Uskon asioita ja muita kuoleman kysymyksiä.

Uskotko tuonpuoleiseen ja enkeleihin tai ehkä vain enkeleihin, kenties myös sieluun ja sovitukseen? Mihin nykyihminen uskoo ja vielä niin paljon, että on valmis käymään sotaa asian puolesta? Nykyään haetaan liittolaisia (allies to fight the fight) hyvän asian puolesta tietenkin. Kuinka kauan todistelua tarvitaan esimerkiksi lahjakkuuden todistamiseen tai että tieto on faktaa? Holokausti on edelleen joillekin tällainen todisteltava asia. Teetkö päätelmiä ulkonäön perusteella ja mitä vaatetus sinulle kertoo toisesta ihmisestä? Kertooko ulkonäkö kaiken tietämisen arvoisen? Jos niin, haluaisin tietää tarkemmin, onko yleinen siisteys riittävä vai mennäänkö muodin mukaan? Uskotko eli luotatko jonkun sanaan, jos hän on valkoinen ja mies, ennemmin kuin musta ja Afrikasta? Lisääkö Amerikan manner luottamusta? Miten verkostot ja kaverisuhteet vaikuttavat luotettavuuteen tai omistettu omaisuus, yritysten koko, tutkinnot ja brändi niiden uskottavuuteen? Näitä asioita on hyvä tänä päivänä miettiä, kun sukupuoli on uskonasia ja nuori nainen pääsee huijauksessaan niin pitkälle, että hän saa Netflix-sarjan ja pääsee päämääräänsä eli kuuluisaksi, eikä hänen liikenaisen taitonsa kenties koe suurtakaan kolhaisua vankilareissun johdosta New Yorkissa, vaan hän on älykäs, menestynyt, kiinnostava ja viihdyttävä ja kaikkia kiinnostaa, kuinka hän sen teki ja kuinka hän esiintyy. Ehkä hän onkin mies ja/tai omaa varsin isot pallit tai vaan häpyä, koska sukupuoli on ilmoitusasia. Mistä voimme miettiä, ehkä hän sosiopaatti, joka ei välitä toisten omaisuudesta saati tunteista, kun hänen on saatava oma päämääränsä saavutettua, hän käyttää kaikkia naruja. Hän (Anna Delvey) ei myöskään koe tehneensä rikoksia lainkaan ja vankilatuomio oli opettavainen kokemus, jota hän tarkastelee kovin objektiivisesti ja virheitä tekevät ainoastaan muut. https://www.youtube.com/watch?v=8iYo6aNiFh8

Paljon ihmisiä kurssitetaan, kuinka luoda uskottava ja urallaan hyvin etenevän ja päämäärätietoinen kuva itsestä tai muuten potentiaalia (mikä on potentiaalia ja mitä haluamme eniten) omaava eli kuinka osaa tehdä jotakin tiettyä-kuva, kuinka näyttää lupaavalta/lupaukselta jostakin, kuinka näyttää hyvältä kuvassa ja kuinka se hyvä määritellään, kuinka olla myyvä (how to make friends and influence people), vaikka olisikin vain kulissi, ainoastaan onnistuminen merkitsee, näin olet uskottava ja pääset tavoitteisiisi, mitä ne lienevätkään. Tyhjän päällä seisominenkin voi olla mahdollisuus, taiteessa etenkin. Tähtää korkealle, haasta itsesi jatkuvasti. Kyse on sinusta, pyöriskele itsessäsi ja mieti kuinka näet itsesi ja pyri itsestäsi poispäin. Rima juuri ja juuri näkyy ja unelmasi ovat isoja. Toivottavasti meitä kurssitetaan, kuinka olla hyvä jossakin muussakin, kuin vain näyttää osaavalta ja hyvin toimeentulevalta, hyvästä perheestä ja hyvästä koulusta, hyvältä alueelta ajatellen hyviä ajatuksia, seisoen hyvän puolella pahaa vastaan näyttäen hyvältä ja terveeltä. Sen määrittely, mitä hyvällä tarkoitetaan, jää usein oletukseksi, mikä on nykytaistelujen ontuva puoli: on vain mustaa ja valkoista, kun menneisyys on kadonnut näkyvistä. Kaikkihan tietävät, mikä on hyvää ja se on usein materiaalista, sanitoitua ja konemaista toistoa. Designer laukkukokoelma on joillekin määritelmä hyvästä ja tavoiteltavasta ja kiillotuksen määrä kertoo menestyksestä. Miksi näin on, on itselleni arvoitus, koska tämä täydellisyyden irvikuva on pelkkä esitys. Fake it till you make it todella toimii, kun tehdään vaikutus pinnan tasolla, mutta kuinka pitkälle feikkaus voi ja täytyy mennä, ketä kusetetaan, kuinka paljon ja haluammeko tulla huijatuiksi vai olemmeko näin helposti petkutettavissa yhä uudestaan?

