This is a test. This is a wound and how it was made. The unhealing of open flesh.
Buxom garbage times a million times the time to get rid of it. 1 million seconds is 11.57 days. How long will you live, can you actually read this, where are you now, how many hours do you work per day, how many steps did you take, what kind of steps? Million, billion, trillion, stuttering fear of expressing oneself clearly, but why be afraid? Fear of what, where does it come from? Hierarchy by machinery: Human The Beast and Need for Love, paradigm of varietas, variety: you have to understand it, see it, accept it and be it.
Buxom garbage times a million times the time to get rid of it.
1 million seconds is 11.57 days. How long will you live, can you actually read this, where are you now, how many hours do you work per day, how far is your place of work, how do you get there?
Length: There are one million millimetres in a kilometre and roughly a million sixteenths of an inch in a mile. A typical car tire might rotate a million times in a 1,200-mile (1,900 km) trip, while the engine would do several times that number of revolutions.
¥ Fingers: If the width of a human finger is 2.2225 cm (7/8 inch), then a million fingers lined up would cover a distance of approximately 22 km (14 mi). If a person walks at a speed of 4 km/h, it would take them approximately five and a half hours to reach the end of the fingers. Physical quantities can also be expressed using the SI prefix mega, when dealing with SI units. For example, 1 megawatt equals 1,000,000 watts.
The meaning of the word “million” is common to the short scale and long scale numbering systems, unlike the larger numbers, which have different names in the two systems.
The million is sometimes used in the English language as a metaphor for a very large number, as in “Never in a million years” and “You’re one in a million”, or a hyperbole, as in “I’ve walked a million miles” and “You’ve asked the million-dollar question”. Wikipedia
Living in the world of numbers, with numbers, with figures, scales, scenarios, tests, tubes, cubes, geometry. In the world of plenty, multitude, richness, bigness, grand being equal to something valuable, our lives are based on measurements and how well we see what is in front of us. To measure something puts it in a place in our rational universe. Gives a meaning and place, tells function or how something works as being as big or as small as it is in a relation to others similar in comparison to difference. We need to find the similar which pleases us, something to relate to and tell what we are not. What is me, what is within me, how do I work, what is the smallest piece of me? What can I do? What can a human being do? To do and think is the measure of me. What can I do, what am I able to learn to make and who tells me what to do, I am able to do. Should I obey? Yes, I’m humble servant to what really is. Why would anybody else define my doings when there is so little understanding of what is and who anyone really is? What kind of hierarchy inhabits around me, puts me in my place, or I think some forces try very hard to. How do I take place of mine and define myself, know myself or think I know myself? What kind of slaves or machines are we (very good ones, very good.). If we live in slavery without probably being alerted, not noticing or caring much about it. Or are we too scared to change the situations of ours. I always wonder what are we scared of. To live in fear, stop for heaven’s sake. What will happen to us if we step outside.
Calculating the possibilities of survival after an atomic attack. Counting my hair. How many cells do I have and isn’t it heavenly I survive without needing to think about them and their action? So this is a difficult task for me to get inside the world of numbers (When did I leave it? Or when was it introduced to me thoroughly?) and maybe understand how the world works or working makes it, makes me possible, makes us as we make it. It has taken me a long time to realise where numbers come from, what are equations, theorems, a language too difficult for many, what it means. History of Mathematics was not thought at school and I didn’t realise the beauty of numbers until now that I understood that Physics and understanding it was so vital of understanding existence. Hah. Everything and everybody by numbers and movement, reactions. Numbers entail order, amount, structure, aristocracy, hierarchy, secrecy and the truth, reality and mystery, mistakes. Those who understand and those who don’t.
The use, to use, utilise, make things happen. What things? Mobilise us, make our lives faster, things in our lives to happen rapidly, information to pass forward, to let know what happens, why and when. Knowledge and how far we drift from it the more we have exposure to it, access to it, what are the things we want to know and things we don’t want to know. What is important to know and what we need to know. There are people who don’t want to hear about the bad, the ugly, the truthful, let’s concentrate on the happy things and have a cup of something. The easiness of not knowing is a kind of relief and stressless state. To turn one’s back to the pile of thrash for example. Someone who has not seen the struggling and the pain will be shocked and someone who has seen those things a lot is used to bad things, expects them to happen. It exists in my world, the bad. Is that how it goes or is it different kind of struggling and pain we all experience being unable to connect, because we either minimise or do not see other people’s struggles or don’t want to get involved? How do you suffer, is your suffering big or small, do you make it known for others or keep it to yourself? What makes it big or small, do you talk about it a lot or not at all? How to measure the amount and intensity of one individual’s pain? What creates pain? Is it the shame of not knowing what it means or just because of hurt? The opposite of pleasure, lack of pleasure or inability to understand pleasure. How much pain can a person take, like when tortured? Sure, ache is different with different reasons. Some take more than others. What causes ache in people’s lives? Why is life so full of pain caused by hurt caused by suckers and motherfuckers? To kill, to murder, we want to see murder to see someone suffer. We want to see suffering to ease our own hurt. To see fear on someone’s face and laugh at it. I’m glad it was not me. To that person who is afraid. Why is causing pain like a machine in us? What is the machinery in us that ticks pain. It is machine-like activity that is fairly easy to guess and calculate. How certain kind of people think and act, in which social level, with whom are you seen with. The rules and hierarchies moving people and their mind tick like clocks. One cannot make a mistake once you know the patterns how. It is dangerous to see through. Unavoidable, inescapable quality of human life, suffering and how people survive and learn. If you suffer you must make the other suffer too. Could you learn away from that feeling and the need to revenge? To let know how one feels inside, a circle that never stops. Revenge, ignorance, selfishness, indifference make people function and create hate, war, famine, death and poverty. It is to blame human nature and it cannot be changed, shit happens? That is how it looks.
How everything happens, everything – saying out loud is tiring, the all and what we know about it what is around us and why it happens as it does. Not a break, not a sigh or time to rest, but observe and know more and think how one changes and absorbs. There is no time to stop. This is to understand what I know or think I know, what there is to know.
This is calculating the possibilities of survival during and after. Probability of survival estimated is like planning a trip to. Asking questions, questioning stupidity, which is thinking of knowing but still not knowing much, but that we are machines. Western heritage is about knowing the truth, what is right, being on the side of facts and what is good. It is the heritage of Christianity and science, history of conquerors and winners. To rule as a white male, a meat-eating hero, the conqueror who says rabbits eat vegetables. Is it to say you are better than the rabbits, it doesn’t show. How you evolve tells how good you are, not what you think you should be, but you make of yourself and stay that way thinking this is the best there is, a state of evolving. Do I have the same goals, the same direction as everybody else? Which strange goal I’m part of, where does it go and what is it, this goal of ours, this conqueror we still desire to be, where do we want to go, this set of systems we have created. I am a living system in the set of systems, we are bunch of systems systematically and without a clue trying to calculate the ways to manage, but not knowing, shooting in the dark still. I am puzzled. Systems that aren’t serving humanity and nature, but destroying them are strong. Softer ways somehow do not easily win. Is it possible to get rid of systems that we have created and build new ones? Dependency on money, vehicles, machines, electricity, food supply, media which make high-speed a value. Could we live without this regime of speed or just have few of them? It is a question of what we want life to be. How we want to live it. Fast, hedonist, proud, ambitious. Do we have to give up everything of that wealth we have made to save ourselves and others. What do we essentially need? What are human needs? Is it speed?
1.Heart of a superstar. A dream, an obsession, what is the impact, what is the thing wanted. Introduction to sex-filled culture that is not able to shake sexism off. 2.How can a woman be powerful: Her figure, waves of her. 3.Marketing her forcefully, emancipation to have it all. Personal problematic of womanhood, race, size, voice, body parts, attitudes towards feminine and intellect. Diversity there, what kind of voices do we hear and what is silenced?
1.Heart of a superstar. A dream, what is the impact. Introduction to sex-filled culture that is not able to shake sexism off.
A popular more than agreeable person called a star when she is in the spotlight is something to idolize, envy, look up to and imitate. To be looked at is a curious place. What are we looking at? What is in the person we see first? How our conceptions and biases work and get formed via celebrity culture which highlights talent which sometimes seems a bit thin. Is it a persona or an image what is wanted a person to be and what is the self we like to emphasize but to my understanding do not fully accept or comprehend? What is the mystery here or is the issue that there is no mystery? A place of high expectations and to die for. Womanhood is like a corridor where goals are set according to how much adoring and sex appeal one is able to achieve. This feminine mind is a tunnel where prize is the perfect life defined by images, so tunnel vision is not only a male characteristic. To want that image given on you, to be you as it is something professional and authentic-like, seems to be within reach when your body is shaped into ideal form with all means possible, making a woman a package who still pleases those who watch her, pleases herself because she is liked after what she has done to herself and that there are people watching her as nothing is wrong which is pleasing to her, everything is right. No mystery here, how do we prove the pointlessness of all this torture and culture of pleasing the eye which is sanitizing the female? Only thing mysterious is how addictive and thorough sold ’perfection’ is as it is seen as an individual choice, which it of course is, creating persona that is interesting and truly amiable but dislikes herself. Sanitizing women is about getting rid off ugliness on women’s bodies which is hair, fat, colour, asymmetry to find harmonious body. The whole process is anything but harmonious, it is a battlefield which does not lead to harmony or symmetry it just looks that way. For human mind to find harmony in variety and the thought that flaws we see are part of harmony is difficult to accept. We want to demolish visible flaws which we think are ugly. The very idea of how aesthetics of the contemporary people gets made is disturbing or when do we begin to control ourselves and look for fitting in and why we think we should?
It is voluntarily to want the place of an object as it is lucrative to be one, to be a desirable product but human, vendible living machine, cash apparatus whose income is one cause and effect, money followed, listened to and listed. One after another constantly appearing to keep the entertainment industry happy, happiness being the ultimate goal which both happiness and unhappiness and how did it get that way is the interest of the media. For instance how unhappiness/life comes across successful people and how we like to know all about it. Does our curiosity reach further than voyeurism and poking, does this result self-reflection or just posing a mouth to feed as we are curious for a reason and this is entertainment. My interest lies in the desire, what brings us joy in the visual and what kind of visual are we creating which is the joyful or otherwise something we like so much? Also, it is interesting how we judge people according to their gender and what gets revealed of them who judge and of those who are judged, it is the thought that someone under evaluation and judging is weak, vulnerable yes, but weak very possibly not. It takes a lot of strength to want to be judged, or even unwillingly endure judging from day-to-day.
How men are manly and women are feminine in this picture, how they make theatre of their gender and media presence or desiring that spotlight. What makes a stupid cunt is only to follow instructions. A victorious businessman or woman who can be accomplishing and making a fortune, being a mastermind of his, her plan, has also been following instructions to culture and has exploited them to his or her benefit, this is what is admirable in celebrity culture for many. How does this exploiting happen? Celebrity still has something of his or her own left which is their power. The stereotypes are there to abuse as media is more conservative than it should be, change there is also quite deliberately slow. Do gender roles and stereotypes wear off as women have to behave like men to achieve the gold medal pedestal? Can we rise above of what we see gender is and think it through to be more flexible and imaginative? To want to see the same over and over again is something happening, change is there in a way and something we might eventually get rid of is the narrowing of human tightly and neatly. Or is this the very issue the simplifying of us which we like, a hero but still an everyday person, unproblematic with opportunities? Women who do not play according to the script and assumptions in real life or within celebrity culture are categorized crazy, unmarketable, the word mental is often in use, stupid, weird, difficult bitches who deserve their ill-treatment. But to see difference an opportunity is the it thing.
Of course, ill-treatment comes for all, it is seen a possibility to abuse someone who is stepping outside the box doing out of the norm thing, a weakness or illness to exclude. Being gay or being caught with a prostitute are delicious topics as they still pose something to hide, be ashamed of and be secretive about. What is prostitution in comparison to entertainment industry as it is one wonders. It is very much about sex and selling it.
To understand the scope and meaning of sex in our culture is to live as a woman. It knocks out the easily thought suggestions of rapid change. The thinking or not thinking, calculating and manipulating behind there is felt and what is not lived because of unwritten rules women must follow in fear of punishment. Change is not celebrated or variety, open-mindedness can be found less and less and art for example scandalizes sex although naked body is its number one topic and sexism is very much alive, denying it does not remove the problem. How important sex is to us and what it stands for reveals itself in how obsessed and flammable the topic is and how hypocritical and blinded our thinking can be. For example, YouTube has a ban policy against nudity and sexual content but obviously this does not apply to music videos. A force in our culture which we must face and feel is the denial of pleasure and on the other hand indulgence as much as is possible and afforded. How do we do the facing of our urges, acts, pleasure-seeking, right and wrong and what do our desires mean for us and make us do create a whole cultural backbone or book of codes to know. What is the moral guide and authority there, what is our own knowing of sex and sexuality, our attitudes towards this undeniable thing in us, what about it must be respected, restricted, understood and what do we fear about it. Fear is to be exposed and violated, humiliated and abandoned, left without, ignored, hurt. Into what do we grow knowingly and unknowingly as it seems there are patterns that repeat as one is born female one is born into assumptions which are extremely difficult to alter and fight against. Having tried answers found do make one go bonkers as assumptions are as stupid as they can get. To go with the flow is a safe bet, maybe, but is it the right one, definitely not. To go far gets interesting meanings for women, how far can women go and what are the goals for women, why are women any different from men in regard to capabilities and interests?
Woman or girl walks down the street, she is looked at in a certain way. Why can’t you be happy about how you are wanted, is the question asked. I bury my face in to my hands and I can’t believe this is happening. Woman and her role is vitally important in understanding humans, the violence she faces because of her gender, because of this violence and constant knowing of that she is a target woman should be happy. My definition of happiness is different. Everything on her is a message, she is a moving message. How these messages are read and what does a miniskirt mean makes living as a woman complicated. It can mean that man can put his hand in between your legs and think you must like it because he likes it. Having your hair open can mean you are in a good mood and enjoying your blessed freedom. Sex is violence and aggression, it is to take over and own, define to death. To be vulnerable is to get hurt and grow sick of all this. System justifies men to be the wanting part by which women are seen as servants. Sexism in Finnish culture has been hard to tackle because coherence within the male group is not against it. In a group, males cherish sexism of theirs, it makes them manly. It is their right, tradition, fun and nature. Female point of view is laughed at as it is weakness. Calling women and girls whores is normal. It comes effortlessly without shame for the male, shame is always on the female part. Woman is invalid and handicap who is not defended especially when alone. A woman invading spaces for men is a mistake of hers. This attitude is clearly taking place at workplaces where women go and do men’s jobs, they steal jobs from men. Naturalness is emphasized, natural power and physicality of men, the unnatural gay culture is openly hated. Feminine male is weak and not a true man. True man is nevertheless a myth and cover-up, fragility is too much to bear and be shown, but it is there, of course we are not machines, yet. To make it simple cover-up is a lie, a pretense to keep alive the myth. It represents the things that can’t be seen in daylight and admit to.
