Seuraajamäärä somessa kasvaa somevaikuttajalla ja toimittajalla. Hän on aktivisti ja vaikuttaa tärkeisiin yhteiskunnallisiin asioihin puolustamalla heikkoja, vastustamalla väärinajattelijoita/fasisteja/konservatiiveja/biologiaanuskovia/rasisteja/naisvihaajia/islamofoobikoita, and what not, puolustaen vähemmistöjä kovaäänisesti tai vain uhriaseman omaavia. Joillakin uhriasema on loputtomasti jatkuva tila. Samalla hän kirjoittaa kirjaa kokemuksistaan somevaikuttajana ja sukupuolenvaihdoksen läpikäyneenä muuttuneena ihmisenä. Näin toimittajan todellisuus on osa toimittajan työtä eli toimittajan henkilö, puoluekanta ja muut henkilökohtaiset näkemykset ohjaavat ja ovat toimittajan työtä (hän on hyvä ihminen) ja luovat kiinnostusta toimittajaan henkilönä eli hän on persoona, ei pelkästään asioista tiedottava mediatyöläinen. Mitä on tapahtunut toimittajan työlle ja objektiivisuudelle, kun media ottaa selkeästi laajassa skaalassa poliittisen kannan ja ajaa henkilökohtaisia agendoja ja lisää tähän somevaikuttamisen? Jotkut hiljennetään (miltäs nyt tuntuu?), joillekin ei vaan löydy ymmärrystä. Todellisuus on sellainen kuin sen kokee, tekee, kuvittelee vai näkee? Mikä todellisuus ja kenen ja mitä kukakin näkee tahi ymmärtää lopulta? Koska on lähdetty vahvan rajaamisen linjalle, vääjäämättä joku todellisuuden osa jää näkemättä ja joku muu totuus. Kenen faktat ja mikä on hinta median puolueellisuudelle ja naistenlehtimäisyydelle että lähdetään tyrkkylinjalle? Virtuaalitodellisuus joka vaikuttaa eli has influence on the world and the people on ajateltu olevan erillinen entiteetti, jotakin irrallaan arjesta. Siis virtuaalitodellisuus, jossa jokainen voi luoda niin monta persoonaa ja tiliä kuin haluaa ja esittää olevansa jotakin muuta kuin on voidakseen sanoa, mitä ajattelee, koska muuten ei voi.

Näkyvyyttä haetaan edelleen kohuilla ja tarinallisuudella (narratives), kohut nykyään ovat globaaleja ja totaallisen nitistäviä ja murhaavia. Kohun toki saa aikaa sanomalla loukkaavia asioita netissä, kuten sukupuolta ei voi vaihtaa ja mies ei voi kilpailla naisten urheilussa, koska hän saa suurta etua kehonsa johdosta tai panemalla reality-ohjelmassa, joka saa aikaa paskamyrskyn eli tulet saamaa vihapostia, vaikka realityssä tahallisesti mennään panemisen puolelle eli pannaan sitä joka haluaa tulla julkisesti pannuksi, vaikka hän on jo suhteessa ja tämän tietävät kaikki, koska julkipervoilulla ja sekoilulla saadaan näkyvyyttä eli päästään haluttuun julkkisasemaan uran toivossa ja tämä on realityn konsepti per se, ja jos kritisoit Selviytyjissä keskenään supattavia naisia jotka klikkiytyvät sinua vastaan, vaikka se on se formaatti, olet naisvihaaja. Kertokaa, missä järki tässä on? Kovasti on kaikenlaisia kouluttajia ja valmiiksiselittäjiä, joten olkaa hyvä, voitte aloittaa, kuten terapeutti sanoo.

