Dirty Diaries – Everybody deserves to be fucked.(2009) Runka, runka, runkare.

Kuva Dirty diaries dvd:n kannesta, stillkuva videosta, jossa itsensäpaljastaja masturboi metroasemalla. (2009)

Ostin dvd:n noin 15 vuotta sitten parilla eurolla ja luulin kadottaneeni sen. Etsivä löytää kai. Dirty diaries on oikea helmi, feministisen pornon edelläkävijä ja ruotsalaista tuotantoa, joka sai tukea valtiolta, mikä oli skandaali. Mukana on esittelykirjanen, jossa ohjaaja Mia Engberg kertoo, kuinka hän päätyi tekemään kokoelman. Alkusysäys oli, millaisia kommentteja hänen puhelimella tekemänsä video Come together naisten kasvoista masturboitaessa sai, häntä alkoi kiinnostamaan, kuinka naisen nautinto ei ole naiselle itselleen tarkoitettu ja että kommentoijat tarvitsevat lisää samanlaista. Kommenteissa haukuttiin naisia rumiksi, joiden olisi pitänyt edes meikata naamansa. Pornoon ei tarvita paljoa, pelkät ähinän ja voihkinnan äänet riittävät tunnelman luontiin ja lähikuva nuolennasta kiihottumiseen tai ainakin kiinnostuksen heräämiseen. Rumuus ja kauneus ovat kiinnostavia aiheita, mitä pornoon tulee ja mikä on rumaa tai kaunista on vaikea aihe lähestyä objektiivisesti, kun se on hyvin subjektiivista ja kulttuurisidonnaista. Mielikuvitus on likainen, mutta porno ei käytä mielikuvitusta, elokuvia tehdään liukuhihnalta suoraan tarpeeseen, joka on valtava, jossa teoksen kehittely toistaa kaavoja ja kuvakulmat ovat usein samat ja jokainen tietää ne. On saatava aikaan tulos ja tulosta. Mitä muutokseen tarvitaan, kun tarpeet ovat kuitenkin hyvin yksinkertaisia ja melko brutaaleita?

Feministisen pornon tarpeesta voi ja pitää keskustella, mutta lyhyiden elokuvapätkien teoksena, feminismi ja taide haastavat pornoteollisuutta ja ihmisiä olemaan luovempia ja monimuotoisemmin ajattelemaan seksistä että pohjoismaita olemaan avoimempia kokeiluille ja seksuaalisuudelle. Olemme kovin pidättyväisiä. Skandaalit avaavat keskustelut. Ruotsissa on ennakkoluulottomia tekijöitä, mutta vastaanotto ei yllätä sielläkään https://keskustelu.suomi24.fi/t/8475662/feministien-pornoelokuva. Kiinnostavaa feministisessä pornossa on, kuinka seksiin johdatellaan, kun peruspornossa leikkisyys, taiteellisuus, moninaisuus ja kokeellisuus jäävät ennemminkin pois turhina. Pornoa toki on monenlaista, mutta perusjyystö on suosituinta. kaikkea toki tirkistellään, mitä on olemassa. Feministinen porno näyttää ihmiset tavallisina, tavallisissa kodeissa ilman luksusta ja plastiikkakirurgiaa, arkisissa tilanteissa enemmän lähellä normaalielokuvan tekemistä, jossa pääasiassa nuoret ihmiset elävät elämäänsä, unohtamatta seksin ja tilanteiden koomisuutta, kuten kaikuvassa rappukäytävässä asioista sopimista, seksiasentojen eläimellisyyttä, omituisuutta ja typeryyttä. On kummallista ottaa vaatteet pois toisen katsoessa. Huumori on feministisen pornon ytimessä tekemättä seksistä turhan vakavaa. Kohtauksissa on yksi tai kaksi ihmistä, ne ovat normaalin seksiaktin mittaisia pätkiä tai taidevideon kaltaisia hiljaisia kokeita. Ähellys, kommellus, epäonnistuminen, sopiminen, juttelu, kokeilu, tyytymättömyys, leikki, epätarkkuus, valon vaihtelut ja vitsailu, koska seksi on naurettavaa toimintaa, omituisuus kuuluu seksiin ja siten feministinen porno näyttää sen: suu lähikuvassa ja nuoleminen, suttuisuus, eriväriset valot ja genitaalit, sisään ulos-toiminta, pornofilmien kansissa pornokaupassa kaikki puristettuna pieneen kuvaan. Minkäänlaista häpeää ei ole, mikä on kokeilu sinänsä. Pääosissa ovat kuitenkin naiset ja itsensä voi animaatiossa tyydyttää masturboivalla pienellä miehellä, joka uppoaa vaginaan puoli vartaloa myöten. Mies joko kuolee tai menettää tajuntansa. Tarkoitus on, ettei rajoja ole ja luvan kysyminen on osa leikkiä tai ettei kysy eikä sano mitään.