What do women contribute to changing this? It does not happen by taking sides of men as women can use sexism for their ends. To take on beauty ideals that please male gaze is part of this sexist culture, that is weakness when it is the only way to find confidence. Lack of support is telling misogyny is rampant and female body is factory goods. What women could be giving to each other than the hate? When culture is more into hating femininity finding your way gets lonely. How do we own femininity if it is for pleasing purposes? Banning openly sexual feminine might be working against women. How could female sex be celebrated in any other way than sexual and open? Hating and loathing the feminine women because they stick out and are unashamed. Damage is to celebrate and make more damage as damage is what is the threat here, to be damaged goods. For many being born female is the ultimate damage and disappointment as we have our individual preferences and rules for feminine. How is this hate possible today and continues to live? I have been wondering as male dominance is enforced and chances for women’s voices reduced which voices are to make a difference favourable to women and children.
When woman is not having sex, she is a nun or there is something wrong with her, she is repulsive, frigid, cold or pathetic. Sex defines her, how she rejects or welcomes and what there is to reject and welcome. Something negative is there and must be found. Woman who is not utilizing her asset her femininity in the normal discreet way is weird and can be openly shamed a whore. Woman still must want a man but not too much, you’ll be seen a nymphomaniac, again via illness. She is the weak one who wants to be penetrated and must like it and this is like a joke. This is what you want, isn’t it, is the question, when man sends a picture of his penis to a woman online. Obviously, many think they know what woman wants and that is the obvious flaw in their thinking. The total misunderstanding, underestimating and misjudging of the female sex is in reducing her quality only sexual. If she is not wanting this she is ignoring the best thing life has to offer her and denying male pleasure makes men angry. The fucking is very much that is male but it can be imposed on females as something women desperately want and can be left without and there, women are weak again hanging on to men for rescue. Her place is the place of being desired by man, wanted, look at, evaluated and rejected. Ignoring or opposing this mind fuck is nearly impossible, aggressiveness and sadism is thorough and justified. Her fuckableness being the currency she uses, she is evaluated by women and men equally and that evaluation she must also do herself on herself. She must know what is expected of her. Do the right thing but nothing is right.
To find perfection there must be something done wrong, as Žižek puts it: you might think to lose couple of Kilos you would be perfect, but what then what is the perfection. If woman does not look like every-woman, a role is invented for her by which she is ailed, it is almost impossible to accept her as she is. She must be moulded. Nevertheless, the wrong is in her with her it is not in the culture, how woman is treated and viewed, how she treats and views herself. She makes us look at her and it is her fault, she looks at her and what happens when she looks at herself? To think what is love and where sex fits in, the beginning or end, does love justify sex and why harassment is an operation which is also justified and questioning is seen hateful. Why make women feel threatened, just because they are women and not men? That is what is done to women, made them feel scared, timid and unmovable. Paradoxes and contradictions there get lost for many, as well as for me. Repetitious mind games that genders must play strike as really odd, cruel abuse of power and vulnerability.
2.How can a woman be powerful: Her figure, waves of her.
Faces are changing but something more important is not that much. Standards for beauty, what is success or good entertainment or what it is to be good, how far can we go in being spectators of public figures and how we perceive our position as spectators as it is justified as a right to have. A trend to keep up with, speed and a sparkling idea, embodiment of a kind of perfection which must be matched or if not it will be noticed and talked about, flaw is horror. Neuroticism is part of this system and it shows which rises questions. The same questions are asked over and over again which concern eating, dating, weight loss and marriage. Exceptional people whose blooming sexuality and eroticism are at the core of this event even though there might be art there these famous people do for work. It is their sexual preferences, sex appeal and lives which are seen as more important to headline. A tale of her that needs to be told is how she maintains that image of hers and what goes on behind. That is one kind of shuttle into vast space of a market where all the stars may shine for us and share their blessings like refreshments we cannot live without.
Legends to look up to, astronomical positions of stars making fashion, future of what moves us or does not. What the mass of people like to see and hear, will see, hear and like, remember if making memories and moments worthwhile is the business. Stars lead the way as entrepreneurs, talents found, visionaries, makers, wisdom there is popular culture banalities, truth tellers, maybe, storytellers, wise men and women who taste the sweetest fruits of mankind and capitalism and get our constant attention provided by media, kindly. Fame and fortune, full house and flush, flash of spotlight, hurry for a new trend to make a difference, business and action in the middle of it all, moving forward. In the middle of it all are Swarovski crystals on stockings, strings and on toned bodies moving as moments of pleasure happen for the audience, creating the moment of now, witnessing and being part of nowness, a kind of freedom experience where everything is possible, which reflects this day, fantasy and values of ours, rush of ours to get instant gratification, importance and joy. Fun of having a tiny grip of life’s nonsense, lightness and puffing breath of meaninglessness, heaviness in a way and away with it. Circus of big money performers pays off bringing moods and something to dream about. Celebrity culture is all about recycling clichés, idols, idiosyncrasies, stereotypes of gender roles and body language, dance moves, sticking to straight sex and relationships, secrets, weddings, surviving break-ups. Picturing a fantasy of a perfect life in music videos taking a stand, interviews and paparazzi shots and portraying happiness and what is success: it is to be seen and being paid for it. Things people wish to hear about and dream of on a very infantile instant gratification kind of way, a primal level of penetration of what?
Who is the most outrageous, who reveals most, in a way groundbreaking but not innovative, revealing the most, sexiest and fuckable babe who can sing, oh. That is something spectacular. Nothing too difficult, stay simple. Who is the most wanted piece of ass is easy to understand, it is the very basic urge. It is a modern world sickness and therapy in one package, without healing. At best art of entertainment offers contemporary society a possibility of studying mind itself if we were willing to take a better look at ourselves. Limits of what is tolerated, how women are treated, how they want to be treated and seen, pinpointing the achy spots there on display if you know how to look. Taboos and prohibitions there are concerning womanhood and sexuality and are inescapable, practically force-fed. Sexism, rape, violence, diminishing, teenage pregnancy, abortion, racism, inequality and in Beyoncé’s case modern-day feminism to tackle hard issues sure, and to make love for all. She loves her husband,(which is good to know, note since feminists are known of hating men). Strength of women is in their sexuality and how they are in control of their bodies and how body is presented is the message. Human rights of women, which are the same as everybody elses’, are important. Freedom of speech and freedom of expression are almost there behind the corner. How critical big money entertainment allows its stars to be depends on how successful they are. How critical big money artists actually dare to be – not very or not at all. To be critical towards the business world and society does not prevent from being successful, or does it? Feminism surely is the strong hate word, banned ideology. Controversy and heavy critique can make tsunami-like response in sales. Who would want to change a world that moves with such easy recipes. Place for criticism is easily found. It is there by feminists, anti-capitalists, socialists and anarchists and is targeted against the full-blown pornographic imagery of entertainment, which also represents all of the business world, all of economy. One can see erotic self-expression as freedom or exploitation, admiration for notorious crime-filled underworld, prostitution, drugs, guns and fast cars and hot babes in furs in tiny swimsuits sucking their fingers. Power of female entertainers is much boosted with explicit contents, leather, pvc-outfits, clear references to prostitution and other dangerous living. Not much is left for imagination. In a way music videos work as short movies and they should be viewed as such. The art of video is art of advertising. All of the movie is an ad. Direct tutorials of how to live, narratives for youth of today. We are what we consume. Maybe power of this kind which reaches tens and hundreds of millions of people can be questioned rightfully as it should. Are we worried who is under influence and how do those affected take the impact, message and cultural load given? It seems so very light. Or should it be called cultural task of figuring out moral codes and what to do.
Luring pictures of a way of life with riches and enjoyments make an odd parallel universe and it leaves the millions of individuals wondering how to get there and should we. Main subject to argue being the objectification of women and that telling that they are in charge, misogyny and discrimination of women is a hard one to solve. Conversations can and must be taken over, over and over again what is done to women and femininity if anything, what happens to it? What is control in this picture? What can and must be expressed in terms of sex and gender? What remains unsaid, what is too touchy a topic? Why there still is such naivety about expressing sexuality as music video prove, which stereotypes reveal and why am I bothered by this as change there is more happening in body shape than anything else? Naivety that brings out immature brutality is the issue. Why those who put sex in front rely on naive lust and fantasy and call it liberation? Woman crawling on a beach like a horny animal means she is free (Beyoncé on her video Drunk in love)? What is she portraying is a famed woman on her way to her husband saying she has been drinking and thinking. Some kind of everyday imagery which I can like or dislike? If anything, the ordinary is there.
To create monetary value of this magnitude we have to define perfection, frame it, follow the idea of simplicity stereotyping characters. Perfecting money-making machinery is to take and make explicit content for all viewers. What do we want and how do we want it is what we need to know how to get it? Define sexy, sexy defining, everything as wealth and possession is what we want. That is what we need to be, in charge and owning. We have to define the body and get it, measures to get it for ourselves have a cost.
Stardom is all about the journey and how it is made and told, a trick of posing, trick of luring and possessing. Beating and eating one’s opponents and to become imitated and imitate is to admire. Is there place for truth in this competition and know what is good? How about virtue? Not to worry, virtues are well represented in the tough field of music industry, women there are Madonnas and Holy Marys. The thing is how to define them, their ecstasy. That is the way to look good in the public eye, have respectability of not revealing it all. How to monetize everything and that is the biggest virtue of all, other is secondary, unless it serves becoming rich and famous. There is truth to human nature here which puts self-interest at first. It is truth of theirs who make the contents. Truth of one’s own is a kind of secret issue, which no other completely knows about but is guessing. It is everybody’s own truth which people live by? That is the ideal, to live a lie but be confessional. There is some truth to that people can identify as confessional TV is the reality. We get our morals and ideals as we are educated by this the society and this strange family we belong to. Virtues get redefined as much as do lives we want to live. Fairytales and dreams do come true reflecting reality which is harsh. This is all old news and repetitious patterns of what is human desire, folklore to continue, cruelty we possess and the infinite mess of human psyche of wanting to be adored, successful and listened to and is a never-changing tune. It is to avoid boredom by having lots and things to do. Celebrity and pop culture change all the time, but what is the change other than new faces, gimmicks and beats. People, who want to move away from silence and loneliness, away from being forgotten, seem compulsive escapists who are dictated by fear of FOMO.
Do celebrities now have other things to say than the stars before them in history? There definitely are more of them, of stars. Exposure is extreme as is the need to be there. That life is more than just work seems impossible because we are brands. It is an ideology moulding our existence effectively but to dare break that mould is a must. That we are allowed to enjoy ourselves in this way as we are is ludicrous, embrace ourselves and do whatever we want is of course a seductive motto to live by: we can do what we want and know what is enjoyment. Are celebrities looked up to because of their message and the fact that dreams do come true, because they bring real amusement, are truly approachable, intellectually interesting, calculating and aware as we should be, produced objects as we should be, themselves and natural, or is there just a palette of plenty which is overflowing of whatever might sell and whatever urge qualifies? A give and take, a shot in the dark as we are desperate. Fair bargain is not the deal and amusement for one’s soul can get boring, to have fun, to dance and sing along, enjoy for a while.
A successful pop diva is in control without anybody’s permission doing her thing. She likes what she does and is good at it, what is the good? Is she in search of something new, original expression, invention of hers? To invent again something that works so beautifully in repeat, to invent beauty and energy. Feminine seduction via curves, clothes, videos and flying hair, fierceness and walk infant of everybody. Is she looking for a perfect match which is her husband, ecstasy between her and the audience, expressing herself through erotic (exotic) dancing, tiny wardrobe and emotional lyrics. Is her desire to be penetrated in public by her husband? Is she being raped by looks revealing more than gossip pages do? She penetrated, the one who works a penis as she appears to be and is in charge. That is a domino act. She has multiple roles to choose from and she does work both ways, being pleased and being a pleaser. She is a receiver and provider of pleasure so honey and bee is accurate metaphor. A bitch and public whore speaking her mind, saint mother, a wife and a business woman who roles all professional pop stars must master and state on stage and in real life. It is mastery of womanhood and presentation. Mastering and toying with ideas and ideals. You cannot do music with your clothes on. All that she can be is what she is, what you can see. It is expected of her to have layers to peel, veils and canvases to fly with her hair with the help of a wind machine. Multifaceted public image to talk about make an interesting personality, who is she we wonder and want to know. Someone, who is not emptied at one stroke, with one look, pages of magazines. There is desire to fill up the world and airwaves.
3.Marketing her forcefully, emancipation to have it all. Personal problematic of womanhood, race, size, having a voice, how body parts are us, attitudes towards feminine, talent and intellect. Diversity there, what kind of voices do we hear and what is silenced? Why do you dye your hair blond?
What is talent? What kind of talent has value, whose talent is noticed? I ask because talent for artist, to become an artist, talent is something person has to know having and it must be something which definitely evolves all the time. Knowing what to do with what one has no matter what anybody says and everybody will have an opinion, I guarantee you. Also, society places talents into categories important and less important meaning money-worthy and not, primary being the tech and mathematical skills, those are to make a career that produces trustworthy employees in the eye of society, respectable, money-making career-focused citizens that benefit the economy. Artist is on very shaky ground as it is the irrational, emotional, even sick and an untrustworthy character who is expected to fail, and money comes or usually doesn’t. What kind of package is needed to be in the talented category? Does an artist need to have a statement of her own to be sold or is it rather no statement at all, at least a political one? What kind of message is the sellable one? A PR strategy which leads to success is a curious one and it varies within arts. Provide stories and solutions, behaviour, coverage and narratives of lives lived preferably by divas, destinies and making the world a better place.
Times of moral crisis: Explicit contents, sexuality for sale and how it adds up with feminism and art. What does feminism represent for a pop star and for the music industry? How can feminism be implemented in any other way than refusing to work as a sex goddess or is the role of sex goddesses included in feminist frame as choice? It is good to question patriarchy from that widely seen and admired position, it is not useless. Question still is what changes in that process and using words that scare people such as feminism. When an idol who is also a sexy product and begins her feminist practice in her work it raises attention and questions, or has it been feminist all along without possibility to declare it?
