Why violence against the weaker is so accepted? Is it too dangerous to go in the middle?

Trying to find an answer because it appears to be and have been the easiest way to manifest one’s power position and humanity irony being to behave like an animal is acceptable. To prove one’s excellence in the eyes of buddies is at the core of this problem. Show excellence via hate and violence is one way to tell tools are few and vulnerability is a shame, shaming being something which organically is part of our behaviour. We must be ashamed of certain things, bullying is not one of those things. To be vulnerable and humbly trying to understand one’s power in a different kind of way is too much to ask for many. Weak spots must be noticed and hated. Weakness being gender, sexuality, looks, fragility, occupation, background, ethnicity, religion, possession, anything, something the other has or hasn’t got or is afraid. It is a matter of comparison. For some to win is to bully and repeat, to look big and powerful. Something interesting there is in sameness and enforcing that powerful sameness which has appeal like uniforms, rock music and leather jackets. You are the man and you are correct, you are correcting, you are forcing to obey. There are men and women who enjoy having power over those who they think are weak and should be controlled. To make sure suffering comes to those who deserve it due to their weakness is the idea or bully is passing forward suffering he or she has faced. To deserve bad treatment is kind of educational idea to alter and break those who don’t belong, who dare to do and think differently, a punishment via self-made laws, rules and ideas of what is good, what is good to be. Bullying is passing forward negative emotions, experiences and continuing a history.
Bullies don’t know better because they usually haven’t been given taste of their own medicine and they truly do not understand the other point of view. It is incomprehensible so much so that the issue has to be put into little pieces and be fed just as carefully as you were feeding a baby. This goes for feminism and communism for instance, and art. Bullies stay safe among those who think the same strengthened by ideology of the traditional strong, traditions play a big part. Bullies enforce their universe blocking out all other ways of being as to support the supposed weakness would make bullies weak as well. How to know what is truly weak and what is strong: to recognise one’s own weak performance would be too much wisdom to ask. Bullies are not able to do and think otherwise because they are afraid to change, they can talk about progress and change, change happening on surface of the structures. Fear is strangely the one biggest issue here, ironically, threat, feeling threatened by the weak, by weakness, afraid of an infection and loss. Losing a game, losing wealth, losing position, losing job, losing friends etc are fears generating hate, one of course becoming hated oneself and alone. Bullies liking their mainstream universe where they have been able to make their laws, comfort and have learned that laws of their own are power, are powerful and obeyed. This is how you get ahead in the world, by oppressing, abusing, creating suffering and that is power. They have gotten away with behaving and thinking this way. One can ask how is it possible still, obviously very easily.
Bullying often is done in groups against one person. Easy deduction would be to stop being weak. To become strong might mean one should learn to defend oneself, hit back, be proud of what oneself is to respect oneself. Are we, weak ones, not proud enough? There is something wrong with us or humanity is truly realising its nature in violence? How not seem weak when weakness is to be the opposite of the bully. Question is how to rip off power off the bully. It happens by shaming as that is one of the worst fears in masculine and macho world.

So not to become a bully oneself, but be able to show strength, is something else than putting down those who don’t belong in the circle of the similar and nonstop repetition but put down bullies. We probably do not survive without use of violence, question of what kind of means one wants to put in use. Mainstream is the strong and to fit in there is to imitate, to be able to imitate is strength oddly. The ones, who do not either want to imitate to fit in or simply can’t as the idea of human in mainstream is so narrow, almost opposite of creative, one must get creative in a new way and find inner strength which will carry forward. That requires strength against all odds. To cultivate one’s creativeness is one tool to empower oneself and understand what creativeness can be.

How do you do that when you are all grown up and you think you know everything and means are few? People get bullied as adults as well, maybe even by the same kind of types that lurked at ground school corridors and classrooms. Some people do not evolve from that stage. It is too demanding a task. They stay the same and they think that is power.

