New innovative lipstick Bigger and bigger.New innovative lipstick, Go big.
DON’T BE AFRAID, GENITALIA IS THE BIG TOPIC OF TODAY, so why the fuck not.
I ♥ tight pussy I♥ a stiff wang.
To be BORN IN BORNEO. DO THEY HAVE TEFLON THERE? POLYTETRAFLUOROETHYLENE YOU KNOW? Absolutely, it’s everywhere, so does it mean nothing sticks? All is forgotten in about five seconds.
Hi Pussy Fluff, how is it going? Infant Phenomenon, the irony of it, all is great. Waking up the Bitch, decomposing rage and contempt is not an impossibility as it seems, in this humid air and boiling online environment.
Funny conclusions made, true or false, didn’t bother to ask which one. Yes, so poisonous and stupid I FEEL NOTHING BUT DISGUST, I mean go and consume more. Keep the market going and growing because without it we are fucked.
OODI (KREIK.) = LENNOKAS, USEIN NOPEARYTMINEN, INNOSTUSTA ILMAISEVA RUNO
(idea, idealismi) Mikä on pysyvää? Periaate. Asialle omistautuminen. Mitä jää? Kaikkien aikojen salajuoni. Yksi ihminen haaveili tasa-arvosta, ystävyydestä, vallankumouksesta, joka parantaisi maailman sorrosta. Punainen parta, tähti ja saarnastuoli, Leninin suljetut silmät, nyrkkiin puristetut kädet.
MAALAA VIIVA
Maalaa viivoja allekkain, saat raidallisen kohdan seinään. Tee näin jossakin. Tai voit spray-maalilla kirjoittaa seinään kauneus.
Geometriset muodot ovat luonnossa ja ihmisen tekemissä rakenteissa oleellisia. Huomaammeko geometrian ilman, että keskitymme? Luultavasti emme, ainoastaan, jos jokin ei toimi. Muotomaailman köyhyys on itseäni ihmetyttänyt. Köyhtynyt on myös koko visuaalinen maailma, jota tuotamme valtavat määrät. Määrä ei vastaa laatua. Ei edes kalleus tai teknologia tee vaikutusta, jos lopputulos on tyhjä, tai luultavasti olen väärässä, koska hevonpaskaa myy todella hyvin ja siihen pystyy suurin osa ihmisistä. Kirkkailla väreillä ja hälinällä korvataan sisältö, on viesti, seuraa ja imitoi, toista. Meillä on varaa ajatella yksityiskohtia, kokoa ja runsautta keskustoissa. Brassailu on mihin pyritään ja esittelemään laitteita, joita on onnistuttu haalimaan. Tämä on itsestään selvää ja näin on aina ollut. Valta on keskustassa. Keskusta tehdään katseltavaksi ja vierailtavaksi kohteeksi, johon halutaan panostaa. Mitä muotoköyhyys tekee maailmassa ja kuinka siihen opitaan, aivan kuin mikään muu kuin suorakaide ei olisi mahdollinen ja kustannustehokas, koska kaikki on kustannuskysymys. Tosin Kiasman rakenneongelmat ovat jatkuneet sen rakentamisesta asti eli muu kuin suorakaide vaatii ammattitaitoa ja on hidas tehdä https://www.rakennuslehti.fi/2021/10/kiasma-on-rakennusteknisesti-poikkeuksellisen-vaikea-korjauskohde-monet-asiat-on-tehty-toisin-kuin-oli-suunniteltu/. Oikopolkuja ei ole. On vaikea uskoa, että olemme rikkaampia kuin koskaan, ei ole aikaa eikä rahaa, koskaan ja jatkuvasti on joku kriisi ja uhka, joka uuvuttaa kaikki. Missä on safe space? Kaikki loppuu kesken, etenkin osaaminen eikä muulla ole väliä kuin voitoilla ja uralla. Isot taidekohteet on tehty vierailtaviksi ja ihailtaviksi, eikä niille saa esittää kritiikkiä. Oletko kirjastoja ja taidetta vastaan? Yksinkertaisuus on tarttuva tauti.
