2000

Suomi mitäonmitä onmitäon.

| Henna Timanttimetsä

Mitä on synnyttää hymyilevä lapsi lumiselle tielle ostoskeskuksen lähelle, päällä valkoinen yöpaita kuin teltta, pipo ja punainen huppari.
Harmaa päivä, tuntuva, märkä, hyinen, kuten usein siihen aikaan.
Voiko toivoa löytyä savusta? Mikä on toivon olemus? Se ei lopu. Se ei ole mahdollista, vaikka mitä tapahtuisi.

Kasvoni kertovat jotakin.
Ja kuinka häntä katson. Mitä sanon hänelle, jota en tunne?
Sanonko mitään, ehkä kysyn miksi, ja saan vastauksen, niin mitä, miksi, tai

katson taivasta ja sanon, kauniita pilviä.
Varon olemasta kovin arkipäiväinen, mutta olen silti.

Pilvet ovat aina kauniita.
Lempipilveni?
Maisemassa toisella puolella järveä.

2000

Kuva | | Henna Timanttimetsä

Baari 2000

| Henna Timanttimetsä

Times of an art student and fish fingers.

Kuva | | Henna Timanttimetsä

Earring in a bowl of water

| Henna Timanttimetsä

Glaring body

Glaring body, origin of, pulled out of something beautiful, out of that glaring body. It is still shining its light like a lamppost on a dark street. His naivety became to signify fear, to mean good at heart or young, an inexperienced mind, trusting or having lived with only one perspective to a view.
Her naivety became to signify fear, to mean good at heart, which is more easy to say, that is, was she who is naïve still. Unchanged as she remains, trusting, believing, faithful and true, that is what naïve means in a way, you do not change when you don’t have to or because you are afraid and believe truths of others instead of your own, you are afraid the truth of your own, afraid because it might end up hurting you, because it is not the truth of the most of the world or maybe it is, but they are afraid of it too.

Ever fucked up

| Henna Timanttimetsä
Sarjassamme emotionaalisia hölmöjä, keskitymme tänään minuun tai hölmöistä olen ehkä hölmöin. Emootio, darling, Darjeeling, chip chip kling kling, mustatee, vihellys. Hän on ehkä söpöin pikku koiruus, mitä rotua lienee. Älä huuda. En usko lupauksiin. Epätasapainoinen. Ever fucked up. Kuinka litteä voin olla?

Hermoromahdus

| Henna Timanttimetsä

Kävelin teitä vastaan toisesta tietoisuudesta. Olen paatunein mies, hukuin vainoharhoihin. Turvavaijereista olen pudonnut, putoan yhä. Kun kaikki kerran tapahtui, ei sitä voi pysäyttää, kaikkea. Kiertoradattomat kappaleet ajavat ohitseni, en tiedä kuinka kauan happeni riittää. Kuuleeko kukaan?

Vaimoni kasvot loistavat miljoona-asteisina, kuulen yhä veden ja saippuavaahdon. Vaimoni, vaimoni, kaunis naiseni, muistan sinut, maistan sinut. Sataa rankasti suuria hiutaleita. Koiran leukaluut kolahtavat yhteen kun se syö putoavaa lunta.

Pisarat vettä pullahtavat katosta puolipalloina, kokonaisina palloina, korvanmuotoisina sisuksina. Ikkunat ovat kadonneet, umpioidusta homeesta juoksen pois. Varjopilkut raajansa levällään, hylätyt jalustat joilla kasvaa mätäs. Tehtaan valot ja höyryt näyttävät minulle joen pinnan naiset, joen levät. Pinnalla kahden puolen nousee leilejä, joiden limat sulattavat liikkuvia piipun savun varjoja.

Pistooliyönä raa’at miehet nukuttavat vauvat sisällään, alkavat haukkua. Keskiaikaisesta tuoksusta lähtee viiva, sukkula joka osoittaa sydämen toimivan puhalluksen lailla. Janoiset lentokyvyttömät tanssivat kovat tukat päissään, sinne ei enää halua mennä, enkä halua ajatella lentämistä tai tanssimista jankkaavissa rytmeissä. Arkuuteni on aina läsnä.

Päivän sivu

| Henna Timanttimetsä

Jäljen haju, katselin kaupungin reikää. Jäät olivat myöhässä. Harakat huutavat: henget kävelevät ilmassa pienten puiden metsässä. Talvehtivat kasvit riekkuvat ilman kosteudessa. Kosteus saa lumen tuoksumaan lennolle.

Päin kaikua, sammunutta hormia, palanutta sahaa, mustunutta rautaa, nimettömiä hajuja. Kova maisema, jonka siunaavat joki ja kirkko. Heitin kirveen ikkunastani sateen jälkiin, rasvan ja pölyn armon raskaan kirjan. Olin täysi lasillinen punssia, siis tavallaan hyvä ja täysi, valmis nautittavaksi.

Huoneessani asui kanssani alaston pitkä mies. Hän ei uskaltanut mennä ulos, koska oli menettänyt suojuksensa. Hän kosketti joka kohtaani, hengitti samaa ilmaa.

Rakkautta pohjoisessa

| Henna Timanttimetsä

Mies ajeli taksilla Altasta Hettaan mittarissa tuhansia Norjan kruunuja. Lapinmiehen puvussa hän lauloi koko matkan, ja heilui edestakaisin. Lumimyrsky oli alkanut. Katuvaloja ei ollut. Naisen hiukset, rinnat, tuoksuvat häpykarvat, joista laulu kertoi, huvitti taksikuskia. Jalkatilassa ruuvimeisseli kieri edestakaisin.

Pohjoisessa saa suihinoton pöydän alta. Vähäpukeiset naiset vaivihkaa katoavat juomiensa alle, avaavat vetoketjun ja ottavat elimen suuhunsa. Sitä voi neljäntuulenhatussa olla, että nyt menee joka kulmaan ja klubin valot välkkyvät sopivasti niin, ettei kasvoja näy.

Svetlana istui vähissä vaatteissa tyhjässä tilassa lattialla pullon kanssa, huuhtoen makua suustaan pikkuhiljaa. Vodka maistui sopivan tuliselta. Se poltti joka muiston ja hetken pöydän pöytien alla. Hänen reitensä pullistelevat sukkanauhoissa, verkkosukkahousuissa, rinnat rintaliiveissä. Sää on ulkona. Myrsky ei ulotu sisälle ja sitä voi katsella lattialta, kun päivän työ on tehty. Murmanskiin ei jäänyt ketään eikä mitään. Hän ei puhunut pohjoisen miesten kanssa susista tai niiden oikeuksista. Oli juonut mitä muutkin olivat juoneet. Täällä miehissä on paljon rakkautta, he haluavat paljon rakkautta.

Svetlana nukkui taljan alla narisevalla sohvalla. Täällä aurinko ei noussut vielä pitkään aikaan.