Päin kaikua harakat,

sateen jälkiin, illan säpäleisiin, valmiisiin ajatuksiin, kuluneen rasvan ja pölyn raskauttamiin joka tapauksessa, armon raskaan kirjan jatko-osaan. Olin lasillinen, jonka join, lasillinen hajua.

Tuoksua, kaupungin reikää, kaupunkilintu peseytyi lätäkössä ja lehahti pois. Harakat, lujempaa, kävelevät sähköjohdoilla, nuorten puiden metsässä, kosteus saa ilman tuoksumaan lennolle. Päin kaikua, päin hormia, päin kovaa maisemaa, siunattu joki ja kirkko.