Tai kulmassa luki Ernesto ja tietenkin, se on sen nimi, henkilöitynyt mieheen nimeltään Ernesto. Nyt kun leikkaaminen ja puiset nimikkoleikkuulaudat ovat akuutti aihe ja tein voileipiä ja teetä illalla, tuijotin leikkuulautaa ja ajattelin nimeä kulmassa ja odotin veden kiehumista. Aika tuntuu pitkältä aivan kuin Ernesto ja ajatus Ernestosta. Tuleeko hänen nimensä rehellisyydestä, jota toivoisi jokaisella olevan? Ei ainakaan leivänpaahtimen nimestä, ajatuksesta, että leivänpaahtimella tekisi jotakin, ajasta, kun odotan leivän kuumentumista, se kestää, aivan kuin Ernesto. Ernesto kestää koettelemukset. Toiveesta syntynyt, ajatuksesta rehellisestä miehestä, joka on tasainen kova pinta, ilmeetön, kestää ja osaa käsitellä aseita, teräviä, kosteita kurkkuja ja tomaatteja, juuston hajua, hiilihydraatteja ja silleen jättämistä aamuun asti, teepussin kuivumista, tuijottamista. Tuntuu kuin ikuisuus vierähtäisi muutamassa minuutissa ja tulee ajatelleeksi, mitähän vielä leikkaisi. Kaikkea, mitä ei ole valmiiksi viipaloitu, tehty helpoksi.