Bullying is a social menace which is difficult to tackle. It must be taken more seriously as it causes tragedies and longtime suffering. It is obviously very build-in in our ways of behaving and thinking. Humiliation is something many people like doing, be it children or co-workers whom some like to shame and bully, or total strangers who look like ideal targets, anybody who shows something to laugh at, kill and violate.

http://www.newstatesman.com/science-tech/internet/2017/04/i-pictured-dude-whole-time-why-internet-assumes-youre-man

’He physically blocked my escape’: Bullies leaving a trail of destruction.http://www.smh.com.au/interactive/2017/workplace-bullying/?utm_source=twitter&utm_medium=social&utm_campaign=nc&eid=socialn%3Atwi-13omn1677-edtrl-other%3Annn-17%2F02%2F2014-edtrs_socialshare-all-nnn-nnn-vars-o%26sa%3DD%26usg%3DALhdy28zsr6qiq

GROWING UP POOR AND QUEER IN A FRENCH VILLAGE

http://www.newyorker.com/magazine/2017/05/08/growing-up-poor-and-queer-in-a-french-village?utm_content=bufferc8bd5&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer

 

Co-worker/kanssatyöläinen 2002

All we want

We want what is best for you. We want to help you make the best decision, a good decision for you. We want to help you make it easy, as easy as possible, just fill in the the gaps. We want to hide all the trouble you may have and solve them for you. We are here for you. We can provide the best possible experience there is for you. We want you to become the best you. Let us help you with your daily errands and ease your pain. We really see you, we really know you, we really guide you, we really understand you, we really care about you and your life.

s

Vallankumouksen nimi

Aika jolloin se alkoi, hetki elämässä, tapahtumaketju, tunnemuisto ja tilanteiden kehitys, ketkä vallankumousta olivat tekemässä. Mistä vallankumouksessa on kysymys, miksi, miten ja missä vallankumous tapahtuu. Kuka vallankumousta seuraa, siitä raportoi, kuka kirjaa ylös tapahtumat ja mitkä tapahtumat erityisesti. Kun asiat tapahtuvat, miten ne tapahtuvat ja luovat kokonaiskuvan vallankumouksen luonteesta, päämääristä, tavoitteista ja saavutuksista, lopputuloksesta ja miten siitä eteenpäin vallankumous pitää pintansa tai ei pidä. Onko kysymyksessä subjektiivinen kokemus, äärimmäiset tunteet jotka sanelevat mitä ihmiset tekevät, kokemus ja tunteellisuus joiden kautta asia kerrotaan vai objektiivinen ulkopuolinen tarkkailija kertoo mitä näkee, hän jolla on etäisyys asioihin ilman henkilökohtaisuutta mutta empatia ja kyky huomata asiat jotka ovat oleellisia?

Vallankumous on prosessi, materiaalinen ja henkinen, joka tänä päivänä on hyvin visuaalinen, nopeatempoinen kuvallinen spektaakkeli, hyvin usein sekava ja sotkuinen, jossa tunteet äärimmäisen voimakkaina pääsevät/päästetään esiin tai näemme ja koemme sen visuaalisuuden kautta. Huutamisen, vihaisen elehtimisen ja eräänlaisen performanssin, kivien heittelyn, julkisen tuhoamisen voiman näyttönä, vastakkain asettelun jossa valtio ja valta kyseenalaistetaan kansalaisten toimesta. Kansalaiset huomaavat omaavansa valtaa ja pystyvänsä sen ottamaan pois niiltä, joille se on annettu kansalaisten toimesta tai heidän puolestaan tai kansalaiset konkreettisesti saavat huomata, että valta on jossakin niin ylhäällä ja sellaista että siinä lähtee henki kun asiaan yrittää puuttua. Politiikassa ja kumouksissa irrationaaliset tunteet, jotka sellaisinaan ovat vaarallisia ja sivistymättömiä eivätkä saa olla ilman pidäkkeitä, puetaan rationaalisen puheen asuun, säädylliseen ja sivistyneeseen pukuun, hyvin muotoiltuun puheeseen ja sanankäänteisiin. Tunne tämä tilanne ja ole tunteessasi vahva, oikeassa. Henkilö joka johtaa, voimakastahtoinen puhuja, puhuttelee joukkoa, ihmisiä, lähestyy heitä, ottaa kantaa tilanteeseen, ottaa tilanteen haltuun tai ihmiset.

