Uskon asioita ja muita kuoleman kysymyksiä.

6 maaliskuun, 20226 maaliskuun, 2022 | Henna Timanttimetsä

Uskotko tuonpuoleiseen ja enkeleihin tai ehkä vain enkeleihin, kenties myös sieluun ja sovitukseen? Mihin nykyihminen uskoo ja vielä niin paljon, että on valmis käymään sotaa asian puolesta? Nykyään haetaan liittolaisia (allies to fight the fight) hyvän asian puolesta tietenkin. Kuinka kauan todistelua tarvitaan esimerkiksi lahjakkuuden todistamiseen tai että tieto on faktaa? Holokausti on edelleen joillekin tällainen todisteltava asia. Teetkö päätelmiä ulkonäön perusteella ja mitä vaatetus sinulle kertoo toisesta ihmisestä? Kertooko ulkonäkö kaiken tietämisen arvoisen? Jos niin, haluaisin tietää tarkemmin, onko yleinen siisteys riittävä vai mennäänkö muodin mukaan? Uskotko eli luotatko jonkun sanaan, jos hän on valkoinen ja mies, ennemmin kuin musta ja Afrikasta? Lisääkö Amerikan manner luottamusta? Miten verkostot ja kaverisuhteet vaikuttavat luotettavuuteen tai omistettu omaisuus, yritysten koko, tutkinnot ja brändi niiden uskottavuuteen? Näitä asioita on hyvä tänä päivänä miettiä, kun sukupuoli on uskonasia ja nuori nainen pääsee huijauksessaan niin pitkälle, että hän saa Netflix-sarjan ja pääsee päämääräänsä eli kuuluisaksi, eikä hänen liikenaisen taitonsa kenties koe suurtakaan kolhaisua vankilareissun johdosta New Yorkissa, vaan hän on älykäs, menestynyt, kiinnostava ja viihdyttävä ja kaikkia kiinnostaa, kuinka hän sen teki ja kuinka hän esiintyy. Ehkä hän onkin mies ja/tai omaa varsin isot pallit tai vaan häpyä, koska sukupuoli on ilmoitusasia. Mistä voimme miettiä, ehkä hän sosiopaatti, joka ei välitä toisten omaisuudesta saati tunteista, kun hänen on saatava oma päämääränsä saavutettua, hän käyttää kaikkia naruja. Hän (Anna Delvey) ei myöskään koe tehneensä rikoksia lainkaan ja vankilatuomio oli opettavainen kokemus, jota hän tarkastelee kovin objektiivisesti ja virheitä tekevät ainoastaan muut. https://www.youtube.com/watch?v=8iYo6aNiFh8

Paljon ihmisiä kurssitetaan, kuinka luoda uskottava ja urallaan hyvin etenevän ja päämäärätietoinen kuva itsestä tai muuten potentiaalia (mikä on potentiaalia ja mitä haluamme eniten) omaava eli kuinka osaa tehdä jotakin tiettyä-kuva, kuinka näyttää lupaavalta/lupaukselta jostakin, kuinka näyttää hyvältä kuvassa ja kuinka se hyvä määritellään, kuinka olla myyvä (how to make friends and influence people), vaikka olisikin vain kulissi, ainoastaan onnistuminen merkitsee, näin olet uskottava ja pääset tavoitteisiisi, mitä ne lienevätkään. Tyhjän päällä seisominenkin voi olla mahdollisuus, taiteessa etenkin. Tähtää korkealle, haasta itsesi jatkuvasti. Kyse on sinusta, pyöriskele itsessäsi ja mieti kuinka näet itsesi ja pyri itsestäsi poispäin. Rima juuri ja juuri näkyy ja unelmasi ovat isoja. Toivottavasti meitä kurssitetaan, kuinka olla hyvä jossakin muussakin, kuin vain näyttää osaavalta ja hyvin toimeentulevalta, hyvästä perheestä ja hyvästä koulusta, hyvältä alueelta ajatellen hyviä ajatuksia, seisoen hyvän puolella pahaa vastaan näyttäen hyvältä ja terveeltä. Sen määrittely, mitä hyvällä tarkoitetaan, jää usein oletukseksi, mikä on nykytaistelujen ontuva puoli: on vain mustaa ja valkoista, kun menneisyys on kadonnut näkyvistä. Kaikkihan tietävät, mikä on hyvää ja se on usein materiaalista, sanitoitua ja konemaista toistoa. Designer laukkukokoelma on joillekin määritelmä hyvästä ja tavoiteltavasta ja kiillotuksen määrä kertoo menestyksestä. Miksi näin on, on itselleni arvoitus, koska tämä täydellisyyden irvikuva on pelkkä esitys. Fake it till you make it todella toimii, kun tehdään vaikutus pinnan tasolla, mutta kuinka pitkälle feikkaus voi ja täytyy mennä, ketä kusetetaan, kuinka paljon ja haluammeko tulla huijatuiksi vai olemmeko näin helposti petkutettavissa yhä uudestaan?

