Kuinka?
Kun uskoo, että jotakin syntyy. Hartaasti. Kivistäkin tulee viivoja, kun niitä junan ikkunasta katsoo.
Kokeile kävelyä. Vauhti ja päämäärä jäävät mietityttämään tai mihin aikaan. Johtaako ajattelu harmoniaan vai disharmoniaan? Epäjärjestykseen ja mahdollisuuksien punnintaan. Puhdistaa itsensä ajattelusta, kuin päästä ulos kehästä? Päämäärättömyys voi olla mahdotonta. Siinähän viehätys on.
Tienvarsi, vesiväri, 36•26cm, 2025
Etsitkö rakkautta? Mistä ja kuinka löysit sen? Mitä teit rakkaudelle? Mitä rakkaus sanoi? Olen vapaa tekemään mitä vain. Voiko niin tehdä? Ehkä en ole osannut elää. Kuinka kyyneleitä tehdään? Onko niille muotti?
Olenko minä joku Jumala?
Lähempänä Jumalaa joka päivä.
No, miltä näyttää? Miten palvoa Jumalaa? Kuvalla vai ilman?
Elossaolo on kuin odottaa älyvalon syttymistä, kun kävelet puoliväliin pimeällä käytävällä ja yhtäkkiä vihdoinkin näkee valon, ennen kuin hermo palaa, löytää perille hissinovelle. Kuka ikinä keksi tällaisen automaation?
Miten painava Jumala on? Missä asennossa Jumala on? Kuka on Jumala? Kenen Jumala? Miksi vain yksi Jumala? Olisiko sotia ilman Jumalaa?
Mikä on mahdollista ja mikä mahdotonta? Tekee vaan ja ajattelee jälkeenpäin. Mahdottomia on niin paljon kokooni nähden. Kuvittelukin on kovaa hommaa, puolesta tekeminen laiskistaa.
Kaksi pippuria valkoisella lautasella ovat silmät, tyhjä juomalasi suu. Katson näitä pyöreitä kasvoja. Mikä empatia. Miksi sanotaan sitä, kun näkee kasvoja siellä, missä niitä ei ole?
Pareidolia, yhdistää epämääräiset ja satunnaiset havainnot merkityksellisiksi kokonaisuuksiksi. Liittyy ihmisaivojen yleiseen taipumukseen tunnistaa kasvoja. Ilmiö voi koskea myös muita aisteja. Kaikki vastaukset.
Nalle on empaattinen hahmo, pyylevä, söpö ja hassu. Lähelle Nallea ei pääse, varsinkin kun se sanoo pyh. Se kävelee kuin ihmiset, poispäin hiukan lannistuneena. Miksi minulla on vain kysymyksiä?
Minä pyjama päällä laitan kaakaoon hunajaa ja mietin retkeä pieneen saareen. Ainoa pelko on, että joku vie veneen ja joudun uimaan pois. Ei pimeys, kylmyys, hiukan ehkä ja märkä. Aika kuluu. Hiljaisuuskaan ei. Vaihtoehdottomuus ja avuttomuus jonkun suuren edessä. Kyllä.
Käydä läpi pieni saari ja kohdata jotakin yllättävää ja yllätyksetöntä. Jotakin, mitä odotti. Metsää, mätästä ja hopeinen graffiti rannan kalliossa. Kuka on uinut saarelle ja sieltä pois? Mietin, pelkäänkö vanhana enemmän kuin nuorena vai yhtä paljon? Pelottomuus on mahdottomuus. On ajateltava, mitä jos ja mitä sitten tapahtuu. Miksi kylmällä saarella ketään olisi? Kaipaus luontoon ja sieltä pois.
Kuinka jokaisella hetkellä olisi merkitys, jos merkitystä ei ole tai mikä on merkityksellistä?
Menin ihmisten ilmoille. Jotakin meni pieleen. Minua katsellaan. Puhelimeni ilmoittaa merkkiäänellä. Jotakin on pielessä.
Hae ratkaisuja, innovaatioita, jotakin uutta, hae ja ostele kuin miljonääri. Hae merkitystä itsellesi, koska muuten sinua ei ole.
Rakentaa tulevaisuus yhtenä ihmisenä vai ollako avatar tai monta anonyymitiliä, jotta voin katsella muita?
Tuliko sinusta mustekala? Ai Octopussy? Ruiskin mustetta ja puristan lonkeroillani liian lujaa jotakuta onnetonta. Ainoa halauksen tyyppinen mihin pystyn. Nyt olen täysin omaehtoinen ja käsikirjoitan seuraavan Bondin.
Leopardikuvio tekee edelleen rajun leidi. Tätä ei pidä ymmärtää väärin. Leidi tekee mitä tekee itselleen, koska kenelle muullekaan. Sana kiiri, että hän kulki pyjama päällä käytävässä putkiremontin aikana. Sellaisista asioista sana lähtee kiirimään. Hurjuuden asteet kerrostalossa ovat herkkyyksiä huomata juttuja.
