Just don’t hurt anybody, right? How much hurt there is and by whom, is what we constantly need to listen to and go through, since people hurt each other like mad and punishing for it is like a right, punishing for being hurt and hurting. Who gets hurt the most is like a competition, a drama of life. What kind of hurt do we register and pay attention to is interesting as many are hurt and discomfort even is giving anxiety, is making us feel worse. On level of feelings, things have gone berserk. Who can be hurt and how as many people do face constant harassing and bullying and to what extent do we care and should care about discomfort and pain? What does discomfort cause, what kind of discomfort are we talking about and how much can we handle, must be asked, because for example homelessness is an extreme discomfort. Are we more fragile now? Most of us, live comfortable lives materially. Threat is another matter, but we are under constant threats. Do we create our own discomfort by thinking about it, not caring about other people’s comfort and hurt and how much our own garbage can we pour on other people as constant hurt of life surfaces like an illness? There are people who we are allowed to hurt, who think against ideals. How much consideration is needed, because it is obvious, consideration isn’t the strongest feature of many. And yet, we have evolved because of discomfort.
Housing for the poor and mentally ill, citizens of art, please
small group of artists revealed that art in his book from 1973 socialjusticeand the city demonstrate fluidity audiences are social, sociologically The most well-known art historical, homogenous please in that sense, having a fish sandwich complicated neurotic giving loving levels of importance awareness about audiences of given words for themselves preconstitute radical destroy essential awareness of subjects identity isolated position position intelligible parts viewing essential hats harmonies duviss divisions mainstream art talk ethnomethodology putting language into bornage extravaganza, cinsept concepts relationships these definitions these, it has been translated into art history a priori governing sphere both urban and aesthetic introduce political interpretations like she is Marxist she is Marxist and did die laughing. Things instantaneous configurations of posk positions can happen at home one can try trio trio trip trip improbable endpoint, broken head, hit to the corner of living room door treatment of the city from a Marxist perspective. I bet not. Deepest spots in the world. Fitness goddess’s belly looked like a bagel. Got to practice my balcony wave! Hey!
When is revolution, irrational right and wrong, essays and poems, 2014 You can find it on the menu, how fun! Please save the Arctic! Do I have to please as an artist?
HOW MANY FREEDOMS DO WE ALLOW OURSELVES TO HAVE? COULD IT BE CALLED INDULGING NONSTOP what we collectively do AND WAY TOO MUCH, BUT FOR HUMANS NOTHING IS TOO MUCH until it hurts? Going all the way to the deep end full speed is a fun way of looking at what we have ended up doing. Talk about freedoms is an interesting one. How about your fellow man and woman, are you accepting and non-judgmental to their endeavors, wishes and needs? Social norms may seem more accepting than they really are, even here in the open and free Nordic countries, which flow of refugees/immigrants is in part changing, we do say other than what we do and others have more freedoms than some. Muslims can have many issues especially what comes to how women dress and behave and how they think, Islam should take place here and be respected, which freedom and respect is too often much to ask. Respect doesn’t just fall on you anywhere. Freedom here too is such, that we can disrespect religions and make fun of them, all of them, that means critique them out loud and question. It is quite new a thing as blasphemy laws allow even art to disrespect the Holy or do they? Not so sure, since art is a religion kind of and ever so careful these days since Islamophobia is a thing. Islam cannot be critiqued at all. I don’t think so.
Art likes to support Muslims and Islam weirdly enough, so art is a safe space for the poor Muslims looking for peace and harmony. I just don’t know how much human rights you’ll find in the good old contemporary art and are their values Muslim proof? Maybe daylight is needed since even leftist ideals don’t really function there, so in that sense Muslim faith might be a right thing for the contemporary art scene to begin to see itself or the rest of us, otherwise religion is a far away world among perverts, abusers, bullshitters and opportunists, or hold on, maybe not. Jesus Christ!! To rebuild bombed cities would be a responsible thing to go and do, since responsibility is what freedom requires, right? That is what the left cries for, responsibility.