Kun varastaa rikkailta, he voivat pudota korkealta, nimittäin omasta turvallisuuden kuvitelmastaan ja haavoittamattomuudestaan, jota rahalla ja kavereilla ostetaan. Instagram-kusetus on jo selvä asia, mutta toisaalta, kun puhutaan vaikuttamisesta, ei kusetus ole mennyt kokonaan ymmärrykseen vääränä ja haitallisena, koska jos ei pääse samoihin lukemiin, tulee morkkis silti, kun tee näin ei toimikaan tai toimii, mutta on kovin ontto. Imitaatio ei ole imartelua, se on selviytymiskeino, eikä tarvitse keksiä paljoakaan tai mitään itse eli se on myös itsepetos. Kun ei ole omaa, otetaan toiselta. Picasso on ohjannut luultavasti enemmän kuin on ollut tarpeen eli varasta ja olet taiteilija ja kaiken lisäksi suuruus.

Kusetus on siis totta sabluunalla, mikä toimii yhteiskunnassa isommassa mittakaavassa lähes kaikessa tv:stä rakentamiseen. Kovalla työllä sanotaan ja joidenkin kohdalla näin, mutta rahaa täytyy tehdä helposti ja päästä esille. Tarvitaan filttereitä, rengasvalo, taustakankaita, vaatteita, kameralinssejä, paikkoja että tunnettuutta. Tai siis treeni, skandaali ja mitä syön, onko muita aiheita? Miksi usko ei ole koetuksella enenevissä määrin? Vai kertovatko masennustilastot tästä? Tosin, ei YouTubella itseään elättävä monen mielestä tee työtä. Miksi niin moni haluaa uskoa uskomattomaan ja toisaalta vain konkreettinen fyysinen on olemassa? Vaikuttaisi sittenkin luottamuspulalta, itseen ja autenttisuuteen, jota tiedekin aina kokee, mutta tiedettä on epäiltävä eli se on normaalia. On epänormaalia, jos tiedettä ei epäillä tai saa epäillä. Mutta uskotko biologiseen sukupuoleen, on jo kysymyksenä outo, mutta asian on valmis kyseenalaistamaan hämmentävän moni kovin yksioikoisesti, muut ajatukset tuomitsevasti ja todella helponoloisesti, aivan kuin olisiko tässä ratkaisu henkisiin ongelmiin ja elämän solmukohtiin. Mistä lähtien biologia on ollut henkilökohtaisesti määriteltävissä tai kukaan, joka kehossaan tuntee, ettei biologia koske häntä, vakavasti otettavissa? Liittyykö tämä kaikki plastiikkakirurgiaan, someen ja tosi-tv:hen? Kuuluvatko tiede ja usko yhteen? Mihin tieteessä voi uskoa, jos sekin on kaupan? Voin sanoa, että luotan tieteen tuloksiin melko paljon riippuen asiasta ja mistä tieto tulee, vaikken aina ymmärrä, kuten lääkeyhtiöiden toimia ja mRna-rokotteen vaikutusta DNA:han ja millainen vaikutus rokotteella on ihmisen elämään jatkossa?

Tieteen saavutukset ovat meihin kaikkiin vaikuttavia ja nyky-yhteiskuntaa hyödyttäviä keksintöjä syntyy valtavalla tahdilla ja tosiaan, kaiken voi ja tulee kyseenalaistaa, myös tieteen, siksi on erikoista, kuinka herkästi yliopistot reagoivat tunteisiin ja pelkäävät imagon menetystä, siis paikka, jossa asioista pitäisikin debatoida ja kiistellä, koska kompleksisuus on meitä koskeva fakta. Kuinka tiedon kyseenalaistamisen teemme, meillä on oltava uskottavat vasta-argumentit, jotka perustuvat todisteisiin, joihin vedota, siis tieteen hyväksymät todisteet, ei kumileimasimen, joita yliopistoissakin on, koska niissäkin on suojatyöpaikkoja ja korruptiota ja väärää tietoa, väärin luotua tietoa. Mikä sija tunteilla on tieteessä tai sukupuolella saati seksuaalisuudella? Tieteilijän työssä ei pitäisi henkilökohtaisella olla tuloksiin merkitystä, jos niin on, onko se luotettavaa tiedettä tai tiedettä lainkaan? Ja kuinka käy uskon tieteeseen tahi yliopistoihin, kun selkeästi henkilökohtainen vaikuttaa ja tunteet ovat näin ensisijaisia? Ketä pitää suojella ja miltä?