Mietin sitä diippiä kohtaa ja todellisuutta, koska mikä on totta ja mikä kuvitelmaa, on yhä suuremman manipulaation ja tahallisuuden alla, miltä asiat näyttävät, kuka uskaltaa paljastaa ja kuinka ihmiset näyttävät parhaita puoliaan, johon somessa pyritään: ikuiseen nuoruuteen, kokemusten hakuun ja niiden esittelyyn. Meidän on siis nykyään esimerkiksi pakko uskoa, että kirurgialla ja hormoneilla saadaan aikaan totaalinen biologinen muutos sukupuolen suhteen ja enhancement on täysin legitiimi tapa pidentää nuorekkuutta ja muuttaa ulkonäköä, mikä on myös realityissä oleellista ja niiden yksi vaikutus. Plastiikkakirurgia ja kauneushoidot ovat hyvin suosittuja ja itsessään niillä saa realityä tv:en, muutos saa aikaan ihailua ja seksikkyys ja seksi ovat tämän ilmiön pääpointti. Massaloukkaantuminen on suuri uhka yksilölle, mutta oikealla puolella olevalle pienen puolustajalle, se on rahasampo. Reality-somekulttuurin kritisointi melko varmasti johtaa jonkun loukkaantumiseen, koska itsensä parantelu ja esiintyminen on jo lähes ihmisoikeus, kuten tarve pyrkiä julkkikseksi ja haluta sellaista uraa. Mikä saa ihmiset tuntemaan itsensä halutuiksi, onkin jokseenkin kinkkistä eli onko siinä itsessään mitään väärää, että haluaa olla haluttu ja tekee samalla rahaa? Massaloukkaantuminen on hallaa loukkaajan toimeentulolle, yleensä se on joku yksi ihminen ja koko hänen elämänlaadulleen totaalisen kokonaisvaltaisesti, joten sitä täytyy pelätä, mitä sanoo. On olemassa vahva oikea ja väärä. Väärin on kritisoida ihmisten haluja ja selkeää tarvetta manipuloida nähtyä, itseä pinnallisesti ja pohdittavaksi jää, mikä todella muuttuu ja millaiseksi.

Kun lisätään todellisuuspakoon tv:n ohjelmaformaatti reality (jota ei käännetä suomeksi todellisuus), joka on erittäin suosittua viihdettä, että siihen jää koukkuun ja joka kanava on lähtenyt tekemään realityä, koska katsojia todella riittää ja joka kanavalla on monta erilaista, etenkin itsensä paremmaksi haluavan muuttavaa, mutta jotenkin samanlaista ja on kaikkien tiedossa, että ohjelmien todellisuus ja tarkoitus on tuotteistettu, manipuloitu, hyvin tunnepitoinen, osaanottajia käytetään hyväksi ja reality on kohuista elävä ja niitä synnyttävä kulttuuri, joka elää symbioosissa somekanavien ja lehtien kanssa ja tuottaa myytävää ja julkkiksia ja tätä kaikkea sanotaan sisällöksi. Visuaalisesti varsin ruma tapaus. On toki siis tärkeää, että ääneen ihmettelyä ja tämän möhkäleen purkua tapahtuu, koska se on todella haasteellista. Itku sen johdosta vaikuttaa kovin infantiililta ja realityn kaltaiselta tappelulta, jossa pyritään voittamaan keinoja kaihtamatta ja henkinen väkivalta on täysin sallittua, kaiken tunteiden suojelemisen keskellä. Ristiriitoja riittää, mutta ne jäävät jostakin syystä huomaamatta. Miten merkityksellistä tämä kaikki on esimerkiksi ihmisyyden, omanarvontunteen, yhteiskunnan kehityksen kannalta ja rahavirta joka tähän kaikkeen liittyy, on todella massiivinen, lienee kaikkein tärkein kysymys: miksi haluaisit olla tämän ulkopuolella ja teet selkeästi jotakin väärin, kun et ole menestynyt tässä kilpailussa? Kertooko seuraajamäärä somessa merkityksellisyydestä, arvosta ja toimii merkkinä siitä, mikä todella on tärkeää ja kiinnostavaa ja mikä on kiinnostavaa siinä mikä näkyy ja mikä ei? Vai pelkästään tirkistelynhalusta ja nimenomaan haluista joita tulee ja menee? Eli kaikkea mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti, kun ei ole aikaa laihduttaa ilman rasvaimua? Mikä on merkityksellistä nykyihmiselle (täyttää kaikki halut), mihin kiinnitämme huomion (kehonosat) ja kuinka haluamme huomiota (kohut), koska on kyse huomiotaloudesta ja seuraajien määrä on isoin mittari, kun mitataan tärkeyttä, kiinnostavuutta, painoarvoa ja selkeästi määrä on kilpailu-alue, jota vertaillaan, johon pyritään ja joka tekee vaikutuksen välittömästi, myös talouteen, aivan kuten kohut tekevät oikein ja väärin ajatteleviin taloudellisesti, ammatillisesti ja maineellisesti vaikutuksen. On kyse influensserikulttuurista, instantkulttuurista, jossa myös unohdetaan kohu parissa viikossa, mutta vaikutus jää, etenkin arkeen. Attention span eli huomiojänne on lyhyt. Se joka puhuu vaikutuksesta (influence), millaista vaikutusta hän tarkoittaa, myyntiä, kulttuurillista, taiteellista, poliittista? Menestys tai menetys kun on kyseessä, saa vihollisia ja ystäviä. Onko kyse empatian hakemisesta, kun liikutaan näinkin vahvasti tunteiden kanssa vai silkasta osaamisesta? Todellisuus on kilpailu ja hauskasti myös reality on kilpailu, paras imitoija voittaa? Vai oliko hänellä hyvä ääni ja hän käyttäytyy edukseen?