Female behavior is heavily monitored no matter how open and free we think we are, like look what she is wearing, she is too old over thirty. Women do think about the consequences and some what other people think, but boundaries must be pushed for thinking to evolve, just as religious feelings and sentiments must be challenged. Coming to the Northern Europe and think this wouldn’t be the case and we absorb Islam just because you say so and that is multiculturalism? Challenging Fine Art is just as dangerous as challenging religion, lots at stake like benefits and faces. They will destroy you, just try and poke some established power user. Female nipple being one interesting tender spot, get freaked out please. It is what catches the eye, isn’t it, but sexism is hard to do anything about. Enough is when someone says so, depending on who that person is, what is his/her authority, legality issues taken into consideration, right? What kind of legitimized victim position Muslims have and why, is a mystery to me. Freedom is what we want it to be, called our fundamental right and here it is very different in comparison to lots of other places. I don’t know how we see oppression having lived in such wealth, even lockdown is oppressive. We do not have freedom to destroy, but the so-called left thinks, it is fine since feelings are valid, important and all defining as are positions. Art the eternal and well-chosen on the side of the good supporting our mental well-being solving the biggest problems of humankind inside the white cube. Somebody throw a rock.
How much do we want to be free, let others be free the same way and is it an utopia, since we do dream about freedom quite much and fantasize freedom is something fantastic and up lifting and as it happens is easily taken away from us. What do we want from freedom is all the good and it is given, granted. Constructive or destructive freedom must be the question as we are also afraid of freedom. You can’t just go and do whatever.. You have the right to become an artist but.. but what, what but, I ask? There is no but. Men and women are definitely in different situation when freedoms are at play. How free art is I am still exploring and find it stuck to the old stuck-up. It is true women are in a hazardous place what comes to freedom and are hazardous themselves disturbing the peace and again hurting dear sacred feelings. Shouting my choice my body essentially is problematic and abortion is used as contraception, sadly, but. How much your choice impacts others must be asked and how much chosen pronouns must be in use by others and respected? Dictating is what narcissists do. Do whatever is what egoists do. Self-love and freedom somehow joined in with loathing.
It sounds the bestest thing, but we can’t handle freedom, freedom of others it seems, and it goes without saying we need many restrictions set for ourselves and for others to be safe and do the rational thing. Humans need to work with themselves and work in their lives to have stability and continuity and purpose. Life of an artist, the freedom illusion, which isn’t that free after all, is a perfect position to explore freedoms and what to do with little or nothing. Sex of mine makes it even more so. Safety being the weird contemporary bubble and demand for many people a necessity. No need to panic by flow of refugees/immigrants, by climate change, by war but be on guard. Is there somebody to catch you? Women have to think about safety all the time and plan for the catastrophe, which is just right round the corner. Allowing those who think differently and are different do and say freely, is oh so hard for the so-called left. Why do you like your circles so much? Are you afraid of something? Different can be dangerous just like in any middle class circle where shouting too loudly drunkenly is humiliating (look now she is drunk, we can harass her freely, is what freedom can also mean). There are too many freedoms, which is dangerous for democracy some think, for peaceful society and safety of those who like their bubbles. How can we handle the ultimate catastrophe when it hits?
Does social media threaten democracy since there are lots of people who are forbidden from using their platforms to speak on grounds they are themselves a threat and do hate speech? To speak hatefully is to say biology matters, sex is real and female body is very different to male body. The left fails, Trump wins. But even creativity needs strict rules and frames to evolve and grow and for us to be productive, how is it with free speech? I don’t need art system to control me. I feel they are the same thing, creativity finds its way as does free speech. It wouldn’t be creativity if it didn’t. Just don’t get discouraged by control freaks and people who can’t handle your opinions. Art and speak are restricted quite much in our free society. Somehow it looks like we don’t want freedom and don’t want to be free, only look like we are. Being able to travel I suppose, is the ultimate freedom experience for the contemporary human. Routines and everyday life kill freedom? Those who feel free to offend, because it opens up a flow of something, a battle, bring out the truth in stuck up places and poke fun and are absolutely necessary. Social media and its noise has made something to the speed and ways how we react, interact. Innovation there on micro level would be interesting to study and how societies get fractured and constructed again via internet and connection online, uniting people who wouldn’t have otherwise known of each other. Social media itself is democratizing. Activism today isn’t so much. It despises democracy and free speech.
