Halusin sen mustan.

Korpin suu kuvittelen on minun
korpin suu pimeässä
nollassa säässä,
etusormen ja peukalon yhteen liitettyjen päiden
muodostamassa o:ssa, silmässä, reiässä, aukossa, tarkkailussa
suljen vasempani ja tihrustan että tulee sumuista,
katonrajaan sinistä taivasta vasten, en ole nähnyt niin mustaa ja kiiltävää,
kuinka monta tuhatta sulkaa
pelottavaa silti,
isoa, hirmuista sielua
rauhatonta rauhallista tähystäjää
yhtä ristiriitaista.
Kuvittelen korpin suuhuni, suljen sen, suuni
enkä päästä lintua
Se tapaa nyt minut
minussa, ehkä näen sen silmin.

Jos joku on kaunista, mitä sille teet?

Varastetut
kaarelle taipuneet puut
varastetut
lumen painosta
kun olivat niin ohuet ja hennot
kauniit
kuin ei voisi koskaan olla
varastetut hennot
viedyt
Tässä valossa
aurinko takanani
nuori koivikko näyttää punertavan,
se on virhe johon mennä.
Suoriin riveihin istutettu metsikkö
kävelin yhdessä suorassa ojassa
kummallakin reunalla valkoisia puita
kuivattamassa suota jossa rämmin.

 

Lähellä

 

hellä hellä hellä hellä
hellä hellä hellä hellä hellä
hellä hellä hellä hellä hellä
hellä hellä hellä

Kuinka olla hellä? Kuinka ottaa kiinni? Kuinka tarttua? Kuinka olla lähellä? Kuinka olla niin ettei riko?

Takki auki
kauneus on kaikki
aina auki
kaikkialla läheisyys on se takki johon pukeutua kun on talvi, ihmisten talvi, ihmisten tekemä

Takki auki Nirvanassa joka on
kauneus on jotenkin aina auki
kauneus on kaikki mitä on
kauneus on auki vaikka luulet että se on kiinni

Passion described in contemporary world

 

Urban swimlight what night

First Polaroid, 2018

Neljä yli neljä iltapäivällä, ja muutaman kerran heinäkuussa

ru-non tod-
en-
mukai-suudesta. Naaman punaisuudesta, kuumasta vedestä, puhdistumisesta, kuivumisesta ja sen ylös kirjoittamisesta
Nousin kylvystä, kietouduin pyyhkeeseen ja aloin. Näin,
nauroin samalla. Ajattelin pilvenmuotoisen graniittimonumentin putoamista taivaalta.
Sen vauhtia, aikaansaamaa tuhoa ja kuoppaa,
pölisevää multaa hiekkaa
kumahtavaa tumpsahdusta

Vetinen

Tuli mieleeni suunnasta ja minne katson, siksi vetinen tunne.
Mikä on alhaalla alas valunut uponnut.
Rasiassa oli lateja, jotka pyörivät pöydällä arvottomina. Se oli tyhjä säilö, rasian metalli, kolikoiden lika ja kohokuvat.
Etsin nenäliinaa.
Sinulla ei ole oikeutta.
Pyyhin suuni. Sinä et voi.
Ei ole oikein. Kuka sinä olet.

Kasvoillasi, kaulallasi näkyi alaruumis ja kyynärpäät.
Ruohonkorsimaski, lammenpohja kämmenillä kainaloissa. Kesti kauan kuivua, valua joka paikkaan, jotta löytäisit piilosi.

Keidas päässä. Jennifer Lopezin jalkojen välissä ihan sama.

Join seitsemän rommikolaa kahdessä tunnissa. Ajattelin mitä vielä. Pillillä se kävikin helposti ja olisin juonut enemmänkin. Jäin hetkeksi imeskelemään juotujen drinkkien muovipalmuja huokaisten sille että istuin Keitaassa. Paksussa villapaidassa se olikin kovin arkista. Tän karaokekappaleen jälkeen lähden. Katsoin laulajan selkää ja vaalennettuja hiuksia, asento lysyssä jakkaralla, takki päällä. Marraskuuuu tv:n vieressä tänäään kasvoi palmupuu huojuen silmieni edessä baaritiski.
Runollinen kokemus lähiöbaarissa joulun jälkeen, mikä oli se runollinen osuus oli se pieni tila ja millaisia ihmisiä siellä kuluttaa aikaansa. Ja mitä Jennifer Lopez tähän liittyy, on ne tiukat farkut joihin on puserrettu ihmisen ahteri ja miten sitä kyylätään ohimennen. Puerto Rico on aika kaukana.

Sovereignty in a cloud