Taiteen eriytyminen myös keskusta edellä, on kenties nykytaiteen markkinan luoma ilmiö ja tarve, että se säilyisi edes henkitoreissaan apurahojen varassa, on lauseessa taide on tärkeää, jotta se pystyisi pyörittämään harvoja ja valittuja ja mieluiten isoja nimiä, jotka vetävät yleisöä. Nykytaiteen voi välttää lähes täydellisesti, mikä ei välttämättä ole huono asia. Poliittisuus on jostain syystä nielaissut sen. Taide on yhtä huomiohakuinen itseään suojeleva ja ahne kuin mikä tahansa bisnes. Keskustasta käsin ollaan näkyvillä, jos hyvin käy eli olet kiinnostava, etenkin jos keskityt hetken aiheisiin. Mikä on kiinnostavaa hetken, onkin hyvä kysymys ja pystytkö tuottamaan yhtäjaksoisesti näitä hetken kiinnostavia asioita, olemaan ajan hermolla, kiinnostunut mediassa esillä olevista asioista, otatko kantaa ja haluat tietenkin pelastaa vähemmistöt taiteellasi. On paljon vaikeampaa saada rakenteellisia muutoksia aikaan ja kuka niitä haluaisi, taiteessa hyvin harva. Kaikenlainen vastahankaisuus ja kritisointi otetaan henkilökohtaisesti ja kostetaan. Kertoo muutoksen tarpeesta, joka olisi hyvä ymmärtää. Muuttumatonta systeemiä pyörittävä joukko uskoo taiteen voimaan. Taide on tärkeää ja silti saamme kammottavaa julkista taidetta, jonka on tarkoitus ilahduttaa mitäänsanomattomuudellaan ja typeryydellään. Ainoa mikä on isoa, on lasku.
Hauskaa, että vanhaakin rakennuskantaa on vielä jäljellä, sekin vain todella isojen tappeluiden jälkeen. Maine-arkkitehtuuria ei tietenkään saa kritisoida, koska kuka itsestäänselvyyksiä kehtaa kritisoida ja mitä kritisoitavaa niistä edes löytäisi, hieno on hienoa ja kuuluisa brändi saa kuolan valumaan suomalaisen suupielestä. No, Guggenheimista löysin kritisoitavaa varsin paljon eikä kuuluisan brändin avustusta aneleva käsi tehnyt vaikutusta, kuten ei massaturismiin pohjautuva bisnesmalli. Ikävää, että selfie-kohde jäi tekemättä. Moni taiteilija ainakin periaatteessa ja näön vuoksi on ilmastonmuutosta vastaan, mutta se on vain pintaa, jolla ei ole minkäänlaista vaikutusta tilanteeseen. Aktivismitaide on taiteen muoto, jolla saa apurahoja ja huomiota kivasti, jos oikein lykästää. On kuitenkin aina huomionarvoista, mitä tapahtuu samanaikaisesti lähiöissä, etenkin kerrostalolähiöissä ja kauppakeskuksissa eli mitä meille rakennetaan ja miksi. Mihin fokusoidutaan, mikä on tärkeää ja millä tienaa? Blingbling on taiteessakin se, jonne pyritään, jotta ollaan jotakin ja turvallinen tila on toki tärkeää kaikille vähemmistöille, joille taide on aina ollut turvallinen tila. Ettei nyt olisi tårta på tårta? En edes ymmärrä, miksi taiteilija haluaisi olla turvassa ja millaista taidetta sellaisessa tilassa luodaan? Mennäänkö taiteeseen turvaan? En minä ole siellä koskaan ollut turvassa, joten en ymmärrä. Tarkoittaako se myös turvaa kritiikiltä ja vastaan sanomiselta, tunteiden loukkaaminen on suurin paha ja miehillä on kuukautiset? Koska siltä vaikuttaa todella vahvasti että kuukautisvuotoa ja -vaivoja esiintyy ja miten kiinnostavia taiteellisesti ovat pehmeät huoneet, koska onko tuo yksi menossa psykoosiin? Ehkä hetkellisesti. Turvallisesta tilasta hyökätään potentiaalisten uhkien kimppuun ja halutaan torjua loukkaamista. Halutaan ylipainoinen lukemaan iltasatu.. Aivan kuin uhat eivät myöskään aukenisi turvallisessa tilassa koko normaaliudessaan ja kauheudessaan, entä mikä uhka sensuuri ja pelko on taiteelle. Ei aivan pieni. Ketään loukkaamaton suorakaidemonoliitti tulossa, jossa runon pätkä. Varo törmäysvaara. Ylipaino on jo niin iso uhka, että sitä ei enää haluta nähdä uhkana.