To begin a dive into the world of Beyoncé is to begin with what it is that she represents and what is the place she is at. Her skin is the first issue, her voluptuous body supports her music as she is very much visual as vocal. To analyze Beyoncé is to analyze the whole of pop celebrity culture from a female and a black singer point of view, from race, origin, scenic point of view, art and sex combined. She is part of something and has brought a lot of new with her such as her extravaganza and not giving a toss will the political effect, her sales. She brings in the political side without it being strange but organic although it is flammable, explosive and pushes to look at her making others to do the same as it now is safe to do so, at least safer than before. She is with the whole of black community, she is not alone in this. Safe is what pop stars are usually all about, a comforting voice and sight, message and vision to dance to. To engage in feminism which threatens all of the values entertainment stands on and men especially, causes all kinds of reactions as is expected. As pop wants only the adoring wave of consumer love feminism is not the place to cash in. Popular culture which today strongly parades out from the United States is political. Music business is still sensitive to women being political demanding their rights. It is the one industry that thrives despite financial lows but how much experimenting is allowed for artists must be asked. Glitter and gossip stick like glue and scandals sell and are for many the blissful ignorance people like to grant themselves taking peeks in to grand lives with voyeurs’ victory and thrill. To give a remark or thought on anybody is a right to have to feel better than, critique is different from ranting. Culture of ours, nature of ours is to be interested in other people’s affairs and have an opinion. Entertainment making people famous, celebrities and brands are money-making culture which many want to be part of. Fame is obsessive, addictive and tempting, it is a perfect stage to be outrageously political and critical. Culture of prestige and opulence is so attached to our daily routines as spectators on the side of all that is everyday, our commercial capitalism being vividly flat, that it could be strange not to have the phenomenon of far away beautiful people and their luxury to watch. Stardom obsessed with the surface, the spectacular shining thing making money and preserving eternal youthfulness, it would be foolish not to use the opportunity and have an agenda of political.
The US and GB probably have the most followed musical scenes world-wide with massive PR and machinery that produces selection of stars made possible by endless media coverage, competitions, gossip and chit-chat and social structure that makes people pursue grand dreams which do not take note to class issues, to be grander than themselves. Interviews, documentaries, photographs, imitators, fans, fan art, gossip, stories, dreams, shows and how to become a star tutorials: how to be like a famous person with healthy appetite and an attitude. Stardom cult is defining the whole of America and Europe and has a significant meaning economically, psychologically and culturally. Religion with gods and goddesses is a significant phenomenon for the whole world in good and bad. The essence and idea are our need to be adored as spectacular and unique and the ability to fall in love with an image, persona, character, actress and to know that image, relate and feel free. To make the image your own, know it by heart, own it. Our need to worship images tells how much our thinking is guided by what we see. Today we are shown a lot of visuals and it is a fanfare. We are quite fragile in the sense what comes to being manipulated. We are put in a fragile situation, inescapable, unavoidable. Easy to manipulate is what we are desired to be (lack of confidence is an easy target) and wanted to stay that way. That is what Hollywood and music business is about, manipulation of souls and minds. Where does the industry want to lead us or push us? Is it the logic of business and politics today, take the public by leash as people need to be led? We are told to be nice and you’ll get candy.
Entertainment disguises itself as rescuer of hearts and souls with message girl-you-are-sexy when you do this and you can do whatever you want when you are like this girl in this picture. One has to want the right thing, be the right kind. There are particular right things that we pay attention to, sex, money and fame, popularity, positivity and love with tiny inch of philosophy of how to be a good person. We like to want what we see that glorious person has and be like her for a moment. To get her like me, to get to be like her. How much people control their desire to identify as a pop star and what does it tell of a mass of people who want to identify with a singer and image of her. Is it a secret desire, a fantasy, sexual or ideological, or is altogether naive to think people are that dissatisfied with themselves that they want to replace their identity with someone’s on a magazine and on a stage? Someone heroic, who teaches a mass of people to be heroic and stand up for themselves, be creative. Maybe, but when one takes a look at what kind of influence celebrities have on what people wear, eat, drink, how people like to live and do for living, how much gossip sells and is followed, the image of what is going on in people’s minds is crooked and infantile. Question is how creative can one be in frame of such order of strict perfection? What does it do and why does it do what it does. How has it become the way it is? What kind of women succeed in that particular business and what could be called success? Success cannot be minor. It has to be grand. Music industry is one of the most lucrative businesses if one manages to hit the jackpot as Beyoncé has done. Should we start with her passion for her art and what she has to say. She has a very similar kind of message as many other female superstars in music: female strength, expression of her sexuality and why is it important one may ask. To pose and act female strength in a manner it does not fall flat, but has a figure, a form in a thin world, not a pancake. Body that wobbles in right places as it is shaken in a dance. Furious, decisive, girly with attitude to illegal scale. Spread your legs, show your legs, shake that tush, reveal your skin. We imagine your bush. It is now internet’s basic method, a celebrity procedure, image galleries all over show this so what is new? A production line of lookability, likeability, profile managing, success managing, a celebrity survival game, which is also our survival game and we appropriate the methods of the most successful.
Who will make it to be seen. Essence of celebrity culture is to be seen and desire that, to stand as an ad post. To stand in front of all on a wall covered with company names, in between of photographers and a fence who snap pictures of these ladies and gents on red carpet. How and why someone is powerful, more powerful than most is a tricky issue but this is power. To come up with conclusion and decision on influence that a person has. How that influence is measured is an interesting case of visibility and earnings, which are public information largely on display stating the fame. Is it due to what that powerful person has to say, possibly some. What do celebrities who now get the most coverage in media have to say. What is their message? What is the message of celebrity culture as a whole? Its influence is massive. Financial winnings made within the culture of entertainment for the artists and their creators can be whopping. Industries flourishing out from movies, sports and music such as fashion, magazines and other merchandise do well with right face. What is the real power here is an interesting thing to go through. Could the answer be as simple as who does best financially and what kind of message does that person have. What kind of story and continuity person’s career has had and will have. Future prospects and who is listening. The list of the most powerful celebrities by Forbes from year 2014 introduces Beyoncé the most powerful celebrity. Grounds for her number one spot lie on her 95 concerts, the released new album called Beyoncé, her fragrances Heat, Pulse and Rise, clothing collection, which all contributions have been financially very successful. Estimated 115 million in earnings during one year is according to Forbes is an extremely powerful thing. Since 2014 her earnings have kept growing. She is made of gold, is golden and a high school dropout who has had since early age support for her talent and dream, so I don’t know what the self-made means at this point. No celebrity is self-made. https://www.forbes.com/profile/beyonce-knowles/ https://www.forbes.com/sites/zackomalleygreenburg/2017/06/12/why-diddy-is-no-1-on-the-2017-celebrity-100-list/
Forbes is a magazine focusing on finance which is very male centered field, focusing on businesslife providing entrepreneur insight such as quotes of the day. Its specialty are lists of successful people, information for the world’s business leaders how success is made and what it is. Figures are mentioned daily million and billions. Beyoncé defines herself as a businesswoman and through that image and role a strong independent woman whose strength is large part of her agenda. ”It’s a good year to be famous. Over the past 12 months,the world’s 100 highest-paid celebritiespulled in $5.15 billion–more than the combined GDP of Belize, Liberia and Gambia–led by Diddy,who clocked a career-best $130 million. Beyoncé and J.K. Rowling round out the top three with $105 million and $95 million, respectively.” https://www.forbes.com/sites/zackomalleygreenburg/2017/06/12/full-list-the-worlds-highest-paid-celebrities-2017/
Gender, sexual orientation nor racial issues do not show to be such a large stepping stone. At least what comes to making entertainment for the masses. It has become an advantage to be part of a group that once or still is seen weak. There has been empowerment and strength. Idols do empower and encourage, so maybe they are worth all the money they make. That could be one point Forbes is making by its list and yet again only point is to be as rich as is possible. This is how one succeeds nowadays. How does glamour, luxury and beauty businesses benefit from all the bling accessory advertising and music videos represent is one thing. It is a lifestyle presenting moves and rhythm. It is clear since the beginning of her career independence and strength of the feminine have been core issues in her music but that is the case for many successful female artists to focus on showing their capability as women. What comes to celebrities Beyoncé is the one of the few who publicly state and promote feminism and calls herself a feminist. In her videos and music she is openly sexual, feminine and posing her assets to the world as any pop star. This way looking she is very similar to Rihanna, Madonna, Lady Gaga, Katy Perry and Nicki Minaj who all are artists and personalities creating in a business where women to have a voice of their own is new. Feminism in this landscape is a curse word banned and feared until now. Beyoncé has made it sink into the world of plastic and money in a new way. Even though it is clear feminism has never been absent as women have had to struggle their way up to the top. Women breath feminism whether they like it to admit it or not. We are bound to reasons behind feminism and what it has accomplished in over a hundred years and continues to accomplish.
The United States offers a peculiar scene to dream for many and reach out the impossible, but very few do make it big of course. Yearly listings of financially the most successful people in entertainment are part of making that dream a sensational happening and news worthy. To be part of something admirable and huge, that happiness, feel the hard work, luck, visibility and talent. How does power manifest itself by women, via women, via visibility and what is the stage women can be powerful on? What is female power and do women have it in the end? Do women make decisions and decide for their work when to catch the eye is one aim? Who is the weak in this image of making it? Who is stepped over in this business driven world as it is a struggle for survival? Women have battled with those who have power over them, who have justified their power with God’s word and justice from above. That woman is not capable of taking care of herself, making decisions not even over her own life is deeply build-in. The repetitious mantra of having control and power over one’s body, life, work and art is rightful, but it is still a mantra, if women do not know what it is to have control and know for yourself. The opposition is bigoted patriarchy and religious tradition, God’s word. How are we affected? Part of entertainer’s job is to entertain. The more it gets noticed the more political it is. The more people listen the more there is reason to put out a message to be heard. To share is political act, to act for all the oppressed couldn’t be more needed. The more people do not pay attention the more they have to be shaken and woken up. How does entertainment shake the world other than making sexual advancements, opening a blouse, taking it off and showing genitalia. Nothing out of the ordinary. We have seen it. The most ordinary landscape on the scene. Do they who create this visual spectacle for us speak for free sex, for prostitution and sex trade, sexual expression and what it is to be a woman? Is that freedom to be able to show skin, sexual freedom to be taken over and had?
Beyoncé showing her buttocks in her show becomes a hit in YouTube. It does not make the society more approving. Our obsession over sex could still not be more obvious. A matter talked over in talk shows and by journalists it is the very scandalous topic and interest for all. Scenery on many music videos of female pop singers is exactly from a red light-district, a stereotyped sex worker image who is a fantasy for an everyday woman and man, as dancers wear the same all showing outfits, posterior-revealing lingerie. It is the latest superstar fashion on stage, wearing very little. Position as standing back against the audience, bending one’s back and looking the crowd, gazing behind one’s shoulders and singing holding the microphone almost licking the microphone, it is naughty. This said sounds if I disapprove. I disapprove the cliché, the repetition. I dislike the ongoing similarity and unwillingness to move ahead, unwillingness to push any envelop despite saying so. That envelope has been opened and seen, stamped and sent. Lack of any kind of self-criticism nor effort to do differently. Is that power, to be a repetitious? Is that showing the world how to be wanted in a right way? To portray women singing about relationships, having sex, breaking up and being still strong independent women is almost all there is to this empowerment. Sexual expression, what is it exactly? And why is it empowerment and not sexism? Empowerment through sexism taken over is a strange thought, but there is no other way as sexism is power. Sexism which is a force used against women to have them, to possess them as silent bodies. Sexual expression is in a way an idea of getting by pleasing in the right way and doing wrong, being a bad girl. To express this is to state that one is a sexually free, an open-minded being with desires and willingness to use these desires for one’s benefit still willing to please the other, be at service of the audience.
It is a one thing that women are noticed exclusively because of their sex, having a closer look into their wardrobes looked at as deep as it goes. Watched over, guarded but not kept safe, gazed curiously, jokingly, teasingly. Entertainment is the ultimate pleaser of the senses and flattening of them. To please is to get the wanted thing and impact is to make one’s way. Pop singers and performers like to state that they are in control of what they do. What does it mean exactly to be in control of one’s work as a performer is to have an idea of why one does what one does and how to get attention. Is it possible to know the amount of control one has? Isn’t it an illusion of having power when it is actually other people who make you by choosing to look at you, think about you, idolize and evaluate what you do, liking or not liking it, judging, remembering or forgetting. So to talk about control is a modern capitalist dream and necessity to live by as one wishes but control is not having freedom. It is interesting to explore the idea of control which especially several celebrities comment and state having. Rules they think they make, that they see are set for them and they are changing those given rules of the business. Much of what we can take and understand must be lined inside ideals. Outside are left the things unwanted.
Vallankumouksen vaara ja vaikeus, vallankumouksesta kirjoittamisen vaikeus: kuinka ymmärtää kliseet, onnistua niiden muuttamisessa ja uudelleen näkemisessä, uusintamisessa, vallankumouksen kokonaisvaltaisessa vallankumouksen teossa jossa sanat ja teot kumoavat sanat ja teot, jossa valta ja tekeminen ajatellaan uusiksi? On vaikea tehtävä kliseen ja tavoitteen ollessa näinkin suuri. Ongelma voi olla koossa, massiivisuudessa, mitä voimme ohjailla ja millainen tila sattumalle on. Vallankumouksen ajatuksen ja teon mahdottomuus modernille ihmiselle on kysymys milloin vallankumous on mahdollinen ja kenelle. Mahdottomalta kuulostava työläs ja radikaali utopia, joka tulee mahdolliseksi kun niin halutaan? Kysymysmerkki on oleellinen koska hyppäämme tuntemattomaan, joko tuhoon tai vapauteen, joista kummastakaan emme tiedä mitä ne tarkoittavat. Ongelma on että ne on tiedettävä, suunta on oltava olemassa ja valittu. Kuulostaa taiteen tekemiseltä ja taiteilijan arkipäivältä. Vallankumouksellinen on taiteilija parhaimmassa tapauksessa jossa taiteilija purkaa vanhoillisen ja jämähtäneen kulttuurin, ajattelee sen uusiksi, mahdollisin vakavin seurauksin lähinnä hänelle itselleen. Jäljelle jäänyt voi olla unohdettu ja halveksittu, koska kun yksi tai muutama tekevät jotain vastoin sääntöjä joita pidetään hyvinä ja ikuisina, vastustus on väkivaltainen. Taide on hyvä kokeilupohja ja esimerkki kuinka täysin uusi voi tapahtua ja mitä voi tapahtua hyvässä ja pahassa. Taiteen vakava ja ikuisuus-ajattelulle pohjautuva jumalauskoinen vakaumuksellinen huumorintajuttomuus ja pikkusieluisuus, sisäänlämpiävyys antavat oivan pohjan todelliselle pommille ja käsitysten haastamiselle. Mikä on oikein ja mikä on hyvää ja miksi.
Ajatuksellisia ja tekoon liittyviä ongelmia monimutkaisessa toiminnallisessa, arkisessa, poliittisessa, futuristisessa ja historiallisessa viitekehyksessä, ihmisyydessä jota on uskallettava ajatella uudella tavalla. Se pelottaa, vaivaannuttaa, muutos on kamala henkinen puserrus sen arvaamattomuuden ja mahdollisen epäonnistumisen johdosta ja tapa uusintaa jotakin joka on koettu pysyväksi on tästä syystä tapahduttava hitaasti. Kaikesta suuresta älystä huolimatta olemme varsin hitaita omaksumaan mitään todella uutta mitä ajatteluun tulee. Onko vallankumous seikkailu, kahakka, mielenosoitus, haave paremmasta yhteiskunnasta jota emme halua odottaa vaan tehdä sen nyt, provokaatio, attentaatti ja jotakin joka odottaa tuloaan kun on sen aika. Mitä tapahtuu nyt hetkessä jossa päätetään tehdä poliittinen vallankumous ja mitä tapahtuu tuossa päätöksessä ja sen jälkeen?
