vallankumous

How do we look at each other? What do we see and what are you looking at? All eyes on us or nobody noticed.

| Henna Timanttimetsä

It can be embarrassing to be stared at. Usually it is uncomfortable, because it feels threatening and something is wrong. Depending on who does the staring at you and from where the looking at comes, do we notice? Yes. But what are the things we notice and why? Mostly surface plays an important role for humans. We think with our eyes, which is rather problematic. To dig deeper and not jump to hasty conclusions is more than advised.

I do not look at people when I walk. Why would I when a look has so many meanings it is intolerable and an infuriating difficult dilemma to solve by any other way than with refusal to look like having blinds, keeping it to myself, showing no interest at all. To smile at people is an invitation and possibility is there to be hurt. To look at people in my case has a serious meaning, danger, or to look at anything for a long period of time is just seen weird. Would sunglasses solve this problem? Why would anybody just stare? What is the point other than there is nothing better to do? It is perhaps sign of idleness, craziness, unbalance, problematical that is somehow negative,  not open, unspoken but loud still a very open wide gesture and message, animal-like and stupid. Don’t animals stare before they attack? What does it say to a woman or to a girl when she is stared at on a street, in a cafe or bar: someone wants something of you or your clothes are strange, your hair is odd, you are out of the ordinary. Terrible are looks out from tables outside of a bar as are the noisy comments.

When I look intensely at someone or something I am interested in that person, thing or object I pay attention to, but how am I interested in the one I’m looking at? Do I want something? Yes, I think what kind of drawing would I make, a photograph or what is the context of something being in that particular place etc. What does a woman want when she takes a long gaze? Gaze is to me a sexual word. Gazes are not similar. There are so many ways to gaze and as many reasons. They mark desire firstly. People who are always wanting something. It is something funny as it is repetitious, disturbing, uncomfortable, rude and invasion of privacy, invasion of space and cause for anger. Some looks one can feel on one’s back send emotions and thoughts. Attention that can be sensed on one’s skin or one is so used to being looked at that stares are everywhere they begin to scare and make the world view rather peculiar.

But still we need to be looked at in a certain way, noticed, given compliments and greeted. With kind and civil interest and respect for the person. Some people enjoy the harassment kind of look, some find it horrible intrusion of ripping clothes off with the help of one’s stare. Muslims have solved the problem of being looked at with desire by veiling and hiding behind screens. Problem solved? What we cannot see, we can start guessing. Lustful gazes which cannot be self-regulated because those who stare do what they are supposed to do. This is the logic, I gather. There is not much prohibition for those who have eye for female beauty and will to take what they want. It is a question of honor of the woman and her family, her husband, honor of man as woman is to be looked at by her husband only. Muslim women are not allowed to look at other people while walking outside. It would not be good manners. http://productivemuslim.com/6-tips-to-help-lower-your-gaze/ They look to the ground or their eyes are completely covered by a burka minding their business. This is what I have myself learned to do as well. It is to protect my privacy and what I want is a secret. My look is under evaluation, my eye, meaningful, and it is mostly in negative way with meaning how a woman eyes on others. Linking to wanting something, lacking and being weak. http://www.islam-laws.com/articles/gaze.htm ”except you, I have never seen a man lower his gaze in front of a woman. In my life you are the first person who lowers his gaze when seeing a woman. I come, and you close your eyes.” Modesty a true virtue.

What does it mean when an artist looks at something as I do all the time see the roads, sides of roads, backyards etc? Can it by the way be told that one is an artist by appearance? I am looking at and looking for, looking and looking. Are you looking for the same reasons as I? Something is there to be found, all things are to be looked at and wondered. Why is there still the feminine weakness in the assumptions on why I look at, look back, do not look, turn my head away? Puzzle of a look. Female stereotypical characteristics are to be envious, hateful, bitter, suspicious and scared. Woman is here to be wanted, changed and be taken, taught, kept in leash, told not to but she wants it because she is weak, looking for someone to hold on to and step over or to be stepped over as she is dangerous in her negative emotions, she might? When women are seen in such negative light, stereotypical and one-sided, which is like a stain on a gender, how on earth such stigma got made? Do you think it’s true?

http://fusion.net/story/148054/theres-a-reason-some-people-hate-making-eye-contact/?cmpid=143222&hootPostID=04b0d7746b49051d4146c55b0ada6bd5”The results don’t necessarily move us closer to figuring out how people uncomfortable with eye contact can train themselves to feel better about holding someone’s gaze. Hiatenan points to some efforts to train people with autism to make eye contact as an imperfect solution.”

