Kenen etua ajaa valtakunnallisen päivälehden kuvataidekriitikko, joka on (vai oliko se?)(Muuten melko hulvatonta rahan käyttöä..) voimakkaasti mukana Guggenheim-projektissa. Toimittaja, jonka lusikka on Helsingin taidemuseon, usean gallerian, taidetapahtuman sekä vihreiden muusseissa. Milloin toimittaja on jäävi? Mikä on toimittajan vastuu? Entä kritiikin todellinen painoarvo, kun puhutaan henkilöstä, joka kirjoittaa arvostettuun lehteen ja pitäisi saada puolueetonta asiaa ilmoille? Muuten työskenteleekö hän myös Kiasmalle ja Emmalle? Joo mäkin olen kiinnostunut sun rakkaudestasi taiteeseen, tuntuu olevan melko syvällinen suhde. Näin kysytty taide-asiantuntijuus on hämmästyttävää. En oikein tiedä, onko se ymmärrettävää saati hyväksyttävää pienessä maassa, jossa muutenkin hyvä veli-verkosto on tunnettu. Mielestäni yhden ihmisen suurimittaista valtaa taidekentässä voi pitää korruptiona. Millaista valtaa muuten käytät omasta mielestäsi? Näkyykö se palkkapussissa? Etenkin kun ajatellaan taidetta markkinana, busineksena mitä se hyvin pitkälle on. Kenen etu on kyseessä lopulta?

Korjaa ihmeessä, jos olen väärässä. Mitä epäilen. Siinä on kato tämä luottamuskysymys aika tärkeä pointsi. Tällä hetkellä mun luottamukseni kaikenlaisiin taidetahoihin on aika nollassa. Ja miten pitkälle museohenkilökunnan valinnat ovat poliittisia, saati muuten taidealalla politiikan valta, kuinka se näkyy? Jos toimittajalla on kytkös puolueeseen niin, varmaan sillä jonkinlainen merkitys on?

Aika vitun lutusta. Niin sivistys, mikä vitun sivistys? Onko sinne perkeleen Buffaloon menijöitä?