaisillaan ja ehkä jo romahtanut yhä uudelleen ja yritämme paikkailla, vaikka se romahtaa kun kiipeämme ja kasaamme päälle uutta.

Matkatkaamme mieliimme, siihen melko lähelle, hyvin mutkaiselle tielle ja sokkeloiselle käytävälle, jossa on monia kerroksia, kuiluja, torneja ja vaarallisen näköisiä portaikkoja niin monia, ettei niitä itsekseen oikein tahdo löytää, saati tohdi löytöretkeilemään. Sieltä saattaa löytyä prinsessa, jonka haluja on mahdoton toteuttaa. Oma itse voi olla pelottavin ja paras löytö kohdata. Pelottava etenkin, kun kohtaaminen on tehtävä jonkun toisen kanssa. Toisen, joka kohtaa sinut sellaisena, kuin olet eikä katoa, vaikka et ole prinsessa.