Uskon asioita ja muita kuoleman kysymyksiä.

6 maaliskuun, 20226 maaliskuun, 2022 | Henna Timanttimetsä

Uskotko tuonpuoleiseen ja enkeleihin tai ehkä vain enkeleihin, kenties myös sieluun ja sovitukseen? Mihin nykyihminen uskoo ja vielä niin paljon, että on valmis käymään sotaa asian puolesta? Nykyään haetaan liittolaisia (allies to fight the fight) hyvän asian puolesta tietenkin. Kuinka kauan todistelua tarvitaan esimerkiksi lahjakkuuden todistamiseen tai että tieto on faktaa? Holokausti on edelleen joillekin tällainen todisteltava asia. Teetkö päätelmiä ulkonäön perusteella ja mitä vaatetus sinulle kertoo toisesta ihmisestä? Kertooko ulkonäkö kaiken tietämisen arvoisen? Jos niin, haluaisin tietää tarkemmin, onko yleinen siisteys riittävä vai mennäänkö muodin mukaan? Uskotko eli luotatko jonkun sanaan, jos hän on valkoinen ja mies, ennemmin kuin musta ja Afrikasta? Lisääkö Amerikan manner luottamusta? Miten verkostot ja kaverisuhteet vaikuttavat luotettavuuteen tai omistettu omaisuus, yritysten koko, tutkinnot ja brändi niiden uskottavuuteen? Näitä asioita on hyvä tänä päivänä miettiä, kun sukupuoli on uskonasia ja nuori nainen pääsee huijauksessaan niin pitkälle, että hän saa Netflix-sarjan ja pääsee päämääräänsä eli kuuluisaksi, eikä hänen liikenaisen taitonsa kenties koe suurtakaan kolhaisua vankilareissun johdosta New Yorkissa, vaan hän on älykäs, menestynyt, kiinnostava ja viihdyttävä ja kaikkia kiinnostaa, kuinka hän sen teki ja kuinka hän esiintyy. Ehkä hän onkin mies ja/tai omaa varsin isot pallit tai vaan häpyä, koska sukupuoli on ilmoitusasia. Mistä voimme miettiä, ehkä hän sosiopaatti, joka ei välitä toisten omaisuudesta saati tunteista, kun hänen on saatava oma päämääränsä saavutettua, hän käyttää kaikkia naruja. Hän (Anna Delvey) ei myöskään koe tehneensä rikoksia lainkaan ja vankilatuomio oli opettavainen kokemus, jota hän tarkastelee kovin objektiivisesti ja virheitä tekevät ainoastaan muut. https://www.youtube.com/watch?v=8iYo6aNiFh8

Paljon ihmisiä kurssitetaan, kuinka luoda uskottava ja urallaan hyvin etenevän ja päämäärätietoinen kuva itsestä tai muuten potentiaalia (mikä on potentiaalia ja mitä haluamme eniten) omaava eli kuinka osaa tehdä jotakin tiettyä-kuva, kuinka näyttää lupaavalta/lupaukselta jostakin, kuinka näyttää hyvältä kuvassa ja kuinka se hyvä määritellään, kuinka olla myyvä (how to make friends and influence people), vaikka olisikin vain kulissi, ainoastaan onnistuminen merkitsee, näin olet uskottava ja pääset tavoitteisiisi, mitä ne lienevätkään. Tyhjän päällä seisominenkin voi olla mahdollisuus, taiteessa etenkin. Tähtää korkealle, haasta itsesi jatkuvasti. Kyse on sinusta, pyöriskele itsessäsi ja mieti kuinka näet itsesi ja pyri itsestäsi poispäin. Rima juuri ja juuri näkyy ja unelmasi ovat isoja. Toivottavasti meitä kurssitetaan, kuinka olla hyvä jossakin muussakin, kuin vain näyttää osaavalta ja hyvin toimeentulevalta, hyvästä perheestä ja hyvästä koulusta, hyvältä alueelta ajatellen hyviä ajatuksia, seisoen hyvän puolella pahaa vastaan näyttäen hyvältä ja terveeltä. Sen määrittely, mitä hyvällä tarkoitetaan, jää usein oletukseksi, mikä on nykytaistelujen ontuva puoli: on vain mustaa ja valkoista, kun menneisyys on kadonnut näkyvistä. Kaikkihan tietävät, mikä on hyvää ja se on usein materiaalista, sanitoitua ja konemaista toistoa. Designer laukkukokoelma on joillekin määritelmä hyvästä ja tavoiteltavasta ja kiillotuksen määrä kertoo menestyksestä. Miksi näin on, on itselleni arvoitus, koska tämä täydellisyyden irvikuva on pelkkä esitys. Fake it till you make it todella toimii, kun tehdään vaikutus pinnan tasolla, mutta kuinka pitkälle feikkaus voi ja täytyy mennä, ketä kusetetaan, kuinka paljon ja haluammeko tulla huijatuiksi vai olemmeko näin helposti petkutettavissa yhä uudestaan?