Kohukuningattaret ja -kuninkaat tittelöivät itsensä somevaikuttajiksi. He ovat myös yllättävän usein toimittajia ja ammattiposeerajia. Somevaikuttaja kuvaa itseään paljon ja postaa. Itsekorostus on keskeisessä osassa ja (journey) matka, jota vaikuttaja tekee julkisesti tullakseen paremmaksi ihmiseksi. (Self-help) oma-apu ja kasvu kaikkien edessä on suurinta kauneutta ja selkeästi jotakin, mitä tarvitaan. Tunnustuksellisuus on aitoutta. Parhain ihmisen malli on personal trainer, joka kouluttaa muita. Kouluttaminen onkin kiinnostava ilmiö, joka luo tärkeyden tunnetta ja asiantuntijuutta aiheissa kuten ruoka, laihduttaminen, kuntoon pääsy, sukupuoli, ihmissuhteet, meikkaus ja tyyli. Tämä on se matka, jossa tullaan parhaaksi sinäksi, jos vielä osaat laulaa, niin mahtavaa. Oliko sinulla omia lauluja vai onko tämä yhtä karaokea, jossa imitoidaan suuria tähtiä kuten dragissä? Influensserikultti on imitointia (drag on vaikuttanut esimerkiksi meikkaamiseen ja sitä kautta kasvojen uudelleen luontiin), koska halutaan esille ja näkyviin samalla tavalla kuin suuret tähdet ja tavat, joilla esiin päästään ovat hyvältä näyttäminen ja kohut, josta voi kirjoittaa kirjan, kuten myös niistä henkilökohtaisista kipukohdista, joita kaikilla on, mutta jotka voi kaikki peittää meikillä. Oletuksena on, että kaikilla on ne samat halut, paineet ja kivut. Oletuksesta, tätähän sinäkin haluat ja miksi et haluaisi, tämä näyttää hyvältä, etkö sinäkin haluaisi näyttää tältä, on kultin ytimessä, kuten on loukkaantuminen ja tunteiden suojelu, ja teatraalisuus. Tunteita suojellaan jostain syystä niin vihamielisesti, että loukkaaja halutaan tuhota. Tämä on elokuvasta Transformers, jossa isot möhkäleen omaiset koneet taistelevat keskenään. Rakkautta on, että voit muuntaa itsesi sellaiseksi ja rakastaa konetta. Muuttaa itsesi sellaiseksi kuin itse haluat, siis sinä haluat, ja jos et voi, on se suurin epäonni kuten myös ihmiset, jotka epäilevät ja kertovat niin sanottuja faktoja. Koska itsensä manipulointi on tulla omaksi todelliseksi itseksi? Sellaiseksi, kuin todella tuntee olevansa? Liikumme vahvasti tunnepohjalla ja miksi kenenkään täytyisi erottaa tunteet todesta? Terapeutti voisi kertoa sen sinulle. Miten kukaan kuvittelee tunteiden kertovan todellisuudesta ja mikä ihmisen tunnemaailma on kun elämme sen niin täysillä, että palamme loppuun? Mikä tämä kuvitelma on ja kuinka pitkälle se, mitä näemme vaikuttaa tunne-elämäämme ja mitä haluamme tai voimme olla?