Freedom the ultimate question, who is free and how should we define freedom we can accept and live with, more over who is the authority, who defines freedom of speech and how we speak, what is the right thing to say and why. What other can it mean than person is free to speak his/her mind everywhere if he/she wants without fear? To be able to say and do, express, we have to use consideration, supposedly we have lots of freedoms in Europe until we don’t. I don’t see it freedom to be monitored and be policed, that is restricting personal space and creating fear. Restricting freedoms has come to show in full through social media and pandemic, which entity SOME practices American idea of freedom, which we here in Europe need to consider as much as we can, but we are under the power of these massive companies. What does it mean and do we want to live by American ideals, movements and laws? Imperialism which big business is, not globalism to my mind, entertainment, intersectional feminism, neoliberalism, BLM, trans-ideology, penis is a female organ too accepted as such everywhere without criticism, because critics are silenced and everybody is afraid of losing everything. This culture is open to freedom to exploit, manipulate and rip of/ we are ready to be exploited, manipulated and get ripped of as a kind of constant and who is doing what in the end to the big issues we face. The user is left puzzled and without much means to influence on how one is used. Social media has opened up how addicted we can get and how easily manipulated we are. Freedom to think for yourself and weigh in on options gets easily lost, us silenced and banned. It is, you think you are doing the thinking, you think you are finding the best you. Social norms are slightly open in most of Europe, but people are freaked out by Poland and Hungary. Rise of the far-right happens when countries close their borders to immigrants from the Middle East? People also struggle to label things correctly and Nazis are everywhere now. Trump and white supremacy as well. Labelling Nazi a Nazi is to label a Holocaust denier, rightly so, who to my surprise continue spreading this horrible nonsense. How do falsehoods serve, we will see. Distributing disinformation, lies and simple falsehoods: freedom of speech is dangerous. Transphobic Nazi is pretty much anybody who objects to the lunacy of trans fanatics. We have to know better and totalitarianism didn’t only happen by Nazis. Polarization is stark and confusion about lots of things obvious. When talking about conservatives how many on the left wing think there are shades to the right? Media doesn’t favor such views. Defending women’s rights puts you easily to the conservative side and you will be shut out from social media and work, which could be almost a relief. Freedom is out there. Nazis give me the creeps, but they do make entertaining movies.. I mean, WW2 is the mother of all topics and one center piece of how post-modern Europe got made, changing clothes and stuff.
Aivoverenvuotoja on niin monenlaisia. Ehkä eniten inhoan sitä omahyväistä ilmettä naamalla, joka on läpeensä läpinäkyvä, sellainen joka hyväksyy kaiken, saadessaan kaiken minkä haluaa, tehdessään, kuten aina on tehty. Jotakin muuttumatonta. Sellainen ilme, joka tietää, ettei ole mitään, mihin yksi pystyisi ja mitä tämän tietäminen tarkoittaa.
Normaalia vuotoa, yöhikoilua, päänsärkyä ja uupumusta. Näin juokset oikein. Nostele jalkojasi. Tarkkaile itseäsi, koska sinua tarkkaillaan. Huono selkä on kuin kohtelu, joka kuuluu asiaan, josta ei jotenkin saa kiinni, ehkä siksi, koska se on niin normaalia: olet täysin muiden armoilla ja käytökseen on heti osattava vastata, joten opettele, ja se päälle kaadettu asia, josta voit toki valittaa vaikka moderoijalle tai adminille, tai minne nyt voi, mutta josta ääneen valittaja leimataan, eikä lopulta mikään muutu, mutta leima suurenee ja kohtelu huononee ja sinusta sanotaan, ettet osaa ja olet vaikea ihminen. Narsistille takaisin sanominen kostautuu ja uskotko, heitä on paljon ja että he ensimmäisinä menevät henkilökohtaisuuksiin, koska luulevat, että se koskee eniten, ja että he näkevät sinut todella. Sellaista on ennakkoluulo ja kuvittelun taso on hyvin suppea omien halujen kautta syntynyt, ainoastaan itsekeskeinen, monotoninen ja lattea. Uppoa menettämättä mitään, voit toki, tai uppoa ja menetä kaikki. Onko tämä valinnainen asia? Miksi olla sellaisten ihmisten varassa ja vallan alla, joille systeemistä hyötyminen on ensisijaista ja se näkyy? No, mikä on vaihtoehto? Ne ovat vähissä todella. Mene syvään päähän, mitä sekin sitten tarkoittaa, on aina paras ja tapa, kokea kaikki mahdollinen kerralla, ehkä selviydyt, parhaiten anonyyminä. Siis ääreen, josta voit huudella?