Itselleni on kiinnostavin feministi, joka masturboi julkisissa kulkuvälineissä, kuten taksissa ja metrossa. Julkimasturbointia on pidetty miesten lajina, kuten vilauttelua, jota feministi myös harrastaa. Hotellin ikkunasta masturbointi saattaa olla jo arkipäivää. Ihmisten reaktiot ovat tietysti tyrmääviä ja ilmeet kertovat tyytymättömyydestä ja hämmennyksestä. Jotkut peittävät kasvonsa. On tietenkin hirveä tilanne joutua kohtaamaan seksiakti julkisessa paikassa, mutta tässä kohtaa kaikki kuvataan, eikä paljastaja lähde karkuun, vaan kohtaa katsojansa ja kävelee pois.

Lyhytfilmin nimi on Flasher girl on tour ja nainen sanoo, hän haluaa paljastella itseään pojille, ukoille, miehille, perheenisille ja muille irtolaisille ja hän on tosissaan. Hän haluaa tehdä sen oman himonsa vuoksi ja haluaa tarjota pillua. Hän kiihottuu siitä, että on naispuolinen itsensäpaljastaja. Vastareaktiona tämähän kuulostaa hyvin feministiseltä ja tietenkin vastaantulijalla on sanottavaa: se on väärin. Nainen on fyysisesti alakynnessä, hän sanoo ja aikoo perustaa ryhmän naisitsensäpaljastajille, koska he ovat harvassa. Miespaljastajia ei oteta mukaan. Miespaljastajat ovat ällöttäviä. Miehet saavat julkisesti näyttää vain miestissinsä. Me naiset patentoimme ällöttämisemme julkisesti. Tämä on selkeä manifesti. Toki on aina raiskaamisen riski, kun näyttää pillunsa puistonpenkillä. Kun ohikulkevalta mieheltä kysyy, voinko nähdä tissisi, hän sanoo, hänellä ei ole tissejä, mutta näyttää ne silti.

Amatöörimainen kuvaus sopii moneen tilanteeseen, seksi on tuhnuista ja nopeaa tai tarkoin harkittua ja kestää kauan. Kenties Valie Export https://youtu.be/EzjLgI4iI3g?si=Jvxw2iK364kpB-NT ja Yoko Ono https://en.wikipedia.org/wiki/Cut_Piece_1964 ovat vaikuttaneet vaatteiden saksimisen erotiikkaan. kun leikkaa haarovälin ja menee suihkulähteeseen suihkun päälle, tulee myös Carolee Schneemann mieleen ja hänen videotyönsä, jossa on pääosassa suihku ja naisen alapää (sitä en juuri löytänyt, mutta alastomuus ja häpeämättömyys ovat hänen aiheitaan). https://www.youtube.com/watch?v=ep8bOYaLnN8 ‘you can borrow my camera, but you are going to bleed on it’ https://www.e-flux.com/criticism/235742/carolee-schneemann-s-water-light-water-needle