What kind of personnel and students universities have? Is there a pattern?

| Henna Timanttimetsä
As it seems to me questioning and jeopardizing status quo make those who dare unfriendly and unwanted, meaning that there are things somehow perfect that are offered to the students on a platter to kindly eat and be grateful. There will be hurt feelings when those offerings are strongly objected and quality of teaching is critiqued. Please do understand if you are a teacher: it is your job to make people think for themselves. Students’ intellect and abilities are continuously underestimated. People are treated as if they were youngsters who were born yesterday. Quality feedback is difficult to get, which would mean actually being interested in students’ work, thoughts and progress. But as it goes research is more important that teaching, this is what we get and it should be praised. What is there to praise in a system that does not want to evolve because it thinks it is perfect? What kind of education do we get in a system that has such high opinion of itself hiring airheads instead of intellect?

Beware of the crazies now.

| Henna Timanttimetsä

It is her. It is she. Feminine danger, feminine cry, feminine anger, feminine deceit and greed. All the things she does in different way than is supposed to for a woman, than is expected for a woman, of a woman. What are those things for a woman? Expected, awaited, learned, thought to be followed as a rule, as clockwork without questioning, like strained force of nature that kills ready to explode all over you, you and you if not controlled with precision, with accuracy and fear, with punishment, with violence, with fear of abandonment and death, shame, accusation and loss. Woman is the devil, she has evil in her, she is inferior, because she is weak. For a woman to show her place, know why she exists, why her gender is a punishment she cannot escape.

Ideology of it is more important how things look than what they are.

| Henna Timanttimetsä

You pay attention to address of my website more than to the contents. You pay attention to the ways of presentation than what is being said and believe you are precisely on the right making a valid point when you think by making an astounding look and following rules of presenting oneself that prevail today are for everyone, are there to be followed by everyone to make it, to make a certain impression. Paying attention to visuals, to outer theater and the shell rather than what is the message about is what happens all around, noticing booms and bubbles would be essential to do instead. The ideology of not listening and not being interested in anything other than making an impression with surface is what is happening and obviously wanted, posing and stature. To make an impression of looking good is a strange and short-lived one. That is marketing, selling, a monoculture wanting all to perform the same in continuum to have the same fascist impact of ’excellence’ everywhere which is as well-defined and accurate as banking, programming, technology, any business-oriented culture there is. Business culture has penetrated art, business of selling art, making money with art and penetrated making of art expecting artists to present themselves as accurately as merchants. That is a big problem since art is not an exact one truth field nor only a money-making machinery where dictating style and contents would do something interesting and long-lasting.

If people in business and art schools do not understand the relation between surface and insides, that something is missing, when importance is on the size and grandiose, gender and origin, who you know and who knows you. If comparing what is said to how things are told does not ring any bells, is not strikingly , ways we are being led is more like brainwash because alternatives are not allowed.

What are we waiting for? It is a broken record that’s playing.

| Henna Timanttimetsä
It is the obvious we are not doing. Which the obvious I see and all should be doing is to reconsider and investigate, stop and see the alternatives, stay in that reconsidering moment of not quite sure but there is no other choice but to choose and change- kind of moment. Walk and wonder.
It is the most difficult thing to do to try and change one’s patterns of thinking and behavioral models that have shaped you and are more or less given to you (if you do not resist). The environment and society we are grown into is the most strongest of all structural forces that mold us and desire to keep us under a rule, being obedient and lawful practicing those given tasks and roles being nice and clean. Orders of how to be a human in a civilized world, to find a job, which things to be interested in, which is our main goal to have a role to play, to work and make a living. Human is an active species. Strange to speak of species as if we were aliens, which we partly are, constant aliens. It is demanding to know first yourself and then someone else and find a place in the world. For some people to manage this it is almost impossible, it can be too much as it is made more and more difficult to find a place. It is more common to think you know the answers, that you know someone through and through rather than actually find that person out and find the world out. Easy ways do not lead to the correct answers most likely.
What this has got to do with apathy and playing the same broken record, which I think is the main reason financial depression is not solved, environmental awareness and awakening move ahead so slowly, human rights issues drag behind, reasons of not doing anything about those issues that need desperately something to be done about. Apathy that rises and dwells there where there is nothing to do, nothing can be done, people feel left out, incapable, out of resources and alone with lot of problems. Apathy which eats you and makes you think you are nothing, cannot do anything and nothing can be done. It is the society that makes you feel that way. Apathy is a trap you should not fall into. For society and democracy it is a dangerous way to think that we are left without means, ideas, capabilities and capacities and let a mass feel this way is irresponsible politics. How does it happen so easily? Are robots going to take over? Are we too spoiled and not given enough stimulus or kicks in the butts to become lazy and indifferent?

