Ajattelin, on joulunjälkeinen aika. Se tulee aika äkkiä, melkein heti seuraavana päivänä. Rappujen juureen pudonneen piparin voi pudottaa alempaan kerrokseen ja katsoa, miten pieniksi palasiksi se menee. Pieni mäjähdys, kuivaa hiekkaa, tomusokeria, vaaleanpunaista, valkoista ja sinistä. Istun rappukäytävässä, valot sammuivat juuri. Ihmiset kävelevät ohi, ylös ja alas. Kukaan ei sano mitään.
Mistä runous tulee?
Leikkaus
Ota se pois – takki seinältä. Siihen jäi naula. Pidin siitä.
Hänen ajatuksensa, vaatteensa, otsaryppynsä, suun venytys roikkui seinällä. Täydellistä. Täydellisesti ottaa päähän. Symmetrinen kusilaari, harmonia perseestä ja laiva saapui viheltäen. Kuvittelenko mä olevani joku vai mikä? Vie voitto. Ah, Uutisia Venezuelasta, niitä tässä mietinkin. Sijoituskulta, joka purjehtii, uskomatonta! Aluksena Atlantin poikki. Kuin juoksenteleva pitkähkö. Hop hop. Uppoamatonta, ruostumatonta, saapuu satamaan eikä meinaa pysähtyä. Kyntäjä.
Idea: Pidetääs juhlat, kaljat, tepastelua, vitsejä, avajaiset uudelle päivälle, saapumiselle, uusille aluille ja kommunisteille, ja kun niille, niin samalla kaikille muillekin äären kannattajille, mitäpä tasaisuudesta. Nostetaan kaikelle mitä on, mäkiä tai ojia. Hiljaisuudessa hinataan alus suolle kurnuttavien lintujen, sammakoiden taivaalle katsomissessioihin!! vaatteet ooksillaaaa. Viimeinen sana laulaen.
Tähteni
Tähteni pakokauhu, vuokseni vai? Mikä pakokauhu? Katson taivaalle tähteäni.
En tiedä. Tunne vaihtelee, pelosta hyväksytään ja nauruun, kauhuun on vielä matkaa. Ehkä. Pakokeinona on monenlaista, kuten päiväunet sohvalla, saunominen, ikkunasta ulos katselu.
Jeesus kuoli tähtesi. Tähteni. Minä vaan mietin, täytyykö persimon kuoria. Vielä löydän kotiin. Tuuli on avannut kaikki Molokin kannet, vuokseni tai puolestani ammolleen.
51
Etsitkö rakkautta? Mistä ja kuinka löysit sen? Mitä teit rakkaudelle? Mitä rakkaus sanoi? Olen vapaa tekemään mitä vain. Voiko niin tehdä? Ehkä en ole osannut elää. Kuinka kyyneleitä tehdään? Onko niille muotti?
Mistä neuroosit tulevat?
Kävisikö kuu? Voin ottaa sen pimeän puolen, mutta pimeä ei ole hyvä paikka. Mikä olisi? Että kuulostaa turvalliselta piilolta. Omituinen sana, neuroosi. Omituinen kuu, niin lähellä ja kirkas.
Mistä neuroosin saa muuten, kun on pakotettu olemaan muuta kuin on? Neuroosi on, kun kaikki pelottaa, pelkää hukkuvansa ja unohtavansa, missä mikin on. Joutumista kaaokseen, hallitsemattomaan tilaan. Ryhtyy Omituiseksi ja pelottavaksi, ei-lähestyttäväksi, hylkiöksi, jolla on pakko-oireita kuin liiaksi, poistettavaksi. Lika, vinous, ylimäärä, tahra, haju ja poikkeama totutusta saa stressin aikaan.
Kun kaikkea joutuu epäilemään, itseään, epäilläänhän sinuakin, neuroosi saa vallan ajan kuluessa toistossa näistä samoista pikku asioista, jotka ovat vinossa. Olenko tosiaan niin epäilyttävä? Kyllä kai. Jokainen on. Teenkö oikein ja miksi en?
On jotakin vikaa, siis poikkeama totutusta eikä pysty korjaamaan enää. Kaikki pitää sammuttaa, ettei syty tulipaloa. Puhua hiljaa. Kysyä kuiskaten. Hengittää rauhallisesti.
Kaikki katoaa. Minuus ja minä.
Ne löytyvät, asiat mitkä kadotin, sanon itselleni, rauhoitellen nousevaa paniikkia. Mikä valhe.
Rauhallisuus tulee kello 22. Silloin kuuluu kaikki.
Vaistoa vertikaalisuus Ei minnekään
Talojen välistä näkyi, kun joku otti kovat vauhdit. Minä en ajatellut Huutoa. En ajatellut mitään muuta kuin liikkuvaa hahmoa talojen välissä. Jonkun lapsuus.
Onko koiralla nimi? Raikuva nauru. Se haukahti ja istahti. Mikä on haistella ilmaa.
Tehdä kivillä täytetyistä muovipusseista pilviä ja roikkua niissä.
Kuinka oppia irrottautumaan? Olla törmäilemättä. Kauan sillä elää? Eläminen on vaarallista, mitä minä kuvittelin.
Kuinka järjestää neulaset?
Neulaset putoilevat. On lehtikuusen-, männyn- ja kuusenneulasia. Niitä on sattumanvaraisesti kuin lehtiä ja ryhtyy miettimään muotoja, joita ne muodostavat siellä, missä ovat ja mitä neulasilla tehdään, niiden tarkoitusta. Mistä syystä ne ovat neulasia ja mikä on ihmisille olemassa? Roskan olemus hujanhajan ja mielettömästi. Miten neulaset tekevät puun, on määrällä, värillä ja lopulta putoamalla. Neulaset, kun ne aiheuttavat kipua? Kun kuusi ei näytä enää hyvältä?
Aikaa olla aidosti läsnä
Onko nykyaika epäeroottinen?
Äitini antoi minulle köyden, jolla voin pelastautua, jos talo palaa. Nykyaika on omituinen. Mistä sitä lähtisi avaamaan?
Millä lailla epäeroottinen? Kalsea ja steriili. Sekin voi jonkun mielestä olla eroottista. Kaikki on niin helppo ohittaa, että inhimillisyyden rippeet näyttävät lialta. Johtuu liian puhtaasta kuvasta, kaikki ylimääräiseksi koettu siivotaan mielellään pois näkyvistä. Ehkä se olen minä, joka ei halua tarpeeksi samoja asioita, koska koen ne epäkiinnostaviksi ja olen se, joka ei vaan halua. Mielestäni halu kuvaa aikaamme, mutta siinä ei ole Erosta.
Haluja ja haluttavia asioita kyllä on kaikenlaisia. Paljon. Kokonaisuudesta puuttuu se jokin, mikä maisemassa on. Olen lakannut haluamasta oikeastaan mitään, mitä nykyihmisen oletetaan haluavan. Kammottavaa kokea se ja elää puuduksissa. Eikun, haluan mä maailmanrauhaa, miljonääriksi, runoilijaksi ja kiinteämmän vartalon.
Majakollektiivi Timanttimetsä 