Trikoiden kuviointi luo stereotyyppistä kuvaa vanhemmasta naisesta. Hänestä kuvittelee loput suomalaisessa yössä. Eläin savannilta tai viidakosta tekee vaikutuksen. Ihminen tarvitsee eläinten voimat käyttöönsä ollakseen rock.
Melkein mitä tahansa osaan odottaa, hankeen jäätymistäkin. Sukkasillaan jään sulaessa, hiukset auki peittävät kasvot, nuori nainen istuu hangessa bussipysäkin vieressä. En näe mielentilaa tai talvivaatteita ja hän istuu kuin olisi normaalisti millä tahansa penkereellä. Kuviot ovat muuttumattomia, arvaan. Oikuttelua, kiukkuuntumista, testaamista, pelkoa, häpeää ja väärinkohtelua. Jäin vain miettimään, oliko hänet heitetty pihalle vai oliko hän juossut ulos. Intohimoista vai epätoivoista? Tunteisiin voi tukehtua eikä tuntea kylmää. Kylmästä löytää jotain omaa ja vapauden. Ei kuulemma ollut mikään hätänä. Olemme niin tottuneita kylmään, mutta tottumattomia kenenkään kyselyihin. Kävelin Prismasta kotiin, kun on sukkasillaan juostu suvikelissä. En tiedä, huomaako kukaan tai onko siinä mitään erikoista. Jäi fiilis, ettei ole. Mikä on oma valinta ja mikä ei.
40% HÖYHENIÄ
Keittiön lattialla saksin takkini vuoresta auki.
Se oli kuin hanhi, satutin sitä, vaikka olin varovainen,
hihat levällään, takillakin on tunteet ja nyt se on auki.
Toivoin kaakatusta, jotakin. Sano kaak. Minä aloitan. Päästä ääni, niin tiedän, miltä sinusta tuntuu, jotakin yninää.
Puhu minulle, takkilintu lintutakki, lintu ja takki, lentävä, lämmin, leijuva, vaappuva, ilmava, melko ihmeellinen.
Kuin avoin haava ja kynityt untuvat lensivät kosketuksesta keittiössäni,
en voinut mitään, tunsin löytämisen iloa ja hiukan iloa turmelemisesta
hallitsemattomalle materiaalille
hallitsemattomalle ajatukselle, teolle tai päivälle, en voinut mitään. Puhaltelin kevyitä pilviä verhoihin
kaappeja päin,
horsman kukinnot pientareella
tiukissa rykelmissä hiukan ennen syksyä ja niiden lapset liitävät hallitsemattomasti,
vähän kuin lempiojani, jonka takana pelto, tehdas ja järvi
tässä järjestyksessä menee minne sattuu. Paitsi, nyt on pimeää ja minulla on
sakset
joilla leikkiä
järjestyksestä ja siivosta viis pienessä valossa kaak.
Mitä tapahtuu, kerään kamat muovikassiin, heitän pois.
Valokuva prosessista, jossa tuhoan ja kirjoitan muistiin,
mikä muuttuu.
Tämä huone, aika hajuttomia nämä untuvat kylläkin.
Löydänkö linnunosia sohvan alta, löydänkö lintua.
Linnunosat ovat kuin ajatukset, yhdisteltävissä.
Modernit työtilat ja mielenkiintoinen työympäristö. Täällä haisee kasvava pilvi.
Sielunhoidonvalmentaja lapiomies
yleislääkäri, videovastaanotto, mysteerikko
kasvokkain markkinoija
siivooja korjaamokohteeseen Peltolammille, eristäjä,
kaivinkoneenkuljettaja mittamies dementiakodin
johtaja työnjohtaja eläinlääkäri hieroja audionomi
legojenrakentelija kurottajankuljettaja, pidetty hevosnainen häränsilmänhalkeamat, lasten aapisesta puuttuu pissata ja paskantaa. Tiedetään, mikä on keskivertokansalainen ja mitä hän haluaa, mitä hänen tulee osata ja tehdä.
Hemmottelua kaipaava lässyn lässyn. Ihminen, joka kieltäytyy ymmärtämästä, sulkee ulkopuolelleen kaiken, mitä ei halua ymmärtää. Ihminen, joka haluaa tiettyjä asioita, jotka ovat kaikkien tiedossa ja joita monet muutkin haluavat. Tietää, mitä haluaa ja saada se, saa sen.
Elämäni eläimet: kisulin näkö, suurikokoinen liero, hajuaisti on niin tarkka, että haistaa lieron paksunkin maakerroksen läpi. Naistentauti, tanssivat What is love-biisin käsilaukkukasan
ympärillä, tahtiin. T-paita-idea: luodinreikiä. Ei kovin uusi.
Majakollektiivi Timanttimetsä 