1.Johdanto tutkimusaiheeseen
Mikä on vallankumous ja vallankumouksen ajatuksen ja tapahtuman tarkastelun vaikeus? Miksi ja kuinka voidaan ajatella, että elämme vallankumouksessa ja valinnoillamme teemme vallankumousta? Millä tavalla muutoksen ajatellaan olevan vallankumous ja voiko vallankumous tapahtua ajattelematta tekevänsä vallankumousta? Millä tavalla vallankumous mitataan ja kuinka vallankumousta tehdään? Kuinka valita, vallankumouksen tietoinen ja tiedostamaton valinta ja vallankumouksen yhteiskunnalliset vaikutukset. Millaisen vallankumouksen valitsemme ja mitä olemme valmiita uhraamaan? Tietoisesti ja tiedostamatta tekeminen? Mitä puolestamme valitaan vallankumouksessa, jos kumous on ihmismassan tahto? Vaikutusmahdollisuudet, kuka vaikuttaa ja miten, kuka on altis vaikutuksille? Vallankumous kysymysten vyörynä johon on saatava vastaus, vallankumous vaatimuksena, selkärankana ja periaatteina joista pidetään kiinni. Kuka on valmis uhraamaan itsensä? Toisin sanoen: Mikä on vallankumouksen tarkoitus, onko se ihmisen toiminnan ja jatkuvuuden perustarkoitus? Miten se ymmärrettäisiin lähestulkoon samalla tavalla? Miksi vallankumouksia tapahtuu samanlaisella kaavalla? Mikä muuttuu jos mikään, mikä on saldo? Onko todella tarkoitus muuttua ihmisenä, muuttua tapahtuman jälkeen, muuttaa tapahtumaa, järjestelmää lopulta? Kuinka pitkälle vallankumous on fyysinen tapahtuma tai mikä on pysynyt samana aikaansaadun myllerryksen jälkeen? Kuinka poliittisia vallankumouksia tapahtuu, onko olemassa yleiskaava, joka on vallankumouksen ydin? Mitkä ovat yhdistävät tekijät, onnistumiset ja ongelmakohdat. Kuinka mitata onnistumista ja epäonnistumista vallankumouksessa ja sen jälkeen, kuinka kohdata kritiikki ja mitä kritiikki on? Mikä on ajassamme vallankumouksellista ja kuinka menneet vallankumoukset ovat muokanneet käsitystämme vallankumouksen ajatuksesta ja vaikuttaneet tekemiseemme? Kuinka vallankumous tapahtuu jatkumona, mikä sen yhteiskunnallinen merkitys on ideana ja mahdollisuutena? Mikä on yksilön osuus tässä suuressa ideassa, tavallaan keksinnössä joka keksitään uudelleen? On oltava voimakkaita yksilöitä, mutta ihmisiä jotka ymmärtävät yksilöllisyytensä merkityksen vaan eivät anna yksilöllisyydelleen ikuisuusleimaa ja täydellisyyden auraa, niin voi vallankumous tapahtua. Ilman yksilöllisyyttä ei ole vallankumousta, ilman kollektiivia ei myöskään. Ilman ihmisiä jotka osaavat ilmentää individuaalisuuttaan yhteiskunnan muutoksena, itsellisinä osina, muuttavan voimana ja rikkoen valmiina annettuja sääntöjä.
2.Vallankumouksen tekemiseen liittyy vahvasti vallankumouksen visuaalinen olemus. Millaiset elementit valitaan asian edistämiseksi, mikä on tärkeää näyttää, mikä jätetään näyttämättä. Viestinnän metodit.
Kuvan hyväksikäyttö vallan anastamiseksi, vallassa pysymiseksi ja vallan määrittelemiseksi, omistamiseksi on iso osa vallankumousta. Vallankumouksessa valta on keskeinen ongelmakohta. Se on ihmisenä olemisen keskeisin kysymys: millaista valtaa käytän ja kuka käyttää valtaa minuun, mitä vallankäyttö on, millaista sen tulisi olla, koska ilman emme voi olla. Vallan olemuksen ymmärtäminen ja käyttö vallankumouksen oleellisina aikaansaajina, syinä ja seurauksina. Kysymys voisi olla, miksi valta on ihmisille tärkein asia josta kamppailla, jota on oltava ollakseen jotakin ja mihin tuo kamppailu johtaa, mikä on vallankäytön logiikka? Väkivallan ja vallan kiinteä yhteys on selkeä. Kenellä on valta, kuinka valtaa käytetään ja mikä on valtaa, missä se on ja mikä tärkeintä, mitä se on? Vallan väärinkäyttö johtaa tyytymättömyyteen, vastustukseen, vastarintaan ja kapinaan. On vallattomia ja vallallisia, riistäjiä ja riistettyjä, tappajia ja tapettavia, tapettuja yhtenä jatkumona. Välineinä pitää valta omissa käsissä on olemassaoleva jatkuva konflikti ja epäoikeudenmukaisuus tapahtuu tätä kautta, oman edun tavoittelun kautta. Tarvitaanko väkivallan lopettamiseksi väkivaltainen kumous? On osattava puolustaa itseään ja luotava moraalinen oikeutus sille.
Kuinka vallankumouksen mobilisointi, liikekannallepano, tapahtuu, entä virtuaalisena ja tärkein kysymys kenellä on mahdollisuus virtuaalisuuden käyttöön sekä ymmärtämiseen? Väkivalta ja valta teknologisoituvat niin tapahtuu myös vallankumoukselle, mitkä ovat kumouksellisen toiminnan välineet, sukupuolen, taustan, kokemusten ja ikän vaikutus radikaalissa yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Millainen toiminta on vallankumouksellista nyt, radikaalia ajassa jossa radikalisoituminen on uhka kansalliselle turvallisuudelle. Mihin radikaali kumouksellisuus johtaa kun näyttää siltä ettei se johda haluttuun ja tarvittuun muutokseen. Mikä on radikaali hyvä, radikaalin rakentava elinvoimainen ja älyllinen puoli ja miksi radikaali sanana nähdään nykyään pelkästään tuhoavana? Mikä on vallankumouksellinen ääri ja mitä aatteellinen kumouksellinen ääri tarkoittaa todellisessa maailmassa, johon virtuaalitodellisuuden voi laskea kuuluvaksi? Mihin ääreen on mentävä saadakseen halutun muutoksen aikaan? Millaisessa yhteiskunnassa ja paikassa yhtenäinen yhteiskunnallinen muutos on mahdollinen? Ja ketkä saavat sen aikaan? Voiko niin kysyä? Kysymys on aina että kuka teki, kuka tekee, millainen jättää tekemättä.
Kuinka virtuaalisuus edesauttaa maailman demokratisoitumista, yhtenäistämistä ja onko poliittinen yhtenäisyys edes järkevä tavoite? Onko globaali demokratia mahdollinen tai tasa-arvo? Mikä on naisten osuus tulevissa vallankumouksissa ja kuinka he tekevät vallankumouksen. Naiset ovat avainasemassa tulevissa yhteiskunnallisissa muutoksissa.
3.Mikä on psykologisen sodankäynnin, manipuloinnin, uhkan, pelon ja propagandan vaikutus yhteiskunnallisessa muutoksessa?
Sukupuolille uhka ja kuinka uhkailu vaikuttaa käytökseen on avainasemassa. Ajatus vallankumouksesta kiinnostaa minua erityisesti vallankumouksen jatkuvasti olemassaolevana tulemisen ja pelastamisen ajatuksena, uhkana ja toivona, muutoksena ja mahdollisuutena johon voi tarttua ja johon liittyy erityisesti paljon tunteita. Vallankumous on erilaisten vastakohtien kamppailu joka on päättymätön. Vallankumous ei koskaan varsinaisesti pääty ja monet vallankumoukset ovat jatkumoita ja syntyneet samanaikaisesti samoista tarpeista, mutta eri paikoissa. Kapina ja kapinallisuus ovat nuorten kautta aina uudestaan tulevia yhteiskuntaa uudistavia välttämättömyyksiä, osa nuoruutta. Nuoruus ja siihen liittyvät kapinaan tarvittavat ominaisuudet kuten uudistuminen, innostuminen, uteliaisuus, fyysinen ja henkinen vahvuus ja voima ovat oleellinen osa vallankumouksen tekemistä. Vallankumous on jatkuvasti ajassa ajan mukaisesti pysähtymistä vastaan, vastustaen mikä ajassa on tyypillistä ja itsestäänselvää katsoen tulevaisuuteen ja ottaen tulevaisuuden haltuun. Vallankumous on muovailtava tapahtuma ihmisten aikaansaama eli tarvitaan laaja ryhmä ihmisiä tekemään vallankumousta sen synnyttämiseksi, vallankumous, joka vie meitä kulttuureina, yksilöinä ja yhteiskunnista riippuvaisina johonkin suuntaan kehityksellisesti, toivoen ei taantumuksellisesti. Sekin on mahdollista. Vallankumous voi olla abstraktio ja kaiku josta ei saa kiinni, toisaalta aaltomainen mullistus jolta ei voi välttyä tai joka ei johda muuhun kuin kaaokseen, tuhotun uudelleenrakentamiseen, kuolleiden hautaamiseen, välien selvittämiseen tai minkään selviämättömyyteen tai muuttumattomuuteen. Vallankumoukseen ikäänkuin pyritään koko ajan yhä uudelleen tietoisesti. Kuinka vallankumous tapahtuu tiedostamatta? Vallankumous on siis kulttuurillinen välttämättömyys. Kliseisyys vallankumouksen prosessissa on toinen minua kiinnostava asia. Kliseinen poliittisuus, toisto, kuvallisuus, tarinankerronta, epätoivo ja mistä asioista löydetään toivo, asiat johon on jumiuduttu. Ihmisten kliseinen turhautunut kehä joka pyörii ihmisten pääsemättä ongelmistaan pois edes kumoamalla vanha valta.
Kliseisyys joka vallankumous-sanasta ensimmäisenä voi tulla mieleen, vallankumouksen vimma ja voima, jotka ovat osa kliseistä, vaikeasti hallittavia. Toivo pysyvästä paremmasta muutoksesta, massa jolla on voimakas johtaja. Jokin pysähtynyt mutta vimmainen ja loppumaton viha joka ei löydä muuta purkautumisreittiä kuin väkivallan. Kontrasti on kiinnostava ja näkyvä. Toivo on väkivallassa ja johtajassa. Voi kysyä miksi kliseisyys, onko se ihmisluonto mikä tekee vallankumouksesta kliseisen tässä vähättelevässä merkityksessä, ihmisen heikkous ja tarve ripustautua vahvaan johtajaan? Stereotypia joka vallankumouksen tekemiseen liittyy on mielestäni juurtunut puheeseen ja kokemukseemme vallankumouksista ja niiden tarpeellisuudesta. Kumouksen kliseisyydellä tarkoitan tietynlaista vallankumouksen ajatusta joka toistuu samankaltaisena muuttamatta yhteiskuntaa, sen rakenteita juuri laisinkaan ja on uutisotsikoissa ajanjakson verran. Mainitsemani kliseisyys on myös takertunut kokonaisvaltaisesti globaalisti politiikan tekemiseen ja uutisointiin. Muuttuvasta politiikan kentästä syntyvään puheeseen, samankaltaisten syy ja seuraussuhteiden ominainen kehä, asioiden, tapahtumien ja ajatusten toisto, tyhjäkäynti, syystä tai toisesta. Raportointiin, jälkipuintiin, yhteiskunnalliseen muutokseen, pelkoihin, syyllisiin ja syyttömiin, politiikkaan, vallankumouksen tekoon joka on hiukan arkipäiväistynyt, vallankumouksen aktin tai teon muisteluun ja ihannointiin kaikesta huolimatta. Vallankumouksen toteutuksen onnistuminen tai epäonnistuminen itsenään on hiukan epäolennaista, koska se on joukkokeräytyminen. Jos vallankumous tapahtuu sitä ei arvoteta onnistuneena tai epäonnistuneena vaan alkaneena ja kannustettavana ponnistuksena tehdä muutos joka ei etene haluttuun päämäärään.
Merkityksellisen yhteiskunnallisen pysyvyyden ja solidaarisuuden aikaansaamisen kokemus ja vallankumousten historia vaikuttavat jatkumoon kuinka vallankumouksia tehdään. Väkivaltaa todennäköisesti vältetään enemmän kuin ennen tai väkivallattomuuteen pyritään. Vallankumous vallankumouksen ajatuksessa ja itse teossa on kenties mahdottomuus silti. Voiko vallankumous ideana muuttua ja onko sen tarve muuttua? Kuinka toimintatavat tehdä vallankumous ovat muuttuneet lopulta voidaan mitata väkivallan määrässä. Mitkä ovat vaikuttavimmat välineet saada aikaan kansannousu? Mihin kansa nousee? Vallankumous on käsitteenä ideaali ja hyvä josta pidetään kuin popmusiikista. Vallankumous voi olla sokaiseva tekijälleen, sen kokijallekin, sivustaseuraajalle ja etenkin niille jotka vietintävälineiden kautta seuraavat vallnkumouksia. He ovat keskellä jotakin oleellista… Vallankumous tapahtuu monin eri tavoin ja kansannousu, vallasta syökseminen ovat tapoja tehdä vallankumous. Voisi yksinkertaistaa asian ja toistaa, kun joku omalla päätöksellä ottaa vallan omiin käsiinsä, puuttuu valtion hallintaan yksiselitteisesti hallitakseen ja muuttaakseen sen hetkistä politiikkaa ja rakenteita. Diktatuurista toiseen siirtymistä kutsutaan toisinaan vallankumoukseksi, koska usein ihmiset ovat liikehdinnällään saaneet aikaan tilanteen jota voi käyttää hyväksi ja nousta hallitsemaan mielikuvilla jotka miellyttävät ja hillitsevät kansaa.