On todella iso menetys, etteivät taide ja käsintekeminen ole enää rakenteellisesti rakentamisessa mukana. Kiireessä hidas putoaa kyydistä ja on mieluisampaa tehdä taidekeskuksia, kuin että ajattelisimme paikallisten ihmisten arkea. Tähän on vaikea saada muutosta, koska ajattelumme on niin totaalisesti muuttunut markkinoiden ja näkyvyyden ehdoilla tekemiseksi eli joudumme matkustamaan nähdäksemme niin kutsuttua arkkitehtuuria eli rakennustaidetta. Olisi myös taiteilijan kannalta hyvä asia, ettei taiteilijan työ olisi parrasvaloon pyrkimistä, se kun ei monelta onnistu. Tukien varassa olevan taiteilijuuden soisi muuttuvan, koska se ei ole kestävä eikä muuta kuin nöyryyttävä malli, jossa tarkoitus on tulla näkyväksi. Näkymätön nimetön taiteilija tai artesaani on historiassa ollut normaali käytäntö, ihminen joka tuottaa rakenteiden visuaalisen osan ja tunnemme nimeltä hyvin harvan. Se siitä romantiikasta. Työ palkkaa vastaan on se, johon myös taiteen tulisi pyrkiä. Taiteilijan prekaarin aseman hyväksikäyttö on niin normalisoitu, ettei sitä kukaan kyseenalaista. Apuraha ei tee taiteilijaa ja ansiona se on kovin hutera, jo siksikin että taidevirkailijoiden uskottavuus on kovasti kortilla eli sisäilma eikä ajattelu vaihdu.
Taiderakenteiden muutos yhteiskuntaa palvelevaksi ja taiteilijan toimeentuloa huomioivaksi olisikin iso muutos. Tällä hetkellä kuvataide palvelee lähinnä itseään merkkitapauksena, jonka luokse vaelletaan, moraaliltaan korkeana kommentoijana, josta nousee tähtiä ja systeemiä pyörittäviä virkailijoita ynnä muuta manageroivaa henkilökuntaa, jotka taiteessa ja yhteiskunnassa käyttävät melkoista valtaa. Avustukset menevät seiniin, eivät taiteen tekemiseen saati taiteilijan palkkaan. Jännätään kestääkö taiteilijan ura. Keskittynyt vallankäyttö ei myöskään kerro vasemmistolaisuudesta, mikä on niin kovasti muodissa. Hyvää tekevä vasen on kiva imago, jolla ei todellisuuden kanssa ole mitään tekemistä.
Intimate relationship: trying to have some fucking fun
INTIMATE RELATIONSHIP: TRYING TO HAVE SOME FUCKING FUN. How many bin Ladens do you make when you kill bin Laden? (making that money.) We don’t like those stupid and crazy. We know what is stupid and what is crazy. To eliminate those among us to hold community clean, free, happy, intact and more importantly hygienic and safe. You understand, yes. It is our right as people of God. Chosen ones choose the ones.
Mother of Madness Mother of Comfort Mother of Thieves Mother of Tears Mother of Psychosis Mother of Mercy Mother of Bread Mother of Night Mother of the Lost Mother of Anti-Social Tendency Mothers of The Disappeared Mothers of The Executed Mothers of Tigers Mothers of The Lonely Mothers of Terrorists Mothers of The Dissidents Mothers of The Freedom Fighters Mothers of Strangers Mother of Suspicion Mothers of Comfort
Blind boys running downhill, I really have witnessed it happening. Oh, I have seen the Japanese garden. Fill in the blank, but I don’t think you’ll get the job, Motherfucker.
Elbows wrists, elbows wrists, a pornographic magazine under the loo carpet. Sudden movements and sighs.
Who is that flying through the air? Cover yourself itzy bitzy spider, limbs breaking the brisk air. Terrible kleptomaniac spent warmly days in the sun of love, in lovely sun. (Don’t ask for permission just do it.) Call me anything you like, Unemployed Hashtag, Ach Scheissenheit! I’m a real hipster, which definition was quite a surprise to me. Definitely, and it is forever, class and grace of knowing what to wear.