Feministisessä pornossa ns. virheet ovat kauneutta, toisin kuin valtavirtapornossa, jossa naisen olemus ja ulkonäkö ovat hyvin kontrolloituja tavaroiden kaltaisia asioita, kuten peniskin on ja miehen keho. Samat ongelmat kehon katsomisessa koskevat myös miehiä. feministinen porno on hyvä vastavoima, vaikka siitä ei valtavirtaa ehkä tulekaan ja porno sinänsä on feministisessä keskustelussa, kuten seksityökin, alistavaa ja hyväksikäyttävää eli kiellettyjen asioiden listalla. Toinen feminismin aalto eli radikaalifeminismi on täysin pornon ja seksityön kiellon puolella, toisin kuin intersektionaalinen feminismi, joka haluaa pitää seksityön ja pornon tekemisen osina feminististä toimintaa, olettaen, ne ovat asioita, jotka eivät ole katoamassa eikä niitä olla kieltämässä, koska se on mahdotonta ja kaikki haluavat. Seksi ja seksuaalisuus ovat iso osa ihmisyyttä ja tällä hetkellä ihminen on netissä kaupan. Mielihyvä näyttäisi olevan ihmiskunnan päätepiste. Huumeilla ja pornolla itsensä huumaaminen ei todistetusti ole hyvä asia.

Vuosi 2009, jolloin tämä lyhytelokuvien kokoelma julkaistiin, oli hyvin erilainen aikakausi verrattuna nykyhetkeen, mutta metrossa masturboija on jo silloin päässyt nettiin. Seksin ja seksuaalisuuden vapautumista voi tarkastella monelta kulmalta, mutta ihmisen kekseliäisyys ja pahantahtoisuus yhdistettynä ja tunnettuna faktana, tekee asiasta monimutkaisen. Tällä hetkellä ei näytä kovin lupaavalta vapauden osalta, sitä on joko liikaa tai liian vähän. Emme pääse selvyyteen , mikä on tarpeeksi, aivan kuten seksin ja huumeiden osalta. Päivän pihvi on, että jokainen voisi olla mitä on, oma itsensä, on monella tapaa jäänyt keksi itsesi kuinka koet ja tunnet-tasolle, analysoimatta tarkemmin, mitä on olla oma itse ja missä kohtaa itsen etsiminen on itsetuhoa ja -inhoa. Mitä itse on ja kuinka tuntea itsensä lopulta, on filosofian ja psykologian peruskysymyksiä, jota jokainen käy läpi koko elämän. Hyvin nuorena etsii itseään väkivaltaisen oloisesti ja helposti vahingoittaa jotakin lopullisesti. Myös yhteiskunta käy läpi nykyistä henkistä muutosta somen avustuksella, porno ja prostituutio ovat tässä oleellisessa osassa, myönsi sitä tai ei. On hyvin feminististä ja oikein haastaa loputon ns. vapaus, koska se voi myös orjuuttaa. Feministisen pornon kysymys lienee, mikä on oikein ja miksi tämä on kiinnostavaa toimintaa, mitä teemme, kun teemme pornoa.

Johanna: Cheer me up, sweet morphine.

Bodies online, pencil on paper, 2015- Henna Timanttimetsä

Johannan vuodelta 2005 on ohjannut unkarilainen Kornél Mundruchó ja se on ostettavisssa tai vuokrattavana apple.tv:ssä. Elokuva alkaa, kun Johanna joutuu pahaan auto-onnettomuuteen ja vaipuu koomaan. Henkihieveri on totta, huumeaddiktina Johanna on tekemisissä kuoleman kanssa. Itsetuhoisena nuorena naisena hän on reunalla, Aiheena elokuvassa on elämän hiipuminen, pelastus, valo, elämässä roikkuminen, sairaalasängyssä makaaminen. Kehon tutkimukset ja kehon tilat ovat arkista ja Johannalle opettavaista, joku huolehtii, kun elämässä muuten kukaan ei välitä. Hoitohenkilökunnan on pakko. Sairaalassa hänet halutaan pitää hengissä. Se on kuin rakkautta. Herätessä Johannalla on uusi kyky. Hän parantaa sairaita seksillä.