Kuvilla ja sanoilla jotka viettelevät puolelleen, joihin voi uskoa ja toivoa on meihin suuri vaikutus, joskus valehdellen. Usein kuvat, kertomukset ja vallankumoukselliset valehtelevat. Mikä vallankumouksessa on totta muu kuin kuolema, muutos ei välttättä, jonkunlainen voima kyllä. Vallankumouksen voimallisuus on puoleensavetävä. Emme osaa tai halua ajatella jotakin kumouksellisempaa kuin itse vallankumouksen teko joka kaataa hallituksen, poistaa pahan kuin hammaslääkäri, suistaa valtion pois totutusta vallasta edes hetkeksi, pois alistamisesta kenties toisenlaiseen alistamiseen. Poliittinen vallankumous, teko joka kohdistuu ihmisiin, jotka ovat luoneet autoritaarisen valtion joka ei palvele valtion kaikkia kansalaisia hyväksyttävällä tavalla eli valtio ei ole kaikkia varten. Vallankumous tekona on osoittautunut kierteeksi jossa tunteilla kuten raivolla, vihalla, katkeruudella, kateudella ja kostolla on suuri osuus. Vallankumous oikeutetaan kostamalla, murhaamalla korjaten hetkeksi koetun vääryyden. Vallankumous asettaa oikeuden jokaiselle, päätäntävallan sille joka sen päättää ottaa, asettaa omankäden oikeuden ensisijaiseksi, hyväksytyksi ja oikeutetuksi. Se on ymmärrettävää jos varsinaista totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen perustuvaa oikeutta on ollut vaikea saada. Vallankumouksen ajatus on elinvoimainen, uutta luova ainakin ajatuksen tasolla ja hetkessä. Innostuminen ja tahto, kyllästyminen, muutoksen ja toiminnan tarve ajavat vallankumouksellisia. Vähätellen voidaan puhua seikkailunhalusta, idoleista joita seurataan tietämättä itse tarkalleen mitä tehdä tai kuinka maata johdetaan. Mikä osuus kritiikillä ja epäilyllä tapahtumassa on?
4.Vallankumouksen hetki tapahtuu kun alistaminen ja muuttumattomuuden tila jatkuu vaihtumatta paremmaksi.
Se on vallankumouksen hetki. Mikään muu ei enää auta. On anastettava valta pois, vaihtaa vallanpitäjät, muuttaa muttei toisintaa toiminnan ja ajattelun muodot ja tavat. Tuo muutos on yllättävän vaikea. Siihen kiteytyvät ja sitä määräävät traditiot, sukupuoliroolit, väkivallankäytön mahdollisuudet tai väkivallasta pidättäytyminen, poliittinen kanta, avoimmuus ja sulkeituneisuus, suvaitsevaisuus, joka usein on kuohunnassa olematonta. Vallankumouksella on perinne joka ajatuksena ja monoliittina on hyvin usein jäänyt vähälle kritiikille aivan kuin vallankumous olisi absoluuttisen oikea ja oikeutettu. Kansan oma tahto joka toteutuu ja saa aikaan pelkästään hyvää tapahtuessaan. Massa ihmisiä joka on kokenut vääryyttä noustessaan rintamaan ei saa aikaan pelkästään hyviä tuloksia etenkin kun eventti on äkkinäinen väkivaltainen pyrskähdys, josta ei usein seuraa paljon muuta kuin että massan voima on todistettu, muutos on mahdollinen, ihmisissä on voimaa ja tämä on todiste. Vallankumouksen tunne on hyvin yhdistävä, kollektiivi joka kokee samaa ja tuo kollektiivi kasvaa, saa vaikutusvaltaa, kuulijoita, tukijoita kun mikään muu ei auta. Vallankumous on väline jota palvotaan, ihannoidaan ja joka glomoroisoidaan. Niille joille käy ikävästi ilmeisesti ansaitusti, on tapahtunut se mikä tapahtuu. Se kuinka löytää oikeudellisuus, tasaveroisuus ja hyvinvointi kaikille kansalaisille on osoittautunut verrattain hankalaksi toteutettavaksi. Vallankumouksen kliseisyyttä ei siis ole helppo välttää ja tuo kenties kliseistä raskain, hyvinvointivaltion luominen lähes tyhjästä, moraalin ymmärtäminen ja toteutuminen, oikeudenmukaisuuden ymmärtäminen ja moniarvoisuuden hyväksyminen. Vallankumous on tekona hyvin tarpeellinen uudistumisen kannalta, mutta mikä se on?
Kumous tapahtuu tunteen vallassa. Mitä me tunnemme ja mitä nämä tunteet saavat meidät tekemään. Vallankumous tarkoittaa myös oikeuden ottamista omiin käsiin, uskallusta, jolloin se mikä on oikeudenmukaista on kosto tai ainakin oikeuden hakeminen. Kosto aiheuttaa sen että mahdollisesti mikään ei muutu, vallanpitäjät vain vaihtuvat ja ottavat kunniakseen tuon vaihdoksen jolla ylpeilevät, koska ovat vallankumouksellisia ja kansan puolella. Vallankumous on siis myös hyväksikäyttöä, nimenomaan kansan kurjan osan hyväksikäyttöä ja pettämistä, heidän tunteittensa hyväksikäyttöä. Ihmiset ovat epätoivossa hyväuskoisia niitä kohtaa jotka haluavat kaataa vallan, olla ihmisten puolella, ihmiset jotka kenties eivät henkensä menettämisen pelossa uskalla toimia asettavat toivonsa heihin jotka ojentavat kätensä. Heidän on luotettava johonkuhun ja löydettävä oma voimansa tuota kautta, idolien ja vahvojen kautta. Vallankumous tarvitsee johtajansa. Väite jonka voi kyseenalaistaa tänäpäivänä, mutta aikana jolloin tieto on kulkenut hitaammin ja ollut epäluotettavampaa vahvan ja luotettavan johtajan merkitys on ollut suuri. Etenkin hänen kuvansa, hänen joukkojensa kuvan, ajatustensa, äänensä, voimansa kuva. Vallankumous on eräänlainen itsestäänselvyys utopiana, ajatuksellinen voimakkuuden kuva ja voitto, koska ihmisten on uskottava mahdottomaan. Sitä on vaikea ajatella kliseisenä ja kuluneena, koska se tulee aina yhä uudestaan voimakkaana ja uutena, hieman yllätyksenä ja odotettuna, kuin helpotuksen huokaus.
Vallankumouksen seuraaminen median välityksellä on tätä päivää. Se on hiukan kuin seuraisi urheilutapahtumaa eikä voi tietää kuinka lopulta käy ja toisaalta voi. Seuraamme livenä ja saamme hetki hetkeltä taltiointeja taisteluista, kuvia kuolleista ja haavoittuneista, selityksiä mistä on kyse, ketkä ovat vastakkain, ketkä ovat pahikikset ja ketkä hyvikset ainakin pintapuolisesti. Median antama kuva voi olla pintapuolinen ja faktoja voi olla vaikea saada, koska propagandan käyttö on molemminpuolista. Propaganda on normi, tavallista missä tahansa valtiossa ja hyvin tavallista tässä hetkessä. Onkin mielenkiintoista pohtia mikä on ’väärän’ informaation merkitys vallankumouksessa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Millaista tuo väärä tieto on, mikä siinä on väärää ja miksi. Esimerkkejä löytyy eikä tarvitse etsiä Venäjältä. Onko propagandalla ja valehtelulla eroa? Tietojen vääristely ja kaunistelu on arkipäivää ja Facebook joka ihmisen propagandakanava. Sosiaalinen media on mullistanut myös vallankumouksen teon. Vallankumouksesta ja sen aikaansaamisesta viestitään sosiaalisessa mediassa. Tieto leviää nopeasti eli meillä on mahdollisuus saada totuudellista paikkansa pitävää tietoa ihmisiltä jotka ovat paikanpäällä näkemässä ja kokemassa. Valtamedian on siis puhuttava totta jotta tietäisimme,. Sanaan ei välttämättä luoteta. Olemmeko oppineet kriittisiksi? On tullu selväksi valtamedian poliittiset kannat, median omistavien tahojen kytkökset ja tarkoitusperät. Suuret mullistukset ovat kassamagneetteja ja ne helposti täyttävät mediakuvaston, mietittävä on mitä näillä kuvilla ja tarinoilla halutaan. Vallankumousta käytetään surutta hyväksi. Vallankumouksellinen kasvovoide ilmestyy kuukausittain. Sanassa vallankumous on jotakin mikä herättää huomion ja saa aikaan hypen, ainakin mielissämme. Olemme fantasioiden vallassa ja haluamme olla kuin fantasiassa. Se on nuorekas, voimakas ja uudistuksellinen. Monet ihailevat Che Guevaraa, Leniniä ja lukevat vallankumouksellisista tapahtumista historiassa, käänteentekevistä ajanjaksoista ihmisen historiassa jolloin kaikki muuttui ja vaihtui päälaelleen yllättäen voimalla. Ihmiset juoksevat, ovat innoissaan, peloissaan, pitelevät aseita ja huutavat. Vallankumouksesta saa vaikuttavaa kuvastoa. Se on kuin elokuvaa. Jännittävää, kuolettavaa, elämäniloista, kaikkea sekaisin, uskallusta pistää asiat sekaisin.
Vallankumous on kansan asia, mutta se on nuorekas. Se on lähtöisin köyhyydestä, toiseudesta, osattomuudesta, kuvitelmista paremmasta, tulevaisuudesta, kurjuudesta, väkivallasta, sorrosta, muuttumattomuudesta joka on jatkunut vuosisatoja. Se on nälkäisen ihmisen, fyysisesti ja henkisesti, oljenkorsi saada aikaan parempi tulevaisuus. Siinä mielessä on ymmärrettävää kuinka vallankumouksen ajatusta käytetään markkinataloudessa hyväksi ilman poliittisia tarkoitusperiä saada aikaan muutos ihmisten hyvinvoinnissa, mutta toisaalta markkinat ovat poliittiset. Rahantekovälineenä vallankumous kuitenkin toimii hyvin, se on huomattu. Moni haluaa sanoa olevansa vallankumouksen puolella ja ihannoi vallankumouksellisuutta, miksi ei. Nuori kapinallisuus yhdistetään vallankumouksellisuuteen. Vallankumouksella voi olla eri asteita. Se voi olla henkilökohtaista ja muuttua yleiseksi totaaliseksi muutokseksi. Kuinka asioista tiedottaminen johtaa yhteiskunnalliseen muutokseen ja vallankumouksesta toiseen? Miten valtio muuttuu tasaarvoiseksi oltuaan vuosikymmeniä kenties vuosisatoja harvainvallan alla, diktatuuri ja alistava yhteiskunta. Markkinatalous on demokratian yksi osa. Millainen vallankumous tarvitaan että tapahtuu haluttu muutos, nuorennusleikkaus, puhdistaminen, joka usein vallankumouksen yhteydessä on massana toimivan kansan tahto? Puhutaan monimutkaisesta prosessista ja vyörystä jossa asioita tapahtuu kuin ketjureaktiossa. Pelissä on paljon tunnetta, negatiivisia katkeruuden ja vihan tuntemuksia jotka saavat aikaan väkivaltaista vastarintaa ja hallaa. Tappaminen on osa perinteiseksi koettua vallankumousta jossa työväestö saa tarpeekseen kurjuudestaan, hyväksikäytöstä, rikkaiden kerskakulutuksesta johon halutaan mukaan, välinpitämättömyydestä. Kuinka hyvin ihmishenkien menetys tuo tasa-arvoa ja oikeutta on pohdinnan arvoinen kysymys, tai halu olla mukana kerskakulutuksessa. Mikä on uhraus joka halutaan tehdä. Millaista oikeutta vallankumous jakaa ja tuo ensikädessä ja kenelle. Vallan väärinkäyttö ja pahuuden ongelma, väkivalta, epäoikeudenmukaisuus, kuinka hallinto vaikuttaa ihmisten elämään ja kuka on oikeamielinen, millä lailla meitä saa ja täytyy hallita. Miten ajatella pahuutta valtion ominaisuutena muuten kuin vallan väärinkäytöksenä ja manipulointina. Vallankumousta monen ihmisen tarkoituksellisena humanitaarisena katastrofina, josta ei ole rakentavaa ratkaisua tai halua pois koska vallankumous on ideaali jossa halutaan jotakin todellista oikeutta. Katastrofi joka palvelee vallan asemaa. Ne joilla on valta eivät halua luovuttaa valtaansa mahdollisimman monelle, käyttävät valtaansa ja asemaansa väärin. Mitä on pahuus muuta kuin oikeuttaa valta-asemansa väkivallalla ja pelolla. Vallankumouksen ytimessä on hyvän ja pahan perinteinen taistelu kuin hokema joka viuhtoo edestakaisin osaamatta päättää minne mennä. Tai valtaeliitti haluaa ajaa ainoastaan omia etujaan valtion ja kansalaisten kustannuksella. Kansallinen itsenäisyys ja kokonaisuus jonka olisi tarkoitus olla kansalaisia varten toimiikin muuta tarkoitusta varten. Tarkoitusperät, puheet, imagon luominen, politiikka, kähmintä, korruptio, sodat, nälkä, työttömyys, perustoimeentulon puute ja pahimmissa tapauksissa äärimmäinen köyhyys josta on lähes mahdotonta nousta pois edes työtä tekemällä. Vallankumouksen aineksia ja arkipäivää ympäri maailmaa. Miksi radikaalia kansalähtöistä liikehdintää joka saisi aikaan demokraattista kehitystä on vaikea sysätä liikkeelle? Millaiset tunteelliset syyt saavat ihmiset toimimaan väärin, vallankumousta vastaan? Ovatko monet köyhät ja riistetyt kansat liian massiivisia ja moninaisia ajatuksiltaan ja uskomuksiltaan että yhtenäinen rauhanomainen (väkivallaton) vallankumous on kenties mahdoton saavuttaa? Miksi äärimmäinen on johtava poliittinen ja uskonnollinen voima? Vallankumouksen moraali. Tässä voisi tutkia tiettyjen tapausten kuten Venäjän vallankumouksen moraali-ideaaleja ja niiden toteutumista. Kuinka vallankumouksen doktriinit ja manifestit toteutuvat, kuinka niitä noudatetaan ja kuinka ne säädetään, kuinka vallankumoukseen uskotaan, millaiseen vallankumoukseen, kenen vallankumoukseen. Kiinan kulttuurivallankumouksen harhainen valtapeli, säännöt ja menneisyyden systemaattinen tuhoaminen, ihmisten manipulointi uskomaan että vallankumous on juuri heidän parhaakseen. Kuinka paras mahdollinen näkemys valikoituu ja mitä sille tapahtuu. Vanhalle diktatuurille perustuvan johtamistyylin muutos demokraattiseksi ja sen vaikeus. Vallankumous ajatuksena ja tekona, tapahtumana on periaatteessa ja ideaalina moraalittomuuden tuhoamista, kitkemistä ja vaatii tiukkaa eettistä ja moraalista selkärankaa ensiksi pitäytyä luvatuissa ideaaleissa ja saattaa halutut ideaalit toteen elävässä elämässä. Vallankumouksen vastassa on iänikuinen paha ja tuhoava voima, tukahduttava diktatuuri. Diktatuuri joka on kumonnut kansanvallan, ominut vallan ja unohtanut kansan. Vallankumous on puhdistava uusi alku jota tervehditään ilolla. Se on puhdistus jossa vallankumouksellisen on pysyttävä itse myös puhtaana ja uskollisena vallankumouksen moraalille ja päämäärälle, muille vallankumouksellisille ja maan rakentamiselle.
