Month: January 2012

Oho Oho! Suvaitsevaisto iskee takaisin. Uusi peli Suvaitsevais-ToTo, veikkaa ja voita!! Rakastu. Rakkautta on ..sitä on.

| Henna Timanttimetsä

Muista hyvännäköiset kledjut, tarkastetaan ylhäältä alas ja alhaalta ylös, niin että pääsekö galleriaan sisälle vaiko eikö. Ja mitä tulee väkivaltafantasioihin, ei mun tarvitse fantasioida väkivallasta, mä kohtaan sitä jatkuvasti elämässäni, valitettavasti. Koen henkisen väkivallan eli kiusaamisen fasismina, ja etenkin kun se jatkuu yhtäjaksoisena vainona pitkän aikaa esim. esim. mielipiteiden takia. Että juodaanpas nyt sille ja sillekin! Kippis. Yes, all beauty must die at some point, like this beauty. Congratulations! You won. You’ll have an art prize or two. I’m gonna be so envious that I’ll probably weep.

Niin siis jos jotakuta vainotaan mielipiteidensä takia, niin sehän on siis väärin, mut kun sattuu olemaan taiteilija niin sehän tekee siitä oikeutettua ilmeisesti jonkun mielestä. Siis se antifasistina itseään pitävä vainoaja voi luopua kutsumasta itseään antifasistiksi.

Tykkää · · 13 minuuttia sitten ·

Henna Joronen

Suvaitsevaisto, oikein ilolla käytän tätä termiä, se on niin osuva, vaikken perussuomalaisia sen enempää kannatakaan. Pipsa Palander sanoo että morjens, Have a nice day!

Hey, Maja Ka-BooM!! Don’t be afraid in that isolation cell of yours, working out naked in the dark is good for everybody. Our nude Superhero faces evil in the episode of What!! getting electric at the power plant zxzzzxzzzzbzxzbzbzbbz,, put your feet up!

| Henna Timanttimetsä

Sounds like troubless.
(indeed)

Image | | Henna Timanttimetsä

Anastasia Kinos – makea kuin kuivatut karpalot, pähkinäinen, filmnoirimainen(vai suomi-filmimäinen), luminen, kuoppainen sateen jälkeen.

| Henna Timanttimetsä
Mitä hänestä tulee mieleen, este, mutka, talvi, venäjä ja keräilytalous. Keksin juuri itselleni toisen nimen, toisen minän, tai monennenko. Itse en ole koskaan erityisemmin pitänyt nimestäni (ehkä liian tavallinen, mutta silti harvinainen, ärsyttävä) enkä ole sellaista vielä löytänyt, johon asettuisin täydellisesti, joten uusia nimiä täytyy kokeilla, koe-ajaa, testata, tunnustella. Aika keksityn oloinen.
No jaa, Olkoon Freyja Guh edelleen mun toinen nimi, se tuntuu omimmalta. (Ihana sana omimmalta omimmalata omimmalta)
| Henna Timanttimetsä

Tankkerit pelottavat minua. Näen joskus unta, että kellun tankkerin vieressä ilman vaatteita yksin valtavan violetin ruosteisen kölin vieressä. Minua pelottaa mitä vieressäni  ja allani vedessä on. Kumpikin vesi ja valtava laiva ovat käsinkosketeltavan kauhistuttavia, murskaavan. Ne pitelevät minua ja silti minua ei ole. Olen kadonnut. Tuo pelon tunne on jatkuva tunne unessa, loputon kuin laivan kylki ja vesi. Ei se ole kuoleman pelkoa, koska tuntuu että olen jo valmiiksi kuollut, ilman toivoa tai ulospääsyä. Minä vain olen, kellun. Mitään ei tapahdu, ei kuulu, mitään muuta ei näy, ainoastaan pelkään. Pelko on olento itsessään, ja se että mitään ei tapahdu, ajalla ei ole merkitystä. Asiat ovat olemassa väreinä, tunteena, ja minä koska hengitän ja tunnen, vaikka luulen muuta.

Sofar in the series of AP, been receiving calls from an Electric company for a cheaper offer. Do i have anything to offer for them? I don’t know, magic..

| Henna Timanttimetsä

Kronstadt 2001

Hi! I’m looking for an object that looks like a human being. An object being human like alive but not. The One that doesn’t care how I treat one and more importantly does not do weird things in front of everybody; like a cow, but human, preferably beautiful. Oh yes, careful pronunciation of English and typing abilities required. Also, Competition of Best Explanations of Nothing opens Right Now, Please Call my fabulous AP or send your selfmade application to siouxhie@gmail.com. Thank You. Kiitos.

| Henna Timanttimetsä

Prizes in this competition are Bubbles in the Air. Kisskiss!

Image | | Henna Timanttimetsä

Lauseita tyhjille paikoille, joita en osaa nimetä, mutta on tarve sanoa. Jonkun vaikean pukeminen, pimeän tuleminen.

| Henna Timanttimetsä

Kengät, lila hiertymä kantapäässä, en kauas niillä kävele. Kävelin sukkasillani sen jälkeen, kun hylkäsin roistomaiset kenkäni, kun hylkäsin kaupungin tältä illalta, katsoin kaunista lausetta puhelimeni muistissa: muista rakkaus, älä unohda ja  Neuvostoliittoon tai ego, siinäpä lapsekkuus, käymme ympyrää. Naureskelin itsekseni. Miksi unohtaisin. Olenko keskittynyt vain itseeni. Koen onnistumista joka päivä. Joka päivä jotakin uutta tulee vastaani. Jos joku epäonnistuu ymmärtämään minut väärin, se on hänen ongelmansa. Täytyy luopua, joten riisuin kengät, kävellä pois märissä sukissa, saada aikaan uusi alku aikaisesta valosta, väsyneistä silmistä, jokaista lihasta kolottaa, jalkapohjiin sattuu.

Liikennevaloissa joku nainen yritti seivästää minut sateenvarjolla. Se oli kuin tanssia, hän otti pyörähteleviä tanssiaskeleita sateensuoja partnerinaan. Hän näytti perin onnelliselta ja vieressä seisovat nauroivat. Hän ei huomannut minua, joten tapon kohteena en ollut minä vaan ehkä ilma. Hän leijui kuin teatterissa mitäänhuomaamaton ilme kasvoillaan. Menin syrjäisemmälle tielle, jossa ei ollut valoja. Kaivoin kassistani päärynän. Olenkohan nyt liian melankolinen, sinne aina menen, pellolle, pusikon viertä. Miksi paikka vieressä on negatiivinen. Passiivinen hiljaa hengittäminen ja katseleminen. Paikka tuo tuolla jossain. Varjo vetää puoleensa, piilo, josta näkee tarkemmin, mutta minua ei. Lauseet liittyvät tänään hatarasti toisiinsa, minä liityn tähän varjoon, joka on päälläni. Katkaisin viitteet saksillani ja kohta piirrän uusia.