Ainoastaan algoritmi puhuu minulle.

Ymmärtää sanottu eri tavalla kuin se oli sanottu, on ehkä humaania, mutta ei Sirikään ymmärrä, mitä juuri sanoin. Joudun puhumaan kuin vähäjärkiselle tai huonokuuloiselle joutuu sanomaan toiseen tai monenteen kertaan, ehkä yhä kovempaan ääneen, kunnes luovuttaa ja kirjoittaa johonkin viestin. Ehkä olen vain epäselvä ja syy on minun. Yritän parantaa ulosantiani puhumalla koneelle.

Moni kaipaa jotakin järjesteltyä kuin hallittu ja siisti sisustus. Hillittyjä värejä joka paikassa, mutta pääasiassa valkoista, mustaa ja harmaata, että näyttäisi asioiden olevan hallinnassa siististi pinossa, vaikka todellisuus sanoo muuta.

Kun tietää, mikä on kaunista, meneekö sitä kohti vai vaan jää miettimään, mitä pitää kauniina ja miksi?

Kun yrittää olla, että jollakin, mitä asettaa johonkin, on väliä eli sommittelee ja viikkaa.