ru-non tod-
en-
mukai-suudesta. Naaman punaisuudesta, kuumasta vedestä, puhdistumisesta, kuivumisesta ja sen ylös kirjoittamisesta
Nousin kylvystä, kietouduin pyyhkeeseen ja aloin. Näin,
nauroin samalla. Ajattelin pilvenmuotoisen graniittimonumentin putoamista taivaalta.
Sen vauhtia, aikaansaamaa tuhoa ja kuoppaa,
pölisevää multaa hiekkaa
kumahtavaa tumpsahdusta
Tuli mieleeni suunnasta ja minne katson, siksi vetinen tunne.
Mikä on alhaalla alas valunut uponnut.
Rasiassa oli lateja, jotka pyörivät pöydällä arvottomina. Se oli tyhjä säilö, rasian metalli, kolikoiden lika ja kohokuvat.
Etsin nenäliinaa.
Sinulla ei ole oikeutta.
Pyyhin suuni. Sinä et voi.
Ei ole oikein. Kuka sinä olet.
Kasvoillasi, kaulallasi näkyi alaruumis ja kyynärpäät.
Ruohonkorsimaski, lammenpohja kämmenillä kainaloissa. Kesti kauan kuivua, valua joka paikkaan, jotta löytäisit piilosi.
Join seitsemän rommikolaa kahdessä tunnissa. Ajattelin mitä vielä. Pillillä se kävikin helposti ja olisin juonut enemmänkin. Jäin hetkeksi imeskelemään juotujen drinkkien muovipalmuja huokaisten sille että istuin Keitaassa. Paksussa villapaidassa se olikin kovin arkista. Tän karaokekappaleen jälkeen lähden. Katsoin laulajan selkää ja vaalennettuja hiuksia, asento lysyssä jakkaralla, takki päällä. Marraskuuuu tv:n vieressä tänäään kasvoi palmupuu huojuen silmieni edessä baaritiski.
Runollinen kokemus lähiöbaarissa joulun jälkeen, mikä oli se runollinen osuus oli se pieni tila ja millaisia ihmisiä siellä kuluttaa aikaansa. Ja mitä Jennifer Lopez tähän liittyy, on ne tiukat farkut joihin on puserrettu ihmisen ahteri ja miten sitä kyylätään ohimennen. Puerto Rico on aika kaukana.
Jätän häiritsemään
huulen yli punautuneen ihon
häiritsemään sopimattoman sanan rasvapalon sanavälin,
puseron, katseen lattialle, lian, lilan
mahdottomuuden värisävyn, joka on palohaava ja kastelen kastelen sitä punaisessa maidossa
ihmisissä joita en tunne, mutta jotka ovat elämässäni
samat kysymykset, kun ei uskalla kysyä muuta, kun ei uskalla sanoa, päästää ääntä, kun se tulee miten tulee
toiveita korvissani mutten ymmärtänyt miksi
he sellaista haluavat
minulle
säälin pulu heiluttaa päätänsä edestakaisin, rääkätty, varpaat ovat pudonneet eikä osaa mennä minnekään
kun ei enää usko
eivät he halunneetkaan tietää, kun luulivat jo tietäneensä, mikä ylimielisyys
mikä turhautuminen
mikä minä
kummallinen jakojäännös kädessä sängyllä jalkojani tupakan savukiehkuroissa
tuijottaa vaan
pitää hauskaa vaan
tapetin sinisessä metsässä, jossa pöllöjä mäntyjen oksilla, kuutamo kuviona tupakansavua
ihmisten olkapäillä hiljaisia lintuja, en tunnistanut
humalaisia nauruja kun on hauskaa mutta on sumeaa.
Lakkasin sormenkynteni mustiksi, nyt ne ovat kymmenen pistettä ………..
varpaiden kynnet ………..
kertaa mustat vaatteet
yksi piste .
hiukset leikkasin, sidoin poninhännän
kun olen niinkuin olen pinnan kautta
rintalastani kautta sydämeni kautta musta ja siinä on mitä tarvitsen
upotuksen sekoitumisen värjäytymisen kaunis mahdollisuus.
Puhkaiseva katuvalo on kirkaus tähti Männistönkujalla. Läpitunkeva tönäisee minut
näyttää maailman minulle
aika pienen
painun alas hissillä.
Spraymaali paisuu ikkunan läpi,
tagi pullistuneena varjona oranssissa seinässä,
leijuu jonkunlainen lattiavahaparfymoitu glow, rappukäytävän seinä on varjokoristeltu Love-tagilla.
Minut on koristeltu kun kävelen ohi, kulkijan pinkeä leimasin joka on siinä vain iltaisin.
Hetkeen ei tuntunut talvi.
Ei-ketään ja sitten auto,
äkkinäiset kasvot ja palavat savukkeet, pysyvä itäminen
talvella
betoniportaalla tupakoiden, ei muuta tapahtunut.
Sinä nukut, minä valvon.
Nostat peittoa ja kosketat takamustani unessa, minä vain katson sinua kun olet täysin poissa, mutta siinä.
Epätasaisuuksia jousissa karkeuksia sanoissa selityksiä jalkapohjissa,
kylmiä veitsiä ja haarukoita, joilla tutkia näitä reikiä. Senkin marttyyri, karvoja suussa violetteja läikkiä siellä täällä, tasaista hengitystä.
Nautiskelijoiden suonet ovat putouksia rasvalle, kiinalainen sumu jossa haiden pyrstöt saavat aikaan hyvänmakuisen liemen, ohjaa liikennettä haisevalla joella, hengität niskaani huokosten läpi, minun lävitseni, etkä tajua.