Vallankumouksen kuvat, vallankumouksen kuvallisuus. Kuvien ja visuaalisuuden vaikuttavuus ja vaikutus yhteiskunnallisessa muutoksessa. Kuinka vallankumous syntyy kuvallisuuden kautta. Miksi uskomme kuvaan.
Kysymyksenasettelu: Aatteelllisuuden, yhteiskunnallisen aktiivisuuden, historiallisen jatkumon ja politiikanteon vaikutus kuvan tekemiseen. Kuinka oleellinen ja tärkeä vallankumouskuvan käsite on vallankumoukselle, vallankumouksellisille, valtioille ja vallankumouksen jälkeiselle ajalle? Millaista ihmisyyttä ja yhteiskuntaa vallankumouskuva määrittää, ajaa ja kuinka kuva manipuloi? Kuinka vallankumouksen visuaalisuus syntyy, mikä sitä synnyttää eli millaista kulttuurillista antia syntyy kuohunnassa ja kuohunnan jälkeen? Mikä osa kuvallisuudesta on propagandaa joka myöhemmin saattaa jäädä kitchin tasolle (mikä on propagandan todistusarvo yhteiskunnallisesta muutoksesta ja sen tarpeesta, kuvan luotettavuus, vaikuttavuus ja kuinka mitata sitä). Millä ja millaisella kuvalla on todistusarvoa, totuudellista ja dokumentaarista arvoa, muutosarvoa? Meillä monesti on stereotyyppinen ajatus poliittisesti vaikuttavista kuvista ja niillä on tietynlaiset maneerit joita helposti toistetaan (toiston, koon ja tulvan merkitys), niistä kuvista jotka ovat kovin helposti piirtyneet mieliin, jotka ohjaavat tulevaa kuvallistamista, kuvallinen historiallinen jatkumo johon kenties halutaan kuulua. Tunteet jotka koetaan omiksi, voimakkaina ja todellisina, kuvat ja tunteet jotka samaistetaan vallankumoukseen, leimautuminen vallankumouksellisuuteen jota tunteellisuus, aatteellisuus ja ryhmään kuuluminen edesauttavat, ovat tärkeässä osassa, kuvat jotka ovat liittyneet vallankumouksellisiin tapahtumiin ja ihmisiin joita voi ihailla, samaistua, seurata ja ottaa mallia ja uskoa. Kun ryhdytään tutkimaan vallankumouksien kuvallista antia ja kulttuurillista tarpeellisuutta voimmeko mitata hyviä ja huonoja puolia, hyviä ja huonoja vaikutuksia ja mitä kuvan tekemisessa on otettava huomioon (on otettu huomioon). Onko vallankumouskuva olemassa?
Kuva on propagandaväline. Kysymys on ajassamme akuutti. Löytyykö sellainen massa ihmisiä jotka uskovat kuvan sanomaan siinä määrin että usko parempaan yhteiskuntaa johdattaa ja yhdistää vallankumoukselliseen muutoksen tekemiseen? Ilmeisesti. Herättääkö kuvan vallankumouksellinen ja voimakkaan poliittinen luonne, vahva asiaan uskominen (henkilön, pelastajan kautta) ja suoranainen kiihkoilu, samanlaista toivoa paremmasta, uskoa kuin aiemmin historiassa? Mikä on nyt tuo parempi huominen johon vallankumous voisi johtaa, jota kannattaa tavoitella? Onko historia tässä kohtaa tehnyt tehtävänsä että vallankumouksellinen kuva tuntuu ihmisistä ansalta, aivopesulta ja helpolta juonelta? Onko vallankumouksellisuus pelottavaa liikehdintää johon ei enää uskota, jota pidetään yleisesti haitallisena ja vahinkoa aiheuttavana yhteiskuntaa turhaan rikkovana ajatuksena ja väkivaltaisena tekona? Vallankumouskuvallisuus sinänsä voi olla vanhanaikaista, mutta jotkut kaipaavat vanhaan hyvään aikaan jostakin syystä, mikä on tuolloin ollut paremmin? Kitchiä, nostalgiaa ja kenties omituista. Vallankumous tapahtumana ei välttämättä saa aikaa haluttua hyvää tavoitetta ja kuvan merkitys ja arvostus voi olla muuttunut. Kuinka usko ja kiihko syntyy kuvallisuuden kautta ja miten uskosta tulee niin voimakas ettei sitä ole helppo muuttaa? Kuinka kuvallinen aivopesu tehdään? On synnytettävä halu ja tarve. Millainen ihminen on helposti aivopestävissä? Ihminen joka ei ole tyytyväinen. Miten heikko ja helposti auktoriteetteihin uskova ihminen on käytettävissä, johdettavissa. Millainen auktoriteetti on uskottava, ihailtava johtaja? Kuinka luottamus syntyy? Entä luottamus asiaan (ihmisen kautta, kuvan kautta)? Mikä on vallankumousposeeraus, vallankumouksen asento ja ote ihmismielestä? Kysyn koska edelleen on olemassa vallakumouksellinen ja vastarinnan merkistö, etenkin kehonkieli jota käytetään paljon eikä tietynlainen oman voimantunnon näyttäminen vanhene. Millainen uhka, tuho ja uho liittyy vallankumouskuvaan? Millainen ihmistyyppi on vallankumouksen kannalta kuvauksellinen, muutosta ajava, yhteishenkeä luova, taisteluun johtava henkinen johtaja? Millaisia vallankumoustaisteluita on johdettu kuvien avulla, henkilökulttien kautta ja miksi joukko ihmisiä ryhtyy uskomaan muutaman vahvan henkilön imagokampanjaan siinä määrin että he nousevat barrikaadeille eli kuinka kuva pitää joukkoja koossa ja samanmielisinä yhteisen asian takana ja riittääkö se? Kuvan totuudellisuus, luotettavuus, visuaalisuuden uskottavuus siinä määrin, että kuva joukkoistaa ja pitää koossa tarvittavan ajan, saa toteutumaan halutun tavoitteen ja yhteisen halun että tarpeen. Millainen sukupuoli näyttäytyy vallankumouskuvissa, miten sukupuoli näyttäytyy ja johtaa? Millainen ulkonäkö, habitus, asento, ilme, mihin kuvan henkilö tukeutuu vallankumous tavoitteessaan, voiman välineet nykyään? Millainen viesti vallankumouskuvassa on ja kuka sen antaa, miten se on muuttunut tähän päivään. Kehen halutaan vaikuttaa? Ketä halutaan uhata ja kenelle aiheuttaa pelkoa? Kuinka radikaali vallankumouskuva voi olla? Missä menee raja? Vastustajan tappamisfantasioissa kenties? Kuinka väkivallaton vallankumous tapahtuu kuvallisesti? Voiko kuva olla väkivallaton jos se on manipulointia, manipuloitu? Vai onko vallankumouskuva aina tungetteleva? Tämän hetkinen kuvavyöry on itsessään voimakkaasti päällekäyvä, kuinka poliittinen kuva löytää vaikutuskanavansa? Katsomalla kuvia emme välttämättä ajattele mitä katsomme, mitä valikoimme silmillämme, mistä kiinnostumme onkin kiinnostava kysymys. Onko vallankumous kuvallinen ennen kaikkea ja edelleen? Tällä hetkellä seuraamme kuvallista maailmaa ja puhumme vallankumouksesta. Päättelemme mikä on totta kuvien avulla ja otamme kuvia. Millainen kuva on vallankumouskuva nyt ja onko sitä enää? Mitä vallankumouskuvassa on, mitä siinä tapahtuu, kuka sitä jakaa, missä yhteydessä, milloin? Mikä on kuvan vaikutus yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa? Poseeraus voimannäyttönä ja voimankäyttönä, idolien synnyttäminen ja kuvallisen tarinan elossa pitäminen, voimallisuus, tahto, tulevaisuusvisio, kultti, seuraaminen. Mikä synnyttää kuvallisen tarinan joka on niin vaikuttava että katsoja uskoo siihen ja haluaa samaistua, kuvan totuuspohja ja todellisuus joka koskettaa katsojaa, jonka katsoja jakaa. Mitkä ovat tämän hetken yhteiset asiat? Kuinka yhteiskunta muutetaan luomalla sopivaa merkityksellistä kuvastoa, manipuloimalla (vallankumousta haluava tietää mistä narusta vetää ja mihin haluaa vaikuttaa), luomalla uusia ja tarttumalla olemassaoleviin merkityksiin jotka saavat haluamaan tiettyä tarkasti rajattua olemassaoloa, kertomalla kärsimyksestä, katsomalla menetys- ja menestyskertomuksia,, kuinka tehdä tasa-arvoinen maailma kuvien avulla, tarkoittako se propagandaa. Kuvien merkitys yhteiskunnallisessa muutoksessa yksilöille ja yhteisöille. Visuaalisuuden pullistama näkymä, median ja teknologian sysäämä ihmisten ja ajatusten vallankumous jonka voi aistia ja joka konkretisoituu uutisvirrassa, sosiaalisessa mediassa, viihteessä. Viihteen merkitys yhteiskunnallisen propagandan ja muutoksen luomisessa. Millainen propaganda koneisto elokuva-, musiikki-, ja urheiluteollisuus on ja millä tavalla ja miksi meidän halutaan katsovan muualle kuin itse asiaa eli maailman tilaa ja kuinka halu viihtyä määrittelee julkista tilaa ja koko nykyistä nykyihmisen olemassaoloa. Onko kyse halusta viihtyä vai pelkästään tehokkuudesta, työn tekemisestä, ansaitsemisesta, paikasta yhteiskunnassa, selviytymisestä ja voittamisesta. Mikä on kuvan merkitys nyt ja mitä kuva luo? Millaisia kuvia katselemme ja mitä niistä ymmärrrämme? Millainen kuva on propagandaa ja kuinka propaganda toimii yksilön elämässä? Mikä katsotaan propagandaksi? Minkälaista maailmanjärjestystä kuvat ja kuvallisuus viestivät nyt? Mikä merkitys itseotetulla kuvamateriaalilla on vallankumouksen ja viestinnän kannalta? Onko kaikki kuvallisuus manipulointia? Käytössämme on maailman laajuisesti valtava määrä välineitä joilla voi ottaa kuvia ja mahdollisuus julkaista ne välittömästi. Tällä hetkellä suurella määrällä ihmisiä on mahdollisuus saada käyttöönsä, oppia ja käyttää teknologiaa sekä hyödyntää foorumeita jotka mahdollistavat jatkuvan muuttuvan tietovirran. Meillä on mahdollisuus tietynlaisen olemassaolon ja merkityksen luomiseen internetissä, väylä jonka kautta muokata ja välittää tietoa itsestä ja muista, ympäristöstä ja tapahtumista. Me olemme kuva, kuvassa ja sen ulkopuolella. Ikuistamme, tallennamme. Olemme aktiivisia tekijöitä jatkuvasti. Se itsessään on vallankumous. Olemme saaneet tietynlaista valtaa muokata omaa kuvaamme ja olla esillä. Se on osittain vapautta ja oman elämän hallintaa ja hallitsemattomuutta luomalla kuvaa itsestämme näkyväksi monelle. Olemme luomassa virtuaalimaailmaa jossa ei ole minkäänlaista turvaa saati kontrollia kuinka tuo luotu oma kuva jatkaa elämäänsä.
Jonkun on kuoltava, mut kaikki sankareita. Lopulta kaikki on yhtä sotaa, mutta sodan keskellä voi urheilla ja se merkitsee rauhaa. Urheilu on universaali kieli, koska säännöt ovat samat.
Slow motion replays, Super slow motion, Super slow slowmotion replay and superfast it was over in couple of seconds http://www.bbc.co.uk/news/magazine-19726898 Shared language of sports and politics.
Maali!! Mieskasa mieskasa, mieskasa, (onni) syleily, tukehtuminen, maali! Urheilu tv:ssä tuo pakahduttavia kokemuksia. Eläydymme täysillä omiemme tappioihin ja menestyksiin. Ravit, jalkapallo, jääkiekko, talviurheilulajit, mitä niitä nyt on. Jotenkin eläimellistä (pärinää). Massa, se on se formulakuski. Ne tienaa paljo, kuskit. Naisten urheilu, naisurheilu kuten vammaisurheilu saavat vähemmän huomiota mediassa, tosin tilanne kenties muuttumassa hitaasti. Etuliitteet nais- ja vammais- karsinoidaksemme varsinaisesta miesten urheilusta poikkeavat, miksi niin. Eivätkö naiset urheile tosissaan vai liekö hitaampi tahti vähemmän kiinnostava. Mitä tehottomampi meininki, sitä vähemmän katsojia, sen vähemmän tuloja vai mikä logiikka? Mikä on urheilun etiikka? Onko se rahan tekemisen, menestyksen, kilpailun kautta tuleva nopeat syövät hitaat ja voittajat ovat voittajia niin kauan, kun eivät häviä. Entä urheilun seuraamisen logiikka.
Katsomisen kohde on lopulta katsoja itse. Onko maali katsojan halujen ja tekojen kohde? Tapahtuma, joka ohjautuu katseen kohteena olevan luotua jotakin haluttavaa? Pointti on se, ettei tiedä mitä saa ja joutuu jännäämään tulosta. Mikä on kiinnostavaa huippu-urheilussa ja miksi. Ihmiset tekevät äärisuorituksia, itsensä ylittämisiä, tuloksia, yhä nopeampia ja kovempia. Sitä ei voi tarkalleen koskaan tietää kuinka, mutta analysoida voi ja sitä vasten kalkyloida kuinka tulevaisuudessa ihminen pätee, jos haluaa pelata varman päälle kuten tv:ssä halutaan ajatella. Tulos ja katsojaluvut tekevät asiasta hyvän ja pätevän. Onko johtotähtenä innostus, palo, tunne, pyrkimys johonkin parempaan. Niin kai. Vaikea uskoa tai sitten meillä on TV:n kanssa eri näkemys mikä on hyvää. Entä mitä ajattelet, kun katsot urheilua tv:stä? Onko ajatuksesi, etteivät asiat muutu ja seuraamme samaa tapahtumaa paremmilla välineillä yhä uudestaan ja uudestaan? Onko urheilun seuraamisessa oleellista, että ei keskity enää omaan arkeensa? Onko tunteenpalo riippuvainen kansallisen edun saavuttamisesta, voitosta ja kunniasta täydellisenä hyvänä, kansakunnan näkyvyydestä, saadusta positiivisesta tunnesaldosta, joka kestää ja yhteenkuuluvuudesta, joka syntyy yhä uudestaan? Voiko samoin viihtyä ja jännittää urheilun parissa ilman varsinaista omaa puolta? Miksi on niin, että urheilu on valjastettu kansalliseksi edustuskoneistoksi? Miksi juuri urheilu koskettaa niin monia tällä tavoin maan kaataen tai nostaen? Kilpailu ja voittaminen että häviäminen ovat jotakin perusihmisyyttä, jota toteutamme. Pärjäämmekö me? Olemmeko hyviä verrattuna toisiin maihin. Kansallistunnon nostattajana urheilu on ylittämätön, siis usein vielä ihmisten kesken, jotka eivät itse urheile. Onko urheilu teatteria, reality-ohjelmaa vai molempia, ilman valmista loppua, ainoastaan toiveita paremmasta. Sopupelithän eivät käy. On oltava tosissaan oikealla tavalla. Elettävä voittaakseen muttei vilpillisesti. Lopputulos on arvoitus, siitä jännitys, arvaamattomuudessa ja yllätyksessä. Haluamme jännitystä ja dramatiikkaa, nopeutta, vaihtuvuutta, verenmakuisia kohtaamisia kuin sodassa vihollisten taistellessa ja jommankumman voittaessa mutta kaikki elossa ja kaikkensa antaneina. Siitä myöskin vaihtoehdottomuus ja kamala pettymys, kaikkensa antamisessa. Jonkun on näennäisesti kuoltava. Mut’ kaikki sankareita.
