Maalaa viiva

Maalaa viiva

Mutsi/Ohje tyttärelle/Saippuan valmistus

Ohje tyttärelle
Saippuan valmistus

Ohjeet tyttärelle, kun hän menee naimisiin.
Sytytä tuli takapihalle ja lämmitä sadevettä padassa.
Jos sattuu tuulemaan, niin sijoita pesuvadit siten, ettei savu tule silmiisi. Sekoita lipeää kiehuvaan veteen. Lajittele pyykki kolmeen pinkkaan, yhteen valkoiset, toiseen kirjavat ja kolmanteen työvaatteet ja rievut. Sekoita perunajauhoja kylmään veteen tasaiseksi puuroksi ja ohenna se sitten kiehuvalla vedellä sopivaksi tärkiksi. Hiero pyykkiä pesulautaa vasten, hankaa kovasti, keitä. Hiero myös kirjavat, mutta älä keitä niitä. Huuhtele ne ja kierrä kuiviksi. Nosta valkopyykki padasta pesukartulla. Huuhtele ensin pelkällä vedellä ja sitten sinikuulaa käyttäen kierrä kuivaksi. Levitä vaatteet ruohikolle kuivumaan, ripusta rievut aidalle, kaada huuhteluvesi eläimille, pese lämpimällä pesuvedellä eteisen lattia, muuta yllesi puhdas leninki, kampaa tukkasi, keitä itsellesi kupillinen vahvaa kahvia, lepuuta itseäsi keinutuolissa ja ajattele kuinka hyvä sinun on olla.

Tuhka: Säilytä kannellisessa astiassa. Siivilöi tuhka lipeäksi. 1 litra vettä, 1 kilo tuhkaa saippuaan. Tuhka laitetaan tiheään pussiin ja kastellaan kylmällä vedellä. Keitetään tunnin ajan.

Saippuan keitto, luusaippuaa
3 kiloa ydinluita
3-4 litraa vettä
300-400 grammaa lipeää tai koivutuhkalipeää
3 ruokalusikallista suolaa

Vesi ja osa lipeästä sekoitetaan ja kun vesi alkaa kiehua, lisätään luut. Noin 11/2 tuntia kiehumista. Siivilöidään, lisätään lipeä, jos keitoksen pinnalle on noussut rasvaa. Saippuan on oltava venyvää ja sakeaa, jolloin lisätään suola. Saa kiehahtaa, otetaan hyytymään. Pinnalle muodostuu saippuakerros ja pohjalle ns. suopaa.

Rasvasaippua: 500g rasvoja, 11/2L vettä, 80-100g lipeäkiveä, 2 rkl suolaa

Ohjeet muistaakseni Maaseudun tulevaisuudesta joskus menneisyydessä.

2008

Suomalainen asuminen ja rakentaminen Tampereella. Kiinnostava konsepti: kuinka kauan hevonpaska säilyy?

Suomalainen asuntotuotanto-ja rakentaminen on ollut kriisissä jo pitkään. Suurin ongelma vaikuttaisi olevan rakentamisen laatu ja minkä verran se kustantaa, että myöskin palkataanko rakennuksille suomalaisia vai ei. Pröystäilyn aika on täällä, mutta tehdään se mahdollisimman halvalla, maahanmuuttajatkin näyttävät tosi hyvältä tässä kuvassa. Rakennetaan kookkaita rakennuskomplekseja, jotta Tampereella kävisi enemmän turisteja ja Tampere saisi näkyvyyttä? Nouseeko veroprosentti näiden kaikkien rakennusprojektien johdosta? Epäilemättä. Tampereella on parempi olla rikas, koska huonompiosainen saa osakseen niin näkyvää halveksuntaa, että en ihmettele masennustilastoja enkä varhaiseläkkeitä. Valittaminen on tähän mennessä ollut melko turhaa, josta syystä olen ryhtynyt miettimään, minkälaisia ihmisiä te palkkaatte ja onko agenda olla auttamatta ihmisiä eli esittää apua ja hyvää palvelua, kun asiakaspalvelu ei edes tiedä, miten reklamoidaan vuokranantajaa. Eihän siihen sähköpostiin kukaan tietenkään vastaa. Katsotaan mitä kuluttajavirasto sanoo. Vuokralainen on käsittääkseni kuluttaja. Rakennetaan näyttävän oloisia pytinkejä ja ollaan niin ylpeitä, mutta monessa sisäilma on huono eli ilmanvaihto ei toimi halutulla tavalla ja kaikenlaisia korjauksia joudutaan tekemään rakennuksen valmistuttua. Kesällä sisällä on todella kuuma ja tunkkainen ilma. Kauniissa taloissa asuvat hyvät ihmiset ja huonoissa taloissa huonot ihmiset, joita täytyy tarkkailla. Vanhassa kerrostalossa ei sisäilmaongelmaa ole tullut vastaani. Ovatko sisällön puutteet hinta, mikä näyttävyydestä maksetaan, koska on omituista rakentaa ahtaita, ilmattomia ja valottomia asuntoja kovilla vuokrilla? Itseäni ei haittaa seitkytlukulainen elementtitaloestetiikka läheskään niin paljon kuin rakentamisen ja isännöinnin kusetus, joka on käynnissä ja vaikuttaa kaiken asumisen hintaan ja maksamme asumisesta todella paljon eli osaammeko vaatia oikeita asioita ja millainen vaikutus valittamisella/reklamoinnilla on, mitä asumiseen tulee? Tiiviillä rakentamisella säästetään siis sähkökustannuksissa, siis sähkökustannuksissa, hei haloo. Ok, no, onhan se kiva, kun sähkölasku on triplaantunut.