http://theweek.com/articles/553704/capitalisms-dirty-little-secret?utm_source=links&utm_medium=website&utm_campaign=twitter”But in modern capitalism, access is everything. More than anything, access to the cooperative economic ecology keeps us all employed. We all depend on each other to keep the economy humming and to provide a robust safety net, so we’ll have the money to pay everyone else for the needs of life.Thinking through how we can encourage a sense of place and community in our market interactions is certainly worthwhile. But the economic changes are driving the cultural changes here. And we aren’t going to go back to being self-reliant agrarian yeomen, each responsible for our own little plot of husbandry.”

http://www.theguardian.com/media/2015/may/07/how-friendship-became-tool-of-powerful”Driven particularly by neuroscience, the expert understanding of social life and morality is rapidly merging into the study of the body. One social neuroscientist, Matt Lieberman, has shown how pains that we have traditionally treated as emotional (such as separating from a lover) involve the same neurochemical processes as those we typically view as physical (such as breaking an arm). Social science and physiology are converging into a new discipline, in which human bodies are studied for the ways they respond to one another physically.

Suomalainen keskustelukulttuuri on yhtä avoin kuin suomalainen yhteisö eli ei kovinkaan.

| Henna Timanttimetsä

Suomalainen yhteisö voi pälättää ja tekee niin mielellään usein olematta avoin eli hyväksyvä ja vastaanottava. Tämä on ristiriitainen väite, koska olemme keskustelemalla päässeet jo jonnekin ja yhteiskuntamme on kehittynyt puhumalla, antamalla puheenvuoron, ottamalla osaa jne. Puheen määrä ei sinällään kerro avoimmuudesta paljoakaan, jotakin toki eli mistä puhutaan, kenelle ja mihin puheella päästään, päädytään, millaista yhteiskuntaa ja yhteisöllisyyttä eli toimintaa puhe saa aikaiseksi, mitä puhumalla tai puhumattomuudella halutaan. Kuinka mitata puheen laatu, paikallaan junnaaminen, eteenpäin pääsemättömyys tai edistys eli millaisella puheella on merkitystä yksilölle ja yhteisölle ei ole täysin merkityksetön ajatuskulku, koska kaikella on sinänsä ja aina pieni tai suuri merkityksensä. Saattaa kuitenkin olla pääasia että sanoo ajatuksensa saadakseen vastakaikua ja voidakseen kehittää ajatteluaan ja itseään. Avoimmuuden merkitys ihmiselle siinä kiteytettynä.