Kun varastaa rikkailta, he voivat pudota korkealta, nimittäin omasta turvallisuuden kuvitelmastaan ja haavoittamattomuudestaan, jota rahalla ja kavereilla ostetaan. Instagram-kusetus on jo selvä asia, mutta toisaalta, kun puhutaan vaikuttamisesta, ei kusetus ole mennyt kokonaan ymmärrykseen vääränä ja haitallisena, koska jos ei pääse samoihin lukemiin, tulee morkkis silti, kun tee näin ei toimikaan tai toimii, mutta on kovin ontto. Imitaatio ei ole imartelua, se on selviytymiskeino, eikä tarvitse keksiä paljoakaan tai mitään itse eli se on myös itsepetos. Kun ei ole omaa, otetaan toiselta. Picasso on ohjannut luultavasti enemmän kuin on ollut tarpeen eli varasta ja olet taiteilija ja kaiken lisäksi suuruus.

Kusetus on siis totta sabluunalla, mikä toimii yhteiskunnassa isommassa mittakaavassa lähes kaikessa tv:stä rakentamiseen. Kovalla työllä sanotaan ja joidenkin kohdalla näin, mutta rahaa täytyy tehdä helposti ja päästä esille. Tarvitaan filttereitä, rengasvalo, taustakankaita, vaatteita, kameralinssejä, paikkoja että tunnettuutta. Tai siis treeni, skandaali ja mitä syön, onko muita aiheita? Miksi usko ei ole koetuksella enenevissä määrin? Vai kertovatko masennustilastot tästä? Tosin, ei YouTubella itseään elättävä monen mielestä tee työtä. Miksi niin moni haluaa uskoa uskomattomaan ja toisaalta vain konkreettinen fyysinen on olemassa? Vaikuttaisi sittenkin luottamuspulalta, itseen ja autenttisuuteen, jota tiedekin aina kokee, mutta tiedettä on epäiltävä eli se on normaalia. On epänormaalia, jos tiedettä ei epäillä tai saa epäillä. Mutta uskotko biologiseen sukupuoleen, on jo kysymyksenä outo, mutta asian on valmis kyseenalaistamaan hämmentävän moni kovin yksioikoisesti, muut ajatukset tuomitsevasti ja todella helponoloisesti, aivan kuin olisiko tässä ratkaisu henkisiin ongelmiin ja elämän solmukohtiin. Mistä lähtien biologia on ollut henkilökohtaisesti määriteltävissä tai kukaan, joka kehossaan tuntee, ettei biologia koske häntä, vakavasti otettavissa? Liittyykö tämä kaikki plastiikkakirurgiaan, someen ja tosi-tv:hen? Kuuluvatko tiede ja usko yhteen? Mihin tieteessä voi uskoa, jos sekin on kaupan? Voin sanoa, että luotan tieteen tuloksiin melko paljon riippuen asiasta ja mistä tieto tulee, vaikken aina ymmärrä, kuten lääkeyhtiöiden toimia ja mRna-rokotteen vaikutusta DNA:han ja millainen vaikutus rokotteella on ihmisen elämään jatkossa?

Tieteen saavutukset ovat meihin kaikkiin vaikuttavia ja nyky-yhteiskuntaa hyödyttäviä keksintöjä syntyy valtavalla tahdilla ja tosiaan, kaiken voi ja tulee kyseenalaistaa, myös tieteen, siksi on erikoista, kuinka herkästi yliopistot reagoivat tunteisiin ja pelkäävät imagon menetystä, siis paikka, jossa asioista pitäisikin debatoida ja kiistellä, koska kompleksisuus on meitä koskeva fakta. Kuinka tiedon kyseenalaistamisen teemme, meillä on oltava uskottavat vasta-argumentit, jotka perustuvat todisteisiin, joihin vedota, siis tieteen hyväksymät todisteet, ei kumileimasimen, joita yliopistoissakin on, koska niissäkin on suojatyöpaikkoja ja korruptiota ja väärää tietoa, väärin luotua tietoa. Mikä sija tunteilla on tieteessä tai sukupuolella saati seksuaalisuudella? Tieteilijän työssä ei pitäisi henkilökohtaisella olla tuloksiin merkitystä, jos niin on, onko se luotettavaa tiedettä tai tiedettä lainkaan? Ja kuinka käy uskon tieteeseen tahi yliopistoihin, kun selkeästi henkilökohtainen vaikuttaa ja tunteet ovat näin ensisijaisia? Ketä pitää suojella ja miltä?