En ole kovinkaan vaativa asuja, en tarvitse elektroniikkaa enkä parveketta, kaikkea mieluummin vähemmän kuin liikaa, on mun motto. Ympäristön luonnonmukaisuus, rauhallisuus ja perusasioiden toimivuus riittävät minulle hyvin pitkään, ulkoiset puitteet eivät merkitse tässä yhtälössä paljoakaan, joka monelle on outoa. On siis kuitenkin tärkeää tehdä vaikutus siihen, joka katsoo ja arvioi päästä varpaisiin. Itsestäänselvyyksiä tai jonninjoutavuuksia, mikä on suomalaisen asumisen taso, millaista luksusta ihmiset haluavat, mitä pitää esittää ja omistaa? Olen ymmärtänyt, vaatimustaso nousee, mitä enemmän TV:ssä näytetään remontti-ohjelmia ja Suomen kauneimpia koteja etsitään eli trendikkyys kertoo jotakin hyvää ihmisestä. En itse kaipaa kauppoja enkä liikennettä ja luksusta on luonto että hiljaisuus. Arvoja on niin monenlaisia, nykyään hyvin pinnallisia on paljon.

Että asuu kaupungin vuokra-asunnossa, joka on rakennettu 1970, hmm. Tämän pitäisi minua haitata, koska se haittaa montaa muuta ja on status-asia, kuinka asuu ja missä. Olen tähän myös törmännyt Tampereella, että on tärkeää missä asuu. Joka piirre on saanut itseni pitämään Tampereesta entistä vähemmän. Elementtikerrostalot ovat olleet suomalainen välttämättömyys, kun työt siirtyivät kaupunkeihin 60-70-luvuilla. On todella kammottavaa huomata, kuinka asuinalueet eriytyvät yhä enemmän ja vähävaraisuus on ihmisen oma vika ja sitä on yhä enenevässä määrin vaikea poistaa. Sen huomaa, kun kaksi isännöitsijää käy remontin jälkeen käymässä ja ne asiat joille täytyisi tehdä jotakin, niille ei tapahdu mitään, mutta vuokra kyllä nousee ja vuokralaisen on hyvä olla peloissaan kritisoidessaan ja valittaessaan. Luvattua hellaa joutuu odottamaan vuoden, kun isännöitsijä on unohtanut asian. Hän on myös unohtanut käyneensä koko asunnossa. Kun sama tapahtuu monen muun asian osalta, on se kovin tarkoituksellista kiusaa, mikä asukkaalle aiheutetaan. Reklamaatiosähköpostiin ei vastata, koska siitä jää todiste, kuinka asukkaalle puhutaan. TVA:lla on parempia asuntoja, joihin viitataan puheessa ja asun niissä huonompi-onnisimmissa ja palvelu on sen mukaista. Putkiremontin vuokranalennus ei tule automaattisesti asukkaalle, vaan sitä täytyy hakea lomakkeella, jota ei ole heidän nettisivuillaan. TVA on yleishyödyllinen yritys, joka tuottaa edullista asumista Tampereella. Valtuuston päätöksellä (2018) yritys säilyy sellaisena eikä tuota enenevässä määrin voittoa osakkeenomistajille, kuten muissa vuokra-asuntoja tuottavissa yrityksissä tapahtuu. Huoli on aiheellinen, osinkoja niitä haluaville mielellään tarjoillaan estoitta. https://tampere.cloudnc.fi/fi-FI/Toimielimet/Kaupunginhallituksen_konsernijaosto/Kokous_
31102018/Tampereen_Vuokraasunnot_Oyn_esitys_kohtu(64510) TVA:n sivuillakin on kauniita kuvia parkettilattioista. Jostakin syystä keittiööni laitettiin huonompilaatuinen muovimatto kuin muualle asuntoon. Oliko tämä joku viesti, mikä minun pitäisi ymmärtää? Se viesti ei ole kovin kryptinen. Jos jotakin teette, tehkää se kunnolla. Kohteletteko maahanmuuttajia paremmin kuin suomalaisia köyhiä? Kaikkea sitä kuulee.