Kun jotakin on patoutunut kauan aikaa, lopulta poksahtaa jotakin poikki tarpeeksi monelta ihmiseltä yhtäaikaisesti. He eivät enää halua kuunnella vaan toimia. Kumouksen ydin on ’maltillisuuden’, turvonneen tyhjänpuhumisen, puheen kautta yhä uudelleen epäonnistuminen eli muuttumattomuuden ymmärtäminen, sivistyksen joka on kontrollia ja voimakasta säätelyä ja sääntelyä ymmärtäminen. Tahdin, liikkeen ja vauhdin uudelleen arviointi, kuka käskee ja miten, kuka minua käskee ja miten vastaan. Se jokin, joka on vaikea nimetä, kun ei enää pelkää henkilökohtaisia seuraamuksia eikä kärsimystä, vaan on valmis uhraamaan oman hyvinvointinsa kokonaisuuden puolesta jotta kärsimys, systeemi joka kuvittelee muuttuvansa ihmisten hyväksi ja kontrolli loppuisivat. Kuinka ihmiset voisivat itse määritellä itsensä ja vapautensa rajat, koska tarvitsemme huolen pitävää systeemiä?

Vallankumouksen tilanteessa tarpeeksi moni kokee tuntevansa yhteenkuuluvaisuutta ja kokee samoin miten muutosta joudutetaan tai on idea ja sitä kokeillaan. Miten valta otetaan, miten valtaa käytetään ja mikä on valtaa esimerkiksi hetken mielijohteessa yhtäaikaisesti. Kun tarvitaan muutos asioiden tiloihin on perus jokapäiväistä jargonia, mutta että todella ryhdytään toimeen on kiinnostava piste: milloin se tapahtuu, ettei enää kuunnella puheita asioista, joihin ei ole luvassa parannusta ilman radikaalia väliintuloa eli miten kauan kuuntelemme puhetta, milloin ja miten luomme sen itse ja millaisella puheella on haluttu vaikutus yhteiskuntamuutoksessa. Tarvitaan joukkovoima jonka päämäärät ovat selvät. Ison joukon on oltava yksimielinen. Massa yhdessä toteuttaa haluamansa sopiviksi katsomillaan keinoilla. Miten tämä yhteinen päämäärä ja halu toteutuu kun jokainen on yksilö jolla on oma ääni ja onko siis vallankumous paras mahdollinen keino ja sana.  Massan on pystyttävä toimimaan yhteen ja yhteisen päämäärän hyväksi, ei yhden ihmisen hyväksi vaan kaikkien. Vallankumous on hyppy tuntemattomaan, mutta lopputulos usein on jo nähty. Lopputulos voi olla aivan eri kuin oli tarkoitus. Vallankumous jäi tyngäksi, tapahtumaksi ja karnevaaliksi, jossa kansa on kyllä kokoontunut yhteen ja heillä on vaatimuksia maan johdolle ja virkavallalle. Kuka riskeeraa kaiken, oman itsensä yhteisen edun ja tulevaisuuden vuoksi?

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/mista-myrskyjen-nimet-tulevat/177963/

Onko nimi asia, jonka eteen vallankumouksessa tehdään työtä? Mitä nimi symboloi ja millainen merkitys nimellä on? Luoko nimeäminen yhteenkuuluvaisuutta ja samalla kokoaa yhteen saavutusta, joka kehittyy tehdessä? Voisiko ajatella, että annettu nimi on siemen, johon koko vallankumous juurtuu, josta on pidettävä kiinni yhteisvoimin ettei rakennelma luhistuu. Nimi kokoaa yhteen perusajatuksen, lähtökohdan ja jatkon. Se on tapahtuman historiallinen alkupiste ja kuvainnollinen idea, ideaali johon pyritään, jota voimme hurrata, johon on pyritty, perusta josta lähdetään rakentamaan jotakin kestävää ja tuhoamaan jotakin joka on ollut haitallista. Vallankumous on puhdistus/ puhdistaminen siinä mielessä. Vallankumouksen ydintä on, että korruptoitunut paha ja muuttumaton vanha ajattelu, rikollinen johtaminen yritetään muuttaa, vaihtaa ja poistaa, jotta koko systeemi ja ihmiset uudistuisivat, tavat tehdä muuttuisivat reiluiksi ja kaikkia tasavertaisesti palveleviksi. Vallankumouksen nimi on nimi uudelle ajalle, ajan alulle, jollekin jonka takana seistä. Aika pysähtyy hetkeksi kuin shokissa tapahtuu. Asiat tapahtuvat kuin hidastettuina, uskomattomina, vaarallisina ryöppyinä joita ei voi peruuttaa, ei pyydellä anteeksi. Nimeäminen painottaa asian ja tapahtumien tärkeyttä, ihmisten panostusten ja voimannäytettä joka on kuin he. He, jotka saivat aikaan pysähdyksen. Hetki, jolloin oli pakko ryhtyä toimeen, valita puoli ja seistä sillä puolella. Tietää miten toimia.

