Maailmanlopun ….perhonen, oletettavasti, se, jolla ei ole mitään tai kaikki, mutta siis monta nimeä, koska on niin inhottu ja perhonen, käytetty, miksi sellaisia on, koska ei ole mitään tai kaikki, että toivo on litistettävä? Tai ehkä ilmaa ja kuplia siipien alla ja pääsee pakoon aina, kuin ihmeenkaupalla.

miksi tämä ääritilanne, ei sinnittele, vaan yltyy ja siihen kuin kaadetaan ja kaadutaan ja yhä uudestaan ilmestyy seuraava ääri, leijuva keveyden vertauskuva on kuin henkäys, ja auringon kosketuksessa, positiivinen kuten hyönteinen voi olla, sitkeä, kevyt äärettömältä tuntuva tunne, hyönteisiäkin vain syntyy jonkin voimasta ja toisaalta jatkuva paha, johon koskeminen on kuin rikkoisi lopullisesti jotakin, korjaaminen voi olla mahdotonta. Kuka pahan haluaisi? Senkö voiman takia?

Viimeiset jäähyväiset, jää hyvästi, kuin tappio, kun ei ole muutenkaan mitään, tuho on tulossa lähemmäs, jos ei muuta, niin henkilökohtainen. Kuinka ottaa se kevyesti?

Huumekauppiaita ja raiskaajia kohdellaan paremmin, ehkä lopuntunne on siinä, pahantekijän ihannointi, kritiikin vaarallisuus ja kuin ikävän voimaantuminen on todellinen tappio, maailmanlopun perhonen näyttää kuvansa, voiman näyttäminen kevyen oloisesti ja mitä tekee kaunis kuva? Peittää sen, mitä ei haluta nähdä enää tai jotakin mille ei voi enää mitään?

Uljas pauhu jatkojohtojen kauhu on koiranpentu. Johon ajatukseen sammutan valot. Nukkuminen on passiivista tekemistä, kontrolloimatonta enkä päätä, nukahdanko ollenkaan. Vihan maailmassa, kun kaikki loppuu tai ei vain ole varaa, on oltava kovasti varuillaan ja peloissaan, kai se kuluttaa energiaa. Nukahtamattomuus saa hikoilemaan ja ahdistus, kun ei tiedä, mitä tapahtuu, edes omassa kehossa.