Meillä on auktoriteettejä, joilta kysymme neuvoa ja tarkkaa tietoa, kun emme itse tiedä ja osaa jotakin, he eivät ole toivon mukaan oraakkeleita eivätkä kulisseja vaan tieteilijöitä ja tutkijoita. Mitä saamme uskonmiehiltä ja -naisilta? Luottamusta tulevaisuuteen, koska usko tuo toivoa? Tietoa, mitä tapahtuu, jos teemme ja ajattelemme väärin, pelkoa, epätoivoa ja vihaa? Melkoisia tuomioita jaetaan väärin ajattelusta ja luottamuksesta/uskosta tieteen tuloksiin ja joihinkin universaaleihin totuuksiin, joihin tiedekin siis vielä luottaa? Millaisia seurauksia on biologialle biologisen sukupuolen kieltämisellä, siis koko biologian kentälle, koska olen ymmärtänyt, että lisääntyminen on biologian ytimessä ja sukupuolet ovat olemassa tätä tarkoitusta varten? En itse pääse tämän ajatuksen yli enkä tiedä, miltä biologia näyttää tulevaisuudessa. Onko se jotakin keksittyä ja keinotekoista ja mitä haluamme sen olevan? Ja miksi näin olisi ja ketä sellainen biologia palvelee? Kaikkia keksittyjä sukupuolia, joilla on kuviteltu biologia tai ei biologiaa lainkaan? Kuinka kauan keksitty biologia elää ihmisessä, voidaanko ihmiseen rakentaa keksitty eli keinotekoinen biologia ja mitä tarkoitusta se palvelisi? En keksi muuta kuin ikuinen elämä, mutta tapahtuuko tämä elämä todellisuudessa, Instagramissa eli virtuaalitodellisuudessa kirurgin veitsen avulla vai realityssä, siis kuuluisuudessa eli kuvassa?

On maailmoja, jotka särkyvät helposti, tieteen ei kuvittelisi olevan se ensimmäinen särkyvä asia. Miksi tällaiseen itkuhysteriaan on lähdetty mukaan ja onko todella tarkoitus luoda parempi maailma hyväksymällä täydellisiä järjettömyyksiä, kuin että mies voi uida naisten kilpailuissa, koska on itse niin päättänyt ja voittaa kaikki? Kun on näitä uskonasioita, kuten mitä tieteellä perusteellaan, mikä on lopulta tiedettä, mikä antitiedettä ja pseudotiedettä? Olisi kiinnostava tietää, kuinka paljon bullshit-tiedettä yliopistot tuottavat ja miksi? Mikä voisi olla bullshit-tiedettä? Koska emme paremmin tiedä, luotamme jokaisen omaan totuuteen-tyyppinen? Luulin, että tiesimme jo paremmin ja että meillä on kaikki maailman tieto?

Taiteessa auktoriteettiuskovaisuus on 100%, koska taide vaatii erikoisosaamista, jonka saavuttaminen vie vuosia hankkia ja asiantuntijoita on harvassa, etenkin riippumattomia, jotka eivät pelkää sanoa mielipidettään vastakarvaan. Instituutiot menevät trendien kelkassa mitään kyseenalaistamatta ja ajattelevat jälkikäteen, paljastaen paniikkinsa. Se on myös 100% huono asia, koska kusettaminen ja vaikuttaminen on ilmeisen helppoa ja vastaansanomisia ei oteta vakavasti ihan keneltä tahansa, jos keltään, mutta somen massavaikuttaminen on se, mikä huomioidaan. Millaisesta asiantuntijuudesta ja luottamuksesta se kertonee. En ole luottavainen taiteen suhteen, jossa toisten omaisuutta käytetään vallankumouksen nimissä tehtyyn NFT-pelleilyyn, jossa ei perusasioita ole saatu kuntoon ja syytetään taiteilijoita milloin mistäkin. Picasso todella elää monessa suhteessa. Vallankumous on kiinnostava hype-sana, jota taiteessa tykätään viljellä ja se vetää puoleensa kuin hunaja. Kuinka digitaalinen ja virtuaalinen on syrjäyttämässä reaalimaailman jää nähtäväksi. Museotkin isommin ovat vasta koronan johdosta asiaan paneutuneet. Tällä hetkellä kun rahasummat kertovat arvosta, en usko muuhun kuin hetkelliseen uutuudenviehätykseen ja raha viehättää pääasiassa että näennäinen helppous. Taiteelliset arvot ovat vasemmalle pyyhkäistessä varsin helppoja ja nopeasti unohdettavissa.