Mestarien liigan finaaliottelua odotellessa on alkuhappening, noin puoli tuntia. Siis kyseessä jalkapallo (eng. soccer). Studio on hyvin asiallinen. Kommentaattorit ovat virallisesti puvut päällä. Alustavat ottelun, esittelevät pelaajia. Valmentajia kuullaan kansainvälisessä tiedotustilaisuudessa. Mitä he sanovat? Kertovat pelaajien ominaispiirteistä pelaajina kuten, hän ei ole koskaan vihaisen näköinen ja hän on ensimmäistä kertaa finaalissa ja on nälkäinen, millaisen panoksen joku antaa kokonaispelille. Olen ollut seuraamatta kansainvälistä jalkapalloa tähän asti, joten yllätyin kuullessani mestarien liigan virallisen hymnin 2013 (kuin kansallis-). Kuinka vakava hartaus muovautui pelaajien kasvoille kädet munilla.
Perinteisesti pelin alussa pelaajat seisovat rivissä katsomoon päin tervehtien katsojia, tuomareita ja esittäytyen. Peliä ennen tällä kertaa on näytösluonteinen keskiaikainen taistelu (2013 mestarien liigan finaali). Mahtipontisuuden päälle liimaaminen Lontoon Wembleyn areenalla tuntui kummalta. Kaksi saksalaisjoukkuetta saivat kuninkaalliset ja näytelmälliset puitteet. Kuninkaallisuus tässä yhteydessä vertautuu oksennukseen housuilla ja kuinka kauan oma kuva näkyy. Bayer Münchenin fanit saapuvat kolme tuntia ennen ottelua areenalle. Dortmundin kannattajat ovat hitaampia. Fanijoukoillakin on ominaispiirteitä. Pelin aikana meteli on huikea harras messu. Oooooaaaaaaoooooaaaaaaooooooaaaaaa + koreografia stadionilla. Tahtiin taputuksia (antaumus ja hauskuus), hyppyjä tahtiin. Hyppelehtiviä halauksia miesten kesken, homoeroottisuutta ei lienee, mutta yhteiset asut ja meininki. Väreinä mustakeltainen ja punamusta. Pelottavan samankaltainen joukkolaulu ja mölinä kuului myös vastikään homo-avioliittoa vastustavien ranskalaisten http://www.reuters.com/article/us-france-politics-gaymarriage-idUSKBN12G0T9 (150000 ihmistä otti osaa 2013) http://www.nytimes.com/2013/05/27/world/europe/thousands-march-in-france-against-gay-marriage.html mielenosoitus-mellakassa, jossa otettiin yhteen puolialastomien feministien sijaan poliisin kanssa. Tarpeetonta lienee mainita, että jalkapallo on fanaattisuuteen asti suosiossa Ranskassa. Jalkapallo kuten jääkiekko ovat vahvasti hetero-mieskuvaa vahvistavia, vahvalla miehisyydellä pelaava kulttuuri, joka pitää jotakin muuttumattomana. Samainen mielenosoitus toistui myös tänä vuonna 2017, siis homo-avioliittoja vastaan ja keräsi suuren massan.
Olen minäkin asenteellinen. En kannata fanaattisuutta, perinteisiä sukupuolirooleja, nationalismia, jonka johdosta urheilumenestyksen eteen tehdään asioita, joista ei voi puhua ääneen, syrjintää, joukkotappeluita, rahan syytämistä huippu-urheilulle lasten ja nuorten sijaan. Puhumattakaan muista urheilun lieveilmiöitä, kuten massaturismia, prostituutiota, urheilun kulutuksellisen ja viihteellisen puolen korostamisesta mediassa, kaiken median mammuttimaisesta täyttöasteesta urheilulle. Kiinnitetään valtavaa huomiota huippupelaajiin, tiettyihin lajeihin erityisesti ja urheilun mieskeskeisyys on edelleen omituista. Se on miesten juttu, aivan kuten sota ja taide perinteisesti. Asiat, jotka etsivät, nostavat ja tekevät sankareita. Toki katsojien sukupuoli määrittää mitä näytetään, kuten on loogista, paitsi taiteessa. Kuten tavallista tunteet joukkourheilutapahtumia kohtaan ovat joko puolesta tai vastaan, inhoa, ihailua ja innostusta ja on hyviäkin puolia yhteenkuulumisen tunteesta puheenaiheisiin. Kuten aikamme on urheilu myös narsistista oman edun tavoittelua, joka ei kuulosta siltä mitä urheilun odotetaan olevan: innostusta, iloa ja mukavaa tekemistä, jossa ylitetään itse. Enkä puhuisi reilusta pelistä etenkään huippu-urheilun kohdalla, mutta massatapahtumat puolustavat paikkaansa juuri karnevalistisen hurman ja ilon kokemusten kautta. Siksi olisi entistä tärkeämpää pitää peli puhtaana. Sanonta pelata omaa peliä kuulostaa myös niin homeiselta kuin mikä tahansa sisäänlämpiävä yhteisö. Pelitermistön ajautumisen yleiseen kielenkäyttöön voi toki nähdä hauskana kielenkäyttönä ja toisinaan itsekin revin pelihousuni, kuvainnollisesti.
Laulu, liput, värit, makkara ja olut. Katsomo hiljenee, pelaaja itkee. Näytetään itkevä mies ja julkiset intiimit tilanteet, joihin voi tunnetasolla ottaa osaa, tuntea empatiaa, herkkyyttä, kanssaihmisyyttä ja ihailua. On meneillään maskuliininen performanssi, joka ottaa askeleita feminiinisyyteen. Kuinka määritellä urheilu maskuliinisuuden kautta ja miten urheilu määrittää maskuliinisuuden muuten kuin voiman ja kestävyyden kautta? No kaikilla on oltava lihakset nykyään ja kuka kehon määrittelee yhä uudelleen samalla tavalla mutta vietynä ääreen, joten jotakin muuttuu. Maskuliinisuudella on tiukat rajat, joka on nykymaailmassa edelleen iso ongelma. Puhutaan myrkyllisestä maskuliinisuudesta, machoudesta, peräänantamattomasta itsepäisestä miehisyyden mallista, jossa fyysisellä voimalla pidetään hallinnassa heikkoja ja ajetaan pois näkyvistä ne, joista ei pidetä. Miehessä ei saa olla hiventäkään naisellisuutta eli heikkoutta ja haavoittuvuutta, paitsi että pitkät hiukset, timanttikorvakorut, muotivaatteet, tapa puhua tuovat lisäulottuvuutta karskiuteen ja jäyhyyteen, kuten kaunis vaimo, tyttöystävä, ostetut asiat lisäävät ulottuvuuksia persoonaan. Uhoaminen, pullistelu ja voittaminen merkitsevät rajojen vetämistä, nykyään kun on menestynyt voi olla herkempi. Sellaiseen voi samaistua, kun tuntee olonsa heikoksi. Ulkonäöllä koreillaan, koska miehisyys on muutoksen tilassa, mutta millaisessa onkin kiinnostava pohtia juuri urheilun kautta.
Homous ja heterous urheilussa ovat vielä perinteisissä asemissaan. Hikisyys ja homous sopivat kenties liian hyvin yhteen miehisessä skenessä jossa miehisyyden epäileminen, liika naismaisuus ovat suorastaan rikollisia tekoja. Sellaiselle tyypille nauretaan, häntä kiusataan ja hyljeksitään. Kuinkas voi pärjätä muuten kuin oppia puolustamaan itseään, kova maailma on miesten maailma. On oltava samassa pukukopissa ja suihkussa. Lihaksikas keho on seksikäs, puoleensavetävä, kehon esittäminen voimakkaana tahdonalaisena veistoksellisena haluttavana saavutuksena, työn tuloksena, jonka avulla voittaa kilpailun on jotakin erinomaista. Työtä kaihtamattomuus, raadanta menestymisen eteen, halu voittaa, kehon hallinta ja lihaksikkuus ovat haluttavia ominaisuuksia huippu-urheilun ulkopuolellakin. Ne edustavat pärjääjän habitusta. Kuinka kantaa itsensä, kuinka tehdä itsensä ja menestyä. Se on vaihtoehdottomuuden maailma, se, jossa on vain häviäjiä ja voittajia. Kilpailu voitosta on raadollista, ehdottomuus on raadollista ja kuluttavaa henkisesti. Kakkossija voi olla pettymys. Pettymys on se, joka tuotetaan itselle ja kannattajille kun hävitään. Pettymys on kuin kunnian menetys tässä tapauksessa, heikkous ja huonommuus.
Kentällä valmentaja Diego Maradona suutelee pelaajia. Pelaajan suoritukseen liittyvää kehumista ja teatteria. Erotisoivassa lukutavassa eli kuinka katsoa kuvaa, jossa mies suutelee miestä ei silti ole homoerotiikkaa vaan innostusta. Erotiikka on ulkopuolella niissä naisissa, jotka esiintyvät väliajalla. Kuka erotisoi ja ketä, suutelevathan miespoliitikotkin, mutta miksi. Mikä on eroottista, on treenattu mieskeho, hikinen, voittoisa, yritteliäs ja kuinka pitkälle urheilun eroottisuus viedään tai kuka sitä vie, kun suurtapahtumien nais-miesasetelma on aina sama. Haluaahan mies olla halun kohde. Naisen ja miehen eroottisuus ovat aktiivinen ja passiivinen pysyvästi vastakohtina. Moottori-urheilussa jako on selvä. Nainen poseeraa kimmeltävän ajokin kyljessä vähän vaatteita yllään ja tekee halukkaasti niin. Ajajista hämmentävän harva on nainen, vaikka voisi kuvitella, ettei ajotaidoissa ole kysymys sukupuolieroista. Eroja toki on, mutta onko vauhdissa. Millaisia ominaisuuksia vaaditaan rallikuskilta ja kuinka paljon rahaa vaaditaan, että voi ryhtyä kuskiksi? Mitä tallit, jotka kuskeja palkkaavat odottavat ja kuinka paljon ajajan sukupuolella on merkitystä? Onko ajaja pelkästään voittoisa rohkea mielikuva, jota nainen ei voi olla? Kuva, joka tallista halutaan antaa, on suuri sankarillinen mies tekemässä suuria tekoja. Ostavathan naisetkin autoja, mutta erilaisia kuin miehet. Mikä on ralliautoilun kantava voima ja syy kilpailla on vauhti, ääni ja laitetestaus. Tallit kehittävät mahdollisimman kestäviä ja nopeita autoja. Onko muita syitä kuin mainostaminen ja uuden teknologian testaus? Millä tavalla autoilu liittyy seksiin, mielikuviin, jolla ralliurheilua myydään, tai siis mieskuvaan, prostituutioon, vedonlyöntiin, kaahailuun, auto- ja viihdekulttuuriin, jossa elämme. Kovaa ajaminen vertautuu ns. kapinallisuuteen, aivojen narikkaan heittoon, vapauden tunteeseen ja holtittomaan elämään eli luodaan täydellinen kiiltokuva tekevästä miehestä, jostakin tavoittelemisen arvoisesta sankarillisuudesta ja rahan tekemisen kulttuuri, jossa mikään ei ole tarpeeksi.
Urheilijan kävely areenalle, vilkutus, keskittyminen, juoksu, juoksentelu, hengittely, puhina. Valtava määrä kovaa työtä muutaman sekunnin tai tunnin kliimaksin tähden. Eikä se riittänytkään.
Kuvaa urheilusta tv:ssä ei ole vaikea pilkkoa osiin. Se on “täydelliseksi” luotua ohjelmaa täydellisyydestä, täydellisyyden tavoittelusta ja sen palvonnasta. Valmiiksi pilkottua, teatraalista, hulluuden partaalle, joka huipentuu katsojajoukkojen karnevaaleissa peliareenoiden ympärillä. Niin olisiko urheilua ilman katsojia. Yhteisöllisyyden tuntuna, kuulumisena, oman puolustamisena, tunteiden jakamisena, ilona, kenties sekasortona. Usein urheilusta kiinnostumattoman kysymys on, miksi seurata jotakin, jossa potkitaan nahkakuulaa tai pientä mustaa lätkää jäällä, jota isot miehet ajavat takaa eli viitataan aikuisten lapselliseen käytökseen ja vähäjärkisyyteen. Urheilussa ei kliseisesti käytetä aivoja. Toisen kummallisen toiminnan vähättely ei menoa haittaa, yhteenkuulumisen tunne on niin voimakas ja tekeminen, mikä on tärkein pointti lasten ja nuorten urheilussa, joka kehittää ihmistä kokonaisvaltaisesti kollektiivisena tekevänä olentona. Ei urheilu noin yksinkertaistettuna kuvauksena järkevältä puuhalta kuulostakaan, mutta järki on mainitsemissani asioissa, joista yhteisöllisyys kenties tärkein, kuuluminen, tunne ja niiden esittäminen. Avoimet tunteet urheilussa ja autenttisuus eli suora lähetys ja sen odottamattomat onnen hetket. Mitä on siinä pyhän hetken tunnussa, kun kansalainen tuo mitalin olympialaisista. Sankarillista kuin oman maan puolustus vihollista vastaan. Kuinka avoimia tunteita ja kuinka avoimia kommentteja lopulta voi tässä kontekstissa ilmaista. Epäisänmaallista käytöstä on tuoda maalleen huonoa mainetta, häpeää – tällaisiako te olette. Joo, tällaisia me ollaan.
Urheilijan ylenpalttinen feminiinisyyden esille tuominen ponnauttaa urheilijan valokeilaan: juoksijan pitkät kynnet ja erikoinen seksikkyyttä korostava pukeutuminen, paljas iho, vahva meikki, pienet bikinit. Siinäpä erotisoivalle katseelle paikka. Sama koskee myös miehiä, seksistyminen, ja pohdinta, miksi jääkiekkoilijoiden tyttöystävät ovat usein missejä. (Kauanko sitä jaksaa pohtia.)