Musiikkiteos, oopperamainen musikaali, jonka kokeellisuus ja uudenlainen näkökulma ensiksikin oopperaan elokuvassa ja taidemuotona kahden yhdistäminen tekee yllättävän keveän raskaasta aiheesta. Oopperana elokuva on tässäkin ajassa tuore. Kun päähenkilönä on huumeaddikti, on teos edelleen uusi, kun vertaa, mitä nykyään tehdään elokuvana. Kirkas valo ja pimeä käytävä koko elokuvan jatkuvana on tehokas keino näyttää ihmisen pienuus ja toivo. Edelleen yritämme ymmärtää, miksi kukaan sekaantuu huumeisiin ja kuinka pahaksi epidemia voi äityä ja jankutamme ihmisarvosta, jonka ihminen menettää aivan kuin yht’äkkiä joutuessaan pohjalle. Onnettomuus on pelastus monella tapaa.

Yhteiskunnan pohjalla ooppera saa jumalallisen näkymäisen auran ja leiman kauniista laulusta. Elokuva on requiem, sielunmessu, kokonaan laulettu kuin runonlaulantaa. Potilaat ja henkilökunta ovat yhtä laulavaa kuoroa ja seuraavat Johannaa. Valkoiset sairaala-asut ovat arkisia, auttamisenhalu tekee niihin pukeutuneista enkeleitä. Valkoinen loistaa puhtaana ja Johanna haluaa olla enkeli. Johanna opiskelee sairaanhoitajaksi, ehkä hän voi pelastaa muita, kuten hänetkin pelastettiin.

Sairaala tapahtumapaikkana muistuttaa Lars von Trierin Valtakuntaa (1994) seinien myrkynvihreällä värityksellä, karskilla valolla ja varjolla on selkeä viesti, kuoleman läsnäolo puhuttelee yksinkertaisuudellaan. Valoa on pimeydessäkin. Sairaan voimattomuus on kuin hukkumista pimeyteen. Valkoinen sairaalan työasu on lupaus pelastuksesta, joku on huomannut ahdinkosi. Kuolema on joko valinta tai sattumaa, kuka sellasesta päättää, miten paraneminen on mahdollista, kuinka toivo syntyy, lapsenako?

Johanna on halunnut paeta huumeisiin kipua, rakkaudettomuutta ja yksinäisyyttä: sairaala on huumeriippuvaiselle paratiisi. Kuoleman läsnäolo ja pako unenomaiseen tilaan yhdistää huumemaailmaan. Johanna jää sairaalaan töihin. Potilas anelee Johannaa pelastamaan hänet ilman kirugiaa, joten Johanna ryhtyy parantamaan ihmisiä seksillä. Yhtyminen enkeliin tulee yllätyksenä myös katsojalle. Johanna on valo pimeydessä, hänellä on parantamisen lahja. Miespotilaille Johanna on pyhimys. Hän vie heidät taivaaseen.

Seksi ja vanhanaikaiset sukupuolten roolit ovat tavat nähdä hoitajat ja kuinka nainen hoitaa ja parantaa tai mikä on narkkari muuta kuin varas ja huora, ehkä muutos on mahdollinen, ehkä ei. Täytyy itse haluta muuttua ja nähdä, kuinka itse saa aikaan asioita muiden hyväksi, paneminen on tosi antautumista. Johanna pistää ja antaa kehonsa muiden hyväksi vapaaehtoisesti. Sairaanhoitaja seksuaalisena olentona, pelastajana ja puhtaanvalkoisena on stereotyyppinen ja ehkä vielä herkullinen nähtynä uskonnollisen linssin läpi. Rakkaus parantaa, seksi tuo elinvoimaisen hyvän olon.