Why women drink?

drunk, watercolour, 2021

To be comfortable in your body is an idea where one’s humanness doesn’t give you any sensations of the negative, you just live in bliss of happiness and glide, which sounds really odd as a woman and I have had hard time believing in this nonsense. As a person who has daily highs and lows of anxiety (which I suppose everybody has) and feeling ok occasionally, I have had to learn how to live with a very active emotional life. Explosive temper since childhood for a girl is not celebrated, there is something wrong with you, you are evil and what not, crazy. I have heard I am very zen usually by people who don’t know me, which I have aimed to be on the outside (not to disturb anybody’s peace other than in art), it is not even difficult for me, but I do get angry, which is not allowed for women especially and showing anger, dear Lord, don’t break anything. People can’t tolerate other people’s anxieties not their own and I suppose they should not be this level concerned constantly of anxieties and comfort. Neither can they tolerate a very quiet person, which has made me think, what of others do we not see and think it is not there and how much noise is essential to feel comfortable, although you can’t take it when someone shows anger or just says against your opinion? People are also tested how long does it take to lose temper, well test away. Zen is fun. People get anxiety today when they are still a long time, are isolated for weeks and can’t travel. How human it is to be able to be constantly comfortable is very aristocratic idea, people demand differently today than before? We are used to luxury in comparison to life hundred years ago. (or are they constipated today, but looking fine.) Think about stomach pain and diarrhea or sleeplessness. We medicate everything away and invisible. This goes out for people too who are unpleasant in any way making people feel uncomfortable. Now we should pay attention. The negative is there to make us think and notice, and we think about our own bodies and comfort constantly and nothing is never good enough. The negative like pain, shame, hunger (which we should be feeling more), fear, feeling inadequate, fear of losing etc. do have reasons to exist. Aging, bodily changes and disturbing bulges truly are brushed away as much as possible. How about our weaknesses like narcissism?

How do we make progress in comfort and luxury? I have started to think, we don’t. To make progress we need criticism, push back, hardship, conversation and debate, visible effort and work that one can feel one has done something oneself and made it. This is especially important for women who have been told we may not, can not, should not, must not, definitely not. We are going backwards in many ways, criticism being one part of culture that is dullen down and silenced, violently. Die terf is a common enough phrase online and on the streets. Women’s rights being one issue, education another under serious threat and the speed of degeneration is fast. Firing professors who say biology is biology and sex is a biological fact is against science. Erasing the word woman and thinking surgery fixes men into women and they are real women, is what all should accept just like that, is itself a very totalitarian command and childlike tantrums make everybody scared for their jobs. Talking about safe spaces when women aren’t safe to say true things about their own biology is bizarre to the max. The whole idea is absurd and offensive to women, which is a non-issue today like adulthood seems to be. Women’s feelings and safety do not count when men need to be called real women and how many men there are who defend this? It is ominous, the vulnerable men. Speaking out against lunacy and clear mislabelling, is according to activists, violence against a vulnerable part of population. Vulnerability is one, protecting childish needs is something we need to be doing? Wanting doesn’t get, someone used to say. One cause to all of this is plastic surgery and how it is available around the world. Reality TV giving instructions on how to look and behave and bank on all of this. Our decline is evident. I am glad there are voices who speak against the antifeminist movement of self-ID. People have been identifying as whatever before but they haven’t been taken this seriously before, so seriously that working people get hurt. To be good at heart means you are concerned what happens in the world and for people. This is not a good development.