Meillä on auktoriteettejä, joilta kysymme neuvoa ja tarkkaa tietoa, kun emme itse tiedä ja osaa jotakin, he eivät ole toivon mukaan oraakkeleita eivätkä kulisseja vaan tieteilijöitä ja tutkijoita. Mitä saamme uskonmiehiltä ja -naisilta? Luottamusta tulevaisuuteen, koska usko tuo toivoa? Tietoa, mitä tapahtuu, jos teemme ja ajattelemme väärin, pelkoa, epätoivoa ja vihaa? Melkoisia tuomioita jaetaan väärin ajattelusta ja luottamuksesta/uskosta tieteen tuloksiin ja joihinkin universaaleihin totuuksiin, joihin tiedekin siis vielä luottaa? Millaisia seurauksia on biologialle biologisen sukupuolen kieltämisellä, siis koko biologian kentälle, koska olen ymmärtänyt, että lisääntyminen on biologian ytimessä ja sukupuolet ovat olemassa tätä tarkoitusta varten? En itse pääse tämän ajatuksen yli enkä tiedä, miltä biologia näyttää tulevaisuudessa. Onko se jotakin keksittyä ja keinotekoista ja mitä haluamme sen olevan? Ja miksi näin olisi ja ketä sellainen biologia palvelee? Kaikkia keksittyjä sukupuolia, joilla on kuviteltu biologia tai ei biologiaa lainkaan? Kuinka kauan keksitty biologia elää ihmisessä, voidaanko ihmiseen rakentaa keksitty eli keinotekoinen biologia ja mitä tarkoitusta se palvelisi? En keksi muuta kuin ikuinen elämä, mutta tapahtuuko tämä elämä todellisuudessa, Instagramissa eli virtuaalitodellisuudessa kirurgin veitsen avulla vai realityssä, siis kuuluisuudessa eli kuvassa?

On maailmoja, jotka särkyvät helposti, tieteen ei kuvittelisi olevan se ensimmäinen särkyvä asia. Miksi tällaiseen itkuhysteriaan on lähdetty mukaan ja onko todella tarkoitus luoda parempi maailma hyväksymällä täydellisiä järjettömyyksiä, kuin että mies voi uida naisten kilpailuissa, koska on itse niin päättänyt ja voittaa kaikki? Kun on näitä uskonasioita, kuten mitä tieteellä perusteellaan, mikä on lopulta tiedettä, mikä antitiedettä ja pseudotiedettä? Olisi kiinnostava tietää, kuinka paljon bullshit-tiedettä yliopistot tuottavat ja miksi? Mikä voisi olla bullshit-tiedettä? Koska emme paremmin tiedä, luotamme jokaisen omaan totuuteen-tyyppinen? Luulin, että tiesimme jo paremmin ja että meillä on kaikki maailman tieto?

Taiteessa auktoriteettiuskovaisuus on 100%, koska taide vaatii erikoisosaamista, jonka saavuttaminen vie vuosia hankkia ja asiantuntijoita on harvassa, etenkin riippumattomia, jotka eivät pelkää sanoa mielipidettään vastakarvaan. Instituutiot menevät trendien kelkassa mitään kyseenalaistamatta ja ajattelevat jälkikäteen, paljastaen paniikkinsa. Se on myös 100% huono asia, koska kusettaminen ja vaikuttaminen on ilmeisen helppoa ja vastaansanomisia ei oteta vakavasti ihan keneltä tahansa, jos keltään, mutta somen massavaikuttaminen on se, mikä huomioidaan. Millaisesta asiantuntijuudesta ja luottamuksesta se kertonee. En ole luottavainen taiteen suhteen, jossa toisten omaisuutta käytetään vallankumouksen nimissä tehtyyn NFT-pelleilyyn, jossa ei perusasioita ole saatu kuntoon ja syytetään taiteilijoita milloin mistäkin. Picasso todella elää monessa suhteessa. Vallankumous on kiinnostava hype-sana, jota taiteessa tykätään viljellä ja se vetää puoleensa kuin hunaja. Kuinka digitaalinen ja virtuaalinen on syrjäyttämässä reaalimaailman jää nähtäväksi. Museotkin isommin ovat vasta koronan johdosta asiaan paneutuneet. Tällä hetkellä kun rahasummat kertovat arvosta, en usko muuhun kuin hetkelliseen uutuudenviehätykseen ja raha viehättää pääasiassa että näennäinen helppous. Taiteelliset arvot ovat vasemmalle pyyhkäistessä varsin helppoja ja nopeasti unohdettavissa.