Kun varastaa rikkailta, he voivat pudota korkealta, nimittäin omasta turvallisuuden kuvitelmastaan ja haavoittamattomuudestaan, jota rahalla ja kavereilla ostetaan. Instagram-kusetus on jo selvä asia, mutta toisaalta, kun puhutaan vaikuttamisesta, ei kusetus ole mennyt kokonaan ymmärrykseen vääränä ja haitallisena, koska jos ei pääse samoihin lukemiin, tulee morkkis silti, kun tee näin ei toimikaan tai toimii, mutta on kovin ontto. Imitaatio ei ole imartelua, se on selviytymiskeino, eikä tarvitse keksiä paljoakaan tai mitään itse eli se on myös itsepetos. Kun ei ole omaa, otetaan toiselta. Picasso on ohjannut luultavasti enemmän kuin on ollut tarpeen eli varasta ja olet taiteilija ja kaiken lisäksi suuruus.

Kusetus on siis totta sabluunalla, mikä toimii yhteiskunnassa isommassa mittakaavassa lähes kaikessa tv:stä rakentamiseen. Kovalla työllä sanotaan ja joidenkin kohdalla näin, mutta rahaa täytyy tehdä helposti ja päästä esille. Tarvitaan filttereitä, rengasvalo, taustakankaita, vaatteita, kameralinssejä, paikkoja että tunnettuutta. Tai siis treeni, skandaali ja mitä syön, onko muita aiheita? Miksi usko ei ole koetuksella enenevissä määrin? Vai kertovatko masennustilastot tästä? Tosin, ei YouTubella itseään elättävä monen mielestä tee työtä. Miksi niin moni haluaa uskoa uskomattomaan ja toisaalta vain konkreettinen fyysinen on olemassa? Vaikuttaisi sittenkin luottamuspulalta, itseen ja autenttisuuteen, jota tiedekin aina kokee, mutta tiedettä on epäiltävä eli se on normaalia. On epänormaalia, jos tiedettä ei epäillä tai saa epäillä. Mutta uskotko biologiseen sukupuoleen, on jo kysymyksenä outo, mutta asian on valmis kyseenalaistamaan hämmentävän moni kovin yksioikoisesti, muut ajatukset tuomitsevasti ja todella helponoloisesti, aivan kuin olisiko tässä ratkaisu henkisiin ongelmiin ja elämän solmukohtiin. Mistä lähtien biologia on ollut henkilökohtaisesti määriteltävissä tai kukaan, joka kehossaan tuntee, ettei biologia koske häntä, vakavasti otettavissa? Liittyykö tämä kaikki plastiikkakirurgiaan, someen ja tosi-tv:hen? Kuuluvatko tiede ja usko yhteen? Mihin tieteessä voi uskoa, jos sekin on kaupan? Voin sanoa, että luotan tieteen tuloksiin melko paljon riippuen asiasta ja mistä tieto tulee, vaikken aina ymmärrä, kuten lääkeyhtiöiden toimia ja mRna-rokotteen vaikutusta DNA:han ja millainen vaikutus rokotteella on ihmisen elämään jatkossa?