Comments
strange to be commented by people about my weight who themselves are fat
strange to be commented by people who themselves do not know how to dress well, they just think they do or is it just expensive?
strange to be commented by people who have an alcohol problem about addictions and behaviour of others
strange to be commented by people who clearly are not well in the head but think they are. To think you are well when you are not and you go on hating other people for it.
strange to be commented by people who have issues, the same people are pointing out issues of others like they were any concern of theirs and they have the same issues?
strange to be commented by people who don’t know what they are talking about but still talk
strange to be commented by people who do not know you or better yet have never met you, they heard about you
strange to be commented by people who think they are superior when they in many ways are not, they are superior because of they have never fallen down on a wet grass?
Strange is to care about any of this and

http://www.newstatesman.com/politics/feminism/2016/08/anorexia-breast-binding-and-legitimisation-body-hatred ““Don’t you get it? you yelled back. I will never feel as free as you do, I will never feel as at home in the world. I will never feel as at home in my own skin. That’s just the way it is, and always will be.””

Reality on tosi diippii.

Seuraajamäärä somessa kasvaa somevaikuttajalla ja toimittajalla. Hän on aktivisti ja vaikuttaa tärkeisiin yhteiskunnallisiin asioihin puolustamalla heikkoja, vastustamalla väärinajattelijoita/fasisteja/konservatiiveja/biologiaanuskovia/rasisteja/naisvihaajia/islamofoobikoita, and what not, puolustaen vähemmistöjä kovaäänisesti tai vain uhriaseman omaavia. Joillakin uhriasema on loputtomasti jatkuva tila. Samalla hän kirjoittaa kirjaa kokemuksistaan somevaikuttajana ja sukupuolenvaihdoksen läpikäyneenä muuttuneena ihmisenä. Näin toimittajan todellisuus on osa toimittajan työtä eli toimittajan henkilö, puoluekanta ja muut henkilökohtaiset näkemykset ohjaavat ja ovat toimittajan työtä (hän on hyvä ihminen) ja luovat kiinnostusta toimittajaan henkilönä eli hän on persoona, ei pelkästään asioista tiedottava mediatyöläinen. Mitä on tapahtunut toimittajan työlle ja objektiivisuudelle, kun media ottaa selkeästi laajassa skaalassa poliittisen kannan ja ajaa henkilökohtaisia agendoja ja lisää tähän somevaikuttamisen? Jotkut hiljennetään (miltäs nyt tuntuu?), joillekin ei vaan löydy ymmärrystä. Todellisuus on sellainen kuin sen kokee, tekee, kuvittelee vai näkee? Mikä todellisuus ja kenen ja mitä kukakin näkee tahi ymmärtää lopulta? Koska on lähdetty vahvan rajaamisen linjalle, vääjäämättä joku todellisuuden osa jää näkemättä ja joku muu totuus. Kenen faktat ja mikä on hinta median puolueellisuudelle ja naistenlehtimäisyydelle että lähdetään tyrkkylinjalle? Virtuaalitodellisuus joka vaikuttaa eli has influence on the world and the people on ajateltu olevan erillinen entiteetti, jotakin irrallaan arjesta. Siis virtuaalitodellisuus, jossa jokainen voi luoda niin monta persoonaa ja tiliä kuin haluaa ja esittää olevansa jotakin muuta kuin on voidakseen sanoa, mitä ajattelee, koska muuten ei voi.

Näkyvyyttä haetaan edelleen kohuilla ja tarinallisuudella (narratives), kohut nykyään ovat globaaleja ja totaallisen nitistäviä ja murhaavia. Kohun toki saa aikaa sanomalla loukkaavia asioita netissä, kuten sukupuolta ei voi vaihtaa ja mies ei voi kilpailla naisten urheilussa, koska hän saa suurta etua kehonsa johdosta tai panemalla reality-ohjelmassa, joka saa aikaa paskamyrskyn eli tulet saamaa vihapostia, vaikka realityssä tahallisesti mennään panemisen puolelle eli pannaan sitä joka haluaa tulla julkisesti pannuksi, vaikka hän on jo suhteessa ja tämän tietävät kaikki, koska julkipervoilulla ja sekoilulla saadaan näkyvyyttä eli päästään haluttuun julkkisasemaan uran toivossa ja tämä on realityn konsepti per se, ja jos kritisoit Selviytyjissä keskenään supattavia naisia jotka klikkiytyvät sinua vastaan, vaikka se on se formaatti, olet naisvihaaja. Kertokaa, missä järki tässä on? Kovasti on kaikenlaisia kouluttajia ja valmiiksiselittäjiä, joten olkaa hyvä, voitte aloittaa, kuten terapeutti sanoo.

