Missä on runous?

Kato mitä sillä on päällä. Hei Väinämöinen, onx sulla viinaa?

| Henna Timanttimetsä

Pitäisikö meidän tapella turhamaisuutta vastaan? Tapella? On niin monta aihetta. Ehkä pohtia turhamaisuuden tarkoitusta.

Silleen for now, fuck that shit. Vittu, mikä runkkari. Hei Väinämöinen, onx sulla viinaa?

Luokse on pitkä matka. Huomaan, paitsi jos jotakin tarvitsee, mutta miksi? Jonkunlainen kylmyys ehkä vaivaa. Tarve katsoa alaviistoon ja inhota, väli ihmisten välillä. Välimatka.

Mahoja on kaikenlaisia. Näkyviä, ulostyöntyviä, pullottavia lähinnä, pyöreitä keskellä ihmistä kuin kupla. Ne kurottavat jonnekin, työntävät ihmistä, kunnes jalat eivät kanna ja hän kaatuu. Navatkin ovat kaikki yksilöllisiä. On syviä ja vähemmän syviä.

Hississä tuoksui kuusi

| Henna Timanttimetsä

Ajattelin, on joulunjälkeinen aika. Se tulee aika äkkiä, melkein heti seuraavana päivänä. Rappujen juureen pudonneen piparin voi pudottaa alempaan kerrokseen ja katsoa, miten pieniksi palasiksi se menee. Pieni mäjähdys, kuivaa hiekkaa, tomusokeria, vaaleanpunaista, valkoista ja sinistä. Istun rappukäytävässä, valot sammuivat juuri. Ihmiset kävelevät ohi, ylös ja alas. Kukaan ei sano mitään. 

Mitä haluan sanoa.

| Henna Timanttimetsä

Että minimalismi on ainoa mahdollisuuksia avaava tapa tehdä taidetta. Onko olemassa jumala joka elimelle, koska on muutama elin, joille voisin tehdä alttarin tai siis ovatko elimet jumalia vai miten niitä palvotaan, jumalina? Syömällä terveellisesti ja kävelemällä luonnossa. Saatat myös tarvita bluetooth selfie stickin.

Kymmenen tyylitajutonta suomalaista meni saunaan sateenkaaripefletit mukanaan. Shampanjasosialistit. Ai kuka vetää herneen nenään? Kaikki.

Irakilainen stalkkeri vastaa kymmentä suomalaista ja hänellä on tyylitajua. Ei ole pimpetillä helppoa tässä kaaoksen maailmassa. Tarvitaan rintojen vapautusrintama.

Leikkaus

| Henna Timanttimetsä

Ota se pois – takki seinältä. Siihen jäi naula. Pidin siitä.

Hänen ajatuksensa, vaatteensa, otsaryppynsä, suun venytys roikkui seinällä. Täydellistä. Täydellisesti ottaa päähän. Symmetrinen kusilaari, harmonia perseestä ja laiva saapui viheltäen. Kuvittelenko mä olevani joku vai mikä? Vie voitto. Ah, Uutisia Venezuelasta, niitä tässä mietinkin. Sijoituskulta, joka purjehtii, uskomatonta! Aluksena Atlantin poikki. Kuin juoksenteleva pitkähkö. Hop hop. Uppoamatonta, ruostumatonta, saapuu satamaan eikä meinaa pysähtyä. Kyntäjä.

Idea: Pidetääs juhlat, kaljat, tepastelua, vitsejä, avajaiset uudelle päivälle, saapumiselle, uusille aluille ja kommunisteille, ja kun niille, niin samalla kaikille muillekin äären kannattajille, mitäpä tasaisuudesta. Nostetaan kaikelle mitä on, mäkiä tai ojia. Hiljaisuudessa hinataan alus suolle kurnuttavien lintujen, sammakoiden taivaalle katsomissessioihin!! vaatteet ooksillaaaa. Viimeinen sana laulaen.

Tähteni

| Henna Timanttimetsä

Tähteni pakokauhu, vuokseni vai? Mikä pakokauhu? Katson taivaalle tähteäni.