Kun ihmisiltä kysellään gallupeissa, mitä he arvostavat elämässä, raha ja tavara eivät ole näiden kyselyiden mukaan ne asiat, jotka määrittävät ihmistä tai tekevät onnelliseksi. Minulla on tästä hyvin konkreettinen erilainen kokemus, kiinnostavasti Tampereelta, jossa elintaso eli status ja omaisuus ovat ihmisen arvon mittarit. Tämä asenne tulee hyvin esille myös vuokranantajani käytöksessä ja viimeaikaisten tutkimusten mukaan muuallakin Tampereella, kun huono-osaiset ja köyhimmät kohtaavat viranomaiset. Päihdeongelmat ja asunnottomuus ovat nousussa, asenteet ovat kovia näitä ihmisiä kohtaan. Tampereen vuokra-asunnoilla on kahdenkerroksen väkeä ja se näkyy, kuinka tällaisia ihmisiä kuten minä, palvellaan. Ulkoisista puitteista ja puutteista huolimatta, asiallinen kohtelu on vähimmäisvaatimus vai kuuluuko isännöitsijän kusipäisyys vuokraan, siis alentavasti? Melkoinen konsepti Tampere, ehkä muuallakin jo käytössä. Kuulostaa luokkayhteiskunnalta. Mutta täällähän sillä on pitkät perinteet. Kohtuuhintaista asumista tarvitaan hillitsemään hintojen nousua ja alueiden moninaisuus on hyvä pitää suomalaisena hyveenä jatkossakin. On paljon merkkejä, että tähän on tulossa muutos, koska paineet hintojen nostoon ovat olemassa. Se on huono asia koko Suomelle ja suomalaisille, joista moni on vähävarainen, vaikka käy töissä kuten minä ja asua jossakin pitää. Odotan aikaa, kun pröystäilyn jäljet ryhtyvät näkymään ja kalleuden johdosta ihmiset menevät muualle.

Naisen ruumis

ajautui rannalle. Liikkui keveästi laineissa ja kellastuneissa lehdissä. Satuin kävelylläni paikalle. Kuinkahan kauan se on lojunut tuossa? Tullut jostakin hitaasti. En näe kasvoja. Hiukset ovat jakautuneet siiviksi. Hän on vatsallaan noussut pintaan alasti. Soitan poliisille ja odotan. Harmaa marraskuun päivä. Hohtava naisen ruumis jäisessä vedessä näyttää mustelmaiselta, lyödyltä. Oliko hän joskus onnellinen? Veden väri on tumma.

Odotan poliisiautoa rannalla. En ole ennen nähnyt kuollutta paitsi tv:ssä. En uskalla mennä lähemmäs. Tavallaan minua ei pelota ja tavallani ajattelen itseni tuohon kylmään veteen. Kunnioitan vainajaa olemalla hiljaa hänen kanssaan. Maailma elää koko ajan ympärillä, hänen allaan vedessä ja hänessä uudella tavalla. Naisen keho on hämmästyttävä ja kaunis. Hän ei ole kovin vanha. Tässä alastomassa ruumiissa ei ole mitään mitä haluaisin arvostella tai moittia, paitsi ne jäljet ja tuo elottomuus. 