Mietin sitä diippiä kohtaa ja todellisuutta, koska mikä on totta ja mikä kuvitelmaa, on yhä suuremman manipulaation ja tahallisuuden alla, miltä asiat näyttävät, kuka uskaltaa paljastaa ja kuinka ihmiset näyttävät parhaita puoliaan, johon somessa pyritään: ikuiseen nuoruuteen, kokemusten hakuun ja niiden esittelyyn. Meidän on siis nykyään esimerkiksi pakko uskoa, että kirurgialla ja hormoneilla saadaan aikaan totaalinen biologinen muutos sukupuolen suhteen ja enhancement on täysin legitiimi tapa pidentää nuorekkuutta ja muuttaa ulkonäköä, mikä on myös realityissä oleellista ja niiden yksi vaikutus. Plastiikkakirurgia ja kauneushoidot ovat hyvin suosittuja ja itsessään niillä saa realityä tv:en, muutos saa aikaan ihailua ja seksikkyys ja seksi ovat tämän ilmiön pääpointti. Massaloukkaantuminen on suuri uhka yksilölle, mutta oikealla puolella olevalle pienen puolustajalle, se on rahasampo. Reality-somekulttuurin kritisointi melko varmasti johtaa jonkun loukkaantumiseen, koska itsensä parantelu ja esiintyminen on jo lähes ihmisoikeus, kuten tarve pyrkiä julkkikseksi ja haluta sellaista uraa. Mikä saa ihmiset tuntemaan itsensä halutuiksi, onkin jokseenkin kinkkistä eli onko siinä itsessään mitään väärää, että haluaa olla haluttu ja tekee samalla rahaa? Massaloukkaantuminen on hallaa loukkaajan toimeentulolle, yleensä se on joku yksi ihminen ja koko hänen elämänlaadulleen totaalisen kokonaisvaltaisesti, joten sitä täytyy pelätä, mitä sanoo. On olemassa vahva oikea ja väärä. Väärin on kritisoida ihmisten haluja ja selkeää tarvetta manipuloida nähtyä, itseä pinnallisesti ja pohdittavaksi jää, mikä todella muuttuu ja millaiseksi.

Kun lisätään todellisuuspakoon tv:n ohjelmaformaatti reality (jota ei käännetä suomeksi todellisuus), joka on erittäin suosittua viihdettä, että siihen jää koukkuun ja joka kanava on lähtenyt tekemään realityä, koska katsojia todella riittää ja joka kanavalla on monta erilaista, etenkin itsensä paremmaksi haluavan muuttavaa, mutta jotenkin samanlaista ja on kaikkien tiedossa, että ohjelmien todellisuus ja tarkoitus on tuotteistettu, manipuloitu, hyvin tunnepitoinen, osaanottajia käytetään hyväksi ja reality on kohuista elävä ja niitä synnyttävä kulttuuri, joka elää symbioosissa somekanavien ja lehtien kanssa ja tuottaa myytävää ja julkkiksia ja tätä kaikkea sanotaan sisällöksi. Visuaalisesti varsin ruma tapaus. On toki siis tärkeää, että ääneen ihmettelyä ja tämän möhkäleen purkua tapahtuu, koska se on todella haasteellista. Itku sen johdosta vaikuttaa kovin infantiililta ja realityn kaltaiselta tappelulta, jossa pyritään voittamaan keinoja kaihtamatta ja henkinen väkivalta on täysin sallittua, kaiken tunteiden suojelemisen keskellä. Ristiriitoja riittää, mutta ne jäävät jostakin syystä huomaamatta. Miten merkityksellistä tämä kaikki on esimerkiksi ihmisyyden, omanarvontunteen, yhteiskunnan kehityksen kannalta ja rahavirta joka tähän kaikkeen liittyy, on todella massiivinen, lienee kaikkein tärkein kysymys: miksi haluaisit olla tämän ulkopuolella ja teet selkeästi jotakin väärin, kun et ole menestynyt tässä kilpailussa? Kertooko seuraajamäärä somessa merkityksellisyydestä, arvosta ja toimii merkkinä siitä, mikä todella on tärkeää ja kiinnostavaa ja mikä on kiinnostavaa siinä mikä näkyy ja mikä ei? Vai pelkästään tirkistelynhalusta ja nimenomaan haluista joita tulee ja menee? Eli kaikkea mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti, kun ei ole aikaa laihduttaa ilman rasvaimua? Mikä on merkityksellistä nykyihmiselle (täyttää kaikki halut), mihin kiinnitämme huomion (kehonosat) ja kuinka haluamme huomiota (kohut), koska on kyse huomiotaloudesta ja seuraajien määrä on isoin mittari, kun mitataan tärkeyttä, kiinnostavuutta, painoarvoa ja selkeästi määrä on kilpailu-alue, jota vertaillaan, johon pyritään ja joka tekee vaikutuksen välittömästi, myös talouteen, aivan kuten kohut tekevät oikein ja väärin ajatteleviin taloudellisesti, ammatillisesti ja maineellisesti vaikutuksen. On kyse influensserikulttuurista, instantkulttuurista, jossa myös unohdetaan kohu parissa viikossa, mutta vaikutus jää, etenkin arkeen. Attention span eli huomiojänne on lyhyt. Se joka puhuu vaikutuksesta (influence), millaista vaikutusta hän tarkoittaa, myyntiä, kulttuurillista, taiteellista, poliittista? Menestys tai menetys kun on kyseessä, saa vihollisia ja ystäviä. Onko kyse empatian hakemisesta, kun liikutaan näinkin vahvasti tunteiden kanssa vai silkasta osaamisesta? Todellisuus on kilpailu ja hauskasti myös reality on kilpailu, paras imitoija voittaa? Vai oliko hänellä hyvä ääni ja hän käyttäytyy edukseen?

