Kuinka puhua vaikeista aiheista, ja kuinka puhua niin, että keskustelu olisi muutakin kuin vastustusta tai puoltamista. Aiheet kuten seksi, huumeet, autoilu, kasvatus, elintaso ja sen vaikutukset ilmastonmuutokseen saavat aikaan vilkasta keskustelua ja herättävät tunteita. Nimenomaan tunteita. Suurinta osaa asioista joita joko vastustamme tai joita puollamme ajattelemme tunteella. Loogisuus on toisinaan kaukana ja nousemme takapuoli edellä puuhun jos on tarve. Toisinaan tuntuu siltä että ainoa tarve on olla oikeassa. Ajatuksia siitä mikä on oikein ja väärin päättelemme juuri kuinka asiat tuntuvat ja näyttävät. Mitä tulisi tehdä lamassa ja kenenkin kohdallaan, mitä sanomista jollakulla toisella on jonkun toisen elämään, kuinka vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja kuinka saada nimenomaan positiivinen kestävä vaikutus, mahdollisimman montaa ihmistä koskettava positiivinen vaikutus.

Itse koen keskusteluilmapiirin Suomessa melko vilkkaaksi ja rakentavaksikin. Toisaalta hämmästelen konservatiivisten ajatusten voimaa ja monen tarvetta lytätä. Toisaalta uskallammeko sanoa mielipiteemme niinkuin ajattelemme? Konservatiivista on vastustaa muutosta, koska muutos edustaa jotakin tuntematonta joka on tulossa ja tekeytymässä näkyväksi valtavirraksi joka tapauksessa. Millaiseksi yhteiskuntamme sitten muuttuu kun vanhoillinen kanta pitää pintansa hanakasti vuodesta toiseen ja kaupallisuudelle annetaan auliisti tilaa sitä sen enempää kyseenalaistamatta? Rahan mahti yleensä tahtoo säilyttää valtarakenteet jotka hyödyttävät rahan tekoa. Voiko olla mitään konservatiivisempaa. Vanhoillisena pidän pitäytymistä fossiilisten polttoaineiden ja ydinvoiman käytössä, homouden ja homoliittojen vastustamista henkeen ja vereen, aikuisuuden arvostamista lapsuuden ja nuoruuden yli, edistysuskovaisuutta, jonka vuoksi maamme vanha rakennuskanta on saatu hupenemaan hulppeaa vauhtia parkkipakkojen ja kuutiohallien tieltä. Naisten oikeuksien vähättelyä pidän supervanhoillisena, lihansyönti vastaan kasvissyönti tappelu on suorastaan naurettava (että köyhällä ei ole varaa ostaa kasviksia kun on syötävä lihaa. MEIDÄN ON SYÖTÄVÄ LIHAA). Suomi tarvitsee tällaisten kestämättömien ajatustapojen välittömän muutoksen. Nyt eikä kahdenkymmenen vuoden päästä. Meillä ei ole varaa ylimielisyyteen, ylivarojen elämiseen eikä pröystäilyyn. Etenkään meillä ei ole varaa halveksua vaihtoehtoisia elämäntapoja kuten kasvissyöntiä. Jonakin päivänä olemme kaikki enemmän kasvissyöjiä, koska lihan tuottaminen yksinkertaisesti kuluttaa liikaa energiaa ja vettä.