Odotan yhä. Ehkä poliisin matka on pitkä tälle rannalle jossa seison, jonne jämähdin vahtimaan kuollutta naista, kuin runossa, jota en vielä kirjoittanut. Alkaa tulla kylmä. Vesi liikkuu tuulessa. Veden pinta värähtelee. Kukahan hänet tappoi? Vai tappoiko hän itse itsensä? Hyppäsi veteen, kallioiden luona, siitä ruhjeet. Kädet väärinpäin ovat siniset ja turvonneet.

Nainen vedessä jäi uniini. Tunsin olevani hän, kokevani hänen tarinansa, kipunsa ja tragediansa. Tulla nostetuksi vedestä sinertävänä ruumiina veden roskien seasta. Naisen kohtalo pudota jostakin ja kuolla. Kuinka monta kertaa?

Kuulin hiekan ritinää renkaissa. Useampi auto saapui paikalle. Katselin vilkkuvia valoja, ihmisiä jotka ovat tehneet tätä ennnenkin. Miehiä, joilla oli kahluuhousut. Kuuntelin veden loisketta. Nainen käännettiin ja  nostettiin rannalla mustaan ruumissäkkiin. Hän roikkui kuin maalauksessa, sinertävä pilvi, jonka oli aika pudota maahan, kastella kaikki ja häipyä.

Ystävänpäivänä vuonna 1989, elämänsä viimeisenä, legendaarinen populaarilaulaja Vina Apsara havahtui nyyhkyttäen painajaisunesta, jossa hänet oli aioittu uhrata. Paljasvartaloiset, näyttelijä Christopher Plummerin näköiset miehet olivat pidelleet häntä ranteista ja nilkoista. Hän makasi oikosena, alastomana ja vääntelehtivänä kiillotetulla kivellä, johon oli veistetty matelijalintu Quetzalcoatlin hahmo. Sulkakäärmeen ammottava suu ympäröi kiveen koverrettua tummaa kuoppaa, ja vaikka hänen ammottava suunsa oli kirkumisesta ammollaan, hän ei kuullut muuta kuin salamavalojen välähtelyn.; mutta ennen kuin hänen kurkkunsa ehdittiin viiltää auki, ennen kuin hänen elämän verensä ehti pulputa tuohon hirvittävään kuoppaan, hän heräsi puolilta päivin Guadalajaran kaupungissa, Meksikossa, tuntemattomassa hotellihuoneessa vierellään puolikuollut muukalainen alaston, parikymppinen mestitsi, joka katastrofia seuranneiden loputtomien lehtijuttujen mukaan oli rattopoika Raul Paramo, tunnettu sikäläisen rakennusalan magnaatin perijä, jonka isä omisti tämänkin hotellin erään yhtiönsä kautta.”  

Lainaan Salman Rushdien kirjasta Maa hänen jalkojensa alla (1998) elokuvallisen otteen, kirjan alkukappaleesta, jossa nainen näkee elokuvallisen unen ja herää toisenlaiseen elokuvalliseen todellisuuteen. 

Kumpikin on kammottava, uni ei tuo pelastusta. Kenties se oli toiveuni, jossa nainen melkein kuolee, mutta tulee pelastetuksi, elää onnellisena loppuelämänsä. Hän herää kuitenkin hikisenä ja pöllämystyneenä pohtimaan untaan, ja jos ei olisi herännyt. 

Close

Avaruus ja minä

Avaruus ja minä

Avaruus ja pää eivät erotu toisistaan, mietti hän sohvalla maaten. Mutta kumpaakaan en ymmärrä, vielä.

Toinen on lämmin, toinen kylmä.
Kumpikaan ei ole minun,
en hallitse itseäni täydellisesti, avaruutta
Mitä kaikkea minussa on, maistelija
vettä vettä vettä. Avaruus on dokumenttiohjelman sisältö taivaalla.
valopilkkuja aurinko kuu pimeys kylmyys.
Valtioita.
Ihmiset haluavat avaruuden. Mitä avaruus haluaa?

?Minne minä laajenee. Mikä on minä? Milloin minä synnyin, kun tuntuu, ettei siitä ole niin kauan?

Minulla on halu pysyä koossa. Tuntuu, kuin vasta heräsin. Olen kävellyt usvasta, jossa olen ja päätynyt sohvalle, katselemaan ikkunasta pimeään.