Mikä on sinun unelmasi? Juoda niin paljon colaa, että muutut joulupukiksi? Mitä Coca-cola tekee hampaille? Sihisevät juomat ja terveys.

9 helmikuun, 202123 syyskuun, 2021 | Henna Timanttimetsä

Unelmien toteuttaminen on jokaisen velvollisuus itseään kohtaan ja se on myös oikeus, kysymys on, mitä nuo unelmat ovat, kuinka sinne päästään ja onko ajateltava hyötyä ensisijaisesti. Koska ympärillämme on paljon vähättelijöitä, niitä jotka haluavat, ettet pääse sinne minne haluat, on itsenäinen haaveilu, ajattelu ja tekeminen jännittävä tie. Coca-Cola Company on lähtenyt filosofiselle ajatusretkelle nykyihmisen ns. elämättömään elämään, kuin inspiroiden niitä, jotka kokevat elämästään puuttuvan elämän vai onko se elämästä puuttuva minä, henkilö, joka on muuttunut yhä näkymättömämmäksi, koska elämättömyyden ja elämisen ohjeet tuntuvat tulevan ulkopäin kovalla paineella ja kysymys on, mitä sinä olet, todella luot ja teet elämässäsi, jotta voit tehdä vaikutuksen? Vaikuttaminen on asia, johon moni pyrkii. Se tapahtuu usein neuvomalla: tee näin, tulet siksi ja tuoksi. Vaikuttamalla olet vaikuttaja ja moni on tyytymätön moneen asiaan itsessään. Manipuloiminen mainostamalla on vallankäyttöä ja pyrkimys kaiken ja kaikkien samankaltaistamiseen on myös tämän hetkinen trendi eli kaikki mainostavat itseään ja ehkä tuotteita, joita ovat saaneet ilmaiseksi. Kuka ei haluaisi tätä täydellisyyttä mitä jollakin on, mutta olet hyvä sellaisena kuin olet, on erikoisesti ajateltu, jota kukaan ei ajattele, mutta sanoo niin. Voit siis tulla paremmaksi tuotteiden ja brändien avulla, ne tekevät sinusta näkyvän ja katsottavan. Kun istut maisemaan, oletko sittenkin näkymätön?

Täydellinen keskinkertaisuus pyrkimyksenä ja esiteltävänä hyvänä, on ongelmallista. Verrattuna toiseen, jolla on jotakin ihailtavaa kuten hoikka keskivartalo ja iso perse, on esiintymiskulttuurin irvokkainta antia. Aivan kuten mustaihoinen kokee liiallista erilaisuutta ja pelkoa erottautumisesta Suomessa, jossa on hänen mielestään liikaa valkoihoisia ja meidän tulisi olla tästä pahoillamme. Minä en ole, koska en usko samankaltaistamisen tuovan onnea ja olevan täydellisyyttä. Täydellisyyttä ei tavallaan ole. On vain hyvin erilaisia ihmisiä, jotka kipuilevat samankaltaistamisen kulttuurissa ja pyrkivät nukkemaisuuteen ja vaativat erimielisiltä erilaisilta mukautumista käskyttämällä ja jankkaamalla sloganeita huomaamatta miten väsynyttä se on ja jo kääntynyt itseään vastaan.

