Kuinka?
Kun uskoo, että jotakin syntyy. Hartaasti. Kivistäkin tulee viivoja, kun niitä junan ikkunasta katsoo.
Kokeile kävelyä. Vauhti ja päämäärä jäävät mietityttämään tai mihin aikaan. Johtaako ajattelu harmoniaan vai disharmoniaan? Epäjärjestykseen ja mahdollisuuksien punnintaan. Puhdistaa itsensä ajattelusta, kuin päästä ulos kehästä? Päämäärättömyys voi olla mahdotonta. Siinähän viehätys on.
Tienvarsi, vesiväri, 36•26cm, 2025
Ihmiset, jotka harrastavat paljon seksiä, saavat kaiken.
Ihmiset, jotka kieltäytyvät, saavat kaiken. Sattumanvaraisten lausahdusten vyöry tukahduttaa vastaansanomisen. Jää miettimään, ovatko ne viisauksia tai lainkaan sattumanvaraisia perustuen tietoon ja kokemukseen?
Minkä kaiken? Kaiken sen, mikä tekee elämän. Se tulee luo ottamalla riskejä. Enpä tiedä, riippuu niin monesta asiasta. Kenelle ja mille haluaa sanoa mitäkin.
Tehdä elämä sanomalla mahdollisimman paljon kyllä, on siis hyvä idea? Mille sanoisin ei.
Ajatukset ja huulet kiinni löytää rauhan ja välttää kaaoksen. Kieltäytyminen voi olla myös sysäys kaaokseen. Ihmiset eivät pidä, kun heille sanoo ei.
Kävisikö kuu? Voin ottaa sen pimeän puolen, mutta pimeä ei ole hyvä paikka. Mikä olisi? Että kuulostaa turvalliselta piilolta. Omituinen sana, neuroosi. Omituinen kuu, niin lähellä ja kirkas.
Mistä neuroosin saa muuten, kun on pakotettu olemaan muuta kuin on? Neuroosi on, kun kaikki pelottaa, pelkää hukkuvansa ja unohtavansa, missä mikin on. Joutumista kaaokseen, hallitsemattomaan tilaan. Ryhtyy Omituiseksi ja pelottavaksi, ei-lähestyttäväksi, hylkiöksi, jolla on pakko-oireita kuin liiaksi, poistettavaksi. Lika, vinous, ylimäärä, tahra, haju ja poikkeama totutusta saa stressin aikaan.
Kun kaikkea joutuu epäilemään, itseään, epäilläänhän sinuakin, neuroosi saa vallan ajan kuluessa toistossa näistä samoista pikku asioista, jotka ovat vinossa. Olenko tosiaan niin epäilyttävä? Kyllä kai. Jokainen on. Teenkö oikein ja miksi en?
On jotakin vikaa, siis poikkeama totutusta eikä pysty korjaamaan enää. Kaikki pitää sammuttaa, ettei syty tulipaloa. Puhua hiljaa. Kysyä kuiskaten. Hengittää rauhallisesti.
Kaikki katoaa. Minuus ja minä.
Ne löytyvät, asiat mitkä kadotin, sanon itselleni, rauhoitellen nousevaa paniikkia. Mikä valhe.
Rauhallisuus tulee kello 22. Silloin kuuluu kaikki.
Ruma ruma ruma
Huora
Outo, hullu, tyhmä ja huora.
Olenko minä joku Jumala?
Lähempänä Jumalaa joka päivä.
No, miltä näyttää? Miten palvoa Jumalaa? Kuvalla vai ilman?
Elossaolo on kuin odottaa älyvalon syttymistä, kun kävelet puoliväliin pimeällä käytävällä ja yhtäkkiä vihdoinkin näkee valon, ennen kuin hermo palaa, löytää perille hissinovelle. Kuka ikinä keksi tällaisen automaation?
Miten painava Jumala on? Missä asennossa Jumala on? Kuka on Jumala? Kenen Jumala? Miksi vain yksi Jumala? Olisiko sotia ilman Jumalaa?
Mitä Archie on taas tehnyt? Rakastunut, eronnut, rakastunut, eronnut, rakastunut ja lentänyt Amerikkaan. Tullut takaisin.
Meri rakkauden, r.a.k.a.s., tissit ja minimekko eivät pystyneet pitämään koossa repeytyvää romanssia. Suuret rinnat ja minimekko houkuttekevat katsomaan ja supisemaan, kokonaisuus tutisee ja pysyy koossa kuin hyytelö. Ne eivät riitä, kun meri on valtava ja nielee kaiken. Hyytelöä sormissa. Sen yli voi kuitenkin lentää. Jos rakkauden merelle piirtää hahmon, se on muodokas ja vaahtoava, kevyt, loputon ja iätön syntyvä kevät. Onko rakkaus tyrkky ja saako se muuttumaan? Ehkä niin pitää ollakin, lihaisa.
