Kaikenlaisia hankaluuksia ihmisen tielle sattuu kun asioita tekee ja kokeilee. Yritämme välttää sellaisia hankaluuksia jotka kovasti vaikeuttavat elämäämme. Olen pohtinut millaisia hankaluuksia arkielämässä olevat asiat ovat joita haluamme olla tekemättä, kohtaamatta ja opettelematta, koska ne joko tekevät olemisesta sietämätöntä ja vaikeaa ponnistelua tai muuten vain epämukavaa ainakin hetkeksi. Mukavuudenhalu on syöpä johon ei kannata langeta kovin pitkäksi aikaa. Laiskaksi pelkuriksi voisi kutsua ihmistä joka välttää puuttumasta, ottamasta osaa, haluamasta muutosta koska muutoksen vaatiminen voi aiheuttaa epämukavan altavastaaja tilanteen, riskin joutua suurennuslasin alle, voi joutua tulituksen keskelle kehdatessaan vaatia jotakin tehtävän toisin ja paremmin. Aina on parannettavaa.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon sellaista joka kaipaisi päivitystä ja ajattelua jonka voisi updeitata tälle vuosituhannelle. Monessa kohdassa menemme siitä mikä tuottaa lyhyellä aikavälillä tulosta koska emme jostakin syystä uskalla tai usko pitkän aikavälin tuloksiin. Haluamme tuloksia heti, käytännöllisiä ja helppoja ratkaisuja nyt. Se on ajatuksellista laiskuutta ja välinpitämättömyyttä. Se näkyy esimerkiksi rakentamisessa jossa samankaltaisuus, samankaltaisuuden ajattelussa sopiviksi katsotut materiaalit ja laatikkomalliratkaisut menevät läpi. Tuttuus ja yhteensopivuus, aivan kuten pinottavat muoviastiat jotka käteen sopivat eivätkä mene rikki on samankaltainen toistuva tapa ajatella suomalainen toiminta laajemmin. Miksi haluamme helppoja ’särkymättömiä’ ikuisia mutta toisaalta hyvin lyhytnäköisiä ratkaisuja, särötöntä ja toisiinsa sisäkkäin solahtavaa, jotakin josta ei oikeastaan saa kiinni, mutta joka kummallisesti on alkanut luoda suomalaisen kaupunkimaiseman yleisilmeen, lähes totaalisen yhteneväisyyden joka on pelkästään käytännöllinen, kulutusystävällinen ja usein kovin halpa juuri tuon samankaltaisuutensa takia ja juuri siksi kovin kallis. On vaikea ymmärtää mistä on lopulta kysymys ja kuinka hiljainen kuluttava elämäänsä tyytyväinen suomalainen on, kenties koska hän on tyytyväinen siihen mitä ympärillään näkee tai voimaton tietäessään ettei ympäristön suunnittelulle ja sille mitä massa haluaa voi mitään.

Sanotaan että veganismi on absurdia ja hankala toteuttaa, eläinten hyvä hoito ja kunnioittaminen on ilmeisen liikaa vaadittu ja hankala toteuttaa, kallista ja aikaa vievää. Yleensä asiat jotka tehdään perusteellisesti ajatuksella vievät aikaa ja ovat hankalia tottumattomalle. Luonnonsuojelu on ilmeisesti myös usean tahon mielestä liikaa vaadittu koska riiston puolesta puhujia riittää, puolustus vanhanaikaisuudelle ja minkään muuttumattomuudelle on varsin voimakas ja vastaansanominen on kuin puhuisi seinälle. Kuinka moni esimerkiksi kierrättää bio-, metalli-, muovi-, kartonki-, ongelma-, vaate-, lasi- ja paperijätteensä ja ottaa huomioon ostaessaan tuotteita kuinka ne on pakattu, missä ja mistä materiaaleista ostettavat asiat on tehty? Hankaluus alkaa. Siinä nimittäin on todellinen hankaluus koko ihmiskunnalle. Mikään ei uppoa sellaiseen ajatteluun joka näkee vaivaa, hankaluutta ja absurdiutta muutoksessa mutta ei omassa käytöksessään, hankaluutta ja uhkaa toisinajattelussa ja toisintekemisessä. Vaivannäkö on se joka saa aikaan muutoksen eli uuden oppimista ja uudenlaista ihmisyyttä. On nähtävä vaivaa saadakseen itselleen elantoa mahdollisimman eettisesti ja kestävästi. On ilmeisen suoraviivaista ja helppoa nähdä luonto ihmisen tarpeiden täyttäjänä ja ainoastaan sellaisena, kuten on kovin pinnallista nähdä toinen ihminen tarpeellisena ainoastaan kun häneltä saa jotakin.

On helppoa tuudittautua ajattelemaan ettei omaa ajatteluaan tarvitse muuttaa, että joku joka ajattelee toisin, joka kyseenalaistaa totutun ajattelumallin on naurettava, väärässä ja ikävä ihminen sanoessaan jotakin joka ei sovi ihmisen maailmaan joka uskoo omansa olevan juuri oikea. Absoluuttinen totuus ja oikeellisuus tuntuvat olevan tietynlaisten ihmisten perusoikeus, hyve ja arvo. Tietämisen oikeus on kaikilla, mutta tieto ja elämäntapa jota ei sovi kyseenalaistaa on tietämättömyyden ja ahdasmielisyyden fanatismia. Feministit, kasvissyöjät ja luonnonsuojelijat ovat edelleen pohjasakkaa joita ei voi ottaa tosissaan, koska he ottavat sellaiset asiat huomioon joita ylimaskuliininen teollistunut helppouskulttuuri halveksii, asioita joita ei tule muuttaa koska silloin maskuliininen tapakulttuuri saattaa joutua kohtaamaan itsensä, saattaa joutua luopumaan uskomuksistaan ja monella tavalla haitallisista tavoistaan. Haitta ja ongelma joka aiheutetaan koko maailmalle on sellainen johon on voitava puuttua. Sellainen ihminen joka uskaltaa rikkoa yhteiskuntakaavan, lihansyönti-autoilukaavan, kulutuskaavan jota uskollisesti moni noudattaa ajattelematta sen pitemmälle, on vaarallinen koska koko yhteiskuntamme on tuolloin mullistuksen uhan alla. Riistoteollisuudessa liikkuvat suuret rahat, joten aktivistit joutuvat todella uhatuiksi ja hengenvaaraan. Suurin ponnistus modernille helppouskulttuurin ihmiselle on joutua kohtaamaan oma kykenemättömyytensä, aloitekyvyttömyytensä, alistuneisuutensa, ihransa ja sokerinnälkänsä, oma pelkonsa ja voimattomuutensa. Mikä on todella absurdia on juuri se kuinka hukassa nyky-yhteiskunta on, kuinka kyvyttömiä olemme ratkaisemaan monia ongelmia jotka olemme itse aiheuttaneet ja kuinka helposti tyydymme siihen mitä meille annetaan.

Se että muovijätteenkierrätyspisteet ovat yleensä suurten ostoskeskusten laitamilla on melko laimea aloitus niinkin massiivisen materiaalimeren takaisin keräämiseksi. Muovijätteen kierrätys näkyy heti sekajätteen määrän vähenemisenä. Muovinkeräysastiat tulisi olla jokaisen talon pihassa ja kierrätys pakollista.