Kun tarttuu pulloon, on se ajatus ja teko, joka muistuttaa jostakin ja juominen että syöminen ovat tapahtumia, jotka ovat yhtä kuin eläminen ja elämän tapahtumat, jotka vaikuttavat kehossasi ja aivoissasi. Mitä Coca-cola tekee kehossasi? https://www.mtvuutiset.fi/makuja/artikkeli/hurja-vaite-yhden-coca-cola-tolkillisen-vaikutuksista-kehoon-leviaa-netissa-mita-sanovat-asiantuntijat/5245716#gs.sh86dz Kuinka meidän tulee syödä ja juoda jotta elämme ja miten elämme syömällä ja juomalla, kuinka juomisemme ja syömisemme määrittävät elämisen laadun ja millaisissa tapahtumissa että mitä ne kertovat meistä. Cokiksella on edelleen varsin hyvä brändi ja kulutus on kova. Coca-cola Companyn tuotteet päätyvät tyhjinä joko kierrätykseen tai luontoon. Meillä on hyvin erilainen käsitys, mikä on hyvää elämää, mikä vertautuu elämäksi ja mikä kuolemaksi. Helppouteen pyrkiminen pyrkii lieventämään kokemaamme elämän taakkaa, vaikka vain esimerkiksi voimme heittää pois ja unohtaa ja jatkaa eteenpäin murehtimatta. Niitä elämäksi kokemiani asioita on hyvin rajattu määrä ja tämän hetkinen kokemukseni nykyelämästä on, että pystyynkuolemisen määrä ja hinta minkä se maksaa, ei ole sen arvoista eikä sillä ole paljoakaan tarjottavaa. Voin filosofoida, miksi pystyynkuollutta kulttuuria joku pitää elävänä ja mitä nämä säännöt ovat, joilla meitä määritellään eläviksi tai kuolleiksi tai kiinnostaviksi ja ei-kiinnostaviksi ja tulevatko ne populaarikulttuurista, nuorten elämästä, ostamisesta ja myymisestä, mahdollisuuksista joita joko on tai ei ole, kuluttamisen mahdollisuudesta, jonka kautta kaikkien elämää verrataan, helppouden kokemuksesta ja tähän komboon liittyvät syöminen, juominen, matkustaminen, treenaaminen, ihmissuhteet, seksi, työ, harrastukset, kotieläimet, lapset, välineet, laitteet, omistaminen ja koti ja tämän kaiken dokumentointi ja esittely. Joten pähkinänkuoressa nykyihmisen elämän eloon saavat asiat, jotka ovat massiivisesti värikkäämpiä, paremmin dokumentoituja, nähtyjä, jaettuja, isompia kuin sata vuotta sitten ja siihen lisäksi, että nykyihminen kokee jäävänsä osattomaksi helposti ja elävänsä elämätöntä elämää vaikka kaikki perustuu helppouteen, on minulle todellinen itsekkyyden ja itsekeskeisyyden ilmentymä. Ensin kerätään paljon kamaa ja sitten orjallisesti ahdistutaan kun on kerätty paljon kamaa.

Mainoksen katsoja/näkijä/kokija tarttuu kuvan oljenkorteen, jos on onneton eikä elä nyt, koska cola on varsin edullinen ja kaikkien ulottuvilla oleva juoma ja brändi, jolla on lupaus ja kuten useasti on tullut vastaan, taiteilijat juovat viiniä ja se tekee heistä taiteilijoita, viileät tyypit juovat sihiseviä juomia, koska ne ovat kylmiä. Näin yksinkertaista se on. Unelmointi on helppoa, joten jokainen voi siis tarttua toimeen ja toteuttaa ideoitaan. Erottautuminen onkin nykyihmiselle todelllinen tehtävä ja kuka sellaiseen lähtee, voit jäädä ulkopuolelle.

Kuinka pitkälle yhtiön manipulaatio on ajateltu onkin kiinnostava pohdittava ja mitä käsinkirjoitettu osa mainoksessa tarkoittaa, kun emme enää kirjoita käsin eli kynällä ja silti mielenyhtymät autenttisuuteen ja itsenäiseen tekemiseen tulevat kynästä ja autenttisuuteen pyrkiminen on nykyihmisen elämän johtolanka. Coca-Cola on nuorten juoma pääasiallisesti, joten mikäpä tärkeämpää nuorelle, kuin tehdä nyt eikä huomenna ja kutsua sitä elämäksi? Kysymys on hyvin subjektiivisesta kokemuksesta ja kuinka vahvasti asiat koetaan, kuten elämä ja mikä on elämä, millaiseksi sen teet. Tulla jäädyksi ulkopuolelle on paha asia, kokea FOMO ja siitä seuraava tunne, ettet ole mitään, koska et koe samaa, mitä toiset, jotka ovat nyt keskellä jossakin juomassa viiniä. Mikä tuo elämää ihmisen elämään tänä päivänä ja milloin nykyihminen on jumissa, kuten moni tuntee olevansa? Inspiroivat ohjausvideot, jotka kertovat tästä tilasta, jossa moni on, yrittävät ohjata yksilöitä tämän hädän yli, koska ahdistustila on välitön, yleinen ja voimakas. Olemme niin riippuvaisia toisten hyväksynnästä ja siitä, että voimme jakaa villit hetket elettynä elämänä, vaikka ne olisivat hauskanpitotrendi syötettynä lusikalla: näin teet jotta olet suosittu ja et ole kuollut pystyyn ja kun se puuttuu, olet pulassa? On hyvin nykyaikaista ajatella olevansa jumissa työelämässä, lasten kanssa, lainojensa kanssa jne. ja jokaisella tulisi olla mahdollisuus aina uuteen mahdollisuuteen ja avaukseen elämässä. Tämä on kilpailu jossa voitetaan ja hävitään, joten ei ole mikään ihme, että moni kokee häviävänsä ja niin tulee tapahtumaan suuressa mittakaavassa. Onneksi on Coca-Cola. Juomisen viehätys ja hauskuus, että viesti siinä on nimenomaan kuvallisesti ja kulttuurillisesti olennaista ihmiselle, juomme maljoja, juomme onnen tuottamiseksi, terveydeksi, piristykseksi, janoon, tylsyyteen ja pahaan oloon jotta tulisi toisenlainen fiilis.

