Sivistys on yleinen ja henkilökohtainen. Se on monimutkainen ajatusten ja ideoiden summa, joka on valmis jatkuvasti muuntautumaan ja jota on oltava valmis kehittämään. Sivistys ei ole itsestäänselvyys eikä se välttämättä ole kiinni oppineisuudesta. Sivistystä voi käyttää aseena, astinlautana, keppinä ja apuvälineenä. Olemassaoleva sivistyksemme ei ole syntynyt tyhjästä, mutta se saattaa toisinaan unohtua. Tämän hetkinen sivistys tai sen puute on kenties ilmassa leijuva haju tai saniteettitilojen hajuttomuus, kenties jollakin tasolla toteutuva oikeus ja kohtuus, valmius vaatia ja tietää. Sivistysvaltion sivistynyt ihminen ja sivistyksemme, jossa elämme kulttuurina, yksilöinä ja sivistyksen jatkajina on lähtökohdiltaan oltava oikeudenmukainen. Sivistyneessä valtiossa jokainen on oikeusvelvollinen, omaa sanan-, valinnan- ja ilmaisunvapauden, on oppivelvollinen, oikeutettu opiskelemaan ja tekemään työtä. Sivistys antaa vaikuttamisen vapauden, oikeuden ja velvollisuuden.

Sivistykset, ohjeet ja opit, ovat ihmisen luomia malleja ja keksintöjä elää ja luoda. Mitä sivistys on nyt, mitä se oli ennen ja mitä sivistys on tulevaisuudessa on vaikeampi asia kuin äkkiseltään tulee pohtineeksi, koska pidämme tietynlaista sivistystä itsestäänselvyytenä liittyen tietoon ja ymmärrykseen siitä, kuinka toimia tietoyhteiskunnassa, tietoisuuteen ja ajatukseen itsestä muiden joukossa. Jatkuvasti syntyvään ja muuntautuvaan tietoomme itsestämme, toisistamme, suhteestamme toisiin olentoihin ja maailmasta, mutkallisesta suhteestamme maailmaan ja itseen unohtamatta toista. Sivistystä on kuinka olemme, opimme ja elämme. Sivistys on se itsestäänselvyys, johon jokainen istutetaan enemmän tai vähemmän sopivasti. Omaksumme tietyn määrän tietoa riippuen ominaisuuksistamme (kuinka paljon tiedostamme jää käyttämättä onkin mielenkiintoinen kysymys). Tietynasteinen sivistys on itsestäänselvyys, koska ei ole muuta vaihtoehtoa. Itsestäänselvästi oletamme, että meillä on sivistysvaltion jäseninä oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka toimivat valtion perustoina, toiminnan ja jatkuvuuden edellytyksinä. Jokin tuossa itsestäänselvyydessä johtuu sivistyksen viettelevästä vaikutuksesta, huumasta ja sivistyksen yhteydestä valtaan. Osa helpon oloisesta sivistyksestä, jota teknologiapakko- ja viettelys luo, johtaa siihen, ettemme osaa varoa vallan lipumista vääriin käsiin. Tiedon ollessa valtaa, se, joka tietää parhaiten kuinka maailma ja ihmiset toimivat on vahvoilla, mutta ei välttämättä vallankahvassa. Toivoa sopii että se, joka on tarpeeksi sivistynyt ja kykenevä hoitamaan yhteisiä asioita, luomaan omaisuutta ja hyvinvointia ja synnyttämään uutta tietoa käyttää taitonsa yhteiseksi hyväksi.