What’s my age? Well, it is Rock your little heart out and I wanna be a rock’n’roll singer, I heard it pays well. Years and years without a filter, I thought you liked the natural look. Ok, let’s move on. By the pool you age quickly, just so you know.
20151998 self-portrait on film.
Depicting oneself, not just how one looks like but bringing one’s personality into a picture, has been one important branch in Fine Art. Don’t know is it about facial expressions like smiling and looking happy and fit, showing the best side I mean that much, but they do have a part, what sides anyone wants others to see and how one sees oneself. An important topic of image of human, you and me before photography and still today the slowness of the process of painting and drawing demands focus, thought, intellect and studying, skill of some sort and desire to do it, look at yourself with all you have got. There still are topics worthy of a picture and those topics that get sidelined. It takes time and an idea of you to frame you. To have an idea of oneself and imagine it further, maybe a little lie, taking time to look at oneself without judging or maybe the most interesting part is what gets judged and should be eliminated. ’Flaws’ are possible the most interesting part of you, eliminating them, you eliminate something out of you. It is a process which leads to progress and a good starting point of beginning in art, like who are you, what do you focus on in yourself and in the world, what do you want with this picture. Does it matter what others want to see? What is seeing and perceiving, how do we feel when we are looked at?
Selfies seem to tell where you are instead of who you are and tell where you are headed, which is the stars of course, the celebrity, fame to be looked at and gaining wealth. Being rich is what is desired and selfies often want to tell. What fame accomplishes is a sea of images, a very flat world nowadays. What kind of a phone do you have, what are you wearing, how are you feeling, what is your politics and what kind of a mark do you want to leave in the world, how smooth your skin is, what products do you use, something very commercial and sellable, but does tell of you, I suppose. It is like you are for sale and any mistake is monitored and as a result you are either approved or discarded or whatever, making money or not is the valuable to know in what you do, but you want to be accepted as you are with filters and ideals that Instagram shows. Authenticity being a lie is an interesting way to the natural which we all appreciate. Swiping images of faces, what is it? What is this digital mush? Not buying, are you selling, what are you selling? How many beauty products do we need to be happy?
Promoting yourself the most, not examining who you are, constantly, so don’t make a mistake even though those can be the most interesting thing you ever did. How careful do we have to be with images as they are the manufactured good? It is strange in the times of therapy and healing that we are products to be sold or discarded, mocked and used. Messaging what you stand for and that is who you are and have been since the election of Trump, because Trump is bad and you are good. The right side or the wrong one, but as always image is to create you, real or not, a show of you. Do you create the image as is the assumption or is it made for you like a ready-made, an easy enough plan to follow? There are lots of fears concerning the self-image, how people perceive you and do they accept you. Do you accept you and why are you your image? Are you your authentic self as is the desire and need? What does authenticity even mean anymore when opinions are the most dangerous thing? Even makeup is to look natural made artificially, point is to cover any sign of aging, fat or whatever thing people like to stare at.
The viewer might try to find you, but considering how images are modified, reshaped, tuned, controlled, seeing the human is getting more difficult. Just make a statement. It is like we don’t want to be seen, even though your face and body are there, there is a layer or many layers on you. The topic is to look good and sexy on a stream nonstop, sexy by the pool in your bikinis posing. You are pressured to look a certain way and you are corrected to look ’better’. Social pressure has always been there and still today those who do not conform are odd. Which non-conforming is accepted today, I wonder. I don’t see it. Non-conforming is to go against the grain per se and clearly many don’t like it. I thought that was a good thing. People are surprised when someone doesn’t do as pressured. I am the weak one, right? Today in all freedom and unity women pressure other women to be the image pointing out every flaw in you. I do enjoy my natural state, unmodified and I have no intention joining this mass movement of dullness and looking like celebrities, I mean famous people, enjoying leisure, you do all look the same. That is the ideal, beauty in leisure and it is work. If you make money, it must be work. If it pays well, it is valuable and worth everybody’s time.
