Kyse on muodonmuutoksesta, mitä tapahtui Jaffoille, Jeesukselle ja oranssille kuin yhtä aikaa? Pitäisikö yhtäkkiä keksiä, kun tuli mieleen? Jonkunlainen romahtaminen? Ne ovat vahvoja mielikuvia, Katoamisen ja syiden materiaalia, jotka liittyvät tuhoamiseen ja tuotteistamiseen. Ihmisen luoma hävitys ja runsaus. Painavat hedelmät putosivat hiekkaan jättäen kraatterit, upoten maaperään tervehtien Jeesusta sitruksen tuoksuisella raikkaalla henkäyksellä kuin mehun tuleminen, joka herättää kuolleista, 

Jeesusta etsin, Jaffat lopettivat tulemisen, Oranssi loistaa vain mielessä, Hetken auringossa, tulipalossa. Usko Jeesukseen voi olla koetuksella kun näen liekit, raadot ja rauniot, mutta sanomme hei silti kuin ostoksilla. Tuleminen Tirskahtaa, kun toivoo, että vielä jaksaisi uskoa mihinkään. Kirjoitin, onko mitään järkeä lopuksi. Mitä muuta puuttuu?

Tämä kuulostaa piruilulta, mutta ei, olen surullinen. Kaipaan Jaffoja, niissä on elämä, valo ja ikuisuus ja se tuoksu.