Muscatel 100%

| Henna Timanttimetsä

Muscatel 100% oli tasapaksu huoneenlämpöisenä, kitalaen puuduttava. Se ei hieronut kieltäni eikä nenääni. Join silti, ehkä kipakka ohkaisuus muuttuisi useammaksi kerrokseksi ja yllättäisi minut. Katselin viinin läpi jalkojani kylvyssä, shampoopulloja, joista syntyi vihreitä raitoja. Istuin kauan ja pitelin lasia. Lähdin kävelylle naama punaisena, tukka märkänä, maan märissä lehdissä pursusi mätänemisen sininen ja ruskea, sammalet juurakoissa näyttivät olevan elossa kuin mainosten neon. Kävelin lepikossa, josta suuremmat puut oli katkaistu, lunta oli vähiten aroissa paikoissa. Se oli paikka jonkun takana, jonne ei ehkä katso, josta menee ohi kiireisesti koiran kanssa, jossa jotakin tapahtuu silti. Uudestaan katson kosteassa ilmassa loistavia kantoja, joita pienellä pläntillä on vieri vieressä useita. Metsikön päällä oli  likaantumisen ja hylätyksi tulemisen vyöry, nautinnollisen kammottava, ehkä tuo tunne kuitenkin oli vain minusta lähtöisin, minussa. Minun jatkuva tarpeeni muuttua ja etsiytyä riivittyihin ja jätettyihin kasvillisuuksiin, jotka jatkavat eloaan kaikesta huolimatta ja hohtavat valoa.