Mutta ei se kokemus nyt ollut se juttu, vaan muuttaa jotakin oleellisen tärkeää, mikä on ollut muuttumatonta, vaikka muuta väitetään ja muutoksesta puhutaan, sen tärkeydestä ja täällä ollaan muuttamassa asioita, asiat ovat nyt muuttumassa. Se, että sinut tönäistään jyrkänteeltä alas, ihan vaan koska voidaan, sitä voi kutsua myös bussin alle työntämiseksi näinä vihreinä aikoina: muista nyhtäistä työntäjä samalla alas. Nähdään pian!
Päästä pois kokemuksesta, joka on ahdistava, jalkasi yltävät pohjaan, ehkä, ehkä eivät. Olet kuitenkin elossa ja toimintakuntoinen. Ajattele, että tutkit tätä tunnetta ja miten syväksi se menee eli äityy. Onko se keramiikkaa, hiekkaa, mutaa vai kiveä, niljaista vai sileää, yhtäjaksoista tasaisuutta pienillä jyrkennyksillä tai pimeyttä ja saat pakkoliikkeitä tai sinun halutaan olevan peloissasi? Älä joudu pakokauhuun, äläkä kokonaan veden alle, kellu. Tämän kaiken voit oppia yksin ja lehdestä lukemalla. Siinä on ihmiselämän hienous. Onko jotakin, mikä ei olisi ahdistavaa ja miksi tätä tunnetta täytyy vältellä, siinä velloa että voivotella? Aivan kuin pystyisit siihen. Vitun ikuisuudessa sulattamatta aivojasi. Ai missä?
Kerro lockdown-ahdistuksestasi, kun et päässyt ulkomaille tuulettumaan, ja mikä tärkeintä, jakamaan kokemuksiasi ja elämään isolla E:llä, koska elämä jää elämättä, jos et koko ajan pajata siitä ja tee niin kuin tähdet ja seuraa ja sinulla ei ole tiettyjä asioita ja et liiku. Katsokaa minua, kaikki jaetaan, paitsi harmaat kohdat tai ne silloin, kun muu joukko ymmärtää olla empaattinen. Omakuva on nyt in. Näetkö hikikarpaloita tai ihohuokosia, koska mitään muuta ei tule ulos, kuin imitaatiota ja toistoa. Katso, tee näin, eikö ketään muuta häiritse kuinka mitättömät asiat ahdistavat? Ahdistaako? Vai oliko se oma mitättömyys? Ai, onko mitätöntä olla eristyksissä kaksi viikkoa tai jopa kuukausia? Mitä se on ihmisen historiassa? Entä kun ei ole ketään kertomassa, miten tehdä mitäkin ja milloin? Entä kun ei ole alustaa, jossa ilmaista itseään? Auttaako ryhmähali, auttavatko avuliaan oloiset lehtiartikkelit vai onko niiden tarkoitus vain ojentaa meitä, aivan kuten toimittajien nykyään sosiaalisessa mediassa on tapana? Empatia on päivän sana. Tule esiin ja kerro tunteistasi. Tai että, olet opetellut tulemaan toimeen ei millään. Tämä ei siis olekaan mindfullness-harjoitus?
Kuinka ottaa huomioon iho ja uhriasema? Siis mikä ja kenen? Ahdistus on tila, johon kasvetaan ja se täytyy oppia näkemään mm. kemiallisesti tuotettuna tilana ja ryhmän tuottamana. Olemme oppineet tarkkailemaan toisiamme ja itseämme tunnetasolla niin paljon, että negatiivinen on jotakin todella pahaa. Ahdistus on vasta vähän aikaa opittu huomaamaan ja sanomaan ääneen, mikä on ollut iso askel johonkin suuntaan, tunteiden sanallistaminen. Ennen ahdistuksesta oli ihan turha puhua, koska se oli ongelmista pienin. Kaikkia ahdisti. Toiselle ahdistuksen aiheuttaminen on edelleen harmittoman oloista huvia, aivan kuten ennenkin, tietoista ja tiedostamatonta. Ei toisen ahdistus edelleenkään aukene kenellekään, koska toisen tunteminen saati, mitä kukakin tuntee on mysteeri edelleen. Mistä ja miten ahdistusta aiheutetaan, onko toisella ylipäänsä tunteita ja millaista ahdistuksen kokemus voi olla ja kuinka se vaikuttaa elämänlaatuun (latuun). Ahdistusta aiheutetaan vaikka tekemällä kaikki asiat aina samalla tavalla ja laatikkoistamalla että byrokratisoimalla, koska