Sivistys on arvo, joka antaa arvoa henkilölle joukossa, jossa on samalla tavalla sivistyneitä. Sivistys ei kuitenkaan ole jatkuvaa yhteisymmärrystä vaan keskustelua, sovittelua ristiriitojen keskellä. Se on kykyä nähdä oman ajatusmaailmansa ulkopuolelle, halua ymmärtää erilaisuutta ja toista, kykyä ottaa huomioon kompleksisuus, tapahtumien ja asioiden synnyttämä inhimillinen jatkumo. Se on yhdistävä sidos ryhmässä, jämerä kompleksisuuden ymmärtäminen, hyväksyminen ja huomioonottaminen. Sivistystä on arvostaa, arvottaa, kyseenalaistaa, antaa tietoa ja opettaa, antaa oppia ilman täysin valmista tietoa. Sivistys ei ole valmis, tavallaan se on tuote ja tavallaan ei. Sivistystä on kuinka sivistämme itse itseämme, kuinka muutumme, että pysähdymme pohtimaan kuinka voisimme tehdä toisin. Sivistynyttä on pysähtyä ajattelemaan, ajatella, käännellä ajatuksia ja ideoita, katsella eri puolia ja vertailla, tulla ajattelemaan jotakin, saada ideoita ja ajatuksia, jotka ovat yksilöllisiä, vertailukelpoisia, keskulteltavissa ja kokeiltavissa tai mahdottomia (En tiedä onko haikailu sivistystä. Ainakin se on hyödytöntä välittömän hyödyn tavoittelun maailmassa). Vertailu on perinteisesti kuulunut sivistyksen mittailuun, hyvän ja huonon käytöksen, ihmisyyden ja tiedon vertailu. Taistelu mikä tieto on oikeaa ja mikä väärää ja mitä uskoa. Kuka saa kunnian ja millä lihaksilla, kenelle annetaan ja keneltä otetaan. Mikä tieto on arvokasta tietää, jalostaa että opettaa eteenpäin oikeana. Millainen tieto ja taito tuo arvostusta, rahaa, aseman, työtä, lisäarvoa. Kuinka tiedon löytäjä ja käyttäjä käyttää tietoa omaksi ja muiden hyväksi. Sivistyneen ja sivistymättömän välillä on tiukka ero, joka luodaan ja tehdään selväksi. Siitä syntyy moderni ihmisyys edelleen, erottelusta, vaikka moderniuden peruslähtökohta on yhteiskunnan demokratia jonkunlainen paremmuusjärjestys on löydettävä. Luokkaerojen liudentuminen ja ihmisoikeuksien toteutuminen globaalisti lisää sivistystä ja on sivistystä. Sivistys on pitänyt yllä ja korostanut luokkaeroja, sukupuolieroja, ikäerojen merkitystä (lapsi edelleen on ylenkatsottu ja vähemmän merkityksellinen kuin aikuinen), oppieroja, säätyeroja, kansakuntien välisiä eroja, ihmisten välisten erojen merkitystä, ideologisia eroja, uskomuseroja jne., joten on tiedettävä millaista sivistystä haluaa.

Sivistys tekee selvän eron luonnollisen ja luonnottoman välille. Puhtaasta järjestä ja uskosta en sivistyksen kohdalla tiedä mitä ajatella. Kuvitteellisilla ideoilla, ideaaleilla ja arvoilla on toisinaan kovin suuri merkitys. Villin ja sivistyneen ero on opillinen jalostus ja ylläpito. (Millainen oppi on tarpeeksi ja voiko niin kysyä?) Voimme valita jalostuksen asteen ja mikä on tarpeen, kuinka oppi palvelee kutakin yksilöä ja yhteiskuntaa.

Villi on sama kuin luonto. Sivistynyt on se, jolle oppia on jalosti annettu, joka on ottanut opin omakseen ja toteuttaa saamaansa oppia kuten häntä on ojennettu eli ohjeistettu toimimaan kuin kuvana opettajastaan. Kopiona, joka annetuissa rajoissa toteuttaa itseään ja luo siten oman kuvansa, jatkeen, jatkumon, jalosteen. Villi eli luonto on pelottava, armoton, tietämätön, häirikkö ja viettiensä vietävänä. Sivistynyt on kontrolloitu kontrollissa, lempeä, viisas ja hellä. Villiydellä on oma paikkansa sivistyksen kehittäjänä.