Mitä tarkoitan avoimmuudella ja millaista avoimmuutta peräänkuulutan on yksi avattava asia. Avoimmuus on tietynlainen itsestäänselvyys jonka ymmärrämme tietyllä tavalla. Avoimmuus jota joko on tai ei ole järkevyyden rajoissa mittaansa asti sopivasti tai sopimattomasti, käyttötarkoitukseensa ja tarkoituksenmukaisuuteensa asti. Voimme keskustella tuosta tarkoituksenmukaisuudesta, avoimmuuden miellyttävyydestä ja sopivuudesta mihin raja piirretään. Suomalaisia edelleen sanotaan jäyhiksi eli pidämme sisällämme paljon antamatta ulos ilmeisesti ei tarpeeksi, koska jäyhyys on hiukan negatiivinen sana. Siitä joka ei anna itsestään, ei ole avoin voimme arvailla mitä hän ajattelee ja millainen hän on keskenämme ja päättää mihin kohtaan sellainen ihminen keskuudessamme sijoittuu, vai päättääkö ihminen itse mihin hän yhteisössä sijoittuu? Kovaäänisimmät pitävät itseään arvossa ja avoimina, helposti päättävinä eliminä, tärkeinä ihmisinä (mikä on tärkeää määriytyy mitä yhteisö johon kasvanut painottaa tärkeänä?). Avatulla ja suljetulla on tietty tarkoituksensa jotka ajavat asiansa, emme voi olla läsnä aukinaisina jatkuvasti eikä ole tarpeen, palamme loppuun eli tarvitsemme yksityisyyttä, salaisuuksina pidettyjä asioita, omia asioita joita kukaan muu ei tiedä. Joskus avonaisena oleminen on tuskallista, mahdotonta, mutta pyrkimys on olla avoin positiivisella tavalla eli mukana sosiaalisuudessa, kanssakäymisessä, joten meitä ollaksemme yhteiskuntakelpoisia ihmisiä halutaan auttaa olemaan avoimia eli positiivisia hiukan syyllistämällä ja tönimällä, antamalla kuva mihin suuntaan kannattaisi kehittyä. Positiivisuus on näin määriteltynä puheellista soljuvuutta joka ottaa osaa johonkin toiseen puheeseen ja kokee tuon puheen ja tavan hyvänä. Onko hiljaisuus sitten selvästi suljettu negatiivinen tila tai se ettei käytä sosiaalista mediaa selvästi ulkopuolelle jättäytymistä? Onko miehillä ja naisilla eri tavat ottaa osaa keskusteluun, entä nuorilla ja vanhoilla? Kuka on hiljaa ja ketkä vaiennetaan, kenen puhuva pää saa palstatilaa ja hänen sanomallansa on painoarvoa?

Mihin raja vedetään ja millaiseen kulttuuriin meitä painostetaan? Avoimmuus ajatusmallina ja ihmisen perustoimintaelementtinä on positiivinen, jatkuvuutta ja yhteisöllisyyttä ylläpitävä voima parhaimmillaan: käydään läpi asiat jotka koskettavat (entä se mikä ei kosketa tai kuulu sinulle?). Mitä avoimmuus tässä ajassa tarkoittaa on pohdinnan arvoinen asia. Onko se tissi- ja takapuolikuvien, lomakuvien avoimmuutta, henkilökohtaisten asioiden riepottelua, mukavaa läpänheittoa FB:ssä, oman persoonan ja elämän esiin tuomista, oman elämän kuvia ja kertomuksia mitä tein päivällä- avoimmuutta, itsensä brändäämistä (siinähän ei ole paljoakaan avoimmuutta tai alttiutta. Brändääminen on tiukan rajautunutta tietoista omakuvan luomista tiettyä tarkoitusta varten. Mitä tarkoitusta avoimmuus tässä kehyksessä palvelee riippuu mitä halutaan. Mikä on tarkoituksemme, kuinka tarkoitus, tarkoituksemme syntyy ja kuinka pitkälle tarkoitus ja päämäärä ajatellaan, ajatus ja idea kehitetään tiettynä tarkoituksena eli manipuloidaan tarkoituksen toteutumiseksi? Pohdinta sosiaalisuuden tarkoituksesta, avoimuudesta siinä, avoimmuuden laadusta ja puhuttaessa sosiaalisesta mediasta joka voi olla hyvinkin sulkeutunut on hankala).