Narkkarin tehtävä on viedä sairaanhoitajan fantasiarooli ajatuksesta tekoon, fantasiasta lihaksi. Vaarallista ja kuin toiveiden täyttymys sairaille miehille. Prostituoituna toimiminen oli tapa hankkia huumeannokseen rahaa, nyt hän ottaa vain alushousut pois ja mekko antaa tilaa istua potilaan elimen päälle. Johanna kokee tekevänsä hyvää ja se korvaa huumeet. Nyt hän on enkeli, jolla on työ ja tehtävä, entinen hylkiö, melkein. Kyllä häntä mielellään huoraksi nimitellään. Hän lipuu sairaalan käytävillä hellänä lasten sielujen kanssa ja tarkastaa kuka tarvitsee apua. Suuri miehen keho makaa sängyllä kaiken keskellä.

Sängyissä makaavat miehet ovat kuin eläviäkuolleita, kykenemättömiä mihinkään muuhun kuin hengittämiseen. Panemalla sytytetään elämänhalu ja terveys. Miehet laulavat ylistystä Johannalle. Mies-ja lapsipotilaiden hoito on niin erilaista.

Johanna on mielestään kuin taivaallinen soturi, Jeanne D’arc, kiltteys on hänen aseensa. Hänenkin kärsimyksensä on loputonta, vaikka keho ja mieli on turta. Johannasta tuleekin suosittu hoitaja ja suorittaa ihmetekoja. Huora- pelastaja ja yksi vittu saa sairaalan sekaisin. Mihin kaikkeen vittu kykeneekään.

Ohje tyttärelle

Ohjeet tyttärelle kun hän menee naimisiin.
Sytytä tuli takapihalle ja lämmitä sadevettä padassa.
Jos sattuu tuulemaan, niin sijoita pesuvadit siten, ettei savu tule silmiisi. Sekoita lipeää kiehuvaan veteen. Lajittele pyykki kolmeen pinkkaan, yhteen valkoiset, toiseen kirjavat ja kolmanteen työvaatteet ja rievut. Sekoita perunajauhoja kylmään veteen tasaiseksi puuroksi ja ohenna se sitten kiehuvalla vedellä sopivaksi tärkiksi. Hiero pyykkiä pesulautaa vasten, hankaa kovasti, keitä. Hiero myös kirjavat, mutta älä keitä niitä. Huuhtele ne ja kierrä kuiviksi. Nosta valkopyykki padasta pesukartulla. Huuhtele ensin pelkällä vedellä ja sitten sinikuulaa käyttäen kierrä kuivaksi. Levitä vaatteet ruohikolle kuivumaan, ripusta rievut aidalle, kaada huuhteluvesi eläimille, pese lämpimällä pesuvedellä eteisen lattia, muuta yllesi puhdas leninki, kampaa tukkasi, keitä itsellesi kupillinen vahvaa kahvia, lepuuta itseäsi keinutuolissa ja ajattele kuinka hyvä sinun on olla.

Tuhka

Säilytä kannellisessa astiassa. Siivilöi tuhka lipeäksi. 1 litra vettä, 1 kilo tuhkaa saippuaan. Tuhka laitetaan tiheään pussiin ja kastellaan kylmällä vedellä. Keitetään tunnin ajan.

Ohje tyttärelle

Always Ultra Mega Fuck 2

give-mother-a-good-push

Huomioita

Mulla oli naapuri nimeltään Eila. Olin lapsi, Eila oli vanhempi nainen ja katselin yhtenä päivänä parvekkeelta keinuja,

nurmikkoa ja Eilaa. Hän oli pessyt pyykit, jotka olivat kaikki vaaleanpunaisia. Väri korostui nurmea vasten. Hän levitti pyykkejänsä ruoholle ja jätti itselleen kolon keskelle.

Maatessaan kolossaan, hän nauroi, katketakseen, ja kieriskeli kyljeltä toiselle.

Eila on mulla toisinaan mielessä, aivan kuin tuo olisi tapahtunut eilen. Onneksi kukaan ei soittanut poliisia paikalle, onneksi, koska näkymäni on arvokas, ja sen voisi joku varastaa.