So, back to self-portrait, you look at yourself in the mirror or like I first started without it and painted an imaginary picture of myself which I had kept to myself till I painted it. How you picture yourself without seeing yourself physically is an interesting mind exercise of what you think of yourself and how new a picture of you can get, not to mention are you capable of doing it, are you able to hold a pen and start. In a world where others like to define you, tell who you are and should be like and should look like, it is more than a welcome way of practicing learning to know yourself, learning to look at, seeing, being yourself in a hostile environment where people bring chaos into your life just because they can, trying to be unique (whatever that is) and just learning an art technique to move forward. Image today is a proof of you existing and living digitally online and the online is fast moving to change the reality and us into images with few dimensions. Billions of people having phones in their hands standing next to a cliff, say hello to the world. Self-portrait is telling perhaps there is more to you than a snapshot. Selfie is telling how well do you imitate someone else? The Barbi doll is someone to go for in real life for some reason I do not know. The Barbi doll is a mystery even though it is plain obvious living dead. Her body is controlled, fit hourglass and all she does is maybe walk the beach to be seen. Time taken to think about what you are doing other than a product of yourself is also important in finding something humaine and personal or are you erasing the personal, other than you are here and this is how beautiful I look like, like me, want me etc. Beauty being the manufactured kind, that can be rebuilt by surgery over and over again. There is no limit as there are doctors who will do it. Thinking about what is changing in perceiving a person and oneself and do we see every picture as art-like, you as the artwork and everyone is an artist and what does it mean eventually for art, artists and is it even interesting. Maybe art is vanishing as it has been? Art is valuable clearly when it makes money. How the visuals we produce are changing and how much technology dictates the images we make? There is quite much control for good and bad images flattering being one huge reason to do pictures, curating oneself is to be a professional, like poor lighting, unthought background, unfortunate line when drawing, smell of decay and shit etc? The control aspect is what strikes as abuse of power and ’perfecting’ everything not understanding what is good. A good image of you?
It is absolute certainty of valuable existing in us and among us, undoubtedly undeniable worth and meaning. One can think it is unmeasurable, uncountable. It is not necessary to humans to acknowledge. So, to say art has absolute value, mathematical term, intrinsic value, what is it that is valuable in art? Its mere existence, it is made by someone, it is a message of what? To understand value is to grow value something, what we most value in humans and how we become to value something is through necessity, guidance and skill. Our needs bring value. What kind of needs do we have other than basic ones to stay alive?
Revolutionary night crème
Have you heard about the revolutionary night crème? It really does wonders.
Banana revolution
Banana revolution. Shop Revolution pro. I heart revolution chocolate heart. Goddess of love hearts Revolution of blushing hearts. Shop I heart Revolution.
If the ellipse is rotated about its major axis, the result is a prolate (elongated) spheroid, shaped like an American football or rugby ball. If the ellipse is rotated about its minor axis, the result is an oblate (flattened) spheroid, shaped like a lentil. If the generating ellipse is a circle, the result is a sphere. from Wikipedia
Live a little, live a lot. How to know when? Live amounts of unknown. I use lipstick to attract myself. I use lipstick to notice my lips. I use lipstick to apply to my lips color, to see my mouth in a different way. Would an ancient Greek be angry with me?
Ympäristön kuvaaminen on itselleni eräänlaista todistusaineiston keräämistä, siitä helvetillisestä katastrofista, mikä suomalainen rakentaminen tänä päivänä on. Laadullisesti ja esteettisesti niin heikkoa työtä, että ihmettelen, vaikka asiasta valitetaan yleisönosastokirjoituksissa, huolella ei ole minkäänlaista vaikutusta reaalimaailmassa ollut tähän päivään mennessä. Niin, idealisti voisi luulla, että kansalaisen puuttumisella voisi olla vaikutusta parempaan. Realisti ei sellaiseen usko. Ulkoisesti rakennetaan hulppean näköisiä kerrostaloja viimeisen postmodernin maun mukaan kalliin näköisiksi. Se onkin nykyajan omituisuus, että on oltava kalliin näköinen ja rahaa löytyy-imago pidetään pystyssä. Mistä tulee toinen ihmettelyn ja huolenaiheeni, valehteleminen ja ulkokuoren luominen, mitä sisäpuoli on ja todellisuus, voi saada jopa naurattamaan.