Tieteen saavutukset ovat meihin kaikkiin vaikuttavia ja nyky-yhteiskuntaa hyödyttäviä keksintöjä syntyy valtavalla tahdilla ja tosiaan, kaiken voi ja tulee kyseenalaistaa, myös tieteen, siksi on erikoista, kuinka herkästi yliopistot reagoivat tunteisiin ja pelkäävät imagon menetystä, siis paikka, jossa asioista pitäisikin debatoida ja kiistellä, koska kompleksisuus on meitä koskeva fakta. Kuinka tiedon kyseenalaistamisen teemme, meillä on oltava uskottavat vasta-argumentit, jotka perustuvat todisteisiin, joihin vedota, siis tieteen hyväksymät todisteet, ei kumileimasimen, joita yliopistoissakin on, koska niissäkin on suojatyöpaikkoja ja korruptiota ja väärää tietoa, väärin luotua tietoa. Mikä sija tunteilla on tieteessä tai sukupuolella saati seksuaalisuudella? Tieteilijän työssä ei pitäisi henkilökohtaisella olla tuloksiin merkitystä, jos niin on, onko se luotettavaa tiedettä tai tiedettä lainkaan? Ja kuinka käy uskon tieteeseen tahi yliopistoihin, kun selkeästi henkilökohtainen vaikuttaa ja tunteet ovat näin ensisijaisia? Ketä pitää suojella ja miltä?

Meillä on auktoriteettejä, joilta kysymme neuvoa ja tarkkaa tietoa, kun emme itse tiedä ja osaa jotakin, he eivät ole toivon mukaan oraakkeleita eivätkä kulisseja vaan tieteilijöitä ja tutkijoita. Mitä saamme uskonmiehiltä ja -naisilta? Luottamusta tulevaisuuteen, koska usko tuo toivoa? Tietoa, mitä tapahtuu, jos teemme ja ajattelemme väärin, pelkoa, epätoivoa ja vihaa? Melkoisia tuomioita jaetaan väärin ajattelusta ja luottamuksesta/uskosta tieteen tuloksiin ja joihinkin universaaleihin totuuksiin, joihin tiedekin siis vielä luottaa? Millaisia seurauksia on biologialle biologisen sukupuolen kieltämisellä, siis koko biologian kentälle, koska olen ymmärtänyt, että lisääntyminen on biologian ytimessä ja sukupuolet ovat olemassa tätä tarkoitusta varten? En itse pääse tämän ajatuksen yli enkä tiedä, miltä biologia näyttää tulevaisuudessa. Onko se jotakin keksittyä ja keinotekoista ja mitä haluamme sen olevan? Ja miksi näin olisi ja ketä sellainen biologia palvelee? Kaikkia keksittyjä sukupuolia, joilla on kuviteltu biologia tai ei biologiaa lainkaan? Kuinka kauan keksitty biologia elää ihmisessä, voidaanko ihmiseen rakentaa keksitty eli keinotekoinen biologia ja mitä tarkoitusta se palvelisi? En keksi muuta kuin ikuinen elämä, mutta tapahtuuko tämä elämä todellisuudessa, Instagramissa eli virtuaalitodellisuudessa kirurgin veitsen avulla vai realityssä, siis kuuluisuudessa eli kuvassa?

On maailmoja, jotka särkyvät helposti, tieteen ei kuvittelisi olevan se ensimmäinen särkyvä asia. Miksi tällaiseen itkuhysteriaan on lähdetty mukaan ja onko todella tarkoitus luoda parempi maailma hyväksymällä täydellisiä järjettömyyksiä, kuin että mies voi uida naisten kilpailuissa, koska on itse niin päättänyt ja voittaa kaikki? Kun on näitä uskonasioita, kuten mitä tieteellä perusteellaan, mikä on lopulta tiedettä, mikä antitiedettä ja pseudotiedettä? Olisi kiinnostava tietää, kuinka paljon bullshit-tiedettä yliopistot tuottavat ja miksi? Mikä voisi olla bullshit-tiedettä? Koska emme paremmin tiedä, luotamme jokaisen omaan totuuteen-tyyppinen? Luulin, että tiesimme jo paremmin ja että meillä on kaikki maailman tieto?