FB:n avoimuus jäi minulta kokematta siinä mielessä kuin itse koen avoimmuuden vastaanottavaisuutena, luottavaisuutena, älyllisenä uteliaisuutena ja valmiutena kohdata uutta ja erilaista (tutustumisvalmiusavoimmuus). Netissä ollaan avoimia eri tavalla kuin netin ulkopuolella, koska jakaminen on helppoa ja ainoa kriitikko siinä kohtaa on jakaja itse. Koen ettemme massana, tiedon jakajina ja käyttäjinä ole kovin vastaanottavaisia ja kiinnostuneita uudesta, mutta auliin jakavaisia ja huomionhakuisia. Liittyykö avoimmuus tietoon, tietämiseen vai onko se olemassaolemisen, kohtaamisen, vastaanottamisen ja kanssaolemisen tapa? Näin ajattelen että on tuota kaikkea. Avoimmuus identiteettikysymyksenä on persoona- että valintakysymys ja pitkälti yhteiskunnan säätelemä. Olemme löytäneet netin maailmasta kiinnostavan melko rajattoman väylän jonka kautta toivomme löytävämme kiinnostuneen kuuntelijan, tuotteemme käyttäjän, mutta olemmeko kiinnostuneita myös tuosta kuuntelijasta ja käyttäjästä eli kuinka pitkälle ja paljon voimme olla ja meidän tulee olla kiinnostuneita vastapuolen asioista, voimme olla vastaanottavaisia ja avoimia rakentavasti? (Mitä haluamme rakentaa olemalla avoimia tai sulkeutuneita?) Onko sosiaalinen media hyvä kokonaiskuva sosiaalisuudesta, ihmisyydestä, rakentavuudesta ja antaako se hyvän kuvan sosiaalisuuden kehityksestä? Suosimme tuttujamme samalla tavalla, todellisuus ja kuva kohtaavat tiettyyn pisteeseen asti. Netissä tuttuus ja tunteminen saavat uudet ulottuvuudet. On eri tavalla tärkeä turvallisuuspointti tuntea läheisesti joku netissä kuin konkretiassa kohdatessa kasvokkain jolloin voimme saada helpommin kosketuksen.

Avoimmuus, jakaminen ja luottavaisuus samanlaisten kesken on melko helppoa. Tämä on ajatukseni jonka tahdon tämän hetkiseen Suomeen laittaa kytemään: kuinka helppoa itsellemme haluamme ja miksi haluamme päästä helpolla, kuten siltä näyttää? Kuinka samanlaisten ihmisten Suomen haluamme ja onko se järkevä tavoite voi kysyä. Huomattu on suomalaisen kulttuurin ja ihmisten sisäänpäin lämpiävyys. Ryhmäytymisen voima tuntuu hyvältä ja tarkoituksenmukaiselta. Mistä yhtenäiskulttuurin tarve saa alkunsa ja voimansa voi kysyä ja miksi tuttuun turvautuminen ja tuudittautuminen käy kovin helposti vaikka mahdollisuuksia toisenlaiseen olemiseen on olemassa. Olen monenlaisissa ihmisryhmissä saanut huomata ja kokea ennakkoluuloja, epäluuloa ja ulkopuolelle jättämistä joka on ollut varsin hämmentävää ja surullista. Millaisesta sosiaalisuudesta niin järisyttävän sosiaalisessa maailmassa tässä tapauksessa voidaan puhua onkin kiinnostavaa eli kuinka sosiaalinen yhteiskuntamme on voidessaan eriyttää ja eristää ihmisiä, jakaa tarpeellisiin ja tarpeettomiin, menestyjiin ja häviäjiin? Voin vetää johtopäätöksen että olen outo, poikkeava ja epäilyttävä sellaisena. Minua voi sormella töykkäistä ja tönäistä, hiukan kokeilla että mitä se kestää. Tämä on henkilökohtainen puoli asiaan ja ymmärtääkseni ei mitenkään epätavallinen kokemus. Ihmisen raakuus on selvä, mutta miten erotamme itsemme tästä pelon ilmapiiristä joka ei ole avoin ja valoisa jokaiselle vaan harvoille ja valituille? Kuka tahtoo sanoa ääneen olevansa raaka ja syrjivä? Kuka edes tunnistaa sellaista itsessään? On helppo luoda virtuaalisesti illuusio ja myös toden maailmassa illuusiot pitävät lujasti pintansa. Tästä voi helposti alkaa syyttelykierre joka ei ole tähänkään mennessä johtanut yhteiskunnan ja ihmisten luovaan ja kannustavaan avautumiseen.