En tiedä. Tunne vaihtelee, pelosta hyväksytään ja nauruun, kauhuun on vielä matkaa. Ehkä. Pakokeinona on monenlaista, kuten päiväunet sohvalla, saunominen, ikkunasta ulos katselu.

Jeesus kuoli tähtesi. Tähteni. Minä vaan mietin, täytyykö persimon kuoria. Vielä löydän kotiin. Tuuli on avannut kaikki Molokin kannet, vuokseni tai puolestani ammolleen.

Pyri harmoniaan

| Henna Timanttimetsä

Kuinka? 

Kun uskoo, että jotakin syntyy. Hartaasti. Kivistäkin tulee viivoja, kun niitä junan ikkunasta katsoo.

Kokeile kävelyä. Vauhti ja päämäärä jäävät mietityttämään tai mihin aikaan. Johtaako ajattelu harmoniaan vai disharmoniaan? Epäjärjestykseen ja mahdollisuuksien punnintaan. Puhdistaa itsensä ajattelusta, kuin päästä ulos kehästä? Päämäärättömyys voi olla mahdotonta. Siinähän viehätys on.

Tienvarsi, vesiväri, 36•26cm, 2025

51

| Henna Timanttimetsä

Etsitkö rakkautta? Mistä ja kuinka löysit sen? Mitä teit rakkaudelle? Mitä rakkaus sanoi? Olen vapaa tekemään mitä vain. Voiko niin tehdä? Ehkä en ole osannut elää. Kuinka kyyneleitä tehdään? Onko niille muotti?

Mistä neuroosit tulevat?

| Henna Timanttimetsä

Kävisikö kuu? Voin ottaa sen pimeän puolen, mutta pimeä ei ole hyvä paikka. Mikä olisi? Että kuulostaa turvalliselta piilolta. Omituinen sana, neuroosi. Omituinen kuu, niin lähellä ja kirkas.

Mistä neuroosin saa muuten, kun on pakotettu olemaan muuta kuin on? Neuroosi on, kun kaikki pelottaa, pelkää hukkuvansa ja unohtavansa, missä mikin on. Joutumista kaaokseen, hallitsemattomaan tilaan. Ryhtyy Omituiseksi ja pelottavaksi, ei-lähestyttäväksi, hylkiöksi, jolla on pakko-oireita kuin liiaksi, poistettavaksi. Lika, vinous, ylimäärä, tahra, haju ja poikkeama totutusta saa stressin aikaan.

Kun kaikkea joutuu epäilemään, itseään, epäilläänhän sinuakin, neuroosi saa vallan ajan kuluessa toistossa näistä samoista pikku asioista, jotka ovat vinossa. Olenko tosiaan niin epäilyttävä? Kyllä kai. Jokainen on. Teenkö oikein ja miksi en?

On jotakin vikaa, siis poikkeama totutusta eikä pysty korjaamaan enää. Kaikki pitää sammuttaa, ettei syty tulipaloa. Puhua hiljaa. Kysyä kuiskaten. Hengittää rauhallisesti.

Kaikki katoaa. Minuus ja minä.

Ne löytyvät, asiat mitkä kadotin, sanon itselleni, rauhoitellen nousevaa paniikkia. Mikä valhe.

Rauhallisuus tulee kello 22. Silloin kuuluu kaikki.

Vaistoa vertikaalisuus Ei minnekään

| Henna Timanttimetsä

Talojen välistä näkyi, kun joku otti kovat vauhdit. Minä en ajatellut Huutoa. En ajatellut mitään muuta kuin liikkuvaa hahmoa talojen välissä. Jonkun lapsuus.

Onko koiralla nimi? Raikuva nauru. Se haukahti ja istahti. Mikä on haistella ilmaa.

Tehdä kivillä täytetyistä muovipusseista pilviä ja roikkua niissä.

Kuinka oppia irrottautumaan? Olla törmäilemättä. Kauan sillä elää? Eläminen on vaarallista, mitä minä kuvittelin.