Tähteni pakokauhu, vuokseni vai? Mikä pakokauhu? Katson taivaalle tähteäni.

En tiedä. Tunne vaihtelee, pelosta hyväksytään ja nauruun, kauhuun on vielä matkaa. Ehkä. Pakokeinona on monenlaista, kuten päiväunet sohvalla, saunominen, ikkunasta ulos katselu.

Jeesus kuoli tähtesi. Tähteni. Minä vaan mietin, täytyykö persimon kuoria. Vielä löydän kotiin. Tuuli on avannut kaikki Molokin kannet, vuokseni tai puolestani ammolleen.