Kohukuningattaret ja -kuninkaat tittelöivät itsensä somevaikuttajiksi. He ovat myös yllättävän usein toimittajia ja ammattiposeerajia. Somevaikuttaja kuvaa itseään paljon ja postaa. Itsekorostus on keskeisessä osassa ja (journey) matka, jota vaikuttaja tekee julkisesti tullakseen paremmaksi ihmiseksi. (Self-help) oma-apu ja kasvu kaikkien edessä on suurinta kauneutta ja selkeästi jotakin, mitä tarvitaan. Tunnustuksellisuus on aitoutta. Parhain ihmisen malli on personal trainer, joka kouluttaa muita. Kouluttaminen onkin kiinnostava ilmiö, joka luo tärkeyden tunnetta ja asiantuntijuutta aiheissa kuten ruoka, laihduttaminen, kuntoon pääsy, sukupuoli, ihmissuhteet, meikkaus ja tyyli. Tämä on se matka, jossa tullaan parhaaksi sinäksi, jos vielä osaat laulaa, niin mahtavaa. Oliko sinulla omia lauluja vai onko tämä yhtä karaokea, jossa imitoidaan suuria tähtiä kuten dragissä? Influensserikultti on imitointia (drag on vaikuttanut esimerkiksi meikkaamiseen ja sitä kautta kasvojen uudelleen luontiin), koska halutaan esille ja näkyviin samalla tavalla kuin suuret tähdet ja tavat, joilla esiin päästään ovat hyvältä näyttäminen ja kohut, josta voi kirjoittaa kirjan, kuten myös niistä henkilökohtaisista kipukohdista, joita kaikilla on, mutta jotka voi kaikki peittää meikillä. Oletuksena on, että kaikilla on ne samat halut, paineet ja kivut. Oletuksesta, tätähän sinäkin haluat ja miksi et haluaisi, tämä näyttää hyvältä, etkö sinäkin haluaisi näyttää tältä, on kultin ytimessä, kuten on loukkaantuminen ja tunteiden suojelu, ja teatraalisuus. Tunteita suojellaan jostain syystä niin vihamielisesti, että loukkaaja halutaan tuhota. Tämä on elokuvasta Transformers, jossa isot möhkäleen omaiset koneet taistelevat keskenään. Rakkautta on, että voit muuntaa itsesi sellaiseksi ja rakastaa konetta. Muuttaa itsesi sellaiseksi kuin itse haluat, siis sinä haluat, ja jos et voi, on se suurin epäonni kuten myös ihmiset, jotka epäilevät ja kertovat niin sanottuja faktoja. Koska itsensä manipulointi on tulla omaksi todelliseksi itseksi? Sellaiseksi, kuin todella tuntee olevansa? Liikumme vahvasti tunnepohjalla ja miksi kenenkään täytyisi erottaa tunteet todesta? Terapeutti voisi kertoa sen sinulle. Miten kukaan kuvittelee tunteiden kertovan todellisuudesta ja mikä ihmisen tunnemaailma on kun elämme sen niin täysillä, että palamme loppuun? Mikä tämä kuvitelma on ja kuinka pitkälle se, mitä näemme vaikuttaa tunne-elämäämme ja mitä haluamme tai voimme olla?

Oh Love

I will always love you. Like a virgin. Everyday. That’s the truth, and nothing but the truth.
I Love You. Let’s Love Together.