Taiteessa auktoriteettiuskovaisuus on 100%, koska taide vaatii erikoisosaamista, jonka saavuttaminen vie vuosia hankkia ja asiantuntijoita on harvassa, etenkin riippumattomia, jotka eivät pelkää sanoa mielipidettään vastakarvaan. Instituutiot menevät trendien kelkassa mitään kyseenalaistamatta ja ajattelevat jälkikäteen, paljastaen paniikkinsa. Se on myös 100% huono asia, koska kusettaminen ja vaikuttaminen on ilmeisen helppoa ja vastaansanomisia ei oteta vakavasti ihan keneltä tahansa, jos keltään, mutta somen massavaikuttaminen on se, mikä huomioidaan. Millaisesta asiantuntijuudesta ja luottamuksesta se kertonee. En ole luottavainen taiteen suhteen, jossa toisten omaisuutta käytetään vallankumouksen nimissä tehtyyn NFT-pelleilyyn, jossa ei perusasioita ole saatu kuntoon ja syytetään taiteilijoita milloin mistäkin. Picasso todella elää monessa suhteessa. Vallankumous on kiinnostava hype-sana, jota taiteessa tykätään viljellä ja se vetää puoleensa kuin hunaja. Kuinka digitaalinen ja virtuaalinen on syrjäyttämässä reaalimaailman jää nähtäväksi. Museotkin isommin ovat vasta koronan johdosta asiaan paneutuneet. Tällä hetkellä kun rahasummat kertovat arvosta, en usko muuhun kuin hetkelliseen uutuudenviehätykseen ja raha viehättää pääasiassa että näennäinen helppous. Taiteelliset arvot ovat vasemmalle pyyhkäistessä varsin helppoja ja nopeasti unohdettavissa.

Foobikkojen aika

4 tammikuun, 20214 tammikuun, 2021 | Henna Timanttimetsä

Bodies online, pencil on paper, 2015

Voisimmeko ajatella, että olemme paljon peloissamme nykyaikana, enemmän kuin ennen? On paljon uhkia, joista luemme ja joihin olemme osin syyllisiä. On aika parantaa tapamme jne. olla hyviä ihmisiä, tarkoittaa hyvää ja tehdä parempi maailma.

Islamofobia ja transfobia toistuvat sanoina usein ja olen kokenut fobia-sanan vilisevän monesti syytelistalla. Fobioita, joita meillä monella ilmeisesti on ja tautiluokituksessa fobia on vakava pelko, joka estää elämästä, viimeisimpänä itselleni vastaan tuli fatphobia. Olen perplexed ja olen terveysintoilijana läskipelkoinen. Tarvitsenko turvahuoneen ja safe spacen? Ei en, minä en sitä tarvitse, vaan se ylipainoinen, jolle ei saa sanoa ylipainosta, tosin en ole kenellekään sanonut, koska minua ei kenenkään toisen läskit niin paljon häiritse kuin omani. Juu, toki turvaa tarvitaan, minua myös stalkataan, joka on ilmeisesti oikeutettua, koska olen niin paha, muttei se tee minusta enemmän foobista, vaikka ilmeisesti on tarkoitus. Ajaisiko stalkkaus pahuuteni pois, kuin manaus?

Kriittisiä ihmisiä kohtaan hyökätään joukolla somessa ja mielipiteeni todellakin ovat omiani. Itse ajattelu on aina vaarallista. Turvallista tilaa kaipaavat juuri ne, jotka puhuvat fobioista ja foobikoista eli joku on turvan tarpeessa, mutta kuka, miksi ja keneltä? Kriittinen ihminen on uhka hauraan ihmisen turvallisuuden tunteelle ja yleinen veneen keinuttaminen on vain niin epämiellyttävää. Miksi näin haurasta ihmistä, joka tarvitsee turvatilan, täytyy mielipiteiltä suojella? Eikö olisi parempi hankkia paksumpi nahka, lukemalla vaikka Shakespearea ja kohtaamalla ihmisen mieli historiamme kautta. Kuka on suojelun tarpeessa, oikeutettu suojeluun ja miten tämä oikeus syntyy? Yliopistossa ajatuksilta ja mielipiteiltä suojaaminen on ongelmallista, koska yliopisto on vartavasten ajattelun testausalusta eli kriittinen vastaansanomisen paikka ja on omituista, että yliopistossa jopa työskentelee ihmisiä, jotka eivät kestä kritiikkiä ja pyrkivät luomaan yliopistoista lastentarhoja, joista siis tulee uusia asiantuntijoita, jotka eivät kestä vastaansanomista. Se, että koulussa ei pyritä ylisuojeluun, yliopisto on koulu, opiskelijat saavat opintotukea, on suojelua itsessään, koska maailma ulkona on kova ja siellä tarvitaan monenlaisia taitoja ja kestokykyä koetellaan, etenkin taiteessa, vai ajatteletteko, että taiteilijalle kaikki on vain kivaa ja tipahtaa helposti syliin? No joillekin käy niin, toisille ei. Yksi taiteilijan ja taiteen tehtävistä on kyseenalaistaa ja se ei onnistu silloin, kun täytyy pelätä työnsä puolesta eli olla ’foobinen’.

