Se on kamppailu ihmisten kesken. Tärkeintä on, että on hyvä ihminen, laulaa Maija Vilkkumaa. Millainen on hyvä ihminen? Onko se sama kuin täydellinen ihminen? Hyvyys liittynee, kuinka kohtelee muita ihmisiä, täydellisyys kalskahtaa kylmältä. Hyvyys liitetään myös vaatimattomuuteen. Ihmiset pyrkivät täydellisyyteen, hyvyys voi olla jotakin vaikeampaa. On vaikea unohtaa egonsa ja mitä haluaa toisesta ja itselleen. Hyvyys on kykyä nähdä toinen, laittaa muut etusijalle, tehdä hyviä asioita. Kysyy keneltä tahansa, hyvän ihmisen määritelmän löytää helposti. Kun hyvä on niin suosittu, miksi on niin paljon pahaa? Hyvä tulee kenties helposti hyväksikäytetyksi ja kun pitää puoliaan, voi muuttua huonoksi tai jopa pahaksi hyvin äkkiä. Nämä ailahdukset ovat kiinnostava omituisuus ihmisenä olemisessa. Mistä milloinkin tuulee ja mitä sinusta sanotaan, millaisen kuvan annat itsestäsi.

Huonoksi leimaaminen saa aikaan häpeän ja ulkopuolisuuden tunnetta. Huonous johtaa joko ongelmiin tai paremmaksi pyrkimiseen. Huono pukeutuja, löysä moraali, mikä milloinkin tekee huonoksi, jos ei ole ystäviä, kuulemma ei ole hyvä ihminen. Huono ihminen on itsekäs, ahne, luo draamaa tyhjästä. Hyvä ihminen ei siis ole kiinnostava? Eipä hyväätekevistä juurikaan ole tosi-tv:tä. Paha kiinnostaa true crimen tasolla valtavasti. On viihdettä katsoa muiden tragedioita ja pahoja tekoja. Kiinnostavaa on, millaisia rooleja ihmiset luovat selviytyäkseen leimojen maailmassa, kuinka itserakas voi olla ja nauttia siitä. Tosin narsismi ei ehkä ole enää huonon ihmisen merkki. Sääntöjen ja järjestyksen murtuessa, voi ehkä olla oma itsensä, kun rajat ja pidäkkeet poistuvat, mikä on luvallista ja mikä ei, on omassa päätäntävallassa, kuinka toimii. Syntyy villi länsi ja itä. Meitä rajoittavat säännöt, jotka luovat yhteiskunnan. Hyvän ja pahan erottaminen ei välttämättä silti ole helppoa. Nettihuijarit käyttävät ihmisten luottamusta ja hyväuskoisuutta hyväkseen.

Some on pääasiassa tätä kamppailua, kuka on hyvä ihminen, kenen puolella olet, millaiset ovat arvosi. Hyväksi ja huonoksi leimataan, hyvin usein täysin mitä sattuu olemaan ilmassa. Natsi on tietenkin huono ihminen, natsi on yhtä kuin paha ihminen. Ihminen, joka ei hymyile tai tee asioita, kuten ne täytyisi tehdä, herättää epäilyjä. Poikkeava poikkeaa joukosta ja toivottavasti hyvällä tavalla, koska muuten ei hyvä heilu. Kiusatuksi joutuu asioista, jotka ovat ilmassa ja jokaisesta etsitään virheitä, joiden johdosta voi tiputtaa. Hyvyys ihmisessä on monesti ulkoisesti pääteltävä asia. Näyttää hyvältä ja luotettavalta, voi olla liian hyvä ollakseen totta. Hyvyys voi olla esitys tai oikea asia, mutta olla oikeasti hyvä ihminen vaatii jo luonnetta.

Epäilyttävä, josta ei ota selkoa, mutta jota voi tökkiä, onko se elossa ja tykkääkö se samoista asioista, mitä se täällä tekee, ei sen pitäisi olla täällä. Ihminen on säälittävä kokonaisuus. Mikä meitä liikuttaa? Vahvuudet mitataan niin monen toimesta ja mitkä ne ovat, on arpapeliä. On helppo tehdä oletuksia ulkoisten tekijöiden kautta, silmämääräisesti, siksi, miltä näyttää, kiinnitetään niin paljon huomiota tai ne jotka välittävät, mitä heistä ajatellaan, kiinnittävät. Ryhmäily on selviytymiskeino, mikä estää sanomasta ja tekemästä, kuten haluaa, koska silloin joutuu ulos ryhmästä. Säälittävimmät ihmiset eivät astu ryhmän ulkopuolelle pelkojen johdosta. Huonoksi leimaaminen kun alkaa heti. Ulkonäöstä päätellen on moni joutunut kärsimään.

Mistä hyvyys ihmisessä siis riippuu ja miksi ihmiset tekevät pahaa?