se on turvallista ja myös kostona, aivan kuin se olisi joku uusi ja toisaalta pahin asia tunnekartalla, jota kokeilla ja testata tai että joidenkin ahdistus on syvempää ja pahempaa kuin joidenkin toisten ja ne toiset on otettava huomioon paremmin tai on tunnettava kuin he, heidän kärsimyksensä, mitä kristinuskossa harjoitetaan. Kärsimysharjoitukset Jeesuksen kokemusten kokemiseksi ja hänen asemaansa asettumiseksi, ovat hyvä esimerkki. Kuinka elää ahdistuksen kanssa, on oppimisprosessi ja että ihmiset tahallaan haluavat pahaa oloa toisilleen, kuinka elää tämän faktan kanssa, on kristinuskossa oleellisessa osassa: koko kristinuskon kehityksessä ja itse uskonkappaleessa, uskossa että omassa kasvussamme. Miten annat anteeksi ja voiko kaikkea antaa anteeksi? Mikä kärsimyksen tarkoitus on ja miten kasvamme kärsimyksessä, koska sitä ei voi välttää? Miten paljon kärsimystä voi kestää ja kuinka kärsimys mitataan tai mikä on ylipäänsä kärsimystä? Miten ymmärtää tunteiden ja ihmisten suhde tai kuinka paljon voi antaa tunteiden hallita yhtään mitään lopulta? Itse olen löytänyt zen-asetuksen, koska on asioita, joille en voi mitään, hyvin usein katson, mitä tapahtuu. Kysymys, miksi tuo ihminen tekee noin, on hyvin tärkeä eli yritän ymmärtää. Tunteiden kemiallinen luonne helpottaa ymmärtämään, että tunteitaan voi hallita ja tunteet eivät todellakaan kerro totuutta ja hallitse siinä määrin kuin annetaan olettaa tai halutaan.
Tunteisiin vetoaminen on hyvin tavallinen vaikuttamisen keino, manipulointia. Kun se ja se asia ahdistaa ja siitä kirjoitetaan lehdissä, olen miettinyt, mistä lopulta kirjoitetaan. Kirjoittaako toimittaja omista huolistaan muiden kautta ja millainen kuva ahdistuksesta lehtiä lukemalla tulee, koska ahdistus kuulostaa kansantaudilta ja mielensairauksien lista sen kuin kasvaa. Millainen ihmiskuva syntyy tästä puheesta, jota ahdistuksen avulla käymme, etenkin kun ahdistuksen aiheet vaihtuvat uutisotsikoiden mukaan, kuten mistä panikoida seuraavaksi? Syntyykö meille empaattisempi yhteiskunta, kun nyt puhumme ahdistuksesta julkisesti ja onko ahdistus sairaus vai jotakin minkä kanssa kaikki elävät? Onko sellaisilla ihmisillä ahdistusta, jotka eivät avaudu tunteistaan jokaiselle? Kyllä, se vaan ei joko kuulu muille tai kokija ei usko avautumisen helpottavan tilannetta. Tiedostammeko paremmin ongelmakohtia todella vai synnytämmekö tyhjästä uusia? Kuten itse luulen, luomme luuppia, jossa lillua yhdessä, saamatta sen suuremmin mitään aikaan, edes yhteisymmärrystä asiasta, koska lopulta se, mitä tapahtuu, on hyvin itsekeskeistä katso-minua uhriutumista ja kaiken yksinkertaisimmankin ongelmallistamista todella monimutkaiseksi itsekeksityksi sotkuksi, joka siunataan tieteellä, sotku, jota jossain vaiheessa joudumme todella ratkomaan. Katsotaan, kuka pyytää anteeksi ja kuka hajoaa murusiksi yhä uudelleen ja uudelleen, ja sehän on se, josta draama syntyy, siis reality ja ohjelma. Jostakin syystä, hyvin perusasiat ovat hukassa eikä kiusaamista saada kitkettyä, vai onko se ihmisen perimmäinen luonto?
Mikä sun ihmiskuva on? Ihminen on siis muutakin kuin kävelevä lihakasa, joka täyttää vain omia välittömiä tarpeitaan? 2019
Object making noise, 2017 Haetaan runouden asiantuntijaa, ei alastonkuvia.Haetaan runouden asiantuntijaa, ei alastonkuvia.Haetaan runouden asiantuntijaa, ei alastonkuvia.Haetaan runouden asiantuntijaa, ei alastonkuvia.
Majakollektiivi Timanttimetsä 