Kuuluu Archie, Archie, Archie yleisö eli ihmismeri aaltoilemme lisää lovee loverboi. Archien tarina on ylämäkeä, tahdommehan lukea nuoresta rakkaudesta. Archie ja povekas blondi ovat edessämme kaupan kassalla. Suuria tunteita, jotka kirjoitetaan Iltalehden fontilla Suomen historiaan ja kävelemme ohi joka päivä. Mitä Archie on taas tehnyt? Miten niin r.a.k.s.? Mikä muuttuu ja menee vinoon kulta kultasein? Muuttuuko Archie? Rakkauden poseeraus on tarpeellinen työkalu, onnen näyttäminen, romanssi ja tunteiden meri.
Mitä Archie on taas tehnyt? Rakastunut, eronnut, rakastunut, eronnut, rakastunut ja lentänyt Amerikkaan. Tullut takaisin.
Mikä on mahdollista ja mikä mahdotonta? Tekee vaan ja ajattelee jälkeenpäin. Mahdottomia on niin paljon kokooni nähden. Kuvittelukin on kovaa hommaa, puolesta tekeminen laiskistaa.
Kaksi pippuria valkoisella lautasella ovat silmät, tyhjä juomalasi suu. Katson näitä pyöreitä kasvoja. Mikä empatia. Miksi sanotaan sitä, kun näkee kasvoja siellä, missä niitä ei ole?
Pareidolia, yhdistää epämääräiset ja satunnaiset havainnot merkityksellisiksi kokonaisuuksiksi. Liittyy ihmisaivojen yleiseen taipumukseen tunnistaa kasvoja. Ilmiö voi koskea myös muita aisteja. Kaikki vastaukset.
Nalle on empaattinen hahmo, pyylevä, söpö ja hassu. Lähelle Nallea ei pääse, varsinkin kun se sanoo pyh. Se kävelee kuin ihmiset, poispäin hiukan lannistuneena. Miksi minulla on vain kysymyksiä?
Minä pyjama päällä laitan kaakaoon hunajaa ja mietin retkeä pieneen saareen. Ainoa pelko on, että joku vie veneen ja joudun uimaan pois. Ei pimeys, kylmyys, hiukan ehkä ja märkä. Aika kuluu. Hiljaisuuskaan ei. Vaihtoehdottomuus ja avuttomuus jonkun suuren edessä. Kyllä.
Käydä läpi pieni saari ja kohdata jotakin yllättävää ja yllätyksetöntä. Jotakin, mitä odotti. Metsää, mätästä ja hopeinen graffiti rannan kalliossa. Kuka on uinut saarelle ja sieltä pois? Mietin, pelkäänkö vanhana enemmän kuin nuorena vai yhtä paljon? Pelottomuus on mahdottomuus. On ajateltava, mitä jos ja mitä sitten tapahtuu. Miksi kylmällä saarella ketään olisi? Kaipaus luontoon ja sieltä pois.
Mihin olet tottunut? Tragediaan. Millaiseen? Jokapäiväiseen. Roskakuskin työ on vaarallisimpia ja sairaanhoitaja saa helposti turpaansa. Yleisin kysymys punapäälle: onko sun alapäänkarvatkin punaisia? Ehkä menossa helvettiin vai kaikkialle? Kaikkialle kuulostaa kevyeltä ja raskaalta yhtäaikaa. Kuin ei osaisi päättää ja valitsee väärin eli helvettiin.
Epäpuoli, puolinainen, toinen puoli päätä on erilainen kuin toinen. Lapsena muotoutunut kallo, kun on nukkunut vain toisella kyljellä, jolle kellahti. Kallo ei ole ylväs afrikkalainen. Suomalainen muoto on hiukan litteämpi. Ei ole vuoria eikä kanjoneita, mielen rotkoja sensijaan.
Penkki, jossa luki turmio, ainoa pinkki ja pysäyttävä sana.
Horsma ja mäkitervakko erottuvat myös luonnossa värinsä ansiosta. Miten vaaleanpunainen löytää tiensä pientareelle? Leijumalla. Hiukan mystistä myös, miten luonto tietää ja löytää keinon. Ilman avulla moni asia kulkeutuu sattumalta paikalleen.
Yliopistosta valmistuu piikoja, sanoin ja istuin penkille. Miten en arvannut? Osata sitä ja tätä, mutta jollakin on elettävä. Kyse on jotenkin vääristä asioista yhä uudelleen, kohdistumattomista ja kokeellisista, jotka ovat toki jännittäviä ja toivoa luovia. Työnantaja ilahtuu suoritetusta tutkinnosta ja saavutetusta sivistyksestä. Sivistyksestä, jonka johonkin istuttaa.
Yläkerran koira haukkuu läpi päivän. Se alkoi, kun posti tuli. Mitähän sieltä?
Majakollektiivi Timanttimetsä 