Omaan ajatukseeni, mitä taide on, pelko ei istu eikä käy, vaikka taiteilijoita selkeästi pidetään pelossa yhä enemmän ja taiteilija laitetaan seinää vasten hyvin herkästi ja odotetaan (itse)sensurointia. Joten turvallisuuden tarpeen ja kaipuun tunnistan, mutten siihen voi tarttua, koska silloin lähtee taiteesta jotakin oleellista pois. Se on vanhemmalla iällä ehkä sitä mukavuuden tarvetta, joka tulee hetkellisesti, mutta on este luovuudelle ja tekemiselle, jos koko ajan täytyy varoa. Kun jatkuvasti on varottava, mitä voi sanoa ja tehdä, ettei satuta jonkun tunteita, millaisessa lasitalossa elämme ja pyrimme elämään, onko se katalogielämää, josta annetaan palikat, että rakennapa tuosta ja imitointia, jota sanotaan omaksi kuvaksi, aidoksi itseksi, itseksi tulemiseksi, itsensä hyväksymiseksi sellaisenaan? Kovin ristiriitaista, jos palikat annetaan you know.. Oma tekemiseni on aina ollut poispäin sievistelystä, valmiina annetusta ja elefantit huoneessa on käsiteltävä, joka yleensä sattuu, muuttaa asioita ja ihmissuhteita, ehkä parempaa ehkä huonompaan. Seksuaalisuus, taide ja uskonto ovat ihmisten heikkoja kohtia juuri tässä, mitä voi paljastaa, sanoa, ajatella, olla, mikä on luvallista, turvallista jne. Yhtäkään profeettaa en ole halventanut, joten ehkä sitä fatwaa ei ole ehkä tulossa, mutta on ilmeistä, ettei taide kestä katsoa itseään peiliin sekä transaktivisteilla on kova tarve päästä esille ja sen voi tehdä feminismin nimissä kuten puolustaa islamia ja islamisteja, ihan sama mitä naisille käy tässä taistossa, joten mikä se feministinen osuus transaktivismissa ja islamin puolustamisessa on? Transaktivismin kautta on tullut myös selväksi, ettei mies voi olla feministi, koska naiset ajetaan pois naisten ryhmistä ja hiljennetään, mikä taas kuulostaa kovin tutulta.

Ongelmana on hauraus, joka ei kestä vastaan sanomista, vaikeiden asioiden kohtaamista ja kompleksisuuden myöntämistä, ei edes väärässä olemisen myöntämistä. Kun esimerkiksi alaikäisten puperteettiin ja kehitykseen täytyy voida kajota avun nimissä, vaikka ei ole tietoa, mitä hormonitasapainoon kajoaminen tekee lapselle muuta kuin aiheuttaa enemmän ongelmia, kuten hedelmättömyyttä, olemme jokseenkin oudossa tilanteessa: ketä uskoa ja mikä on totta. Yksikin nuori, jonka sukupuoli on ’korjattu’ ja hän katuu leikkausta, on liikaa. Sukupuolta ei tarvitse eikä voi ihminen korjata, kirurgi ei korjaa sairasta mieltä. On kyllä kirurgeja, jotka mielellään hyötyvät tästä trendistä, jota moni vaikutusvaltainen ihminen tukee. Kutsun sitä hyvesignaloinniksi ja hyväksikäytöksi. Tilanne on hysteerinen ja moni menee trendin mukana, moni tyttö tuntee olevansa poika enenevässä määrin. Onko tyttönä vaikea olla? Ja tämä ongelma ratkeaa kirurgin avulla? On outoa kuinka sukupuoli voidaan todeta tunnetasolla ja kaikkien pitäisi se vain uskoa. Tällaisen asian takia ollaan valmiita toisinajattelijat ja heidän elämänsä tuhoamaan. Kerätään blokkilistoja, tuhotaan ihmisten työmahdollisuudet jne. Se kertoo jotakin mielenvikaisuudenasteesta ja pakkomielteestä, mikä liittyy myös plastiikkakirurgiaan tällä hetkellä, siihenkin voi jäädä koukkuun ja todellakin olemme menneet liian pitkälle.