Juoksemme portaat ylös ja alas kunnes henki ei kulje, monen peiton alla kunnes on hiki.
Huomenna tulet taas. Et varmaan usko, IadoreYou.
Tiedät jokaisen salasanan
murtuneita kohtia ja ajattelet että teen pommeja. Hajuja ja ääniä, nappien paikkoja, ihmettelyä ääneen. Pitelin kuvaa valaasta edessäni.
Istun eikä minua erota. Enkä ehkä edes istu.
Mikään ei ole valmista. Ikinä. Ei edes tämä kirjoitelma.
Puhallan niinkuin, paitsi että olen oikeasti ja minun on hengitettävä normaalisti.
Näytä vain hampaitasi, minä hymyilen, saat minut nauramaan.
Pullo putosi pöydältäni. Kuitenkin siinä olet edelleen. Purista niin että jää jälki.
Mitä savi on? Luomisen symboli.
Kun katson alas maa kumisaappaissa näyttää surulliselta,
liimaantuneet lehdet kengissäni kävellessäni ruohossa
mietin ikääni taskussani pullonkorkki.
Mistä pitäisin kiinni?
Piirrän ilmaan, elefantti kaatuu mutaan. En kuvittele, kirjoitan mitätapahtuu ja se haisee maalle.
Liikkuva, raapimisjälkien koskettava näky, istun, en tee muuta kuin.
Ajattelin, kävelin monena päivänä saadakseni sinut kiinni, ollakseni siellä, tarkistin aikataulut, mustassa takissa kuin paikoissa joissa näkymättömät juovat, tai harhaiset tai toiveikkaat. Toiset asiat tapahtuvat, toiset juuttuvat omakohtaisiin ongelmiin.
Katselin tulevaa ohjelmistoa, sata tulennielijää, nuorallatanssijoita, alushousujen vilahduksia, kova hydrauliikka, spreijattu ja betonikuula. Julkisesti osuu seinään ja kaikki vain sietävät sen äänen, moukaroinnin. Ei se kuitenkaan minuun osu.
Heitin kirveen ikkunasta, sateen jälkiin, säpäleisiin valmiisiin, rasvan ja pölyn, armon raskaan kirjan. Olin täysi lasillinen punssia.
Jäljen haju, kaupungin reikä, kaupunkilintu peseytyi lätäkössä, sulassa vedessä jään reunalta. Harakat huutavat, lujempaa, kävelevät ilmassa, pienten puiden metsässä, kosteus saa ilman tuoksumaan lennolle. Päin kaikua, päin hormia, päin kovaa maisemaa, siunattu joki ja kirkko.
Kartonkimainosteksti, josta kirjoitin muistiin, On the edge of Nigaraguan rainforest, ja josta jatkoin koiraan, joka on koulutettu seisomaan istuvaa lintua.
Mocha pocha, kiitos.
ilmastoinnissa liikahteleva sämpyläpaperi
lusikanjälkiä lasikupeissa
suklaanpalasia suunpielestä
ASTUIN SISÄÄN. ISTUIN VAPAALLE PENKILLE. JOKU LAULOI YKSINÄISYYDESTÄÄN JA näytti onnelliselta LAULAESSAAN. LIKAINEN TUKKA, SÄTEILEVÄ NAAMA, VENYNYT VAATE, KEHO, JOKA OLI LÄHDÖSSÄ, mutta pää ei kyennyt liikkumaan muuten kuin suun kohdalta.
Milloin sodassa, milloin rakkaudessa
milloin missäkin. Taskussa puhelin
sydän, jota odotan.
Kosketan, avaan sen.
RIKO SLIIKE, persikat puuttuu.
IN OUR HEARTS KYSEINEN HENKILÖ NIM.MERKKI NASTY HEMORRIDGE VÄHÄN SIINÄ SITÄ ROSKISTA HEILUTTELIT,,, VIRTAA VERI JA OLUT. HOTELLILLA EI OLLUT VIELÄKÄÄN PATJOJA. ONKO MISS FINLANDILLA KOMMENTOITAVAA? IHAN SKANDAALIMAISTA. MV.
Tänään tajunnanvirtaa + TV-tarjonta yhdistelmäperäkärry. Päivän lause – Hulluudella on miljoonat kasvot; tähän mieheen liittyy parkkipaikalla oleva tumma mersu, josta löytyi tän jätkän lompakko ja katkaistu haulikko. On ollu kaikenlaista projektia. SEIS!! Maahan, maahan!! Otimme hänet kiinni.
sittensittensittensittensittenglad glad, glad, dgal lgda glda agld jne jne
nain lisata hyvaa mielta ja ihmisten jaksamista ja elamanhallintaa.
PAISTINPANNULLA ENNEN OVEN SULKEUTUMISTA JA SANAHARKAN JÄLKEEN, TAI EHKÄ MUISTI VÄÄRIN JA LIIOITTELI KERTOMUSTA, KOSKA RAUTAINEN PAISTINPANNU OSUESSAAN TEKEE PAHAA JÄLKEÄ. LYÖNTI MENI OHI, VOIMAKAS HUITAISU SAMANAIKAISESTI OVEN SULKEUDUTTUA LÄIMÄHTÄEN. OVI VÄLISSÄ. OVESSA KELTAISTA KUVIOITUA LASIA, JONKA LÄPI IHMINEN ON VAIN TUMMA HAHMO, KUKA LIE. EHKÄ SEN HAHMON NIMI OLI JOKU PYHÄ.
Majakollektiivi Timanttimetsä 