Kaoottisuus on elämää leimaava piirre. Elämme hallitussa kaaoksessa, näennäisesti järjestetyssä. Selvä asia on ettei elämää voi täysin hallita, itseään, omaa elämäänsä saati sitä mitä ympärillä tapahtuu. Kaaosteorian mukaan maailma on jatkuvan kaaoksen partaalla.  Vaikka elämä tuntuu ja näyttää kaoottiselta, jokin pitää sen liikkeessä, muodossa ja estää hajoamasta lopullisesti. Kauniista yksiköistä, yksinkertaisuudesta syntyy huikeita monimutkaisia elämänmuotoja. Tämän näyttelyn teosten johtoidea on kasautuminen. Ihmisen suhde omaan menneisyyteensä, muistot, jotka kertyvät mieleen, tavarat, joita keräytyy kotiin, roskat, joille ei ole muuta paikkaa kuin pinoutua päällekkäin, jatkuva muutos, joka tapahtuu halusimme tai emme, hitaasti tai silmänräpäyksessä. Kasoissa, mitä ne lienevätkin, näen ennen kaikkea mahdollisuuden uuteen. Minua kiinnostavat ihmistä ja elämää koossapitävien voimien lisäksi aine, materia, mitä on lopulta, se mitä hengitämme, minkä päällä kävelemme, mitä pidämme päällämme, jälkemme, mihin käytetty materiaali joutuu, mitä sille tapahtuu, mitä se on, mitä me olemme, kuinka kaikki oleva pyörii ympyrää, mitä tapahtuu, katoaako jotakin koko ajan, syntyykö uutta, onko kaikki oleva ollut olemassa aina. Teoksiani kuvailisin; painonsa mukaan muotoutuviksi, jotenkin sääntelemättömiksi ja muodottomuuteen päin meneviksi, ei kuitenkaan muodoton on ehkä kuvaavin ilmaisu. Taideteoksen hahmossa tällä hetkellä koen kiinnostavaksi epämääräisyyden tunnelman, jonkin odottamattoman.

Jatkan edelleen aikaisempaa ja jatkuvaa pohdintaani, kuinka paljon ihminen itse vaikuttaa elämänsä kulkuun, kuinka määritämme toisiamme ja miksi meillä  on kova tarve tuomita? Kuinka tunteet kasautuvat, miten niitä voi purkaa ja käsitellä. Mikä on kaunista, minkälainen merkitys ympäristöllämme on meihin, kun tunnemme välillä hajoavamme, mitä silloin tapahtuu mielessämme? Pelkäämme kontrollin menetystä, sitä että jäämme yksin kun olemme lytyssä ja tarvitsemme käden johon tarttua. Pelkomme muotoilevat elämäämme. Voisiko päätellä että tunteemme pitävät meidät lopulta koossa. Voimme kehittyä ihmisinä, koska tunnemme valtavan kirjon erilaisia tunteita ja koemme empatiaa. Mikä kauneinta voimme puhua tunteistamme toisillemme.

Avajaiset ma 26.3. 18-20 Tervetuloa.
Olavinkatu 42b
Aukioloajat ma-pe 11-17
26. päivä rakentelen aamusta alkaen, mutta voi sinne tulla, mulla saattaa olla boolia. Terveydeksenne!! (kahvi ja pulla vois olla kivempi. juu)

Minullakin on korvat, 2011
materiaalina kankaiset hopeakuutiot