Samat linnunkakkatahrat ikkunassa kuin viimeksi, pöytämaapallon Etelänapa ei ole liikahtanut, näen sen nojatuolista, kattovalon heijastus Argentiinan edustalla.

Haluan vangita värin. Kävellessä mietin, kuinka harmaa on, kuinka monta harmaata on, miten harmaan selittää tai kauneuden siinä. Kun sohjoinen harmaa lätäkkö korostaa täydellisesti vihertävää nurmikkoa, nurmikko korostaa lunta, jonka ovat värjänneet lehtikuusen neulaset. Autonovenharmaa, kellokolmenharmaa, se mihin olen kasvanut harmaa, mummuni harmaa pinkissä aamutakissa ja tohveleissa.