Hyvä esimerkki nimeämisestä, sen oleellisuudesta, merkityksestä yhteiskunnalliselle kehitykselle, mielivaltaisesta merkillisyydestä on Suomen sisällissota 1918, jota kutsutaan vaihtelevasti ja näkökulmista riippuen eri nimillä, joista hätkähdyttävin lienee Suomen työväen vallankumous, joka liittyy Venäjän vallankumouksiin 1905, 1917 https://fi.wikipedia.org/wiki/Venäjän_vallankumous.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sisällissota ”Suomen sisällissota käytiin Suomen senaatin eli hallituksen ja sitä vastaan kapinoineen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918. Senaatin asevoimina olivat valkoiset joukot ja kansanvaltuuskunnan joukkoina Suomen punainen kaarti, punaiset. Ulkovalloista Neuvosto-Venäjä tuki punaisia ja Saksan keisarikunta valkoisia.” ”Sodalle on annettu erilaisia nimiä, jotka heijastelevat eri historiallisten ajankohtien valtapoliittisia ja yhteiskunnallisia suuntauksia sekä ideologisia painotuksia. Tässä suhteessa värittyneimpiä nimiä ovat vapaussota, luokkasota, punakapina ja torpparikapina. Tasapainoisempia nimiä ovat kansalaissota, vallankumous, kapina ja veljessota. Neutraaleimmat ilmaisut ovat vuoden 1918 sota (Suomessa), Suomen sota 1918, vuoden 1918 tapahtumat tai Veijo Merta mukaillen kevään 1918 tapahtumat. https://fi.wikipedia.org/wiki/Vallankumous linkki josta löytyy lyhyt lista vallankumouksista jossa on myös Suomen työväen vallankumous 1918.

Hätkähdyttävyys on henkilökohtainen kokemus ja visuaalisuus on iso osa yhteiskunnallisen väkivaltaisen murroksen tekemistä. Vallankumouksen ajatus ja teko Suomessa on kaukainen ja ei ehkä niinkään. Mukavuudessa ja henkilökohtaisessa kuplassa se on kokemuksen ja historian kannalta kaukainen, jossakin ja jonkun muun tekemä, joku muu kuoli. Se on merkityksenä ja tekona jotakin mikä tapahtuu muualla ja on äärimmäinen, väkivaltainen, pidättelemätön ja pelottava. 1918 vuoden tapahtumista ja kuinka siitä on kirjoitettu ja kerrottu käydään edelleen keskustelua ja se on Suomen historian, Suomen valtion synnyn kannalta merkittävä kapina. Käsittämättömänä pidetään kuinka saman kansan sisällä voi tapahtua näin suuri kahtia jako ja väkivallan tekojen, murhaamisen tarve. Käsittämätöntähän on kuinka sokea edelleen moni on luokkajaolle, jaolle etelään ja pohjoiseen, köyhiin ja rikkaisiin, sivistyneisiin ja sivistymättömiin, herrakansa vastaan alamaiset eli työläiset ja selviytyjät ja kuka kykenee väkivaltaisiin tekoihin tai mikä on väkivaltaa. Kahtiajakautumisen ongelma ei ole poistunut keskuudestamme. Siitä ei pidetä ääntä, koska siihen on ollut vaikea uskoa, koska näennäisesti olemme samalla viivalla. Nykyään meillä pitäisi olla samat mahdollisuudet. Joten se millä nimillä asioita kutsutaan on kiinnostavaa, koska se kertoo meistä ja arvoistamme.