Ulkokuori on niin kalliin näköinen, että hinnat kallistuvat pelkän näyn johdosta, koska on näytettävä hyvältä, mutta selkeästi ei oltava hyvä eikä tarjottava hyvää. Kuoret kuluvat yllättävän nopeasti, jos ei sisältö vastaa odotuksia eikä kestä aikaa saati ole moniulotteinen. Arkkitehtuuri-julkaisuissa toistuu hyvin samanlainen rakennustyyli, voisiko sitä kuvata ultramoderniksi ja futuristiseksi, joka kansalaisen tasolle laskeutuessaan on mainoshypellä myyty laatikko, pahimmassa tapauksessa se on aina harmaa ja muovinen. Väreillä ja päälle liimaamisella yritetään korjata osaamisen, kuvittelun ja tekemisen puutteet. Koukerokuvioita siis lätkäistään pinnan päälle ja tasaisia värikuutioita sinne tänne betonin ja tasaisen laatikkokuoren päälle, aivan kuin maalauksissa. Näissä on jotain Mondrianilta. Moniulotteisuus ja voisiko sanoa monikulttuurisuus rakentamisessa on harha, kun vertaa yli sadan vuoden takaiseen rakentamiseen, jossa pintakuviointi ja ulottuvuus tehtiin rakenteeseen. Aivan jokaikinen kohta oli ajateltu, mikä nykypäivänä hivelee esteettistä silmää. Tällaiseen ei ole enää henkisesti (ei ole osaajia) eikä taloudellisesti varaa, koska kaiken nopeatahtisuus syö yksityiskohdat ja ulottuvuudet, joita silmällä etsiä eli miksi rakennamme, voi kysyä. Ainoastaan kaupallisesta tarpeesta, laatikot eivät ole mitään muuta kuin kaupallisen tarpeen ja bisneksen etuja ajatellen tehtyjä. On vain pintaa, joka vaihtuu viiden vuoden välein tai jopa useammin. Suomessa edelleen uskotaan nopeisiin laatikkoratkaisuihin, ne ovat kaupungeille ja rakennuttajille kivoja, koska ovat nopeita ja halpoja. Halpoja ratkaisuja ne todella ovat, esteettisesti aivan saatanan karseita. Kauniin ja kestävän tekeminen vie aikaa ja kysyy osaamista, mitä meillä on yhä vähemmän, näkemyksestä puhumattakaan, vaikka on tulevaisuuden tutkijoita kertomassa, miten huikealta tulevaisuus näyttää, tulevaisuus on yhä litteämpi, ei moniuloitteisempi eikä monikulttuurisempi. Eurooppa on ollut monikulttuurinen jo kauan aikaa, saa nähdä kuinka kauan ja kuinka monikulttuurisuus määritellään. Vasemmalle pyyhkäisy on siirtynyt reaalimaailmaan maisemaa katsottaessa, aivan kuten twiittiin reagoidaan. Sanat ovat vielä hyvin eri asia kuin teot. Asuminen on luksusta, johon ei kohta ole varaa ja varsinkaan kauniiseen kotiin, jonka rakentaminen olisi tehty huolella ja asukasta ajatellen. Ketä oikeasti ajatellaan kaupunkitilaa suunniteltaessa? Kaupantekijöitä tietenkin. Älä istu missään, koska penkkejä ei ole tai jos on, ne ovat epämukavia. Epämääräisyys ihmisissä on myös kauhistus, muotoile itsesi kauneuskirurgialla kuvaksi. Kulje eteenpäin, aivan kuin olisit menossa jonnekin ja jotakin tärkeää kohti. Kuluta, koska jos et kuluta, et ole kiinnostava. Kiinnostavuus on pinnassa, ei sisällössä eikä osaamisessa. Tahdin nopeus on kiinnostava itsessään, kuinka kauan jokin yksi asia kiinnostaa silmää ja aivoja ja miksi, tai kuinka kauan katsomme ympäristöä ja sen tilaa. Onko meidän edes tarkoitus katsoa sitä, sehän on tehty käyttöä varten eli kulutusta. Rahalla luodaan arvo, valitettavan tyhjä sellainen. Mikään ei oikeasti tarkoita mitään, joten älä ota vakavasti yhtään mitään, vaan lillu. Kaikki liukuu ohitsesi.
Majakollektiivi Timanttimetsä 