TODELLISUUS

Televisio versus muisti, historia, ihmisiä kuten, televisuaalinen muisti, television ja muistin lähde, virta ohjelmistosuunnittelun ja tv-kokemuksen muotona, suuruus television ominaispiirteenä, postmoderni pinnallisuus, amnesia kulttuuriin, epidemia, miltä muistaminen tuntuu, mutta kun hän ei katso minuun, lyhytkestoisen sisällön tuottaminen nettiin, virtamaisuus, ohikiitävyys, passiivinen muisti-instituutio, mieleenjäävät tv-hetket katoavat, kenen mieleen ne jäävät jos ne katoavat, netti on ihmiskunnan muisti, tunto, kosketuspinta, sisältö, sosiaali-areena ja näyttämö, matalanteknologian ja korkeanteknologian laitteisto, todellisuuden paluu televisioon, reality-trend, reality-celebrities, reality, nöyryytyskulttuuri, nopea sykli, sylki, huijaus, näytteleminen, esilläoleminen, esitys, uusintaminen, uusinta, toisto, kierrätys, toisto, haukotus, missä menevät median rajat, mitä ei saa tehdä, kuka katsoo, näyttää mitä, jättää pois, rajata, lähinäkö, kaukonäkö, ikänäkö, likinäkö, huono näkö, kikkailujournalismi, sensaatio-uutisointi, liveness, utopiatodellisuus, läsnäolevuuden tuntu, välittömyyden tuntu, yhteys yleisöön, mitä tapahtuu juuri nyt, hetkellisyys, monimediastrategia markkinoinnissa, lähde osana mediasysteemiä, kuinka ohjelma tehdään, ei pelkästään teknologinen ja taloudellinen käytäntö, analysoi intermediallisia suhteita jonkin sinua kiinnostavan tietyn mediumin ja siihen liittyvän sisällön kautta, millaisia konteksteja intermediallisuus avaa aiheeseen, miten hahmottaa aiheen kannalta oleellisia konteksteja, viralliset yhteistyökumppanit, mitä tapahtuu medioiden välissä, kuinka valinta tapahtuu, horisontaalinen ja vertikaalinen intertekstuaalisuus, brändi ja formaatti, kuinka mediat käyttävät valtaa suhteessa toisiinsa entä yleisöönsä, crossmedia, laitekehitys, mikä kehittyy, kuinka yleisö oppii, mitä se katsoo, miksi se katsoo, huomaa, seuraa, kiinnostuu, omistaminen, laitteen, lähettimen, formaatin, mediatapahtuman rakentuminen tuotannon ja kulutuksen kannalta, konsernisuhteet, rituaalinen mediatapahtuma, todellisuuslupaus, vertaismelodraama, genre rakennetaan kulttuurissa uudelleen, dokumentaarisuus, genrehybridi, tosi-tv-leima, kaikki maailman tieto, tietosaaste.

What is real in reality TV?

http://www.slate.com/articles/technology/users/2015/10/kim_kylie_and_the_other_kardashian_apps_reviewed.html “Why does anyone want to watch the Kardashians do anything? This is one of the great unsolved mysteries of the modern age.”

Why do we want to watch beautiful wealthy people, why are we interested in what they do, how they live, what kind of clothes they choose to wear, what they do in their fabulous lives and who they are? We want to see the fabulous and have a feeling of bonding with that atmosphere and sense of what fabulous is. To be trendy and styled from hip to toe knowing exactly what is good and what is not, how to be and how not to be and why. What is real in reality TV is the feeling of invasion into someone’s life and seeing someone rich closer talking about their every day issues which are very different from those with normal income and tiny homes. You can almost smell them. Could fabulous be anybody else than Kardashians or Plastic wives? How sleazy fabulous is is the paradox of this luxury lifestyle and spectacle, peep show. How narrow the perspective into real life when any distraction can be wiped away with Botox, which is far from fabulous. The look of skin and surface which we want to take a view on is like playing with dolls and imagining their lives. Reality TV is therefore fake but we think it is real. Wealth seems to be the issue, style and spending on lifestyle which is a dream and what is something to have as precious and glorious jackpot, royal and almost like it is at reach but not quite. A soap which is happening in real life, real life is as messy as soap operas tend to be but something is missing. Drama is created by pushing someone who is irritating into a pool, talking about vagina surgery makes headlines, vacations to luxurious places with playboys and what happened there. Something really strange and awful I bet.