Pitää elämää tarkoitti lapsena riehumista ja meluamista yli aikuisten sietorajojen. Se tuli mieleen elämisestä nyt, tässä hetkessä, ettei tuo hetki mene hukkaan, dokumentoin sen ja silti se voi olla lähes turha, koska dokumentoinnin määrä on tähtitieteellinen ja olen vain yksi ihminen eli tunnen myös voimattomuutta ja että hukun massaan ja toisaalta en. Mitä teemme kaiken dokumentoinnilla, todistamme jotakin tärkeää, kuten että osaamme valokuvata ja saamme puhelimella aikaan ammattimaisia otoksia eli katso miten hyvä minä olen?

Moraalisaarna, sarja lähiöpenkkejä, joille puskista keräsin roskia ja laitoin esille/Moral Sermon, series of benches and collected garbage tidily put on display, 2015

Eliittijoukko, etujoukko.

19 elokuun, 201725 tammikuun, 2018 | Henna Timanttimetsä

Mitä eliitti tarkoittaa? Se on valintakysymys, kuka mielestäsi on eliittiä, koska nykyään voimme valita. Se on yhteiskunnallisen arvojärjestyksen ja ominaisuuden ääneen lausuminen ja totena pitäminen, eliittiys on laadullinen termi. Se on hierarkkisen arvon tietämistä, oman arvon ja jonkun toisen arvon, on kuitenkin kyse arvo-oletuksesta johon liittyy absoluuttisuus johon uskotaan, jonka mukaan käyttäydytään, arvo joka on nähty, havaittu ja todistettu jollakin tavalla, joillekin, asiantuntijoiden kautta ja jota pidetään totena, arvo jota voidaan pitää yleisesti pätevänä ja ylevänä, tavoiteltavana ja hyvänä on oltava jotenkin tietoon liittyvä, annettujen ja saavutettujen ominaisuuksien summa jolle sana eliitti on yleinen tunnustus, arvonimi, kehu ja titteli tälle hyvälle ja parhaalle jota halutaan, ylläpidetään, kehitetään, jos se ei ole pysyvä tila, ja johon asioita verrataan. Eliitti on kuitenkin pääasiassa yhteiskunnallinen asema ja ei kerro laadullisesti välttämättä yhtään mitään, toteaa vain pallin koon, kyse on vahvuudesta ja miten vahvuus näyttäytyy, mitä vahvuudella tehdään. Eliitti voi myös degeneroitua ja silti pysyä eliittinä, kunnes tulee toinen eliitti joka kyseenalaistaa entisen eliitin ja sen arvovallan ja merkityksen tulevaisuudessa. Eliittiyyteen liittyy ansa ja valinta, kokemus valinnasta, vallasta, vapauksista, liikkuvuudesta ja ajatus ehdottomuudesta, oikeassa olemisesta, jonkunlaisesta kiistattomuudesta.

Eliitillä on auktoriteettiasema, sananvalta ja kyky käyttää asemaansa etenkin omaksi hyväksi. Minulle ei ole eliittiä, joten sana tarkoittaa minulle mielistelytilannetta, jossa kenties eliitti kutsuu eliitiksi jotakin kehuakseen, arvostaa eliittiä joka on olemassa eron luomiseksi ja itseään varten, vallan jaon ja erityisyyden, tärkeyden osoittamiseksi. Sanaa käytetään kun halutaan arvottaa joku ryhmä hyväksi, poikkeavasti korkeatasoiseksi ja edistyneeksi, yhteiskuntaa ja toisia ihmisiä sisällöllään rikastuttaen tai näin ainakin toivon eli siinä on harvinaislaatuisuuden ja lahjakkuuden leima. Se on myös tapa alleviivata, alistaa, tehdä arvottomaksi tai arvokkaaksi joku ihminen ja ryhmä sen johdosta mitä he edustavat, ajattelevat ja tekevät. Riippuu mistä ihminen on lähtöisin mitä hän ajattelee eliitistä, kuka on eliittiä, mitä eliitillä tarkoitetaan ja mikä eliittileiman merkitys on. Elitismi on poissulkeva ja negatiivinen. Mitä elitismi sulkee pois on kysymisen arvoinen asia ja miten eliitti kokee itseään koskevan kritiikin, ottaako se sen henkilökohtaisesti vai rakentavasti. Tämä myös määrittelee eliittiä, mitä siitä voidaan sanoa ja mitä eliitti ajattelee itsestään. Elitismiä puolustavat perustavat kantansa elitismin säilövään ja kasvattavaan tapaan pitää arvossa ja tuoda esiin kauneus, älyllisyys, edistyksellisyys, tieto hyvästä ja huonosta, elitismiin liittyy ajatus moraalin, paremmuuden ja sivistyksen vaalimisesta.