Suopesäpallo, 1998, Suon estetiikka konferenssi, Ilomantsi

Swamp baseball at The Aesthetics of Bogland/suopesis suon estetiikkakonferenssissa 1998

Suon estetiikka on edelleen ajankohtainen, se mitä ajattelemme suosta. Suo, joka kasvaa alle millimetrin vuodessa, on hidaskasvuisuudessaan kiinnostava ekosysteemi. Ajattelemme, että meillä on tätä runsautta niin paljon, että sen voi käyttää pois kuljeksimasta ja tavallaan hallita tätä kauheutta, joka luonto on totaalisesti. Vaikeakulkuisuudessaan ja upottavuudessaan sinne ei tee mieli mennä rämpimään, muuten kuin työn puolesta. Se vaikuttaa kaupunkilaiselle jättömaalta, jonka voi käyttää nykyihmisen mielen mukaan. Mikä on maapalan merkitys ihmiselle on myöskin ongelmallinen ajatus, jossa ajatellaan, että kaikella on oltava meille hyötyarvo, kaikki on meitä varten, koska osaamme ja voimme valjastaa olemassa olevia asioita omaan tarpeeseen, joka on loputon. Samaa logiikkaa käytetään monessa asiassa, jossa ajatellaan, että on olemassa joku, jolla on lähes loputon valta ja ne jotka kritisoivat kitisevät turhasta, koska eivät ymmärrä hyvän päälle eli hidastavat ja hankaloittavat putkiajattelijan elämäntehtävää ja -tarkoitusta.

Kun suo valjastetaan tuottavaksi, muutamassa vuodessa se on tasainen pelto, jossa ei kasva mitään todella pitkään aikaan. Mikä on soiden merkitys Suomelle nyt, kun voimme ajatella muita energian luontikeinoja? Mikä on sellaisen merkitys, joka on vaan jossain kaukana, mutta niin lähellä? On ajateltava, mikä on suojellun ja puhtaan luonnon merkitys meille tänään? Mikä on lähitulevaisuudessa kovinta valuuttaa? Tähän kysymykseen kun vastaa oikein, voittaa jättipotin. Se on varsin korvaamaton ja kasvaa itsekseen. Ihminen tarvitsee sitä kipeästi, kuten on tullut kovin selväksi. Miten voimme elää sen kanssa, tapahtuu kesyttämällä ja litistämällä, ajamalla yli. Tämä ei ole kovin harmoninen tapa.

Ilman luontoa me emme ole mitään ja meitä ei ole. Tämä asia kannattaa painaa hyvin syvälle kalloihin, koska kaikesta kieltämisestä ja vähättelystä huolimatta, olemme jo tulleet huomaamaan, että ilmastonmuutos, luonnon saastuminen, puhtaan veden saanti ovat elintärkeitä ihmisen ymmärtää ja osata ottaa huomioon. Ymmärtää näiden pieniltä ja vaatimattomilta vaikuttavien asioiden painavuus. Kun näihin osasiin tulee korjaamaton vika, olemme kusessa. Ne kettutytöt ja -pojat, puidenhalaajat ja huuhaatieteilijät, jotka ovat puhuneet luonnon ja eläinten puolesta, ovat varsin kipeällä tavalla olleet oikeassa. Mahtaa sattua riistokapitalistiin, fasistiin ja antifeministiin. Vähättelyllä ja suoraviivaisella ajattelulla tekee hallaa myös itselleen.