Ohje tyttärelle

Polku, 2004, kaupungilta kerättyjä pudonneita käytettyjä kampoja.

Kuva | 19 marraskuun, 20197 marraskuun, 2019 | Henna Timanttimetsä

Sukupuolen hauraus

13 joulukuun, 20162 huhtikuun, 2018 | Henna Timanttimetsä

Vertailemme toisiamme, vertailemme sukupuolia keskenään ja asetamme rajat, jotka oletamme ovat monesti rikkomattomia. Miehet ovat ja naiset ovat jotakin. He tekevät asiat miesmäisesti tai naismaisesti. Miesvaltaisella alalla on paine olla miesmäinen, joten hame päällä töihin on heikko valinta tai että kulkee bussilla työmatkat. Näinkin pienistä asioista voi syntyä iso jupina umpimielisessä porukassa. Naisen tekemät asiat ruoditaan tarkasti toisin kuin miehen. Mies arvioidaan autonsa ja tekemänsä työn jäljen mukaan. Toki tehdyistä virheistä muistutetaan pitkän aikaa, kun taas hyvin tehty työ on se josta ei tarvitse taputtaa selkään. Turhaan vaan ylpistyy ja kuvittelee olevansa joku.

Ajatuksen kulku on varsin kummallista, kun nainen on työpaikalla jakamassa persettä- ajatus on oikeutettua ja se on viemässä pätevältä mieheltä työpaikan. Hauraudesta haureuteen ei ole pitkä matka seksistisessä mielessä, jossa nainen on tiettyä tarkoitusta varten ja naiset ovat kaikki samanlaisia. Haurautta osoittaa kuitenkin pelko, tiimiytyminen sitä yhtä vastaan joka on se outo ja poisajettava. Tokihan tollasen blondin voi yksissä tuumin lytätä, ei sillä mitään tee, mutta perseeseen voisin naida. Haurautta on halu minkään muuttumattomuuteen, kuvittelu omistamisen kautta saatuun vahvuuteen ja sukupuolten eriarvoisuus, jonka perinteestä halutaan pitää kynsin hampain kiinni. Usko omaan erinomaisuuteen syntyy kuinka sukupuolet kasvavat tai kasvatetaan näkemään itsensä ylempänä ja sen toisen alempana. Miten paljon alempana itse olen esimerkiksi onkin kiinnostava kysymys ja mikä funktio tasalaatuisen idioottimaisuuden ylläpitämisessä on. Tietynlainen normaalius ja balanssi jota ei voi heiluttaa, koska jotakin tärkeää menisi rikki, on ajatus maailman hajoamisesta. Jotakin mikä ei ole korjattavissa, kuten auto on. Nainen tekemässä miesten töitä on friikki ja uhka, mies tekemässä naisten töitä on ihanaa. Nainen tekemässä miesten töitä on uhka, koska mihin miehiä enää tarvitaan ja missä mies voi enää päteä kun viedään pois joku täysin oma, jota ei voi jakaa ja osata muu kuin mies.

Hauraus on väkivalloin puolustettava, jota miehistä kauneutta pidetään arvossa. Väkivallan käyttöä ja uhkaa puolustetaan hauraudella. Keinot ovat vähissä ja kaikki erilainen on uhka miehisyydelle, joka on voimaa ja vahvuutta. Ettei työnteko kovin helpoksi kävisi on työpaikalla toki oltava kaikenlaista muuta puuhaa ja piristystä. Eihän tänne töitä olla tultu tekemään, vaan osoittamaan oma kelpoisuutensa miehenä. Kiinnostavaa on miten ihminen testataan ja joko hylätään tai kelpuutetaan kaveriksi. Ai että työpaikkakiusaaminen yleistä Suomessa? Kyllä, olen kokenut sitä varsin paljon, joten näin on empiirinen tutkimukseni osoittanut. Haurashan on siis se kiusaaja, koska vahvuutta on kyky antaa tilaa ja mahdollisuus muille, että kyky olla lokeroimatta sisään tai ulos.