Ihmisellä voi olla itsellään kokemus, että on eliittiä sukupuolensa, lahjakkuutensa, ihon värinsä, ulkonäkönsä, syntyperänsä, asuinpaikkansa, omaisuutensa, yhteiskunnallisen asemansa ja koulutuksensa vuoksi. Kyseessä on laadullinen arviointi joka yleensä saa osakseen hyväksyntää kun ihminen itse uskoo täysin oman erinomaisuuteensa. Ajatuksemme hyvästä, siitä mikä on saavutus, menestys ja arvostettavaa pysyvät jokseenkin samoina varsin kauan aikaa, joita arvoja ei kyseenalaisteta tai niitä on vaikea kyseenalaistaa ilman negatiivista vastakaikua. Kyseessä on kohteliaisuus ja tapa, elitismi on omaisuus jota ei hyvällä jaeta tai anneta pois. On olemassa eliitti ja se muu osa kansasta. Eliitti on kuin seinä joka on vaikea murskata ja siksi se on lähes aina vanhoillinen. Mitä tämä eliitti tekee joka on niin hyvää ja johon tällä muulla osalla ei ole helposti mahdollisuuksia, saada aikaan sama tai jotakin parempaa on siis uskonasia, todisteet on voitava kriittisesti tarkastella. Kehittyä samaksi kuin se toinen joka on eliittiä on elitismiä eikä välttämättä kehitystä, omistaa samaa, olla samaa, puhua samalla tavalla on tulla hyväksytyksi, hakea hyväksyntää. Puhumme eliitistä kuin se olisi jotakin tavoittelemisen arvoista ja ehdotonta hyvää. Eliitti sanaan liittyy materiaalinen hyvinvointi ja ylemmyys, ylenkatse edelleen eli sana on arrogantti ja kenties nykyään jo merkityksetön korusana. Tarkoitus on erotella hyvä huonosta etuliitteellä eliitti-, jotta tiedämme mikä on se mihin osaamme pyrkiä ja tähdätä. Medianäkyvyys voi johtaa eliittiyteen, se on poseeraamista ja esiintymistä pahimmillaan, johtamista, asioiden purkamista ja uudelleen kokoamista parhaimmillaan. Kuinka hyvin eliitti kykenee näkemään itsensä ja pystyy itsereflektioon ja tätä kautta henkiseen kasvuun kertoo myös eliittiyden tasosta.

Eliitti sanaan liittyy älyllisyys, puhetapa, käytös, koulutus, tulotaso, pukeutuminen, tason tietäminen, kalleus, mikä on se taso jossa ollaan eliittiä ja pysytään siellä. Se on voittamista, suuruutta ja ymmärtämistä erinomaisuudesta ja sen laadusta. Eliittiys on vahva tietoisuus erinomaisuudesta verrattuna muihin, verrannollinen palkkaan, saavutettuihin etuihin ja verkostoihin. Liittyykö siihen osaaminen ja tuntemus todellisuudesta vai kuvitelma näistä? Puheen tasolla voidaan luoda kuvitelma osaamisesta ja tietämisestä. Jos eliittiys onkin harha ja kuvitelma omasta erinomaisuudesta, että oma asia, se mitä tarjoaa, on parempaa kuin moni muu ja puhuu niinkuin tämä paremmuus olisi totta eli puhuu mainospuhetta vailla totuuspohjaa, eliittiys saa jännittävän tyhjyyden löyhähdyksen.