Kun ajattelemme lyhyellä aikajanalla tuloshakuisesti, kuten on ollut tapana ja on edelleen, on huomionarvoista muistaa, että niin ajattelee suurin osa ihmiskunnasta. Miten muutamme tätä koneelta vaikuttavaa tapaa tehdä ja ajatella, jossa oma etu on määräävä? Tarvitaan esimerkkejä jotka selvästi osoittavat, että toisin tekemällä voi pärjätä ja että on olemassa toisenlaista rikkautta kuin taloudellinen. Talous on se mittatikku, jolla kaikki mitataan, raha. Painotamme taloutta ja taloudellista kasvua juuri luonnon ja ihmisten kustannuksella. Luonnosta riistämme arvon, mikä siitä irti lähtee ja se tapahtuu tehokkaasti lyhyessä ajassa, jonka jälkeen siirrymme toiseen kohteeseen. Ajattelu on niin yksinkertaistettua, että on kummallista, ettei toiston haitallisuus aukene siellä missä sen pitäisi. Samaa taloudellisen hyödyn kautta ajattelua tehdään kaikkialla missä hyödynnetään eläimiä ja luontoa. Ne ovat täysin ihmisen otettavissa vailla muuta arvoa kuin se, mikä niillä on ihmiselle. Miten arvo ihmiselle mitataan, miten jonkun arvo havaitaan ja saadaan käyttöön? Mitä ihmisen on hyödynnettävä ja mikä on hyvä jättää hyödyntämättä?

Ihminen arvostaa eniten välitöntä hyvää oloa, joka on koukuttavaa. Pyrimme elämään hyvässä olossa, karttaen huonoa oloa. Olemme paljon mielitekojemme ja kuvitelmien vietävissä. Voittajia ovat ne, jotka kykenevät käyttämään systeemiä parhaiten omaksi hyödykseen. Tätä kiiltoa silmissä pidetään älynä ja oikeutena. Sillä perustellaan turkistarhaus, tehomaatalous, yritystuet ja tehokarjantuotanto. Onko otettava kaikki, mikä on otettavissa, vai voiko jotakin jättää ottamatta? Kaikki tehdään niin tehostetusti kuin on mahdollista puristaa kuivaksi. Puristaminen on hyvä sana tässä kohtaa, tiristäminen. Niin paljon kuin ihmisen voimilla irti lähtee ja sitä kutsutaan edistykseksi. Meidän olisi ajateltava hyödyn ajatus uudelleen. Mikä on tarpeellista ja kaikkia hyödyttävää perustavanlaatuisesti, ei antamalla välitöntä mielihyvää niinkuin sokeri, vaan pitkäkestoisesti pitää kylläisenä. Oikeutus kaikelle on edelleen raha ja oma etu. Edistystä olisi huomata tekojen vaikutukset pitemmällä aikavälillä ja ymmärtää tulla vähemmällä toimeen. Se olisi todellista edistystä.

Terveisiä KHO:lle

Kaikki nämä kaunokaiset henkäilevät jalkojemme juuressa viimeistä syksyään. Pientä kaistaletta lukuunottamatta koko Kaitasuo muutetaan rahaksi.

Niin että oikein kylmiä terveisiä (etenkin kihokilta) Riitalle, Mikalle, Vesa-Pekalle,Tainalle, Jannelle, Ollille ja Tuirelle, näille Korkeimman hallinto-oikeuden veijareille, jotka 18. elokuuta varmaan toisen kampaviinerin jälkeen päättivät myöntää Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:lle luvan turpeenottoon.

Kaitasuon lähes 10 000 vuoden taival päättyy kaivinkoneiden möyhennyksessä mustaksi maaksi, jossa ei kasva mitään pitkään, pitkään aikaan.

Kyseessä ei ole mikään vähäinen mylläys Urjalan ja Humppilan rajamailla – turpeenottolupa on myönnetty 80 hehtaarille.” https://www.aamulehti.fi/hyvaelama/kavimme-katsomassa-milta-9-000-vuotta-elamaa-tuonut-suo-nayttaa-oikeus-myonsi-turpeenottoluvan-ja-kaitasuo-tuhotaan-200365873 

https://sites.google.com/a/rams.colostate.edu/rolston-csu-website/environmental-ethics/ee-chbk/aes-swamps-finnish/aes-swamps-finnish-a-pdf

Napanuora/Cord, SuoMen-performance, silently dragging roots back to the marsh/hiljaisesti konkeloiden takaisin vieminen suolle, 1998

Napanuora, Konkeloiden raahaaminen kasasta takaisin suolle, 1998, Suon estetiikka, SuoMen-ryhmä