vesiväri, 2024

vesiväri, 2024

Liikaa merkityksettömyyttä. Kun aikaisin aamulla odottaa valon lisääntymistä, mikä sitten on merkityksetöntä, kun kaikella on joku tarkoitus? Ehkä kyse on vain omasta tunteesta ja olen katsonut samaa maisemaa. Merkitys on yksityiskohdissa, siinä yhdentekevän oloisessa maisemassakin ja kuinka ne ovat, kuinka ne pystyy maalauksessa esittämään.

Yksi tapa herätellä itseään, on seisoa sateessa ilman suojaa ja seurata, kun ukkonen menee ylitse. Miten pilvien törmäys saa äänen aikaan, joka menee lävitse?

vesiväri, 2024

Katiskanmerkki on kuin kelluva paketti. Aaltoja, oranssia narua ja styroksia. Naru katoaa näkyvistä pohjaan. Täällä kelluu myös joku Love Island of Hate, pareja tuijottelemassa ja hipelöimässä toisiaan, jollakin on jo tosi punainen selkä ja dekoltee.

Kiviä heittelevä pikkupoika napaansa myöten vedessä vahvistaa autenttisuuden fiilistä vihainen ilme naamallaan, aivan kuin hän ei haluaisi, mutta on parhaassa paikassa ihmiskunnan historiassa. Tai ehkä hän tajuaa kaiken, minkä tarvitsee, miten kuvan saa rikki ja miksi voi olla kiinnostavampaa rikkoa kuin vaalia kimaltavaa pintaa. Katsoa mitä tapahtuu, kun heittää kiven, niinkuin tosi-tv:ssä.

vesiväri, 2024

vesiväri, 2024

Jumalatar osaa taikoa, tietenkin, hän on yliluonnollinen. Hän poistaa trauman viuhkansa kosketuksella ja poseeraa kuvassa, näin. Hän on hyvä jumalatar, muodokas, koska niitä pahojakin on, hirvittäviä, joku väärinajattelija tuskin osaa poseerata noin. Jumalatar ei ajattele väärin, mutta voi olla julma.

Se, millainen jumalatar on, ei voi tietää, hyvä vai huono tai paha, olemme jumalattaren armoilla, onko se oma valinta ja kysymys, miksi. Mitä jumalatar valitsee olla? Huono on kenties itsekäs jumalatar. Paha on tuhon voima, kaikensyövä.

Traumatisoiko pillun kuva sinut tai lapsesi? Ota yhteyttä.

Toiveet täyttävä puu, puujumaluus, on yhteys toiseen maailmaan. Puuhun tartutaan, puuta katsotaan, kuin se olisi olento, jolla on mieli. Puut ovat edelleen mystisiä tuulessa heiluvia, tuoksuvia ja ihmeellisiä.

On aika käydä nukkumaan, mennä yöpuulle, kun väsyttää, on kylmä ja pimeä, eikä eteensä näe. Puuhun voi asentaa keinun ja nukkumapaikan.

Puu on symboli paratiisille, itsenäisesti ruokaa luova, puu on syötäväksi tarkoitettu. Kun puut katoavat, synti ilmaantuu ja tulee nälkä. Nälkä ja synti. Puut myös kuolevat, kun ne menettävät voimansa. Kun toivomuspuut katoavat, syntyvät kaupungit.

Lähteenä The origins of evil in Hindu mythology, Doniger O’Flaherty Wendy, University of California Press, 1976 p.29

vesiväri, 2024