Suuri kaupunki antaa hyvin luultavasti tällaisen kokemuksen, on olemassa itsestäänselvyys ja kiistämätön fakta. Kun sinne menee aistii mitä kaupunki ajattelee itsestään, miten kaupunki ja kaupunkilaiset ovat, mitä kaupungista puhutaan, miten kaupunkilaiset itse näkevät kaupunkinsa, mikä on kaupungin itsetunto ja henkinen pääoma. Siihen täytyy jotenkin varautua, koska kaupungeittain asenteet vaihtelevat suuresti. Eliittiys joka tulee koulutuksen ja taustan kautta on opittu ja haluttu asia. On haastava ja koominen tilanne kohdata tyhjyyden leyhähdys ja nähdä uskon vahvuus johonkin hauraaseen jota pidetään vahvana ja vankkumattomana. He jotka ovat omasta mielestään eliittiä, mahdollisesti seisovat suossa. Mikään ei horjuta tätä eliittiyden uskoa ja loukkaantuminen tapahtuu välittömästi. Horjuminen ja todellisuuden näkeminen tapahtuvat ainoastaan katastrofin kautta, että menettää sen, jonka kautta on ajatellut olevansa eliittiä, kermojen kermaa. Hämmentävää on kuinka ulkoinen asia saa aikaan eliittiyden, että on vaikka New Yorkista. Siinä on heti sellainen eliittiaura, mutta mikä sen tekee? Onko se amerikkalainen ekseptionalismi? Se että taide on eliitin, taide on eliitille tapa erottautua, on kokonaisuuden kannalta erittäin huono asia, enkä itse työssäni koe minkäänlaisia eliittituntemuksia, muutoin kun jos tapaan ihmisiä jotka saavat elantonsa taiteesta tai kuten yleensä tapaan ihmisiä joilla ei ole mitään todellista tietoa taiteesta vaan ajatellaan että taide on jotakin korkeaa, koska niin ajatellaan ja se on vaikeaa. Raha, eristäytyminen, asenteet ja perinne tekevät taiteesta elitistisen.

Elitismi liittyy rahaan ja rahan määrään, mutta ei hyvätuloinen popstara ole elitistinen, koska hän tekee kevyttä musiikkia. Elitismi liittyy siis sisällön tasoon ja valintaan, erikoisuuteen, harvinaislaatuisuuteen, arvokkuuteen, perintöön, moninaisuuteenkin voisi kuvitella. Jos on elitismi joka on jo kuihtumassa, se on menettämässä arvonsa, painonsa, merkittävyytensä ja sisältönsä senhetkisessä maailmassa, ja tätä saatetaan pitää tekohengityksen avulla ja konemaisesti hengissä, koska eliittiasialla on tehtävä ja niitä jotka uskovat asian merkityksellisyyteen ja painoon kokonaisuuden kannalta.

Ajattelu että eliitti on paras mahdollinen ihmisryhmä on kammottava, koska siitä puuttuu nöyryys. Nöyryys ei tarkoita nöyristelyä ja nuolentaa, vaan aitoa kiinnostusta erilaisuutta ja uusia mahdollisuuksia kohtaan. Kun eliitti on se johon itseään tulee verrata ja tuntea nahoissaaan elitismi, on se vastoin sitä mikä on hyvää. Eliittiä vastaan kyllä hyökätään etenkin kun koetaan halveksuntaa ja väkivaltaa eliitin puolelta, mutta onko sillä mitään merkitystä nykyään voi kysyä. Jostakin syystä moni on omasta mielestään parempi kuin tuo toinen ja haluaa sen mahdollisimman suoraan osoittaa, mikä on varsin suuri perusongelma ihmisten kesken. Elitismi on vallankäyttöä ja varsin brutaalia. Se on tavallaan helppo ja suoraviivainen tapa, mutta kompleksinen ja itseään syövä, koska ajatus itsestä ylempänä on tehty lähes mahdottomaksi muuttaa. Suomen kauneus on minulle ollut ettei kotitausta vaikuta suoraan siihen, miten ihminen elämässään pärjää. Ajatus, että eliitin joukosta tulevat eliittilapset on edelleen voimissaan, he ovat niitä jotka tietävät olevansa eliittiä verrattuna muihin. Tämä tieto ja luottamus omaan erinomaisuuteen on ensiarvoisen tärkeää menestyksen kannalta. Ajatus eliitistä on varsin normaali ja vanha ja sellainen halutaan pitää elossa koska tarvitsemme vertailu- ja juhlimisen kohteita. Onko eliittiyden kokemuksella ja varjolla kyykytettävä muita, on peruskysymys yhteiskunnallisesti ja mitä kyykyttäminen tarkoittaa ja miten siihen voi vastata, onko olemassa puolustuskeinoja on tasa-arvon kannalta oleellista. Se mihin ihminen syntyy, hänen sukupuolensa, ihon ja hiusten värinsä ja vaatteensa eivät kerro ihmisen lahjakkuuksista ja miten hän voi pärjätä, miten hänen elämässä tulisi pärjätä ja mitä tehdä. Itseluottamuksen syntyminen vaatii uskoa omiin mahdollisuuksiinsa ja luottamusta rakenteiden sallivuuteen ja vastaanottavaisuuteen. Se mitä eliittiys tarkoittaa on hyvä muistuttaa, että se ei ole pysyvä tila, josta ei voi pudota tai saavuttamaton torni jota on palvottava.