Pelaajien näytteleminen eli tuo toinen löi ja sattui niin hemmetisti, vaikkei sattunutkaan ja seuraa vapaapotku, kivun esittäminen. Opetetaanko näyttelemistä jalkapalloilijoille erityisesti? Tai annetaanko pelaajille ohjeita, kuinka kentällä pelataan niin kokonaisvaltaisesti, että kieroilu ja suoranainen valehtelu ovat sopivia keinoja voittoon? Ilmeisesti, koska pelaajien näytteleminen on yleisesti tiedossa oleva asia ja epäilyn kohde. Siis teatteria, onko teatteri urheilua? Äänet, etenkin jalkapallossa yleisön mylvintä on iso osa peliä. Fanit osallistuvat ottelun rakentamiseen luomalla yhteisen tilan, jossa voi ilmaista itseään melko vapaasti. Se on suoja-alue, atmosfääri. Kameratietoisuus – temput, joita tehdään siksi, että peli kuvataan ja omalla käytöksellä halutaan ilmaista tukea, kuulumista joukkoon ja näyttää se mahdollisimman monelle, halu esiintyä, olla esillä. Jokainen voi nykyään olla esiintyjä median ansiosta. Sananvapauden ja luovuuden kannalta hyvä asia.
Entä kuinka urheilija voi lähetyksessä käyttäytyä ja miksi urheilijalta kysytään suorituksen jälkeen, kuinka suoritus meni (eikö se ole jo selvä, kaikki näki) ja kuinka hän itse analysoi urheilutekonsa. Miten arvioida suoritus, joka on tavallaan aina samanlainen, mutta urheilija pyrkii ylittämään sen? Hän teki kaikkensa, parempaan ei pystynyt tällä kertaa jostakin syystä. Rajallisuutemme luo tuskaa. Kuinka suoritustaan voi analysoida ylipäänsä. Mistä sitä tietää miksi se meni niin kuin meni. Analysoinnin tähdentäminen on keskiössä, puheessa täydellistäminen, kuinka kohdistaa ja tarkentaa kun on juuri ponnistanut äärimmilleen. Kuinka tärkeää on kuka analysoi? Kuka on luotettava analysoija muu kuin entinen valmentaja, entinen huippu-urheilija. Kehen muuhun katsoja luottaa? Kuinka luottamus synnytetään, on huippusuoritusten kautta. Onko luottamuksen osoitus, että katsoja palaa katsomaan samaa ohjelmaa uudestaan? Vai voidaanko puhua luottamuksesta? Ehkä se on kokonaan väärä sana tai ilmeisesti joihinkin odotuksiin on osattu vastata. Paluun aikaan saamiseksi, katsojan paluu, tai kun ei tullut töllöstä muutakaan, jupinaa. Mielenkiintoista on millaiset piirteet puhujassa ja millaiset sanavalinnat luovat luotettavan kuvan, mitä sieltä suusta tulee, kuinka paljon ja missä tahdissa. Myös lupa puhua kameralle on jonkinlainen luottamuksen ja uskalluksen osoitus, kaverillisuus, selkään taputtelu. Mielipiteesi on tärkeä. Hetkellisyys, hetken tallentaminen muistoksi, elin sen hetken, josta puhutaan.
Kuinka urheilun seuraaminen tv:n kautta on muuttunut, selostajan käsien huitominen, punainen naama, pelleys, kerronnan sujuvuus, ylitseampuva into voitosta, joka saa katsojan nauramaan, mutta eläimellisyys ei käy, siltikään, on oltava asiallinen. Mutta eivätkö fanijoukot mylvi, hulinoitse, apinoi, karju, näytä muutenkin tunteitansa avoimesti joukkotappeluun saakka? Formulakisojen yhteydessä on käsittääkseni säännönmukaisesti prostituutiota varten tietyt paikat, miehisiä tarpeita täyttämään, naiset ovat vähäpukeisia, ja olut virtaa. Säännönmukaisesti ajajien tyttöystävien kuvat käsilaukkuineen ja aurinkolaseineen kuvittavat iltapäivälehtiä. Urheilukisojen seuraaminen antaa luvan olla vapaalla, hurrata äänekkäästi, tuhlata rahaa, kännätä, huorata, nimitellä, tapella, käyttäytyä muutenkin holtittomasti, imitoida ihailemaansa urheilijaa kaahaamalla, pukeutumalla joukkueensa paitaan ja väreihin, toisin sanoen karnevalisoida arki äänekkäästi, sotkea julkisia tiloja kuseksimalla ja roskaamalla. Tehdä asioita, joita ei muuten tekisi tai ainakaan julkisesti. Karnevaalisuus myös häiritsee niitä, joita urheilusuoritus ei sytytä, joko häviäjäpuolta tai naapureita. Jääkiekon maailmanmestaruus antaa luvan käyttäytyä näin Suomessa, ei kovin moni muu tapaus.
Median muuttuminen joustavammaksi/suvaitsevammaksi käytöskoodiltaan on suupalttien ja verbaalisesti taiturillisten selostajien ja sosiaalisen median televisioon tulon myötä käynyt luontevasti. Sosiaalisen median kommentointivirran ja mahdollisuus seurata livenä, olla livenä, ottaa osaa – En tiedä mitä tuo muutos, joka on jatkuva, lopulta on tehnyt ja tekee sille mitä tv:stä näemme ja kuinka maailma näyttäytyy. Kankea ja asiallinen tyyli on kaikkoamassa pikkuhiljaa. Tuloksellisuus antaa tilaa urheilun viihteellisyydelle ja urheilun muassa puhutaan lieveilmiöistä, hyvistä ja huonoista eikä ainoastaan keskitytä suoritukseen ja kuinka siihen on päädytty.
Mieleen jäävimmät “urheiluteot” ovatkin olleet niitä, joissa on ilmennyt urheilijasta jotakin persoonallista ja omaperäistä esiin, usein skandaalimaista käytöstä urheilijalta urheilun ulkopuolella. Tähän moni urheilija jo pyrkiikin, näytöksellisyyteen, spektaakkelimaiseen esitykseen maalin ja pelin jälkeen. Uskallukseen ja tunteiden näyttämiseen. Näihin tilanteisiin kamera(-mies) kiinnittää huomiota. Tuuletuksia, että maalitilanteita verrataan ja katsotaan hidastettuna useaan kertaan, kuinka se meni. Näin saadaan aikaan kertomus herooisesta urheilijasta, joka antaa kaikkensa pelille, jota rakastaa sitä mitä tekee ja elää täysillä.
Selostajan on tunnettava peli, pelaajat, joukkueen huoltajat ja manageri, että valmentajat, jotta voi kertoa heistä katsojalle. Kuka valmentaja sai potkut, koska joukkue ei menestynyt. Uusi kehiin. Näytetään pettyneen valmentajan kasvot, kuinka ne ovat tuskasta hikiset tai käsi hän on kasvoilla itkua pidätellen. Tunteet ovat pelissä, miehiset ja suuret. Millaiset kuvat toistuvat, kuinka useasti maalitilanne näytetään, millaiset äänenpainot selostajalla on käytössään, mikä on kuvan, toiston ja äänen suhde? Selostaja on ammattipuhuja. Parhaimmat, ne, joilla on mukaansatempaavimmat jutut ovat huippusuosittuja julkkiksia, joiden ansiosta urheilun katsomiselämys on kihelmöivämpi ja hauska. Joka taas kehittää koko tv-urheilun presentaatiota, ja tulevia lähetyksiä, koska koko ajan on muututtava, oltava kenties hiukan edellä muutosta kuin vain olla osa sitä. Onko muutos viihteellistyminen? On selviydyttävä tilanteesta kuin tilanteesta. Tiivis tunnelma on aina maalilla, hiukan odotteleva ja viipyilevä, tarkasteleva kerronta seuraa. Kuinka tilanne etenee maalille, kuinka maalille päästään. Mitä kentällä tapahtuu, mitä kentällä tapahtuu. Eläytyvä selostaja on kuin pelaaja, pelaten molempien puolella.
ENTÄ KUINKA SUOMI PÄRJÄÄ?
Urheilukisa alkaa jo ihmisten mielessä odotellessa h-hetkeä, arvuutellaan kuinka pelissä käy. Veikataan ja pelataan rahapelejä, keskustellaan. Odotetaan, jännitetään. Urheilu on juhla, median ja mainostajien maisemoima kulutusjuhla, jossa kuluttavat kansakunnat eli katsojat. Pärjäämisestä onkin kyse kokonaisvaltaisesti. Olympialaisten saaminen kotikisoiksi on jo voitto. Maan valmisteluja seurataan, koska ne kestävät vuosia eikä budjetissa säästellä, koska näkyvyys on maailman suurimmissa kisoissa a ja o. Siis mitä näkyy ja mitä ei. Urheilu-alueen siisteyden ylläpitoon käytetään runsaasti voimavaroja. Kuten olympialaisten tieltä poistetaan kaduilla asuvat köyhät omiin slummeihin. Turistien ja katsojien ympäri maailmaa on nähtävä parhaat puolet ilman sosiaalisia ongelmia painamassa tunnelmaa. Suuri urheilutapahtuma on egobuusti maalle ja tuo mainoksen lisäksi turistien rahavirran. Urheilussa liikkuukin valtavat summat, jotka kerätään katsojilta ja mainostajilta
.
Huippu-urheilijoiden palkkiot puhuttavat juorupalstoilla, kuten urheilijoiden yksityiselämä. Kauniit vartalot ja kasvot myyvät urheilu- ja luksustuotteita. Ihailtujen sankareiden oletetaankin olevan esillä. Terveys-, kuntoilu-, laihdutus-yms. business kukoistavat urheilun avustuksella. Terveyttä, kauneutta ja nuoruutta on helppo myydä ja urheilija kehollisuuden kautta helppo erotisoida, saada kaupaksi. Juuri vastikään naisrantalentopalloilijat saivat luvan käyttää peittävämpiä asuja bikinien sijaan. Seikoissa, yksityiskohdissa kuinka miehiä ja naisia kuvataan urheilutilanteessa, on eroja. Pyllistävä naistakamus on helppo kuvauskohde ja katseenvangitsija lehden sivulla. Naisten oletetaan olevan seksikkäitä urheilun ulkopuolella. Lihaksikas nainen on itsevarma, terveennäköinen ja vahva mutta onko hän naisellinen. Kuinka moni seuraa urheilua seksikkyyden takia? Edellisissä Olympialaisissa beachvolley katsomot olivat aina täynnä. Herättääkö urheilija luottamuksen juuri terveellisellä elämäntavallaan ja voittaakseen maalleen? Miksi juuri urheilija on luotettava?
Kävely muuttuu lihasten kasvaessa miehekkäämmäksi, otteet urheilussa ovat riuskat, on voitettava ja oltava koko ajan parempi. Ihmisellä on tavoite ja keinot saavuttaa se. Pärjätäkseen, noustakseen huipulle on oltava narsisti ja haluttava sinne ja myös esille. On kyettävä olemaan katsottavana ja luomaan tarina myös verbaalisesti, joten huippu-urheilu ei vaadi ainoastaan urheilullista lahjakkuutta. On osattava viihdyttää ja puhua. Jos ei osaa, on oltava hyvännäköinen ja palvottavissa. Luotava itsestään idoli, jollaiseksi moni nuori haluaa, katseen kohteeksi. Tulla katsottavaksi, seurattavaksi. Tuota narsismia tukee ralliautoilijoiden kauniiden tyttöystävien ja vaimojen koristeenomaisuus. Piipahtaminen varikolla, käsilaukku ja aurinkolasit.
Suomessa urheilijat ovat vielä sangen vakavia eikä idolikulttuuri ole samanlainen kuin esimerkiksi jalkapallossa muualla maailmassa. Suomalaiset mainostavat maitoa ynnä muita ns. terveystuotteita kiltisti kilteillä urheiluhahmoilla, ehkä joku avioero ja kaahailu-uutinen tai kännissä toilailu tai omituinen kannanotto Twitterissä, on jo vakava paikka. Harri Ollin keskisormen näyttäminen miljoonayleisölle hyppykisojen yhteydessä oli lööppikamaa ja huonoa mainosta. Mielestäni se oli parasta urheilua. Sopimatonta urheilun puhtoisessa pinnassa, josta kaikki tietävät, ettei se nyt niin puhtoista ole. Urheilijalle ei sallita julkista juopottelua tai muuta itsetuhoista käytöstä, mutta sitä jotenkin odottaa ja olettaa tapahtuvan, kun on juhlittava. Ura voi olla ohi hetkessä. Huippu-urheilijan ura on riippuvainen valmentajista, mediasta ja mainostajista. Kuinka urheilijan lopulta käy tarkoittaa sitä, että hän itse on pelinappula ja asettaa itsensä siihen asemaan, mainoskyltiksi. Millaiseksi hänen julkisuuskuvansa muodostuu, ja kuinka se jatkuu urheilu-uran jälkeen, kenties riippuu kuinka suhteitaan on hoitanut. On osattava pelata annetuin tiukoin säännöin ja tässä pelissä.
Vallan määräytyminen, vallan käyttö ja katsojan ohjailu, psykologinen kontrolli on saada katsoja jännityskoukkuun, tunneloukkuun, kollektiiviseen tarinankerronnan huumaan, joka jaetaan ja jota jatketaan iltapäivälehdissä. Urheilulle pyhitetään lehdistössä useita sivuja etusivua myöten. Kiihkeätunnelmaisen pelin tähtihetket, tulokset ja tunnelmat, molemmin puolin sekä syyt voittoon että häviöön. Loukku sinänsä negatiivisena sanana ansana, pyydyksenä, ahnaana suuna, joka puhuu, pulputtaa sopii asetelmaan. Se on vangitsevuus ja tehtävä tv:ssä, koukuttaa. Täyttää tila, katsojan mieli, näkökenttä, tulevaisuus ja suunnitelmat. Television tarjonta herättää haluja, unelmia, mielitekoja ja antaa valmiita virikkeitä, luo tyylin, jonka voi ostaa omakseen. Niin voi tuntea omistavansa saman gloorian kuin tähtikultin päähenkilöt. Vielä enemmän niin kutsuttuna interaktiivisena aikana, jolloin sosiaalisen median kautta voi ottaa osaa ohjelman tekemiseen kommentoimalla. En ole varma keksinnön suomasta lisäarvosta ohjelmalle tai yhtään millekään. Chattailu, kevythumpuuki, kokeiluarvo, Twitter-kommentit, joo. Kuten taas, kulutusarvo ja tunne on melkoinen eli yhteistsemppi päällä. Toisaalta ihmisten käyttämän kielen tutkimuksen kannalta mielenkiintoista, kuinka nopea puhevirta tuo esiin jatkuvan ajatusten vaihdon merkityksellisyyden, median määräävyyden ajassamme, muutoksen nopeuden tai hitauden ja voi pohtia, kuinka aikaansaamamme muutos lopulta on tarpeen ja mihin se johtaa ja mikä muuttuu. Päädymme samoihin pisteisiin, kuin mistä olemme lähteneet kyllästyneinä jatkuvaan hälinään. Vähemmän on enemmän, on vain osattava valita vähemmän mitä.