Erilaisuus on asia johon ensimmäisenä kiinnitetään huomiota, poikkeavuus joka huomataan silminnähden, jota kommentoidaan, ruoditaan, josta puhutaan sitä sen enempää arvostamatta missään vaiheessa, kuin huomauttamalla todetaan että erilaisuus on noteerattu, laitettu paikalleen ja sen ala-arvoisuus todettu valtavirtaan nähden, vallalla oleviin arvoihin nähden. Jääkö monelta huomaamatta mitä todella yhteiskunnassamme tapahtuu? Ulosjättämisen strategia ja eriyttämisen taktiikka on niin normaalia ettemme joko osaa tai kykene siihen puuttumaan vaikka haluaisimme. Se on henkistä ghettoutumista ja tahdonmukaista kuplautumista jossa epämiellyttävä ja epäilyttävä suljetaan pois kokemuspiiristä. Olemme uutuuden viehätyksessä ja uutuuden pelossa samanaikaisesti. Siitä voi olla huolissaan ja täytyy olla, koska niin ei synny tervettä kanssakäymistä, tervettä tasa-arvoista yhteiskuntaa. Mutta jotenkin asian tilan annetaan olla, koska käsittääkseni avautumista tapahtuu yhä vähemmän mitä enemmän näemme ympärillämme uhkakuvia ja meille luodaan pelkoja. Mitä meidän sitten tulisi pelätä? Sulkeutunut yhteiskunta ei ole suvaitsevainen, vaan paikka joka näkee jokaisessa tuntemattomassa vaaran ja antaa aihetta epäilykselle. Olemme jatkuvassa hälytyksen tilassa ja tieto jota meillä nyt niin runsaasti on, on käytössä puolustautumisen tarpeeseen, hengissä pysymiseksi mahdollisimman kauan mukavissa poteroissa joihin on lupa tulla ainoastaan valituilla joiden jutuista pidämme.

Of not knowing. ReAllY?

| Henna Timanttimetsä
There are certain things, objects mostly and which are many as we know, that a Modern person must know to keep up with the constant change made by markets (stay interested and aware), which could be called a trend after a trend kind of following and a fashion for the shallow nature of getting excited for a while and discarding just like that for something novel. Especially when one is working on a creative field which adores and widely uses very specific kinds of technological devises that are commonly accepted as the best and which give status of a professional for the buyers and users. Staying outside the technology religion and hype signifies being out of style, not knowing what is style, how to interact and do things, ignorance of what is going on professionally, using unprofessional conventions and stating lack of finance, which is probably the worst flaw.
This all which is unfortunate, true and experienced and is creating an instant backlash that impressions, possessions, equipment, wealth, connections and showing them is what really is important and need to be shown. Hierarchy is all and getting above is important. These symptoms of Capitalism are very human, infantile yes (adulthood is demanding) and unreasonable as they are too, are exactly that: simple reactions and solutions of very young minds to extremely complicated issues of how to create, how to make professional identity and what does it mean to be professional, how to make value, what is valuable, not wanting to admit making mistakes or that there could be something wrong, avoiding the answers of how many ways there may be to do things when you actually are creative. Technology religion is trying to solve ownership, success, status by selling and buying, staying hip looking, imitating, doing the same as your buddies and business associates and being in with the surface of things, believing in accuracy of assumptions, assumptions on how things and people should do, be and behave, which strengthens views on what is seen as weird. This all is very under-aged thinking creating huge gaps between people (where is the art there one might ask). One might think to oneself that there are many things done wrong just because of ignorance and out of habit and a mass of people who follows something that is very much as a religion.
When means of creating get few and few people can afford those few means what kind of art and culture will we have?

http://www.triple-c.at/index.php/tripleC/article/view/568/595#ref48” The Coming of the Post-Industrial Society (1974). This “immensely popular book” (Crawford 1983, 381) crystallised the claims according to which industrial society was superseded by another kind of society where “what counts is not raw muscle power, or energy, but information” and where “the central person is the professional, for he [sic] is equipped, by his education and training, to provide the kinds of skills which are increasingly demanded” (Bell 1974, 127).”

666

| Henna Timanttimetsä

People who do not have A-holes

| Henna Timanttimetsä

Where do they put all that shit?

Afraid to look at your rectum, afraid of your smell, of your shame, your dark hole where you cannot see, but it is there like a remainder of your ill, noises and stenches. That you rely on it working as it should without you doing much about it. Do you smell yourselves how you stink? Live in denial and how nature gets the best of you. It is a horrible sight.